Asuntolainan otto naisystävän kanssa mietityttää

[hyvää ruokaapas]

Ot mutta nuo duunipaikkojen laitosruokalan tyyppiset paikat ovat kyllä kaukana "ulkonasyömisestä". Teollista moskaa, tyyliin "äitientekemät", eli sano miehellesi että ostaisi suoraan marketin altaasta jonkun lihaperunalaatikon ja lämmittää sen duunin mikrossa. Tulee halvemmaksi, ja voitte käydä sitten vapaa-ajalla illalla oikeasti ravintolassa ulkona syömässä kun rahat eivät mene jokapäiväisessä elämässä tylsien, mauttomien ja kalliiden laitosruokien syöntiin. Näin minä teen ja olen tyytyväinen. Raha riittää kun katsoo mitä haluaa.

Kannattaa huomata, että osa saa lounasseteleitä, jotka käyvät kylläkin ihan oikeissa ravintoloissa. Jos käy syömässä lounaalla sisäfilepihviä, niin lounari kattaa vain osan siitä ruoan arvosta, jolloin joutuu itse maksamaan loppuosan rahalla.

Omalla työpaikallani lounas tapahtuu kongressikeskuksessa, joten ruoka on todellakin kaukana hernekeitto & pannari -tyyppisestä ruoasta. Siitä huolimatta syön välillä eväitä, koska se ruoka on ns. ilmaista (vaihtoehtona olisi se, että heittäisin ruoan jämät roskikseen). Toisaalta, jos eväitä ei ole tai en ole ehtinyt käydä kaupassa, niin lounas on hyvä vaihtoehto saada hyvää ruokaa kohtuuhintaan.

Kahvit saa onneksi ilmaiseksi töistä ja pullat tms. voi jättää syömättä. Toisaalta esim. töihin oma kahvinkeitin (tai termospullossa kahvit) ja halutessaan keksipaketti tms. ei paljon maksa ja taatusti säästää, jos vertaa siihen, että jokaisesta kahvikupillisesta pitää erikseen maksaa. Tiedän kyllä omalta työpaikaltani erään, joka käy lähes päivittäin hakemassa capuccinoa, kun tavallisen kahvin makuun kuulemma kyllästyy. Ilmainen kahvi vai maksullinen capuccino? Nämä on just näitä asioita, joihin menee helposti muutama euro joka päivä ja niistä pienistä puroista kasvaa isoja virtoja.

 

[MinttuZ]

Minusta on hyvä, että pohdit asiaa monelta kantilta. Olisi järkevää, että ostatte asunnon, mutta sillä tavalla, että jos ero tulee, niin sinä pystyt lunastamaan avovaimosi pois asunnostasi, sillä asunnon ostaminen ja myyminen lyhyen yhdessäasumisen jälkeen on yleensä aina tappiollista, kun laskee kokonaiskulut (välittäjäpalkkio, varainsiirtovero, mahdollinen myyntitappio). Sitä paitsi se muuttaminen harvemmin on kovin hauskaa, että viitsisi lyhyen ajan jälkeen taas pakata ja kantaa tavaroitaan.

Ehdottomasti kannattaa miettiä tätä raha-asiaa kunnolla. Kuten ehkä tiedät, niin parisuhteissa tavallisimmat riidanaiheet koskevat rahaa, kotitöitä, seksiä ja ajankäyttöä. Vaikka avovaimosi on kaunis, niin onko hän todella niin kaunis, että olet valmis antamaan anteeksi hänelle holtittoman rahankäytön? Itselleni tulee helposti mieleen, että nainen on silloin hyväksikäyttäjä, jos hän elättää itseään miehensä hyväntahtoisuudella. Jos miehellä on siihen varaa ja hän tajuaa, että ero voi myös tulla ja sen jälkeen ei saa katkeroitua, vaan osaa ajatella, että hauskaa oli niin kauan kuin sitä riitti, niin sitten tietysti sekin vaihtoehto on OK. Kaikki eivät sellaiseen ajattelutapaan pysty ja kaikilla ei ole varaa/halua elättää laiskaa/tuhlaavaista kumppania.

Voisi olla järkevää keskustella avovaimon kanssa siitä, että paljonko hänellä on varaa laittaa asuntolainaan ja vastikkeeseen. Jos rahat ei riitä siihen, niin sitten voisi miettiä, että pitäisikö hänen ottaa pidemmällä maksuajalla tuo laina tai pitäisikö sinun ottaa lainaa esim. 60 % asunnon hinnasta niin, että avovaimosi maksaisi vain 40 %? Jos teille joskus tulee perheenlisäystä tai haluatte muuttaa toiseen asuntoon, niin jos hänen rahatilanteensa on silloin parempi, niin voihan hän silloin ottaa lainasta 50 % omiin nimiinsä.

Ehdottomasti erilliset lainat eli sinun osuus asunnosta henkilökohtaiseksi lainaksesi ja avovaimo vastaavasti vastaa ikiomasta lainastaan.

