Asuntolainan otto naisystävän kanssa mietityttää

[Epäilevä mies]

Seurustelen maailman ihanimman naisen kanssa, olemme 26-31 vuotiaita - molemmat vakityössä ja pärjäilemme ihan hyvin. Asumme vuokralla mutta haluaismme ostaa oman asunnon. Mietityttää vain, uskallanko. Asunto tulisi molempien nimiin tietysti jne, mutta pointti on se, ymmärtääköhän naisystäväni nyt ihan mihinkä hän sitoutuu. Hän on vähän huikentelevainen rahan käytön suhteen, takana pikavippejä (kylläkin maksettuja) ja osamaksujuttuja, kun taas itse olen sitä mieltä että jotain ostosta ei osteta ennenkuin siihen on rahaa. Asunto ja auto on poikkeuksia mutta jos esim. TV tai tietsa hajoaa, ei sitä lähdetä osamaksulla tai pikavipeillä kustantamaan. Ne voivat odottaa kunnes raha on säästetty.

En halua arvostella että naiseni olisi tyhmä koska ei osaa käyttää rahaa kovin viisasti, hän on lämmin ja tasa-arvoinen ja kultainen ihminen muuten.

Pelkään että mitä tapahtuu, esim. hänellä nyt ei ole aina varaa maksaa puolikasta vuokrastamme joka on 780 eur/kk, vaan joudun sen itse maksamaan. Miten käy kun ostamme asunnon? En haluaisi tämän takia hylätä naistani mutta en varmasti asu vuokralla loppuikääni, ja tässä iässä alkaisi olla jo asunnon osto ajankohtainen.

Automme on minun ostamani ja maksamani eli häneltä ei siihenkään mene kuin puolet bensoista, minä maksan lyhennykset ja huollot.

 

[epäilevä mies]

Minun 2 kaveriani ovat varoitelleet asiasta (naiseni tietämättä) mutta olen pistänyt sen kateuden piikkiin sillä naiseni on kauniimpi kuin heidän naisensa, mutta tuskin kyse onkaan mistään kateudesta. Ketä minä uskon, kun omakin mieli seilaa kahden välillä.

 

[Lillukka-]

Jopas on vuokra! Nainenhan voi mitoittaa oman lainanmaksunsa esim niin, että yhtiöävastike ja laina on yhteensä noin 500-600 euroa/kk. Tämähän menee suoraan tiltiltä.

Myös vakava keskustelu rahankäytöstä on paikallaan, kun yhdessä sitoudutaan kalliiseen ostokseen. Eipä tässä kai kukaan pysty mitään sen kummosempia neuvoja antamaan. Voitte myös perustaa ns talouskassan, josta menee kaikki yhteiset menot.

 

[nnnnnnnn]

Enpä tiedä miten jotkut yhä erottelevat sinun ja minun rahat. Miten se voi toimia?

Meillä on kaikki yhteistä, menot ja tulot. Toinen saattaa välillä tienata enemmän kuin toinen jne.

Jakakaa jos rakastatte.

 

[no]

Jos epäilet, että asunto tulisi sinun maksettavaksi, niin tehkää sellainen kirjallinen sopimus, jossa eron sattuessa asunnon omistus on siinä suhteessa missä olette sitä maksaneet, mutta tavoite on omistaa se puoliksi. Edellyttää sitten omia tilejä, joilta lainoja lyhennätte ja tiliotteet on säilytettävä. Kun asunto on maksettu, niin kirjaatte omistussuhteen paperille.

 

[Lillukka.]

Enpä tiedä miten jotkut yhä erottelevat sinun ja minun rahat. Miten se voi toimia?

Meillä on kaikki yhteistä, menot ja tulot. Toinen saattaa välillä tienata enemmän kuin toinen jne.

Jakakaa jos rakastatte.

Olen samaa mieltä, mutta jos on tilanne kuten ap:lla, niin ei ole reilua jos toisen rahat menevät suurimmaksi osaksi omiin juttuihin ja toiselle jää siten maksettavaksi ne pakolliset menot.

