Asunnon osto parisuhteessa

[Villazukka]

Elikkä elikkä:

Aiomme ostaa yhdessä talon. Lainan otto tässä vähän aiheuttaa harmaita hiuksia sekä omistussuhde..

Tienaan suht vähän ja mieheni ihan keskiluokkaisesti. Säästöjä ei käytännössä ole joten joudun ottamaan paljon lainaa. Minulla ei kuitenkaan ole mistään velkaa, eikä ole miehelläkään. Mieheni omistaa osakkeen jossa nyt asumme. (Ja hän tulee saamaan siitä rahat kun se myydään)

Talo tulee maksamaan noin 150 000 euroa + huonekaluhankinnat + muut kulut joten lainaa joudun ottamaan aika ison summan.

Kaiken lisäksi olen raskaana. Jään siis piakkoin äitiyslomalle.

Miten pankit suhtautuvat vähän tienaavaan äitiyslomailevaan lainanhakijaan? Yleensä kai menee niin että ostetaan puoliksi, mutta mietityttää miten saan maksetttua lyhennyseriä äitiyslomalla saatika hoitovapaalla jos sellaiselle jään.

Mitä te ihmeiset olette tehneet ensiasuntonne kanssa?

 

[Pankkitantta]

Tulonne lasketaan yhteen pankissa kun haette lainaa. Tietysti raskaaksi hankkiutuminen on aina miinus kylmästi ajateltuna.

Omistatte ostamanne asunnon puoliksi. Miehesi omaisuus eli ns. oma raha vaikuttaa siihen paljonko lainarahaa tarvitsette. Jos laina on kummankin nimissä, teidän on itse sovittava kuinka kk-erä hoidetaan- Pankkia ei kiinnosta muu kuin lainan suoritus kuukausittain. Eli joko mies maksaa enemmän ja sovitte että maksat hänelle joskus takakisin -tai maksatte kumpikin lainasta saman verran ja sinulle jää vähän käyttörahaa. Periaatteessa jos et maksa lainaakaan ,mies voi sitä sinulta periä. Vakuus on yhteinen joten jos rästiä tulee, asunto myydään. Jos taas miehesi on yksin velallinen, niin hän tekee palveluksen sinulle juridisesti.

 

[Kas näin]

Mies tietenkin avittaa sinua rahallisesti. Ethän sinä toki pyhästä hengestä tullut raskaaksi vaan miehestäsi. Olette perhe ja jaatte tulonne ja menonne. Miehen pesämunan kirjaatte miehen nimiin, jos joskus menette naimisiin. Jos tulee ero, saa mies pitää munansa.

 

[Kas näin]

Muista myös, että jos sinulle asunto on ensimmäinen oma, ei sinun osuudestasi mene varainsiirtoveroa. Jos naimisiin olette menossa, niin tehkää se ennen talon ostoa ja sinä ostat talon. Avioehtoon voitte kirjata tuon miehen omaisuuden, muut velat ja tulot ja omaisuus tulevat yhteisiksi. Tuo edellinen siis eron varalle.

 

[Ex]

Elikkä elikkä:

Aiomme ostaa yhdessä talon. Lainan otto tässä vähän aiheuttaa harmaita hiuksia sekä omistussuhde..

Tienaan suht vähän ja mieheni ihan keskiluokkaisesti. Säästöjä ei käytännössä ole joten joudun ottamaan paljon lainaa. Minulla ei kuitenkaan ole mistään velkaa, eikä ole miehelläkään. Mieheni omistaa osakkeen jossa nyt asumme. (Ja hän tulee saamaan siitä rahat kun se myydään)

Talo tulee maksamaan noin 150 000 euroa + huonekaluhankinnat + muut kulut joten lainaa joudun ottamaan aika ison summan.

Kaiken lisäksi olen raskaana. Jään siis piakkoin äitiyslomalle.

Miten pankit suhtautuvat vähän tienaavaan äitiyslomailevaan lainanhakijaan? Yleensä kai menee niin että ostetaan puoliksi, mutta mietityttää miten saan maksetttua lyhennyseriä äitiyslomalla saatika hoitovapaalla jos sellaiselle jään.

Mitä te ihmeiset olette tehneet ensiasuntonne kanssa?

Onko kysymyksessä asunto-osake, vai kiinteistö?
Elättekö avioliitossa?