Avovaimosi täytyy ottaa ihan itse vastuu omasta rahatilanteestaan. Nyt hän tietää, että sinä olet aina hätävarana, jos rahat loppuukin. Hänelle voisi tehdä hyvää opetella systemaattista säästämistä esim. niin, että lähdette yhteiselle ulkomaan matkalle vain sillä ehdolla, että saatte rahat säästettyä kasaan. Kun reissu on ohi, on paljon ihanampaa, kun ei tarvitse enää jälkikäteen maksaa jo ajat sitten reissattua reissua.

On muuten kummallista, että jotkut ostavat kauheat määrät sisustusroinaa, vaatteita jne ja sitten onkin jo tarvetta isompaan asuntoon, kun tavarat ei mahdu kaappeihin. Myydään tavaroita kirppiksillä pilkkahintaan (tai ylpeillään miehele, miten paljon niistä sai rahaa...), jotta voidaan taas ostaa uusia romuja tilalle. Vaikka olenkin nainen, en silti oikein ymmärrä tuota oravanpyörää. Voisiko sitä keksiä elämälleen jotain muuta elämänsisältöä kuin rahan käyttö?

Samoilla linjoilla. Tuo jatkuva sisustus(naisilla)/elektroniikka (miehillä) tms. tarvikkeiden osto ja myynti on jonkun tunnetyhjiön paikkaamista. Todellakin naurettavaa ensin maksaa jostain tarvikkeesta 1500 euroa ja kun henkilö myy sen netissä käytettynä vuoden päästä saaden siitä 200 euroa, siihen pariin saturaiseen suhtaudutaan kuten lottovoittoon. Matemaattinen äly ja loogisuus ei näitä henkilöitä mitenkään turhaa vaivaa....

 

[Mollukkapullukka]

Ot mutta nuo duunipaikkojen laitosruokalan tyyppiset paikat ovat kyllä kaukana "ulkonasyömisestä". Teollista moskaa, tyyliin "äitientekemät", eli sano miehellesi että ostaisi suoraan marketin altaasta jonkun lihaperunalaatikon ja lämmittää sen duunin mikrossa. .

No riippuu paikasta, varmaan jossain esim. kunnan virastojen ruokaloissa on noin... meillä ei ole duunipaikalla "omaa ruokalaa", kummallakin puolen vieressä on lounaspaikat joissa on tosi hyvä, paikanpäällä tehty "koti"ruoka. Nää on meidän sopimusruokailupaikkoja, eli hinta on muistaakseni 5,50, ei tosiaan huono hinta-laatusuhde.

 

[kahvi ja pulla]

Kahvit saa onneksi ilmaiseksi töistä ja pullat tms. voi jättää syömättä. Toisaalta esim. töihin oma kahvinkeitin (tai termospullossa kahvit) ja halutessaan keksipaketti tms. ei paljon maksa ja taatusti säästää, jos vertaa siihen, että jokaisesta kahvikupillisesta pitää erikseen maksaa. Tiedän kyllä omalta työpaikaltani erään, joka käy lähes päivittäin hakemassa capuccinoa, kun tavallisen kahvin makuun kuulemma kyllästyy. Ilmainen kahvi vai maksullinen capuccino? Nämä on just näitä asioita, joihin menee helposti muutama euro joka päivä ja niistä pienistä puroista kasvaa isoja virtoja.

Eräs kaverini tuskailee jatkuvasti rahansa riittävyyttä vaikka tienaa todella hyvin. Eurot menevät kaikenlaiseen älyttömään,kuten päivittäisin capucinokuppeihin ja noihin kympi maksaviin "nakit muusilla +sinappi" lounaisiin. Ikää 45 v eli ei se rahankäyttö iän myötä muutu jos sitä rahantajua ei ole niin ei sitä myöskään tule.

 

[Meirami]

No riippuu paikasta, varmaan jossain esim. kunnan virastojen ruokaloissa on noin... meillä ei ole duunipaikalla "omaa ruokalaa", kummallakin puolen vieressä on lounaspaikat joissa on tosi hyvä, paikanpäällä tehty "koti"ruoka. Nää on meidän sopimusruokailupaikkoja, eli hinta on muistaakseni 5,50, ei tosiaan huono hinta-laatusuhde.

Rohkenen epäillä tuota "hyvää ja terveellistä kotiruokaa". Laitappa linkki mikä firma on kyseessä. Ettei vaan olisi näitä äitien tekemiä kuitenkin, lämmitettynä vaan ja"paranneltuna" kermalla ja juustolla, ja vot näin saadaan kinkkukiusauksesta pyydettyä iso hinta.

Ihmettelen miten ihmeessä noihin riittää asiakkaita, pitäisiköhän itsekin perustaa joku kalasoppa ja pannari -paikka, niin eläisi herroiksi?

