Asunnon osto - eroja palkassa ja säästöissä

[myrkkysumakki]

Kyllä avioehdot, joilla suojellaan kummankin omaa omaisuutta ovat aivan tavallisia nykyään, sekä niin että mies on varakkaampi että niin että nainen on varakkaampi. Minä en pidä sitä kummallisena tai kyseenalaisena kumpaankaan suuntaan. Ja yleisesti ottaen ainut jonka mielestä silloin keskustelijoiden suhtautuminen asiaan olisi toinen, olet sinä. Sekin on omaa spekulaatiotasi, ja todistamisen taakka tässä suhteessa on sinulla joka tällaisen väitteen esität.

"Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa valmistuneen selvityksen mukaan yhä useampi aviopari haluaa nykyään poiketa avioliittolain pääsääntöisestä omaisuuksien puolittamisperiaatteesta avioliiton päätyttyä. Joka neljäs avioituva pari solmiikin avioehdon. Vielä 1970-luvulla avioehdon solmi vain joka kahdeksas ja 1990-luvulla joka viides pari."

Eli siis uusista avioliitoista joka neljännessä solmitaan avioehto. Ei siis läheskään edes puolessa avioliitoista, saati suurimmassa osassa. Ja aikaisemmin avioehto on ollut vielä harvinaisempi. Eli aivan tavallista se EI ole.

Jos katsotaan, millaiset parit solmivat avioehtoja:
"Esimerkiksi ulkomaalaisen puolison kanssa avioituneet suomalaiset solmivat tutkimusaineiston avioehdoissa totaalisopimuksia lähes viidenneksen useammin kuin suomalaiset pariskunnat. Yrittäjinä toimivat puolisot puolestaan tuntuivat suosivan sopimuksia, jotka mahdollistavat yritysvarallisuuden erottamisen muusta omaisuudesta tai muun omaisuuden suojaamisen riskialttiilta yritystoiminnalta."

Kyseessä ei siis ole normi, vaan järjestely, johon turvaudutaan useimmiten poikeustapauksissa.


Koko artikkeli tutkimuksesta: http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=97885&hakusanat=Avioehto

 

[eräs peräs]

"on se muuten ihme":

Ainakin itse olen monesti kuullut (miesten suusta) lauseen: "miehen rahat ovat perheen yhteisiä, naisen rahat ovat hänen omiaan".

 

[Nainen ja %]

että niinkin moni pariskunta Suomessa on kyennyt ostamaan sen ensiasunnon aikaisemmin ilman monimutkaisia sopimuksia ja velkäjärjestelyjä puolin ja toisin. Ottaen huomioon, että suurimmassa osassa tapauksia tuloerot ovat kuitenkin olleet melkoiset.

Toki mies on ollut se parempituloinen silloin. Gasp - olisiko sillä ollut jotain tekemistä asian kanssa? Että miehen isoja tuloja onkin helpompi jakaa kuin naisen?

Eihän se niin voi olla.

Naisena olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei voikaan! En todellakaan haluaisi 50/50 omistusta asunnossa, jos pystyn laittamaan pääomaa siihen kiinni vain 20%. Jos minulla on tuo 20 % sijoittaa asuntoon, niin sitten omistan siitä 20 % - yksinkertaista matematiikkaa! Kyllä sitä silti voi asua 50/50, vaikka omistussuhde ei olisikaan sama. Asunnon omistus ja sen yhteinen käyttö ovat täysin eri asioita!

AP, kysyit jossakin viestissä miehelle lainaamisesta. Onko miehellä realistisesti mahdollisuutta maksaa tuota lainaa sinulle takaisin? Sinulta lainattu summa on laina siinä missä pankistakin lainattu, joten miehesi ja hänen maksukyvyn kannalta ei pitäisi olla mitään eroa.

Voittehan ostaa asunnon myös puoliksi, niin että mies lainottaa oman osuutensa pankista ja sinä maksat omasi omista rahoistasi. Ja sijoitat mahdolliset ylijäävät rahasi haluamallasi tavalla.



Itseni on vaikea ymmärtää, miksi yhteisistä raha-asioista ei voi puhua asioina. Miksi joidnenkin pitää sotkea niin rakkaus. Raha ja rakkaus ovat erillisiä asioita - eikö? Ei kai rakkauden kannalta ole väliä omistatko sinä vai minä soutuveneen, kunhan soudamme yhdessä yhteen suuntaan.