Kun yhteiseen asuntoon sitoudutaan, niin reilua olisi, että ensin maksetaan pakolliset menot ja jäljelle jääviä sitten käytetään huvituksensa mukaisesti. Toki järkevää on laittaa muutama ropo sukanvarteen ex-tempore menoihinkin.

Ei tarvitse olla mitään kirjallisia sopimuksia erikseen, kun asunto ostetaan puoliksi ja molemmat lyhentävät omaa velkaansa. Jos ero tulee ja asunto myydään, on ositus simppelisti niin, että molemmat saavat saman summan jolla maksavat mahdollisen pankkilainansa pois. Eli näppiin jäävä summa riippuu siitä kuinka paljon velkaansa on lyhentänyt.

 

[Mollukkapullukka]

Enpä tiedä miten jotkut yhä erottelevat sinun ja minun rahat. Miten se voi toimia?

Meillä on kaikki yhteistä, menot ja tulot. Toinen saattaa välillä tienata enemmän kuin toinen jne.

Jakakaa jos rakastatte.

Tästä kai on turha alkaa taas kerran vääntää, hyvä jos tuollainen "kaikki on yhteistä" meininki sujuu, mulla vaan ei kuuna kullan valkeana tule olemaan yhteistä tiliä yhtään kenenkään kanssa, oli mies sitten työtön kadunlakaisija tai Kroisos Pennonen.
Kummankin osapuolen on hyvä säilyttää taloudellinen riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä, vaikka kuinka keuhkotaan että "juuri MEIDÄN liittomme on ikuinen" niin kyllä se saattaa ruoho jossain vaiheessa olla vihreämpää aidan takana...

 

[Mollukkapullukka]

Automme on minun ostamani ja maksamani eli häneltä ei siihenkään mene kuin puolet bensoista, minä maksan lyhennykset ja huollot.

Se ei ole "teidän" autonne, vaan sinun autosi.

 

[eräsperäs.]

Kummankin osapuolen on hyvä säilyttää taloudellinen riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä, vaikka kuinka keuhkotaan että "juuri MEIDÄN liittomme on ikuinen" niin kyllä se saattaa ruoho jossain vaiheessa olla vihreämpää aidan takana...

Samaa mieltä Mollukkapollukan kanssa. Kiitos ei, en halua olla tilanteessa jossa pysyn suhteessa vain sen takia, ettei minulla olisi varaa yksin maksaa menojani.

Jokaisella on toki oikeus pysyä omassa parisuhteessaan ihan omista syistään, vaikka pelkästään taloudellisista syistä (ja moni pysyykin) enkä minä sitä tuomitse. Itse olen valinnut toisin.

 

[N50*]

Se ei ole "teidän" autonne, vaan sinun autosi.

No se taas riippuu kenen nimissä auto on. Jos se on molempien nimissä, se on yhteinen.

 

[Keskustelkaa]

Seurustelen maailman ihanimman naisen kanssa, olemme 26-31 vuotiaita - molemmat vakityössä ja pärjäilemme ihan hyvin. Asumme vuokralla mutta haluaismme ostaa oman asunnon. Mietityttää vain, uskallanko. Asunto tulisi molempien nimiin tietysti jne, mutta pointti on se, ymmärtääköhän naisystäväni nyt ihan mihinkä hän sitoutuu. Hän on vähän huikentelevainen rahan käytön suhteen, takana pikavippejä (kylläkin maksettuja) ja osamaksujuttuja, kun taas itse olen sitä mieltä että jotain ostosta ei osteta ennenkuin siihen on rahaa. Asunto ja auto on poikkeuksia mutta jos esim. TV tai tietsa hajoaa, ei sitä lähdetä osamaksulla tai pikavipeillä kustantamaan. Ne voivat odottaa kunnes raha on säästetty.