 

[kokin sisko]

No riippuu paikasta, varmaan jossain esim. kunnan virastojen ruokaloissa on noin... meillä ei ole duunipaikalla "omaa ruokalaa", kummallakin puolen vieressä on lounaspaikat joissa on tosi hyvä, paikanpäällä tehty "koti"ruoka. Nää on meidän sopimusruokailupaikkoja, eli hinta on muistaakseni 5,50, ei tosiaan huono hinta-laatusuhde.

Veljeni on kokki, ja hän on tehnyt myös keikkahommia joskus noihin lounaspaikkoihin. Joskus asiakkaat ovat valittaneet mauttomasta ruoasta, ja veljeni on esimiehelle/paikan omistajalle kertonut terveiset. Paikan omistaja tai ketjupomo on kuitenkin kieltänyt lisäämästä mausteita, kustannussyistä (vaikka joku hernekeitto maksaa 7,50) sekä siitä että tuollaisissa paikoissa kuuluu olla "harmitonta" ruokaa. Suomeksi mautonta. Rasvaa ja juustoa saa kyllä käyttää, eli verisuonet huutavat apua.

Jos makua haluaa, menkää oikeaan ravintolaan syömään. Niistä saa lounasaikaan monesti samalla hinnalla ruoan kun laitospaikoista. Saa vielä palvelunkin eikä tarvitse itse kulkea tarjottimien ja piimälasien kanssa ympäriinsä.

 

[Mollukkapullukka]

Niin, no, ihan sama mitä mieltä te olette tietämättä kyseisistä lounaspaikoista mitään. Mun mielestä niissä on hyvä ruoka enkä tosiaan ole minkään mauttoman karjalanpaistin ystävä. Asiakkaita näyttää riittävän.

 

[makaroni]

Niin, no, ihan sama mitä mieltä te olette tietämättä kyseisistä lounaspaikoista mitään. Mun mielestä niissä on hyvä ruoka enkä tosiaan ole minkään mauttoman karjalanpaistin ystävä. Asiakkaita näyttää riittävän.

Laita se linkki ko. paikasta nyt, alkoi myös kiinnostamaan!

 

[eroja on]

Itse sain tarpeekseni eiväiden ja eineiden syönnistä ollessani nuorna likkana kaupassa myyjänä. Sijoitan mielelläni rahaa hyvään lounasruokaan, jonka joku muu tekee. Nykyään minulla on lounassetelit etuna, eli ehdottomasti ne kannattaa ottaa ja syödä ulkona, eikä hikisiä eväitä/eineksi.ä.

Fazer Amicalla/Sodexholla ainakin on aika monen laatuisia lounasruokaloita. Syön joskus eduskunnan ruokalassa, jota serveeraa jompi kumpi näistä, ja ruoka on erinomaista vaikka on ihan perusruokalakonsepti eli ei pöytiintarjoilua, ruoka on lämpötiskeissä jne. Myös TÖölön tullilla on kaksikin hyvää ruokalaa, Markkinointi-instituutissa ja Työterveyslaitoksessa. En jaksa muistaa ovatko Sodexhoa vai Amicaa.

Sitten taas jomman kumman firman ruokala Imatran paperitehtaalla oli jotain aivan järkyttävää, just sitä eineslaatikkoa ja uunin kautta tarjolle. Samoin Philipsin lampputehtaalla Mäntsälässä.

Nämä kaikki paikat ovat keskenään melko lailla samanhintaisia ja samojen firmojen pyörittämiä. Riippuu varmaan vähän siitä, kuinka paljon sijaintipaikan työantaja tajuaa vaatia palveluntarjoajalta. Tiedän, että esim. Työterveyslaitoksella on tiukat laatuvaatimukset ja eineksiä ei siellä näy. VOi olla, että maksavat omien työntekijöidensä syöttämisestä enemmän kuin mitä "ulkopuoliset" pulittavat lounaasta. Hyviäkin lounasruokaloita siis on. Linkkejä en nyt ala laittaa, mutta kiinnostuneet varmaan osaavat mennä Amican ja Sodexhon sivuille itsekin, eikö vain?

 

[Aiheen ohi]

Itse sain tarpeekseni eiväiden ja eineiden syönnistä ollessani nuorna likkana kaupassa myyjänä. Sijoitan mielelläni rahaa hyvään lounasruokaan, jonka joku muu tekee. Nykyään minulla on lounassetelit etuna, eli ehdottomasti ne kannattaa ottaa ja syödä ulkona, eikä hikisiä eväitä/eineksi.ä.

F

Ainakaan minun evääni eivät ole "hikisiä", sillä otan edellisiltaista, itse tekemääni, kotiruokaa tai vaihtoehtoisesti tuoreet salaattitarvikkeet mukaan ja teen niistä hyvinkin nopeasti salaatin työpaikan keittiössä. Huomattavasti edullisempaa kuin mennä "ulos" lounaalle - etenkin, kun meillä ei ole lounareita ja lounastunti on vain puolen tunnin mittainen. Tuon puolen tunnin aikana ehtisi juuri ja juuri päästä lounaspaikkaan ja tilata ruoka, syöminen olisikin sitten tehtävä hotkien.