Elämä on opettanut, että isot asiat kannattaa ajatella ja sopia etukäteen ja mieluumin kirjallisesti. Näitä sopimuksiahan tarvita yleensä vasta sitten kun jotain odottamatonta on tapahtunut. Sitä ennen ne ovat "hyllyn täytettä".

 

[Neiti Aika]

AP, kysyit jossakin viestissä miehelle lainaamisesta. Onko miehellä realistisesti mahdollisuutta maksaa tuota lainaa sinulle takaisin? Sinulta lainattu summa on laina siinä missä pankistakin lainattu, joten miehesi ja hänen maksukyvyn kannalta ei pitäisi olla mitään eroa.

Voittehan ostaa asunnon myös puoliksi, niin että mies lainottaa oman osuutensa pankista ja sinä maksat omasi omista rahoistasi. Ja sijoitat mahdolliset ylijäävät rahasi haluamallasi tavalla.

Kyllä, laina olisi meidän kahden keskinen velkakirja. Lainaisin siis hänelle 50 000 eur, jonka hän maksaisin takaisin jos tulisi ero tai jos asunto myytäisiin tai jos hän kuolisi. Erotessa tietysti asunto myytäisiin, jolloin hänellä olisi raha. Toinen vaihtoehto on että hän voi saada perintöä aikaisemmin. Lainaan tulisi myös mukaan ns. arvontakaus (siis ei korkea korko, vaan enemmän normaalilta inflaatiolta suojaava), mikä ei ole vielä selvillä kuinka sen voisi määritellä. Ehkä kiinteä prosentti. Tätä vaihtoehtoa on myös ruotsalainen asiantuntija suositellut vastaavassa tilanteessa olevalle parille. Pistin linkin jo pari kertaa, mutta kommentteja ei ole tullut. Katsoiko kukaan?

Jos omistussuhteita alettaisiin muuttamaan ja hän ostaisi minulta kesken asumisen osan, niin siitä perittäisiin kovat maksut, ainakin tässä maassa.

Monet ovat ehdottaneet tätä, että mies ottaisi yksin 90 000 eur lainan. Oletteko ajatelleet myös mitä se käytännössä tarkoittaa, kun miehellä suurin osa tuloista menisi lainan maksuun? Minähän sitten maksaisin kaiken muun, ainakin siihen asti kuin mies siihen hyväpalkkaiseen työhönsä pääsee.

 

[Neiti Aika]

Onko teillä, jotka omistavat asunnon muuten kuin 50/50, ollut ongelmia kun on tehty remonttia? Esim. kylppäriremontti tai keittiöremontti maksavat paljon. Olisi helppoa jos ne menisivät yhteiseltä tililtä, eikä tarvitsisi miettiä kuinka paljon kumpikin maksaa. Ne suuret remontithan nostavat suoraan (ja paljon) asunnon arvoa. Nämä isommat remontit eivät nyt meille ole ajankohtaisia, mutta ajattelin miten muille on toiminut.

 

[Veljmies]

Raha ja rakkaus ovat erillisiä asioita - eikö?

Eivät totisesti ole. Parisuhde on liitto, jossa kaikki on yhteistä - niin raha, sairaudet ja muut vastoinkäymiset kuin onnistumisetkin. Jos firma menee alta ja köyhyys koittaa tai auto-onettomuudessa halvaantuu kaulasta alaspäin, niin silloinkin rakkauden liitossa kuljetaan yhdessä eteenpäin. Kysymys on raa'an elämän hyväksymisestä, siitä, ettei vaadi suhteelta ja elämältä itselleen vaan on valmis uhraamaan elämänsä toisen hyväksi.

Sinun rakkauskäsityksesi näyttää olevan sellainen, että rakkautta on kiva yhteiselo ja hyvät fiilikset. Mutta ei se ole rakkautta. Rakkautta on halu olla yhdessä silloinkin, kun itse vain menettämistään menettää saamatta mitään tilalle.