 

[75/25]

Oletan, että olette siis ottamassa molemmille omat lainat? Suosittelen, että jos et kerran pysty maksamaan puolen asunnon lainaa, pistätte omistusosuudetkin sen mukaan. Eli esim. mies omistaa ja maksaa 75%, ja sinä 25%. 25% omistusosuudella lainasummasikin pysyy siedettävänä, ja pystynet lyhentämään sitä myös äitiysloman aikana. 75 tonnin lainaa ei kannata pienituloisena, lapsen kanssa kotiin jäävänä ottaa. Siitä et selviydy.

 

[tärkein kysymys]

Minusta tärkein kysymys teille on se, miksi rupeatte juuri nyt noin kalliin kämpän ja sisustuksen hankintaan, kun tulot ovat romahtamaisillaan??

Normitilanteessa, kun omaisuuden määrä on eri, kannattaa avoliittolaisten tehdä kuten edellinen neuvoi, eli omistussuhteet rahoitusvalmiuden mukaan. Parhaiten se onnistuu, kun kummallakin on oma, erillinen lainansa ja kauppakirjassa määritellään omistussuhteet prosenteissa.

 

[Villazukka]

Minusta tärkein kysymys teille on se, miksi rupeatte juuri nyt noin kalliin kämpän ja sisustuksen hankintaan, kun tulot ovat romahtamaisillaan??

Normitilanteessa, kun omaisuuden määrä on eri, kannattaa avoliittolaisten tehdä kuten edellinen neuvoi, eli omistussuhteet rahoitusvalmiuden mukaan. Parhaiten se onnistuu, kun kummallakin on oma, erillinen lainansa ja kauppakirjassa määritellään omistussuhteet prosenteissa.

Elämme avoliitossa ja kyseessä on siis omakotitalo.

Miksi nyt noin kallis kämppä? Noh koska sitten, 30 ikävuoden paikkeilla jos joskus ja miksei jo aikaisemminikin pitäisi jotain saada aikaiseksi. Tällä hetkellä asumme kaksiossa mihin tuleva lapsi ei mahdu. Katsoimme asuntoja jo tuossa vuoden päivät, mutta sopivaa ei löytynyt joten ostimme tontin. Lapsi sai tulla omia aikojaan ja niinhän se nyt on jo tulossa.

Jos ostaisimme asunnun puoliksi tarkoittaisi se käytännössä sitä että minun tarvitsisi ottaa 80 000 laina ja miehen ei tarvitse laisinkaan koska hän saa tästä omasta osakkeestaan tarvittavan rahasumman.

Mutta millä sitä lainaa sitten makselen äitiyslomalla onkin aivan eri juttu :/

 

[Naimisiin!]

Oletan, että olette avoliitossa. Kannattaa mennä naimisiin, kuten joku tuolla jo sanoikin,varainsiirtovero on aika iso summa. Sillä kalustatte lastenhuoneen.

Nyt juuri kannattaa asunto ostaa, kun korot ovat vielä alhaalla ja asunnot siedettävissä hinnoissa. Parin vuoden päästä joutuu maksamaan aivan varmasti 5-15% enemmän.

Myös se pitää paikkansa, että odottamasi lapsi on yhteinen eli yhdessä vastaatte kuluista ja menoista. Eihän lapsen odotus yksin sun harteille voi jäädä talousaspektia ajatellen.

 

[Doo-ris]

Mutta millä sitä lainaa sitten makselen äitiyslomalla onkin aivan eri juttu :/

Eikö mies anna sulle rahaa?

 

[samoja mieteitä]

Hei!

Teidän kannattaa mennä naimisiin ensin, jos sille ei ole mitään ideologisia esteitä. Pääsette paljon helpommalla talon hankinnassa ja lapsen isyyden tunnustamisessa yms käytännön jutuissa.