Eli minä tosiaan mieluummin otan omat ruoat töihin mukaan ja ulkona käymme syömässä sitten mieheni kanssa kaikessa rauhassa ja nautiskellen.

 

[Kastike]

Itse sain tarpeekseni eiväiden ja eineiden syönnistä ollessani nuorna likkana kaupassa myyjänä. Sijoitan mielelläni rahaa hyvään lounasruokaan, jonka joku muu tekee. Nykyään minulla on lounassetelit etuna, eli ehdottomasti ne kannattaa ottaa ja syödä ulkona, eikä hikisiä eväitä/eineksi.ä.

Fazer Amicalla/Sodexholla ainakin on aika monen laatuisia lounasruokaloita. Syön joskus eduskunnan ruokalassa, jota serveeraa jompi kumpi näistä, ja ruoka on erinomaista vaikka on ihan perusruokalakonsepti eli ei pöytiintarjoilua, ruoka on lämpötiskeissä jne. Myös TÖölön tullilla on kaksikin hyvää ruokalaa, Markkinointi-instituutissa ja Työterveyslaitoksessa. En jaksa muistaa ovatko Sodexhoa vai Amicaa.

Sitten taas jomman kumman firman ruokala Imatran paperitehtaalla oli jotain aivan järkyttävää, just sitä eineslaatikkoa ja uunin kautta tarjolle. Samoin Philipsin lampputehtaalla Mäntsälässä.

Nämä kaikki paikat ovat keskenään melko lailla samanhintaisia ja samojen firmojen pyörittämiä. Riippuu varmaan vähän siitä, kuinka paljon sijaintipaikan työantaja tajuaa vaatia palveluntarjoajalta. Tiedän, että esim. Työterveyslaitoksella on tiukat laatuvaatimukset ja eineksiä ei siellä näy. VOi olla, että maksavat omien työntekijöidensä syöttämisestä enemmän kuin mitä "ulkopuoliset" pulittavat lounaasta. Hyviäkin lounasruokaloita siis on. Linkkejä en nyt ala laittaa, mutta kiinnostuneet varmaan osaavat mennä Amican ja Sodexhon sivuille itsekin, eikö vain?

Siis joku ihan tosissaan kehuu sodex'hoa??????? Just, ennemmin kyllä syön omat tekemäni herkulliset, terveelliset ja maittavat liharuoat kuin maksan jostain mauttomasta seiti-kala-keitosta 8 euroa!

 

[eroja on]

Siis joku ihan tosissaan kehuu sodex'hoa??????? Just, ennemmin kyllä syön omat tekemäni herkulliset, terveelliset ja maittavat liharuoat kuin maksan jostain mauttomasta seiti-kala-keitosta 8 euroa!

Kuten jo nimimerkissäni viestin, eri toimipisteiden välillä on erittäin suuria eroja. Itse käyn työn takia usein ympäri ämpäri pääkaupunkiseutua ja olen tutustunut siksi suureen määrään ruokaloita. Hyvä peukalosääntö on se, että "valkokauluspaikoissa" eli toimistokeskittymissä nuo ketjuruokalat ovat useimmiten hyviä ja laadukkaita (varsinkin jos alueella on yhtään kilpailua lounastajista), kun taas tehtaiden yhteydessä saman ketjun paikoista saa ihan hirveää sapuskaa. Voi siinä jokunen euro olla hintaeroakin.

Ja totta, jos tuo salaattitarvikkeet mukanaan niin jo vain tulee halvemmaksi, mutta itse olen valmis kyllä maksamaan siitä valmiiksi pilkotusta salaatista jne Evästellessä tulee helposti syötyä koko ajan samoja ruokia, kun taas ulkona syöden voi vaihdella. En millään jaksa tehdä alusta asti kahdelle aterialle/päivä etukäteen ruokia itse, enkä varmasti rupea syömään kahta päivää putkeen samaa ruokaa. Jos kokisin lounasruoan laadun systemaattisesti huonoksi, niin toki sitten olisi pakko tehdä itse, mutta hyviäkin paikkoja onneksi on, jopa ruokaloissa.

 

[Aiheen ohi]

Niin, minulle taas lukemisen ja lenkkeilyn ohella kokkailu on rakkain harrastukseni ja teen mielelläni ruokaa lähes joka päivä - joskus miehen kanssa, joskus yksin ja joskus mies tekee ruoan. Minua ei myöskään haittaa syödä samaa ruokaa esim. eilen illalla ja tänään lounaalla, välillä, kun ruoka on ollut oikein onnistunutta, söisin mielelläni sitä samaa vielä tänään illallakin

Esimerkiksi sunnuntaina tein munakasrullaa ja salaattia ja maanantaina otin tuota munakasrullaa ja salaattitarvikkeita mukaan (salaatin pilkoin muutamassa minuutissa, salaattia en tee mielelläni ylimääräistä, sillä se "vettyy"), eilen tein perunamuusia, höyrytettyjä kasviksia ja tomaattista jauhelihakastiketta ja tänään niitä on eväänä mukana. Tänään on suunnitelmissa tehdä kasvissosekeittoa ja sämpylöitä ja niitä sitten mukaan huomenna. Keskiviikoksi on suunnitelmissa jotakin kalaruokaa, mutta sitä en välttämättä ota mukaan, sillä kaikki eivät pidä ympärillä leijailevasta kalanhajusta. Ellen ota, teen evääksi varmasti täytettyjä sämpylöitä, niitä leivon sen verran, että riittää pakastimeenkin.