En halua arvostella että naiseni olisi tyhmä koska ei osaa käyttää rahaa kovin viisasti, hän on lämmin ja tasa-arvoinen ja kultainen ihminen muuten.

Pelkään että mitä tapahtuu, esim. hänellä nyt ei ole aina varaa maksaa puolikasta vuokrastamme joka on 780 eur/kk, vaan joudun sen itse maksamaan. Miten käy kun ostamme asunnon? En haluaisi tämän takia hylätä naistani mutta en varmasti asu vuokralla loppuikääni, ja tässä iässä alkaisi olla jo asunnon osto ajankohtainen.

Automme on minun ostamani ja maksamani eli häneltä ei siihenkään mene kuin puolet bensoista, minä maksan lyhennykset ja huollot.

Keskustelkaa ensin noista rahasioista keskenänne.
Miten rahojanne haluatte käyttää.

Asunnon voi ostaa ja omistaa muillakin prosenttiosuuksilla kun 50/50, esim. 30/70.

 

[Ehdotus]

Keskustelkaa todella tarkkaan miten tuon hoitaisitte. Esim. jos kerran molemmat on vakitöissä niin molempien tililtä voisi suoraan veloittaa lainan maksun (tai tällä hetkellä vuokran maksun). Jos nainen ei maksa vuokraa eikä auton kuluja (paitsi vähän bensaa), niin mihin kaikki hänen rahansa menevät?!

Suosittelisin budjetin laatimista esim. näin:
- vuokra kuussa molempien tililtä (a 780 euroa)
- autokulut (jos mies omistaa, niin kai sitten maksaakin)
- bensakulut kuussa (arviolta joku määrä joka molemmilta kuluu, seuratkaa kulutusta)
- ruokakulut kuussa (arvioikaa ja valitkaa joku summa missä pysytte, alussa parasta kirjoittaa ylös. ruokaan saattaa mennä huomattavan paljon rahaa jos sitä ei yhtään seuraa)
- muut laskut siten miten olette sopineet

Näiden laskelmien jälkeen tiedätte sitten minkä verran rahaa on käytössä kummallakin kuussa, ja ne rahat sitten ovat kumpaisellakin itsellä käytössä. Tosin itse laittaisin myös säästöön pienen summan ja vasta sitten jäljelle jäävillä rahoilla esim. shoppaisin jotain.

Miten se voi olla niin vaikeaa aikuiselle ihmiselle, juokseeko nainen heti shoppaamaan kun palkka tulee, ja sitten kun pitäisi vuokraa ja muita laskuja maksaa on tili jo miinuksella. En minä ainakaan maksaisi naisen vuokraa ym kuluja, kyllä sitä pitää itse itsensä elättää. Voit olla varma että jos nainen jatkaa tällä linjalla niin se olet sinä joka maksat kaiken ja nainen vain tuhlailee omiin juttuihinsa.

En usko että ystäväsi ovat kateellisia, ehkä he vain näkevät tilanteen selkeämmin kuin sinä ruusunpunaisten rakastuneen lasien läpi. Joskus kavereita kannattaa kuunnellakin.

 

[njaaa]

Onko siis koko vuokra tuon 780 euroa, josta kumpikin maksaa puolet vai onko kummankin osuus tuon verran? Jos on, on vuokranne niin suuri, että huomattavasti pienemmälläkin summalla maksaisi jo ihan mukavankokoista asuntolainaa ja vastiketta.

Teidän rahankäyttötavat tuntuvat niin erilaisilta, että se voi tuottaa vaikeuksia suhteeseenne, mutta vaikket naisystäväsi luonnetta ehkä voikaan muuttaa, voitte silti sopia yhteisistä pelisäännöistä. Ehdottomasti järkevintä olisi tehdä niin, että vuokra/laina menee suoraan tililtä heti palkkapäivänä.