Nykyään solmituista liitoista tulee kaatumaan valtaosa, koska nuoremmat sukupolvet eivät sitoudu enää rakkauden ideaan vaan he keskittyvät maksimoimaan nautintonsa. Pitkässä parisuhteessa nautinto vain aniharvoin maksimoituu. Jos nautintoa haluaa, kannattaa solmia väliaikaisia liittoja, lennähtää ihastuksesta ja intohimosta toiseen joidenkin vuosien välein. Ehkä tuollainen neljä viisi vuotta on sopiva väli.

 

[Nainen ja %]

Raha ja rakkaus ovat erillisiä asioita - eikö?

Sinun rakkauskäsityksesi näyttää olevan sellainen, että rakkautta on kiva yhteiselo ja hyvät fiilikset. Mutta ei se ole rakkautta. Rakkautta on halu olla yhdessä silloinkin, kun itse vain menettämistään menettää saamatta mitään tilalle.

Tavallaan ymmärrän pointtisin mutta silti tarkastallaanpa asiaa muutaman skenaarion kautta:
A) mieheni halvaantuu, minulla tuloja eikä pääomaa, miehellä ei tuloja eikä pääomaa: kyllä, rakastaisin häntä edelleen. Raha-asiat sovitaan uudelleen muuttuneen tilanteen mukaan
B) mieheni halvaantuu, minulla tuloja ja pääomaa, miehellä ei tuloja, mutta pääomaa: kyllä, rakastaisin häntä edelleen. Raha-asiat sovitaan uudelleen muuttuneen tilanteen mukaan
C) mieheni halvaantuu, minulla ei tuloja eikä pääomaa, miehellä ei tuloja eikä pääomaa: kyllä, rakastaisin häntä edelleen. Raha-asiat sovitaan uudelleen muuttuneen tilanteen mukaan
D) mieheni halvaantuu, minulla ei rakkautta, mutta tuloja ja pääomaa, miehellä ei tuloja eikä pääomaa: ei, en rakastaisi häntä onnettomuuden jälkeen yhtään enempää tai vähempää kuin ennenkään.
E) mieheni halvaantuu, minulla ei rakkautta, eikä tuloja tai pääomaa, miehellä tuloja ja pääomaa: ei, en rakastaisi häntä onnettomuuden jälkeen yhtään enempää tai vähempää kuin ennenkään.

Mielestäni siis raha ja rakkaus ovat edelleen erilisiä asioita.


Rakkauteni mieheeni ei myöskään riipu siitä kuka kotimme omistaa sillä asumme siinä yhdessä yhteistä elämää. Rakastan miestäni yhtä paljon 100 % minun omistamassa asunnossa tai 100 % hänen omistamassaan asunnossa tai 50/50 omistetussa asunnossa. Tässä mielessä rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä!

 

[Nainen ja %]

AP, kysyit jossakin viestissä miehelle lainaamisesta. Onko miehellä realistisesti mahdollisuutta maksaa tuota lainaa sinulle takaisin? Sinulta lainattu summa on laina siinä missä pankistakin lainattu, joten miehesi ja hänen maksukyvyn kannalta ei pitäisi olla mitään eroa.

Voittehan ostaa asunnon myös puoliksi, niin että mies lainottaa oman osuutensa pankista ja sinä maksat omasi omista rahoistasi. Ja sijoitat mahdolliset ylijäävät rahasi haluamallasi tavalla.

Kyllä, laina olisi meidän kahden keskinen velkakirja. Lainaisin siis hänelle 50 000 eur, jonka hän maksaisin takaisin jos tulisi ero tai jos asunto myytäisiin tai jos hän kuolisi. Erotessa tietysti asunto myytäisiin, jolloin hänellä olisi raha. Toinen vaihtoehto on että hän voi saada perintöä aikaisemmin. Lainaan tulisi myös mukaan ns. arvontakaus (siis ei korkea korko, vaan enemmän normaalilta inflaatiolta suojaava), mikä ei ole vielä selvillä kuinka sen voisi määritellä. Ehkä kiinteä prosentti. Tätä vaihtoehtoa on myös ruotsalainen asiantuntija suositellut vastaavassa tilanteessa olevalle parille. Pistin linkin jo pari kertaa, mutta kommentteja ei ole tullut. Katsoiko kukaan?

Jos omistussuhteita alettaisiin muuttamaan ja hän ostaisi minulta kesken asumisen osan, niin siitä perittäisiin kovat maksut, ainakin tässä maassa.