Näin saamme syötyä ruoat loppuun, eikä tähteitä jää ja myös monipuolisuuskin tulee turvattua.

Mutta juu, kukin tavallaan. Välillä todellakin on aivan ihana istua valmiiseen pöytään ja syödä ja nautiskella pitkän kaavan kautta ja ottaa ruoan kanssa viiniä, minä tosiaan teen tämän mieluummin tosiaan kaikessa rauhassa ja mieheni kanssa kuin parissa minuutissa yksin hotkien ruokatauolla

 

[Sue Ellen_]

Takaisin AP:n aiheeseen:

Voisin melkeinpä lyödä vetoa, että AP:n avovaimo kuuluu siihen ihmisryhmään, joka ei ole koskaan tosissaan joutunut asumaan pidempää aikaa yksin, vaan on tottunut siihen, että aina on joku muu, joka elämisen maksaa. Se "joku muu" on vanhemmat, poikaystävä, miesystävä, avomies tms.

Eksäni kanssa asustellessa mies osteli kaikenlaista hifiä, digiä yms., mutta kun kyse oli minun haluamisestani, niin siihen ei ikinä ollut rahaa. Eron jälkeen päätin, että en ikinä halua enää samaa tilannetta, jossa on vain meidän rahat eikä omaa rahaa ollenkaan. Yhteiset rahat onnistuu vain siinä tapauksessa, että on samanlainen nuuka rahankäyttö eikä aio erota. Nykyisessä avoliitossa kummallakin on omat rahat, mutta jos menisin naimisiin, haluaisin kolmen tilin mallin: yksi yhteinen tili yhteisille menoille ja kummallakin omat palkkatilit eli kumpikin siirtää nettotulojen suhteessa (esim. 40 % ja 60 %) rahaa yhteiselle tilille heti palkkapäivänä ja omalle tilille jäävät rahat voi käyttää haluamallaan tavalla.

 

[Jaapati]

Kuten jo nimimerkissäni viestin, eri toimipisteiden välillä on erittäin suuria eroja. Itse käyn työn takia usein ympäri ämpäri pääkaupunkiseutua ja olen tutustunut siksi suureen määrään ruokaloita. Hyvä peukalosääntö on se, että "valkokauluspaikoissa" eli toimistokeskittymissä nuo ketjuruokalat ovat useimmiten hyviä ja laadukkaita (varsinkin jos alueella on yhtään kilpailua lounastajista), kun taas tehtaiden yhteydessä saman ketjun paikoista saa ihan hirveää sapuskaa. Voi siinä jokunen euro olla hintaeroakin.

Ja totta, jos tuo salaattitarvikkeet mukanaan niin jo vain tulee halvemmaksi, mutta itse olen valmis kyllä maksamaan siitä valmiiksi pilkotusta salaatista jne Evästellessä tulee helposti syötyä koko ajan samoja ruokia, kun taas ulkona syöden voi vaihdella. En millään jaksa tehdä alusta asti kahdelle aterialle/päivä etukäteen ruokia itse, enkä varmasti rupea syömään kahta päivää putkeen samaa ruokaa. Jos kokisin lounasruoan laadun systemaattisesti huonoksi, niin toki sitten olisi pakko tehdä itse, mutta hyviäkin paikkoja onneksi on, jopa ruokaloissa.

Kotona syödään viikkokeittoja tai einesnuggetteja+lihapullia ja sitten duunissa käydään Amicoissa syömässä edelleen teollisesti valmistetut samat lihapullat ja lasgnet, vain hiukan kalliimpana kuin se mitä perheelle Citarista ostetaan.

Opetelkaa tekemään itse hyviä ruokia itsellenne ja perheellenne. Välillä sitten kunnon ravintolaan illalla koko perheen voimin.

 

[höhöh]

No,kyllä siitä monta saturaista tulee niistä ruokabaarin mössöistä. Kyllä eväsleivät ja omat ruuat tulee halvemaksi.

 

[kulinaristi]

No,kyllä siitä monta saturaista tulee niistä ruokabaarin mössöistä. Kyllä eväsleivät ja omat ruuat tulee halvemaksi.

Ja kastikkeestaan kokki tunnetaan, muistakaamme tämä!