Mieheni ja minä emme kumpikaan ole mitään suurituloisia, minä tienaan nettona muutaman satasen kuukaudessa enemmän, ja me teemme niin, että aina, kun lasku tulee, syötämme sen pankkiohjelmaan maksuun ja panemme maksuun sen tililtä, kumman palkkapäivää lähempänä eräpäivä on (toisella on palkkapäivä kuun puolessa välissä ja toisella lopussa). Näin kaikki laskut tulevat maksetuiksi suurin piirtein eräpäivänään, useimmiten muutamaa päivää sitä ennen. Meillä on omat tilit, mutta käytämme rahoja kyllä niin sanotusti yhteisesti, eli emme "välitä" siitä, kumman tililtä maksetaan kumman lehtilasku tai kumman tililtä ostetaan ruokaa - ja jos jommalla kummalla ei syystä tai toisesta riitä raha palkkapäivään asti, ei sitä toistakaan nälässä pidetä eli meillä on se periaate, että se maksaa, kummalla rahaa on.

Oli käytäntö rahan käytön suhteen sitten mitä hyvänsä (tiukasti kaikki fifty-fifty tai pelkästään yhteinen tili tai mitä tahansa siltä väliltä) järkevintä on tosiaan syöttää pakolliset menot maksuun automaattisesti, jolloin kaikki tulee taatusti ajallaan hoidettua ja lopun voi sitten - halutessaan - tuhlata.

 

[samassa veneessä]

moro!

Meillä oli asuntoa ostaessa se tilanne, että minä tienasin enemmän kuin avopuolisoni (hän opiskeli). Sovimme tuolloin, että ostamme asunnon 75/25 minun nimiin ja minä maksan samassa suhteessa lainaa. Tuosta seurasi se, että jos olisimme eronneet ja myyneet asunnon, olisi "jakosuhde" ollut selvillä. Vastikkeen ja muut kulut jaettiin tasan. No eroa ei tullut ja nyt olemme molemmat töissä ja menossa naimisiin. Naimisiin menon jälkeen ostamme yhteisen uuden asunnon ja sitten virallisempaa omaisuuden jakoa säätelee avioehto.

Älä missään tapauksessa suostu siihen, että ostatte asunnon puoliksi ja sinä maksat siitä suuremman osan. Tosin pankkikaan ei ehkä suostuisi antamaan teille lainaa jos toinen puolisoista ansaitsee reilusti vähemmän. Kannattaa suojata oma elämä pahimman tilanteen mukaan.

 

[Paitsi että...]

Älä missään tapauksessa suostu siihen, että ostatte asunnon puoliksi ja sinä maksat siitä suuremman osan. Tosin pankkikaan ei ehkä suostuisi antamaan teille lainaa jos toinen puolisoista ansaitsee reilusti vähemmän. Kannattaa suojata oma elämä pahimman tilanteen mukaan.

...ap:n tilanteessa molemmat ansaitsivat ihan mukavasti, mies on vain harkitsevampi rahankäytön suhteen kuin nainen, nainen tuhlaa rahansa heti.

 

[*Siri*]

Kovin näyttää olevan erilaiset tavat käyttää rahaa, ennakoitavissa on vielä rajuja riitoja.
Niiden pienentämiseksi kannattaa sopia suurista linjoista jo etukäteen. Osamaksulla ostaminen on melko yleistä, en sitä nyt mitenkään kuolemansyntinä pitäisi. Jos esim. pesukone hajoaa, onhan se uusi saatava tilalle, vaikka juuri olisikin säästöt käytetty johonkin muuhun.

Me tiedämme taas tästäkin asiasta vain toisen puolen. Käyttääkö avokkisi omat rahansa vaatteisiinsa, meikkeihin, kauneudenhoitoon? Vai ostaako hän teidän kaikki ruuat, pesuaineet, kodin tekstiilit, sisustustavarat ja sinunkin kalsarisi ja sukkasi?

Meillä on yhteinen tili, johon laitamme kumpikin yhtä paljon joka kuukausi ja sieltä maksetaan yhteisen talouden kulut. Muut rahat kumpikin käyttää oman mielensä mukaan.

 

[ap.]