Monet ovat ehdottaneet tätä, että mies ottaisi yksin 90 000 eur lainan. Oletteko ajatelleet myös mitä se käytännössä tarkoittaa, kun miehellä suurin osa tuloista menisi lainan maksuun? Minähän sitten maksaisin kaiken muun, ainakin siihen asti kuin mies siihen hyväpalkkaiseen työhönsä pääsee.

Onhan miehelläsi silti lainaa 90000 vaikka hän lainaisi osan sinulta, joten tavallaan sen ei pitäisi vaikuttaa takaisinmaksuun. Toki laina-ajat ja takaisin maksuehdot ovat erilaiset.

Koska/jos miehen lainanmaksukyky on tulevaisuudessa realistisesti kunnossa, niin silloin keskenäinen laina on varmasti varteenotettava vaihtoehto. Jos miehesi kuolee ja ette ole naimisissa, niin perijöinä ovat miehen vanhemmat/sukulaiset. Kuolinpesä on velvollinen maksamaan velat, jos omaisuutta on. Tätä kannattaa ehkä hieman pyöritellä ja miettiä keskinäistä testamenttia. Ja tietenkin myös niinpäin, että sinä saatat kuolla. Kenelle haluat omaisuutesi jättää?

 

[myrkkysumakki]

Saatan olla väärässä ja pohjaan tämän kommenttini vain siihen tunteeseen, mikä minulle välittyy joistain kirjoituksista:

Kun rakkaus ja parisuhde mielletään vaihtokauppana, jossa kumpikin tuo oman "osuutensa", joka koostuu rahasta, omaisuudesta, tulevaisuudenodotuksista (millainen koulutus, perhetausta perintöä silmälläpitäen) sekä markkina-arvostaan (koostuu ulkonäöstä, iästä, menneisyyden "painolastista" eli onko avioliittoja ja lapsia entuudestaan) ja sitten tätä vaihtokauppaa pyritään tasoittelemaan mahdollisimman molempia tyydyttäväksi kompromissiksi (toinen tuo perintöä, toinen enemmän ulkonäköä), niin ollaan päästy tämän yhteiskunnan lopulliseen tavoitteeseen:

kulutetaan kaikkea - ihmisiä, seksiä, rakkautta.

Ero seuraa heti, kun vaihtokaupan tasapainossa tapahtuu muutoksia jommalle kummalle epäedulliseen suuntaan (sairaus, vanheneminen, köyhtyminen, työttömyys).

Ja ei kun uutta vaihtokauppaa etsimään!

 

[Veljmies]

"Tässä mielessä rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä!"

Oli miten oli, mutta tällaisiin järjestelyihin sisältyy aina viesti eron mahdollisuudesta. Kyllä se kiistatta vaikuttaa suhteeseen ja pistää pohtimaan niin suhteen sisällä kuin sen ulkopuolellakin sitä, mikä on sitoutumisen aste.

En oikein tiedä, mistä johtuu se ristiriita, että romanttista ideaa vaalitaan kiivaasti, vaikka käytännössä romanttisuus on tipotiessään. Vieraissa käydään ja eroja pukataan vimmattua ja alati kiihtyvää tahtia.

 

[Veljmies]

Saatan olla väärässä ja pohjaan tämän kommenttini vain siihen tunteeseen, mikä minulle välittyy joistain kirjoituksista:

Kun rakkaus ja parisuhde mielletään vaihtokauppana, jossa kumpikin tuo oman "osuutensa", joka koostuu rahasta, omaisuudesta, tulevaisuudenodotuksista (millainen koulutus, perhetausta perintöä silmälläpitäen) sekä markkina-arvostaan (koostuu ulkonäöstä, iästä, menneisyyden "painolastista" eli onko avioliittoja ja lapsia entuudestaan) ja sitten tätä vaihtokauppaa pyritään tasoittelemaan mahdollisimman molempia tyydyttäväksi kompromissiksi (toinen tuo perintöä, toinen enemmän ulkonäköä), niin ollaan päästy tämän yhteiskunnan lopulliseen tavoitteeseen:

kulutetaan kaikkea - ihmisiä, seksiä, rakkautta.