 

[3 tiliä+erilliset lainat]

Tässä malli ap:llekin:

yksi yhteinen tili yhteisille menoille ja kummallakin omat palkkatilit eli kumpikin siirtää nettotulojen suhteessa (esim. 40 % ja 60 %) rahaa yhteiselle tilille heti palkkapäivänä ja omalle tilille jäävät rahat voi käyttää haluamallaan tavalla.

Ja lisäksi omat, erilliset lainat. Kumpikin huolehtii lainoistaan itse, ja palkkapäivänä yhteiselle tilille siirretään sovittu summa, josta maksetaan vain yhteiset, sovitut kulut. Loput rahat kumpikin saa käyttää niinkuin haluaa.

Suosittelisin, että kokeilette ensin tuota kolmen tilin systeemiä vaikkapa puoli vuotta vuokralla asuen. Jos vaimoke ei pysy sopimuksessa ( = ei maksa yhteiselle tilille sovittuja summia ja/tai käyttää niitä rahoja omiin menoihinsa), ei ennuste tulevaisuudellekaan ole hyvä. Silloin ap tulee kohta tilanteeseen, jossa hän maksaa lainaa ja yhteisiä kuluja yksin, kun vaimo elää kuin pikkulapsi tuhlaten omat rahansa kaikkeen kivaan kun "isi" kyllä huolehtii pakollisista menoista.

 

[*Siri*]

Tämä keskustelu on vähän poikennut sivuraiteille.
Monissa paikoissa lounasruoka on ihan kelvollista syötävää, on useampia salaatteja yms.
Jopa ABC:n lounas on ihan ihmisravinnoksi kelpaavaa ja itsehän sen valitsee mitä lautaselleen mättää. Maku on mieto, että se miellyttäisi useimpia, mutta aina voi lorauttaa purkista oman mielensä mukaan lisää.

Työstä tietysti riippuu, mutta toista kunnon ateriaa ei ainakaan toimistotyöntekijä tarvitse.
Jos lounaan saa 5,50 - 8 euroa, kannattaa lapsettomien tai yksinäisten tosissaan miettiä sitäkin vaihtoehtoa. Mitä sillä hinnalla saa itse valmistettua, jos kaikki aineet pitää ostaa?
Lounaan lisäksi ei tarvitse kuin aamupalan ja jotain kevyttä illaksi, salaattia yms.

Aina näissä keskusteluissa on runsain mitoin niitä pyhimyksiä, jotka pää punaisena kaiket illat väsää olemattomista tarvikkeista ilmaiseksi herkullisia ateriota ja eväitä. Jos tekee pitkää päivää, kai sitä voi jotakin itselleenkin suoda?
Lapsiperheet on vähän eri asia, lapsille on pakko tehdä ruokaa illaksikin ja samalla siitä syö itsekin. Mutta kun tuo vaihe on ohi, niin ruuanlaitto on enemmän vapaaehtoista.

Mutta rahankäyttöön:
Miksi asunto pitää ostaa yhteisesti, jos näet jo etukäteen katastrofin merkit? Osta se omiin nimiisi, avokkisi voisi maksaa vaikka yhtiövastikkeen. Jotain korvausta asumisestahan hänen pitää maksaa. Raha-asiat ovat niitä suuria kysymyksiä, joissa pitäisi olla samoilla linjoilla, että liitto ylipäänsä onnistuu. Ennuste teille ei ole kovin hyvä, ei kannattane sitoa itseään enempää.

 

[Älypäät liikkeellä]

1. Lounasseteli ei ole ilmainen, siitä veloitetaan verotusarvo. Tämä pitää laskea myös kuluksi.

2. Jos on kummallakin omat lainat, jotka on kiinnitettyjä asuntoon, miten käy jos toinen ei hoidakaan lainaansa? Pankki lunastaa asunnon tai sen toisen pitää maksaa toisenkin lainaa, etteivät joudu maantielle. Eli mikä olikaan hyöty? Siipeilijä voi siipeillä edelleenkin.

 

[Nimimerkki unohtui]

Työstä tietysti riippuu, mutta toista kunnon ateriaa ei ainakaan toimistotyöntekijä tarvitse.
Jos lounaan saa 5,50 - 8 euroa, kannattaa lapsettomien tai yksinäisten tosissaan miettiä sitäkin vaihtoehtoa. Mitä sillä hinnalla saa itse valmistettua, jos kaikki aineet pitää ostaa?
Lounaan lisäksi ei tarvitse kuin aamupalan ja jotain kevyttä illaksi, salaattia yms.

Aina näissä keskusteluissa on runsain mitoin niitä pyhimyksiä, jotka pää punaisena kaiket illat väsää olemattomista tarvikkeista ilmaiseksi herkullisia ateriota ja eväitä. Jos tekee pitkää päivää, kai sitä voi jotakin itselleenkin suoda?