Kovin näyttää olevan erilaiset tavat käyttää rahaa, ennakoitavissa on vielä rajuja riitoja.
Niiden pienentämiseksi kannattaa sopia suurista linjoista jo etukäteen. Osamaksulla ostaminen on melko yleistä, en sitä nyt mitenkään kuolemansyntinä pitäisi. Jos esim. pesukone hajoaa, onhan se uusi saatava tilalle, vaikka juuri olisikin säästöt käytetty johonkin muuhun.

Me tiedämme taas tästäkin asiasta vain toisen puolen. Käyttääkö avokkisi omat rahansa vaatteisiinsa, meikkeihin, kauneudenhoitoon? Vai ostaako hän teidän kaikki ruuat, pesuaineet, kodin tekstiilit, sisustustavarat ja sinunkin kalsarisi ja sukkasi?

Meillä on yhteinen tili, johon laitamme kumpikin yhtä paljon joka kuukausi ja sieltä maksetaan yhteisen talouden kulut. Muut rahat kumpikin käyttää oman mielensä mukaan.

Vaimo ei todellakaan osta ruokia ja mun sukkiani vaan kyllä hänen kauneudenhoito, harrastukset, vaatteet ja muut "naisten jutut" sitä rahaa vievät. Lisäksi hän käy päivittäin työpaikan ruokalassa syömässä/kahvilla, johon menee jo 10 euroa/päivä. Kuukaudessa yli 200 euroa. Ei voi ottaa voileipiä tai kotiruokaa mukaan kuten minä, koska hän ei "viitsi".

Mulla itsellä on parit pesukonerahat heittää tiskiin koska vain, tilillä on aina yli 5000 euroa pahan päivän varalle, vaimolla ei yhtään. Tiedän että olemme varmasti liian erilaisia mutta kun ei viitsisi tällaisen asian takia nyt erotakaan.

Taidan olla vähän tossun alla

 

[Toinen mielipide]

Toisaalta, jos sinä kovasti häntä rakastat ja saat myös vastarakkautta, niin mitä väliä sillä on, että sinä maksat enemmän kuin hän? Eläkää mukavaa, onnellista elämää ilman rahahuolia. Menkää naimisiin ja tehkää avioehto. Ei sitä rahaa täältä mukaansa saa, kuluttakaa se, mitä tulee ja pitäkää muutaman tuhannen euron vararahasto.

En minä ainakaan jaksaisi ruveta laskemaan kuka nyt on ostanut ja maksanut mitä, jos rahat kerran riittävät elämiseen, asuntoon ja muuhun tarpeelliseen. Murehditaan sitä sitten, jos erotaan.

 

[Lillukka.]

Jos vuokra onkin tosiaan tuo 780 € jaettuna kahdella, niin täytyy ihmetellä, etteikö hänellä ole varaa sitä aina maksaa! Ehkäpä teidän tapuksessa onkin parempi tuo "samassa veneessä" olevan malli, näin hän pysty osallistumaan omaan osuuteensa helpommin, jos ei sitä tulojen ja menojen tasapainoa saa mitenkään muutettua. Tämähän on lähinnä arvokysymys, eli kuka mitäkin arvostaa. Hän ei halua tinkiä hänelle mieluisista asioista asumisen kustannuksella ja mielestäni hänellä on siihen ihan yhtälainen oikeus kuin sinulla säästäväisyyspolitiikassa. Ei se ole mitään tossun alla olemista, jos hän asian hyväksyy näin, eikä vaadi puolia omistussuhteesta. Varsinkin jos jo nyt tiedostaa, ettei rahat aina riittäisi pakollisiin menoihin.

 

[Lillukka.]

En minä ainakaan jaksaisi ruveta laskemaan kuka nyt on ostanut ja maksanut mitä, jos rahat kerran riittävät elämiseen, asuntoon ja muuhun tarpeelliseen. Murehditaan sitä sitten, jos erotaan.