Ensinnäkin talon ostaminen. Jos miehesi saa nykyisestä asunnosta noin puolet tulevan talon hinnasta, ei teillä ole mitään ongelmaa saada lainaa taloa varten. Pankki katsoo lainan joka tapauksessa yhteiseksi ja te molemmat olette velvollisia lyhentämään sen. Jos menette naimisiin, niin avioehdossa voitte sopia, että miehellesi kuuluu hänen nykyinen omaisuutensa ja hän ei menetä sitä "osuutta" mahdollisen eron sattuessa. Kun maksatte sitten lainaa pois, niin se kerryttää teidän yhteistä omaisuutta. Miehesihän joutuu joka tapauksessa "elättämään" jonkun aikaa sinua ja lastanne, mutta se ei voi olla mikään ongelma. Talo olisi hyvä merkitä kuitenkin sinun nimiin, sillä näin säästätte tonneja varainsiirtoverossa (ensiasunto). Jos ette ole naimisissa kun ostatte talon, niin teidän pitää perustaa kiinteistöyhtymä (tai jotain sinne päin) ennen kuin voitte omistaa mitään yhteistä.

Kun lapsi syntyy, niin miehesi pitää tunnustaa isyys jos ette ole naimisissa. Eihän se nyt mikään iso vaiva ole, mutta tuokin kiemura jää pois, jos olette naimisissa.

 

[75/25]

Elämme avoliitossa ja kyseessä on siis omakotitalo.

Miksi nyt noin kallis kämppä? Noh koska sitten, 30 ikävuoden paikkeilla jos joskus ja miksei jo aikaisemminikin pitäisi jotain saada aikaiseksi. Tällä hetkellä asumme kaksiossa mihin tuleva lapsi ei mahdu. Katsoimme asuntoja jo tuossa vuoden päivät, mutta sopivaa ei löytynyt joten ostimme tontin. Lapsi sai tulla omia aikojaan ja niinhän se nyt on jo tulossa.

Jos ostaisimme asunnun puoliksi tarkoittaisi se käytännössä sitä että minun tarvitsisi ottaa 80 000 laina ja miehen ei tarvitse laisinkaan koska hän saa tästä omasta osakkeestaan tarvittavan rahasumman.

Mutta millä sitä lainaa sitten makselen äitiyslomalla onkin aivan eri juttu :/

Minulle ei tullut vieläkään selväksi, miksi omistuksen pitäisi olla 50/50? Pankkikaan tuskin antaa sinulle 80 tonnia lainaa minimituloilla.

Ja siitä nyt ei tule yhtään mitään, että sinä olet maksukykysi äärirajoilla liian ison lainan kanssa, kun miehellä on isot tulot ja ei lainaa ollenkaan. Toivottavasti mies sentään aikoo maksaa muista kuluista isomman osuuden sinun hoitaessasi yhteistä lastanne? Asunnon suhteen kyllä olen sitä mieltä, että omistajuus kannattaa pitää siinä suhteessa kuin lainaa maksaa - jos mies maksaa siitä enemmän, tulee hänen omistaakin enemmän. Etenkin kun olette vain avoliitossa, olisi liikaa pyytää, että elatuksen lisäksi mies maksaisi myös sinun lainaasi. Eli usko pois, mitoittakaa omistajuus niin että sinä selviät itse omasta lainaosuudestasi. Varmasti kaikkien kannalta paras ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Voithan sitten myöhemmin lunastaa isomman osuuden talosta mieheltäsi, kun pääset takaisin töihin.

Toinen kysymys sitten on se, että kuinka järkevää on alkaa rakentamaan taloa yhtä aikaa esikoisen syntymän kanssa. Moni liitto päättyy jo yhteen noista, saatika jos yhtä aikaa on päällä stressi lapsen syntymästä ja rakentamisesta. Siihen vielä päälle maksuvaikeudet, niin aika hyvin saatte neuvotella että yhdessä pysytte.

 

[Nykyaikaa?]

Jo on kumma jos lapsi ei mahdu kanssanne kaksioon, kuinka ison meinaat synnyttää?
Kyllä tuossa tilanteessa on otettava lusikka kauniiseen kätöseen ja elettävä mahdollisuuksien rajoissa.
Kaikkein hulluinta on alkaa lapsen uuden lapsen kanssa remontoimaan tai rakentamaan taloa. Siinä menee kyllä omat ja varastetut.
Älkää hyvät ihmiset haaliko itsellenne aivan hölmöjä rasitteita, kun kerran ei ole pakko.

 

[Ex]

Olen myös sillä kannalla, että omistussuhde voi olla muutakin kuin 50/50.
Parempi tässätapauksessa 75/25.
Meilläkin on kiinteistö jossa omistusoikeus on 80/20.
Pankista kysymällä selviää varmasti tuo ongelma, kyllä he siellä iloisesti neuvovat.