En enää muista, että millä nimimerkillä kirjotin, mutta olen kenties siis se, kehen - hieman liioitellen - viittaat eli kerroin tekeväni ruokaa lähes joka päivä joko yksin tai yhdessä mieheni kanssa. Kyse ei ole siitä, että haluaisin pitkän päivän jälkeen suoda itselleni jotakin ja jättää laittamasta sitä ruokaa, vaan juuri siksi, että minun mielestäni se on juuri vastapainoa ajattelu- ja istumatyölle, haluan rentoutua kokkailun parissa. Joku kun ihan oikeasti laittaa mielellään ruokaa. En ole siis pyhmiys, eikä päänikään toivottavasti ole yleensä punainen

Niin ja tuolla kahdeksalla eurolla saa kyllä jo vaikka mitä, oli sitä pyhimys tai ei Esim. tässä eilisiä ostoksiani: perunoita n. 1 kg 97 snt, appelsiinimehu 47 snt, maito 67 snt, ruisleipä 67 snt, 400 g kevyttä jauhelihaa 1,90 €, tomaatteja 81 snt, kurkku 79 snt, salaattia 99 snt. Ostokset maksoivat siis 7,27 € ja tällä rahalla söimme eilen ja tänään otimme vielä evääksikin eli kaksi ihmistä söi tästä kaksi ateriaa. Leipää, maitoa, mehua ja perunoita jäikin, joten niitä voi hyödyntää vielä myöhemminkin.

Juu, tämä menee nyt hyvin paljon ohi aiheen, mutta kyllä itse tehty kotiruoka on kuitenkin edullisempaa

 

[*Siri*]

En enää muista, että millä nimimerkillä kirjotin, mutta olen kenties siis se, kehen - hieman liioitellen - viittaat eli kerroin tekeväni ruokaa lähes joka päivä joko yksin tai yhdessä mieheni kanssa. Kyse ei ole siitä, että haluaisin pitkän päivän jälkeen suoda itselleni jotakin ja jättää laittamasta sitä ruokaa, vaan juuri siksi, että minun mielestäni se on juuri vastapainoa ajattelu- ja istumatyölle, haluan rentoutua kokkailun parissa. Joku kun ihan oikeasti laittaa mielellään ruokaa. En ole siis pyhmiys, eikä päänikään toivottavasti ole yleensä punainen

Niin ja tuolla kahdeksalla eurolla saa kyllä jo vaikka mitä, oli sitä pyhimys tai ei Esim. tässä eilisiä ostoksiani: perunoita n. 1 kg 97 snt, appelsiinimehu 47 snt, maito 67 snt, ruisleipä 67 snt, 400 g kevyttä jauhelihaa 1,90 €, tomaatteja 81 snt, kurkku 79 snt, salaattia 99 snt. Ostokset maksoivat siis 7,27 € ja tällä rahalla söimme eilen ja tänään otimme vielä evääksikin eli kaksi ihmistä söi tästä kaksi ateriaa. Leipää, maitoa, mehua ja perunoita jäikin, joten niitä voi hyödyntää vielä myöhemminkin.

Juu, tämä menee nyt hyvin paljon ohi aiheen, mutta kyllä itse tehty kotiruoka on kuitenkin edullisempaa

Anteeksi kaikilta ylikärkevät sanani, mutta olen sen ikäluokan nainen, että minun pitäisi olla tehokas, tarmokas ja säästäväinen ja vaikka mitä. Ja sitten en vaan aina jaksa, lapset on jo laitettu maailmalle eli enää en viitsisi ihan kaikkea tehdä itse enkä ainakaan joka päivä.
Minut on kylvetty tuntemaan syyllisyyttä kaikesta, joka tuottaa mielihyvää ja nautintoa itselle ja toisten kehumiset omista saavutuksistaan, painavat tuota nappulaa, joka on jo ihan arka.

 

[aiheesta ja vierestä]

Niin ja tuolla kahdeksalla eurolla saa kyllä jo vaikka mitä, oli sitä pyhimys tai ei Esim. tässä eilisiä ostoksiani: perunoita n. 1 kg 97 snt, appelsiinimehu 47 snt, maito 67 snt, ruisleipä 67 snt, 400 g kevyttä jauhelihaa 1,90 €, tomaatteja 81 snt, kurkku 79 snt, salaattia 99 snt. Ostokset maksoivat siis 7,27 € ja tällä rahalla söimme eilen ja tänään otimme vielä evääksikin eli kaksi ihmistä söi tästä kaksi ateriaa. Leipää, maitoa, mehua ja perunoita jäikin, joten niitä voi hyödyntää vielä myöhemminkin.

Hyvin paljon ohi aiheen edelleen, mutta itse olen hyvätuloisen pariskunnan toinen osapuoli ja ennemmin helvetti jäätyy kuin syön työlounaaksi eilistä jauhelihakastiketta ynnä eilisiä perunoita mikron kautta sekä vähän tomaattia, kurkkua sekä salaattia. Tomaattien kilohinta on tällä hetkellä 3-5 euroa/kg joten tuolla ilmoittamallasi hinnalla et montaa tomaattisiivua per ateria saa. jos tuosta yhteensä neljä ateriaa tehtiin. Samoin sata grammaa jauhelihaa per ateria on minusta melkoisen vähän. No, eipä se paljon maksanutkaan.