Noinkin ison osoksen ollessa kyseessä, on mielestäni parempi sopia asiat molempia tyydyttävällä tavalla. Jos se ero tulee, niin paljon helpompi on erota hyvissä väleissä kun raha-asioista ei tarvitse riidellä.

Eikö sinua ihan oikeasti yhtään nyppisi, jos sijoittaisit asuntoon vaikkapa 40 tuhatta euroa enemmän kuin puolisosi ja hän parin vuoden yhdessäolon jälkeen kuittaisi puolet? Varsinkin, jos jatketaa ajatusleikkiä niin pitkälle, että hän haluaisi eron, sinä et.

Se on asia erikseen, jos on niin varakas ettei muutama kymppitonni hetkauta arkielämää mihinkään suuntaan, vaan se on lähinnä maitorahaa. Suurin osa elleistä taitaa kyllä hankkia ne euronsa työtä tekemällä, ei elämällä esim. ns vanhalla rahalla.

 

[säästäjä]

Toisaalta, jos sinä kovasti häntä rakastat ja saat myös vastarakkautta, niin mitä väliä sillä on, että sinä maksat enemmän kuin hän? Eläkää mukavaa, onnellista elämää ilman rahahuolia. Menkää naimisiin ja tehkää avioehto. Ei sitä rahaa täältä mukaansa saa, kuluttakaa se, mitä tulee ja pitäkää muutaman tuhannen euron vararahasto.

En minä ainakaan jaksaisi ruveta laskemaan kuka nyt on ostanut ja maksanut mitä, jos rahat kerran riittävät elämiseen, asuntoon ja muuhun tarpeelliseen. Murehditaan sitä sitten, jos erotaan.

Niin mutta kun raha on yksi suurimmista ongelmien aiheuttajista suhteessa. Siitä jos mistä tulee riitaa. Eli jos onnellisesti haluaa elää, kannattaa katsoa että molemmat ovat tyytyväisiä siihen miten rahaa käytetään, ja sitten on edes mahdollisuus siihen "happily ever after" -elämään. Minä en ainakaan jaksa stressata kahden edestä, eli huolehtia siitä että avokinkin raha-asiat on kunnossa omieni lisäksi. Ja minäkin olen sitä mieltä että ensin säästetään ja sitten ostetaan kun rahaa on.

Minun avomieheni muuten myös syö aina työpaikalla, käy kahvilla jne. Lisäksi hän tupakoi. Olen monta kertaa yrittänyt hänelle ihan laskelmien kanssa selittää kuinka kallista se on (esim. laskemalla että jos hän voisi lopettaa tupakoinnin ja säästää ne rahat, voisimme vuoden päästä ostaa sen hienon taulutv:n minkä hän haluaa). Hieman on onneksi mennyt selitys perille kun oikeasti jos hän jotain haluaa olen sanonut että se pitää säästää ensin. Haluaa kuitenkin mieluummin hienon television yms laitetta kuin kuluttaa rahaa ulkona syömiseen tai tupakoimiseen. Minäkin söisin toki mielelläni ulkona lounasta joka päivä, mutta mieluummin kuitenkin säästän ne rahat ja ostan sitten säästämilläni rahoilla sohvan. Monet eivät vain tajua että 10 euroa päivässä ulkona syömiseen tekee 3650 euroa vuodessa.

 

[ei ne suuret tulot]

Sitä mitä pelkäät, se voi toteutua. No mitä luulet, jos naisesi ei maksa edes puolia vuokrasta. Vaikka kuinka olisi herttainen ja kaunis, niin ei se lohduta aina ja kun raha ei kasva puussa. Nainen käyttää kaiken rahansa itseensä ja on aika turhamainenkin. Mutta voit itse olla jollain lailla syyllinen siihen asioiden kulkuun tai olet liian pehmo. Voit ostaa oman asunnon omiin nimiisi. Mutta en ymmärrä, jos maksat kaiken ja nainen elää kuin siivellä. Ei se ole oikein. Kun itsekkin olen maksanut mieheni kanssa yhteiset asunnot ja sovittu menoista, vaikka olen ollut pienempituloinen. Mutta en ole noin turhamainen ja jos säästää pitää, niin kaikkea ei tarvitse ostaa tai kuluttaa. Ja töissä kun olen, niin omat eväät on mukana. Ja aika harvoin olen syönyt jossain ruokalassa. Ei voi elää kädestä suuhun ja olettaa, että toinen vain maksaa. Olisi niin kuin keskustelun paikka. Ja onko nainen sitoutunut myös asunnon ostamiseen. Mutta elä anna periksi, että sinä vain maksat ja toinen pääsee kuin livahtamaan sivusta ja ottamaan parhaat namipalat päältä..)))