 

[mullekaikkihetinyt]

Jo on kumma jos lapsi ei mahdu kanssanne kaksioon, kuinka ison meinaat synnyttää?

Mietin aivan samaa... Ystäväpariskunnalla on pian vuoden ikäinen tenava ja asuvat kaksiossa. Eipä ole tullut lapsenmahtumisongelmia. Toisilla on sama tilanne, asuntona kolmio jonka kolmas huone on työhuone, ei lastenhuone. Kolmannella pariskunnalla on kyllä omakotitalo, mutta hepä ostivat sen jo muutaman vuoden ennen lapsen syntymää ja molemmat ovat lääkäreitä.

Omakotitalon ja kaksioasunnon väliin mahtuu aika paljon muitakin vaihtoehtoja. Jos sinä olet pienituloinen ja miehesi on keskituloinen, niin sinun olessasi äitiyslomalla olette aika tiukilla ilman jättilainoja ja sisustusluottojakin. Nyt järki käteen!

 

[sopu sijaa jne.]

Meidän esikoinen mahtui 45 neliön pikkukotiin aivan hyvin. Siinä sitten ajan kanssa alettiin etsiskellä tilavampaa kotia etenkin, kun oli aikomus tehdä jossain vaiheessa toinenkin mukula.

Myöhemmin muutimme noin 75 neliön kolmioon, ja sellaisessa me neljä mahduimme asumaan aivan hyvin vuositolkulla.

 

[Bree]

Kannattaisi mennä naimisiin.

 

[naapurin tyttö]

Pysykää asiassa! Kyse ei nyt ollut siitä mahtuuko kolmenhengen perhe kaksioon vai ei!

 

[asiaton]

Pysykää asiassa! Kyse ei nyt ollut siitä mahtuuko kolmenhengen perhe kaksioon vai ei!

Eikä pysytä!

 

[Villazukka]

Toinen kysymys sitten on se, että kuinka järkevää on alkaa rakentamaan taloa yhtä aikaa esikoisen syntymän kanssa. Moni liitto päättyy jo yhteen noista, saatika jos yhtä aikaa on päällä stressi lapsen syntymästä ja rakentamisesta. Siihen vielä päälle maksuvaikeudet, niin aika hyvin saatte neuvotella että yhdessä pysytte.

No itse asiassa meille tulee valmistalo joten en usko että se rakennusprojekti kauheasti aiheuttaa stressiä.
Varmaan on järkevintä kyllä ottaa laina sitten niin että mies omistaa isomman prosentin. Naimisiinmenosta ei olla juteltu eikä kihloissakaan olla enkä ennen lainanottoa rupea mihinkään häthätänaimisiin menemäänkään.

Kuten sanoin niin asunto on pieni kaksio ja kyllähän me täällä jonkin aikaa lapsen kanssa joudumme asumaankin, mutta tosiasia on se että en tästä enää nuorene ja oman talon olemme aina tahtoneet. Miksi siis emme rakentaisi taloa? Kyse, ei ole siitä etteikö pystyttäisi maksamaan vaan alkuperäisessä kysymyksessä pohdin omistussuhteita ja tulevaa äitiyslomaani lainanottoa ja lainanmaksua sen aikana.

Mutta tuo varainsiirtovero homma, koskeeko se vain ostettuja kiinteistöjä? Jos rakentaa niin koskeeko se sitäkin? Onko valmistalo eri asia kun se, että rakentaisi alusta asti itse? (varallisuusveron kannalta)

 

[Googlettaja]

On ensiasunto. Voit vielä googlettaa niin löydät faktatietoja muutenkin asiasta.

 

[&%&]

Toisaalta, kannattas olla avoliitossa varainsiirtoveron suhteen. Ensikertalaisen ei tarvi maksaa varainsiirtoveroa, jos on alle määrätyn iän. Jos haluaa myöhemmin muuttaa tai ostaa isomman, silloin ostajaksi laittaa toisen avopuolisoista. Taas säästyy rahoja.