Ja voi huoh, onhan se halpaa, mutta mutta... Lounassetelit etuna minullakin eli maksan verotusarvon. Eilen söin sushia. Tänään söin thairuokaa seisovasta pöydästä. Huomenna ehkä jokin ruokaisa salaatti ja ylihuomenna kortteliravintolan omatekoista lindströminpihviä. Minä olen sinin tapaan niin monessa asiassa niin tehokas, näppärä ja taloudellinen, että en oikein jaksa tästä asiasta syyllisyyttä tuntea. Minulle se ruokavalion monipuolistuminen ja vaivannäkön väheneminen on kyllä tasan tarkkaan jokaisen sentin arvoinen, jonka lounasruokailuun sijoitan. Jos lounaspaikkojen valikoima olisi huono niin kai se olisi pakko evästellä, mutta pääkaupungin keskustassa on varaa valita. Tiedän että se on euromääräisesti kalliimpaa, mutta siitä saatava nautinto ja hyvinvointi on sen lisäsumman arvoinen

Pidän ruoanlaitosta tosi paljon enkä viitsi viedä iloa harrastuksestani sillä, että siitä tulee rasittava velvollisuus. Koskaan ei ole kukkaronpohja ruokanautintojen takia pilkottanut, vaan hetkellisiä likviditeettivajeita on aiheutunut suuremmista ostoksista, hemmottelusta kalliimmilla vaate- ja asustesatsauksilla jne. Jos ap:n nainen on edes keskituloinen ja vuokra se vajaa tonni puokkiin niin ei ole kyllä mistään työpaikkaruokailusta kiinni rahojen riittäminen vaan vika on jossain muualla.

Minulla ja miehelläni on erilliset tilit ja erilliset lainat. Laina menee aina suoraveloituksena itse valittavana päivänä, joten siitä ei ap:n nainen pääse luikertelemaan eikä selittelemään. Tai selittäköön sitten pankille. Rahaa en miehelleni lainaa enkä ole häneltä itselleni pyytänyt.

 

[anne-katariina]

En halua arvostella että naiseni olisi tyhmä koska ei osaa käyttää rahaa kovin viisasti, hän on lämmin ja tasa-arvoinen ja kultainen ihminen muuten.

Pelkään että mitä tapahtuu, esim. hänellä nyt ei ole aina varaa maksaa puolikasta vuokrastamme joka on 780 eur/kk, vaan joudun sen itse maksamaan. Miten käy kun ostamme asunnon? En haluaisi tämän takia hylätä naistani mutta en varmasti asu vuokralla loppuikääni, ja tässä iässä alkaisi olla jo asunnon osto ajankohtainen.

Automme on minun ostamani ja maksamani eli häneltä ei siihenkään mene kuin puolet bensoista, minä maksan lyhennykset ja huollot.

en pitäisi naistasi ihan tumpelona raha-asioissa kuitenkaan. pikavipit ja osamaksut on maksettu. sinuna uskaltaisin ostaa asunnon hänen kanssaan, kunhan kaikki on paperilla ja tulee selväksi, että hän jonain kuukautena joutuu maksamaan enemmän, jos sinä maksat hänen lyhenyksensä kun hänellä ei ole rahaa. vaikka hänen rahankäyttönsä välillä lipsuu, niin kyllä hän mielestäni on pysynyt jonkun tolkun rajan sisällä kuitenkin. asia olisi eri, jos hänellä olisi tuhansien eurojen edestä pikavippejä ja osamaksuja.

 

[3 tiliä+erilliset lainat]

2. Jos on kummallakin omat lainat, jotka on kiinnitettyjä asuntoon, miten käy jos toinen ei hoidakaan lainaansa? Pankki lunastaa asunnon tai sen toisen pitää maksaa toisenkin lainaa, etteivät joudu maantielle. Eli mikä olikaan hyöty? Siipeilijä voi siipeillä edelleenkin.

Hyöty on se, että jos asunnon joutuu myymään, sen myyntihinta pistetään puoliksi ja kumpikin maksaa puolikkaallaan oman jäljellä olevan lainansa pois. Jos toinen on maksanut omaa lainaansa enemmän kuin toinen, hänellä myös jää enemmän rahaa. Jos laina olisi yhteinen, kummellekin jäisi täsmälleen saman verran riippumatta siitä kumpi lainaa oikeasti on maksanut. Toki molemmissa vaihtoehdoissa asunto pitää myydä jos toinen ei hoida lainaansa, mutta erillisisissä lainoissa enemmän maksanut sentään saa myös enemmän takaisin.

Siinä olet oikeassa, että jos toinen on niin huithapeli että laina jää kokonaan hoitamatta, on myös toinen osapuoli pulassa ja asunto voidaan joutua myymään. Siksi ainakin itse kehotin ap:ta ottamaan ensin puolen vuoden koeajan, ennenkuin yhteisen asunnon ostoa edes harkitsee.