Ero seuraa heti, kun vaihtokaupan tasapainossa tapahtuu muutoksia jommalle kummalle epäedulliseen suuntaan (sairaus, vanheneminen, köyhtyminen, työttömyys).

Ja ei kun uutta vaihtokauppaa etsimään!

Tämä on ainakin osa siitä, mitä yritin sanoa. Hienosti kirjoitettu. En osannut sitä kömpelyydessäni noin osuvasti laittaa.

 

[Nainen ja %]

Onko teillä, jotka omistavat asunnon muuten kuin 50/50, ollut ongelmia kun on tehty remonttia? Esim. kylppäriremontti tai keittiöremontti maksavat paljon. Olisi helppoa jos ne menisivät yhteiseltä tililtä, eikä tarvitsisi miettiä kuinka paljon kumpikin maksaa. Ne suuret remontithan nostavat suoraan (ja paljon) asunnon arvoa. Nämä isommat remontit eivät nyt meille ole ajankohtaisia, mutta ajattelin miten muille on toiminut.

Meillä omistusosuus erilainen vaikkakin melko pienellä erolla. (enkä tässä kerro kumpi omistaa enemmän, ettei mennä mies-nainen keskusteluun). Rempat olemme maksaneet puoliksi. Yhdessä isossa rempassa varakkaampi osapuoli antoi korotonta lainaa vapaalla maksuajalla varattomammalle.

Onhan näitä vaihtoehtoja tässäkin, jos omistatte eri prosenteilla, voitte silti maksaa rempan puoliksi ja sopia haluamallanne tavalla arvonnousun jakamisen myyntitilanteessa.

 

[Lillukka-]

En oikein tiedä, mistä johtuu se ristiriita, että romanttista ideaa vaalitaan kiivaasti, vaikka käytännössä romanttisuus on tipotiessään. Vieraissa käydään ja eroja pukataan vimmattua ja alati kiihtyvää tahtia.

Meinaatko sinä, että eroja ja vieraissakäymisiä sattuu vain raha-asiansa päivittäneille?

Tuolla jossain oli juttua, että avioehtojen teko lisääntyy jatkuvasti, eikä esim 70-luvulla ollut yleinen käytäntö. Silti juuri tuolla vuosikymmenellä naimisiin menneet ovat siinä laskentakaaviossa mukana joissa suuri osa pareista eroaa -oliko se nyt peräti puolet?

 

[myrkkysumakki]

En oikein tiedä, mistä johtuu se ristiriita, että romanttista ideaa vaalitaan kiivaasti, vaikka käytännössä romanttisuus on tipotiessään. Vieraissa käydään ja eroja pukataan vimmattua ja alati kiihtyvää tahtia.

Meinaatko sinä, että eroja ja vieraissakäymisiä sattuu vain raha-asiansa päivittäneille?

Tuolla jossain oli juttua, että avioehtojen teko lisääntyy jatkuvasti, eikä esim 70-luvulla ollut yleinen käytäntö. Silti juuri tuolla vuosikymmenellä naimisiin menneet ovat siinä laskentakaaviossa mukana joissa suuri osa pareista eroaa -oliko se nyt peräti puolet?

Logiikka ei toimi niin, että jos lillukka on kasvi, niin kasvit ovat lillukoita.

Ihmiset ovat nykyään tarkempia siitä, että saavat elämässään maksimoitua materialistisen hyvän. Henkisestä ei niin väliä.

Eli elintaso nousee vuosi vuodelta, talous tehostuu ja ihmiset rikastuvat omistamisella mitattuna.

Samanaikaisesti alkoholin- ja lääkkeiden väärinkäyttö kasvaa, mielenterveysongelmat kasvavat, lasten huostaanotot lisääntyvät ja avioerojen määrä (sekä uskottomuuden julkisuus) lisääntyy.

Totta kai, jos avioehdot lisääntyvät ja avioerot lisääntyvät, lisääntyvät myös avioehdon tehneiden avioerot. Mutta TIETENKÄÄN se ei tarkoita sitä, että avioehto aiheuttaa avioeron.

Sen sijaan ne arvot ja asenteet, jotka aiheuttavat avioehtoja suurella todennäköisyydellä aiheuttavat avioerojakin.