 

[Lukija]

Toisaalta, kannattas olla avoliitossa varainsiirtoveron suhteen. Ensikertalaisen ei tarvi maksaa varainsiirtoveroa, jos on alle määrätyn iän. Jos haluaa myöhemmin muuttaa tai ostaa isomman, silloin ostajaksi laittaa toisen avopuolisoista. Taas säästyy rahoja.

Ei ole väliä onko naimisissa. Mies EI OLE ensiasunnonostaja, kun on kerran myymässä OMAA asuntoansa. lukemisen ymmärtämistä, pliis.

 

[Villahousut]

Omasta mielestäni teette vähän tyhmästi, kun olette tietoisesti pistäneet isoja elämänmuutoksia samaan sumppuun. Jo yksistään vauva on todella iso elämänmuutos ja tiedät varmasti, että hirmu iso osa alle 1 vuotiaiden lasten vanhemmista eroaa. Jos siihen samaan lisää vielä jättilainat niskaan ja sen kuvion, että miehesi pitäisi elättää sinua, niin riidanaiheet on jo valmiina. Näen jo sieluni silmin, kun sinä väsyneenä pyydät miestä avuksi, vauva kiljuu suoraa huutoa ja mies huutaa raivostuneena, että en jaksa ja luulis sun äitiysLOMALAISENA jaksavan, kun joudun teitä vielä elättämäänkin. Tuo kuvio tuntuu nyt täydeltä heprealta, kun mitään konkreettista ei ole tarvinnut tehdä vauvanhoidon ja asunnon rakentamisen eteen paitsi harrastaa seksiä ja pistää tonttikaupassa nimi paperiin.

Oman kodin rakentaminen on myös aina stressaavaa. Yleensä aina tulee takapakkia jossakin asiassa ja lähes aina budjetti ylittyy. Entä jos joudut ottamaan lisää lainaa??? Mistä revit siihen rahaa? Entä jos korot nousevat ja maksueräsi kasvaa esim. 150 e/kk? Entä jos vauvasi ei nuku yöunia kunnolla ja joudut menemään rahan takia takaisin töihin, kun vauva on 10 kk ikäinen? Silloin et saa tehdä valintaa oman jaksamisesi tai vauvan edun mukaan, vaan sen mukaan, että mitä rahatilanne sallii. Oletko myös valmis siihen, että sinä olet tosi tiukoilla rahojen kanssa, mutta miehesi ei? On tosi helppoa elää säästeliäästi PAPERILLA, jos et ole tosissasi joutunut koskaan nipistämään rahasta. Kerroit nimittäin, että et ole saanut säästöön mitään omaisuutta, joten jotakinhan se kertoo kulutustottumuksistasi. Kerroit myös, että rahaa pitää saada kasaan huonekaluihinkin. Ajattelit vissiin senkin rahoittaa lainarahalla??? Jos rahaa ei ole, huonekaluja ostetaan vähitellen (myös tarvittaessa käytettynä).

Tärkein kysymys tässä asiassa on se, että oletko miehesi kanssa sopinut näistä asioista (että hän lupaa elättää sinua ja vauvaa äitiysloma ja hoitovapaan aikana ja että omistussuhteen jako 50/50 on hänelle OK)? Toinen juttu on se, että mene nyt ihmeessä kiireesti pankkiin ja kysy, miten he asiaan suhtautuvat. Saattaa olla, että et lainaa edes saa!!! Tai jos saat, tarvitset kunnon takaajat (esim. molemmat vanhemmat ja kiinnitykset heidän omistusasuntoonsa).

Muista, että miehesi on omaa omaisuuttaan jo hankkinut. Sinun pitää se sietää, että hänellä raha-asiat ovat paremmassa kunnossa kuin sinulla. Jos olet laskelmoiva, niin mene naimisiin miehesi kanssa, niin ilman avioehtoa puolet hänen omaisuudestaan on sinun. Avioliitossa puoliso on velvollinen elättämään sinua, avoliitossa ei. Lapsen elatusvelvollisuus kuuluu sen sijaan kummallekin riippumatta siitä, mikä on vanhempien välinen suhde (avioliitto, avoliitto, seurustelu, yhden yön hoito).

Vanha sanonta pitää niiiiin hyvin edelleen paikkaansa: Köyhyys astuu ovesta sisään ja rakkaus lentää ikkunasta ulos...

 

[raha ratkaisee]

Villahousut puhuu asiaa. Karua, mutta totta.