 

[justiinsa]

Toisaalta, jos sinä kovasti häntä rakastat ja saat myös vastarakkautta, niin mitä väliä sillä on, että sinä maksat enemmän kuin hän? Eläkää mukavaa, onnellista elämää ilman rahahuolia. Menkää naimisiin ja tehkää avioehto. Ei sitä rahaa täältä mukaansa saa, kuluttakaa se, mitä tulee ja pitäkää muutaman tuhannen euron vararahasto.

En minä ainakaan jaksaisi ruveta laskemaan kuka nyt on ostanut ja maksanut mitä, jos rahat kerran riittävät elämiseen, asuntoon ja muuhun tarpeelliseen. Murehditaan sitä sitten, jos erotaan.

Huomaa ettet ainakaan ole itse suhteessa se "säästöjä omistava" osapuoli! Ap:lle: jos tuollaisen naisen kanssa menet lainan ottamaan, on turha valittaa parin vuoden päästä palstoilla kun rahat ei riitä ja akka haukkuu pihiksi siitä huolimatta. Mukavaa elämää ap:n tyttiksen kaltaisen pyydyksen kanssa? Just.

Ap, vaihda ajoissa.

 

[meirami]

Niin mutta kun raha on yksi suurimmista ongelmien aiheuttajista suhteessa. Siitä jos mistä tulee riitaa. Eli jos onnellisesti haluaa elää, kannattaa katsoa että molemmat ovat tyytyväisiä siihen miten rahaa käytetään, ja sitten on edes mahdollisuus siihen "happily ever after" -elämään. Minä en ainakaan jaksa stressata kahden edestä, eli huolehtia siitä että avokinkin raha-asiat on kunnossa omieni lisäksi. Ja minäkin olen sitä mieltä että ensin säästetään ja sitten ostetaan kun rahaa on.

Minun avomieheni muuten myös syö aina työpaikalla, käy kahvilla jne. Lisäksi hän tupakoi. Olen monta kertaa yrittänyt hänelle ihan laskelmien kanssa selittää kuinka kallista se on (esim. laskemalla että jos hän voisi lopettaa tupakoinnin ja säästää ne rahat, voisimme vuoden päästä ostaa sen hienon taulutv:n minkä hän haluaa). Hieman on onneksi mennyt selitys perille kun oikeasti jos hän jotain haluaa olen sanonut että se pitää säästää ensin. Haluaa kuitenkin mieluummin hienon television yms laitetta kuin kuluttaa rahaa ulkona syömiseen tai tupakoimiseen. Minäkin söisin toki mielelläni ulkona lounasta joka päivä, mutta mieluummin kuitenkin säästän ne rahat ja ostan sitten säästämilläni rahoilla sohvan. Monet eivät vain tajua että 10 euroa päivässä ulkona syömiseen tekee 3650 euroa vuodessa.

Ot mutta nuo duunipaikkojen laitosruokalan tyyppiset paikat ovat kyllä kaukana "ulkonasyömisestä". Teollista moskaa, tyyliin "äitientekemät", eli sano miehellesi että ostaisi suoraan marketin altaasta jonkun lihaperunalaatikon ja lämmittää sen duunin mikrossa. Tulee halvemmaksi, ja voitte käydä sitten vapaa-ajalla illalla oikeasti ravintolassa ulkona syömässä kun rahat eivät mene jokapäiväisessä elämässä tylsien, mauttomien ja kalliiden laitosruokien syöntiin. Näin minä teen ja olen tyytyväinen. Raha riittää kun katsoo mitä haluaa.