 

[Meitsi TPL]

Sen, mitä kumpikin omistaa ennen yhteistä elämää voi sulkea omistussuhteilla tai avioehdolla vain toisen omaisuudeksi. Esim siis niin, että jos toisella on käteistä 100 000 ja ostetaan 200 000 maksava asunto, niin puolet omistaa toinen yksin ja toinen puoli asunnosta omistetaan yhteisesti ja otetaan siihen yhteisesti laina. Tällöin toinen omistaa 75% ja toinen 25%. Mielestäni lainaa tulee olla saman verran kummallakin ja sitä tulee lyhentää yhdessä. Pääpointtini on se, että samassa taloudessa asuvilla tulee olla sama elintaso. Miten voidaan elää tasavertaisesti, jos toisella on 100 000 lainaa ja toisella ei? Lainattomalla olisi varaa matkustella ja tehdä kaikenlaista, toisella ei lainkaan. Tai mitä, jos velallinen jää hoitovapaalle lasten kanssa, miten käy lainan maksun?
En näe, että sellainen parisuhde, jossa kaikki lasketaan, kumman pussista se tulee, voi pitemmän päälle toimia. Kuten jo sanoin, ennen suhdetta hankittu omaisuus voidaan vielä jakaa kuuluvaksi vain toiselle, mutta yhteiselämän aikana tulevat tulot tulee olla koko perheen käytettävissä. Jos toinen jää työttömäksi, koko perheen tulot tippuvat, eivät vain toisen.
Tämä periaate toimii ainakin silloin, jos parisuhteella ja yhteiselämällä on tarkoitus jatkua lopun elämää (itse en muulla periaatteella koskaan muuttaisi saman katon alle). On tietysti sitten niitä suhteita, joissa ei ole tarkoituskaan viipyä koko elämää, jolloin voi olla tosiaan parempi jakaa ihan kaikki menot puoliksi ja kumpikin pitää kiinni vain omasta edustaan.

 

[Lillukka-]

"Logiikka ei toimi niin, että jos lillukka on kasvi, niin kasvit ovat lillukoita."

Mikäs pointti tuolla jatkuvalla nokkimisella on? Ei kuitenkaan osu.

Minun pointtini oli se, että yleispäteväksi totuudeksi ei voida sanoa sitä, että "ero tapahtuu silloin kun...", "ero tapahtuu jos suhde arvotetaan rahaan..." yms.

Periaatteessa jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Myös elämätilanne täytyy huomioida, esim aiemmista liitoista olevat lapset ja mahdolliset perinnöt). Myös se, että aina voi tapahtua jotain itsestä riippumatonta ikävää kannattaa huomioida, sillä miksi lisätä vielä talousasioita muiden murheiden päälle?

Jos maailma olisikin niin pyytentöntä onnea täynnä, niin ehdoillahan ei olis mitään väliä. Mutta jo pelkästään tätä palstaa lukemalla selviää, kuinka paljon on petturuutta suhteissa. Miksi sulkea silmänsä tosiasioilta? Uskon, että suurin osa heistä joille on käynyt huonosti, ovat menneet silmät sokeana rakkaudesta liittoon -ja kuinkas sitten kävikään?

 

[myrkkysumakki]

Uskon, että suurin osa heistä joille on käynyt huonosti, ovat menneet silmät sokeana rakkaudesta liittoon -ja kuinkas sitten kävikään?

Voisitko perustella tämän väitteen tieteellisesti. Kuten täällä on aiemminkin todettu, mielipiteitä ei voi noin vain perusteettomasti esittää.

Sinulla, hyvä Lillukka, on nyt "todistamisen taakka" harteillasi.

 

[eräs peräs]

Mistäs lähtien uskoaan on pitänyt perustella tieteellisesti?

Lause joka sisältää sanan "uskon", ei yritäkään olla muuta kuin yhden ihmisen näkemys aiheesta.

 

[Lillukka-]

Ei minun tarvitse omia mutuja tieteelliseti todistaa, miksi pitäisi? Uskon, että suurin osa ihmisistä jotka solmivat avioliiton tekevät sen rakkaudesta puolisoaan kohtaan ja siinä uskossa, että liitto kestää elämän loppuun asti. Pointtini tässä on koko ajan ollut se, ettei rakkauden ja järjen tarvitse pois sulkea toisiaan.