 

[Vanha luuska]

Minusta on hyvä, että pohdit asiaa monelta kantilta. Olisi järkevää, että ostatte asunnon, mutta sillä tavalla, että jos ero tulee, niin sinä pystyt lunastamaan avovaimosi pois asunnostasi, sillä asunnon ostaminen ja myyminen lyhyen yhdessäasumisen jälkeen on yleensä aina tappiollista, kun laskee kokonaiskulut (välittäjäpalkkio, varainsiirtovero, mahdollinen myyntitappio). Sitä paitsi se muuttaminen harvemmin on kovin hauskaa, että viitsisi lyhyen ajan jälkeen taas pakata ja kantaa tavaroitaan.

Ehdottomasti kannattaa miettiä tätä raha-asiaa kunnolla. Kuten ehkä tiedät, niin parisuhteissa tavallisimmat riidanaiheet koskevat rahaa, kotitöitä, seksiä ja ajankäyttöä. Vaikka avovaimosi on kaunis, niin onko hän todella niin kaunis, että olet valmis antamaan anteeksi hänelle holtittoman rahankäytön? Itselleni tulee helposti mieleen, että nainen on silloin hyväksikäyttäjä, jos hän elättää itseään miehensä hyväntahtoisuudella. Jos miehellä on siihen varaa ja hän tajuaa, että ero voi myös tulla ja sen jälkeen ei saa katkeroitua, vaan osaa ajatella, että hauskaa oli niin kauan kuin sitä riitti, niin sitten tietysti sekin vaihtoehto on OK. Kaikki eivät sellaiseen ajattelutapaan pysty ja kaikilla ei ole varaa/halua elättää laiskaa/tuhlaavaista kumppania.

Voisi olla järkevää keskustella avovaimon kanssa siitä, että paljonko hänellä on varaa laittaa asuntolainaan ja vastikkeeseen. Jos rahat ei riitä siihen, niin sitten voisi miettiä, että pitäisikö hänen ottaa pidemmällä maksuajalla tuo laina tai pitäisikö sinun ottaa lainaa esim. 60 % asunnon hinnasta niin, että avovaimosi maksaisi vain 40 %? Jos teille joskus tulee perheenlisäystä tai haluatte muuttaa toiseen asuntoon, niin jos hänen rahatilanteensa on silloin parempi, niin voihan hän silloin ottaa lainasta 50 % omiin nimiinsä.

Ehdottomasti erilliset lainat eli sinun osuus asunnosta henkilökohtaiseksi lainaksesi ja avovaimo vastaavasti vastaa ikiomasta lainastaan.

Avovaimosi täytyy ottaa ihan itse vastuu omasta rahatilanteestaan. Nyt hän tietää, että sinä olet aina hätävarana, jos rahat loppuukin. Hänelle voisi tehdä hyvää opetella systemaattista säästämistä esim. niin, että lähdette yhteiselle ulkomaan matkalle vain sillä ehdolla, että saatte rahat säästettyä kasaan. Kun reissu on ohi, on paljon ihanampaa, kun ei tarvitse enää jälkikäteen maksaa jo ajat sitten reissattua reissua.

On muuten kummallista, että jotkut ostavat kauheat määrät sisustusroinaa, vaatteita jne ja sitten onkin jo tarvetta isompaan asuntoon, kun tavarat ei mahdu kaappeihin. Myydään tavaroita kirppiksillä pilkkahintaan (tai ylpeillään miehele, miten paljon niistä sai rahaa...), jotta voidaan taas ostaa uusia romuja tilalle. Vaikka olenkin nainen, en silti oikein ymmärrä tuota oravanpyörää. Voisiko sitä keksiä elämälleen jotain muuta elämänsisältöä kuin rahan käyttö?