Sekin tuli mieleen, että ainakin omassa ystäväpiirissä he jotka ovat eronneet, eikä avioehtoa ole ollut (kuten ei ollut minullakaan aikanaan) on ositus silti tapahtunut tasapuolisesti, eli sopuerot ovat luultavasti aivan yhtä mahdollisia kuin riitaisatkin erot.

 

[Veljmies]

"Miksi sulkea silmänsä tosiasioilta?"

Minusta nykyään on pikemminkin niin, että silmät suljetaan pitkän avioliiton mahdollisuudelta. Liittoon astutaan eron mahdollisuus jo valmiiksi mielessä, mikä heijastuu kaikkeen tekemiseen ja olemiseen liitossa. Tällainen asennoituminen on vastuun väistelyä. Liittoa ei kriisitilanteissa ja tympääntymisen hetkinä yritetä korjata ajoissa, vaan ratkaisua aletaan etsiä hyvin herkästi liiton ulkopuolelta.

Kyllä se niin taitaa olla, että jos liitto on ainoa mahdollisuus ja kumpikin sitä haluaa, niin usein ongelmat pystytään ratkaisemaan ja muuttamaan voimavaroiksi ja kiintymykseksi. Kenties tämän vuoksi sekä uskovien liitot että seksielämä ovat mittausten mukaan keskimääräistä onnellisempia. Ei-uskovien liittokäsitys näyttää sen sijaan usein olevan ongelmia pakeneva eikä niitä ratkova.

Ja minä olen pesunkestävä ateisti.

 

[eräs peräs]

Ei minun tarvitse omia mutuja tieteelliseti todistaa, miksi pitäisi? Uskon, että suurin osa ihmisistä jotka solmivat avioliiton tekevät sen rakkaudesta puolisoaan kohtaan ja siinä uskossa, että liitto kestää elämän loppuun asti. Pointtini tässä on koko ajan ollut se, ettei rakkauden ja järjen tarvitse pois sulkea toisiaan.

Sekin tuli mieleen, että ainakin omassa ystäväpiirissä he jotka ovat eronneet, eikä avioehtoa ole ollut (kuten ei ollut minullakaan aikanaan) on ositus silti tapahtunut tasapuolisesti, eli sopuerot ovat luultavasti aivan yhtä mahdollisia kuin riitaisatkin erot.

Minäkin uskon, että ihmiset menevät rakkaudesta tosiinsa ja toisilleen hyvää aikoen naimisiin. Mitään tieteellistä todistusaineistoa minulla ei tähän ole. Uskoni perustuu käsitykseeni ihmisluonteesta.

Omassa tuttavapiirissä erot taas ovat olleet hyvin raskaita rankkoine huoltajuuskiistoineen. Se ettei avioehdon vuoksi ole tarvinnut vielä riidellä rahasta, on ollut suoranainen siunaus.

 

[Lillukka-]

Totta tämäkin "silmät suljetaan pitkän avioliiton mahdollisuudelta.", kyynisyys on lisääntynyt koska ympärillä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Myös medioissa tapahtuvat katkerat erotilitykset lisäävät tätä tunnetta, että kun muillekin, niin miksi ei myös minulle voisi sattua jotain ikävää. Tämän voi kääntää myös liiton voimavaraksi, eli se, että tietää liiton taloudellisen puolen olevan oikeudenmukaisesti kunnossa, ottaa yhden painolastin ja stressitekijän pois. Hyvissäkin liitoissa tulee jossain vaiheessa huonoja aikoja, silloin on mielestäni hyvä, että voi keskittyä olennaiseen, eikä niihin raha-asioihin -ellei se huono aika johdu juuri siitä rahasta

 

[Lillukka-]

"Se ettei avioehdon vuoksi ole tarvinnut vielä riidellä rahasta, on ollut suoranainen siunaus. "

Juuri tätä tarkoitin. Kun mahdollisa murheita on muutenkin, niin miksi ei jo etukäteen sulje joitain ikävyyksiä pois. Itseasiassa, lapsia tekevien olisi hyvä kirjata jo etukäteeen myös kaikki huoltajuuteen liittyvät asiat juridisesti päteviksi, ihan jo sen takia, että moni lapsi säästyisi vanhempien riidoilta.

 

[n48]

"Tässä mielessä rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä!"

Oli miten oli, mutta tällaisiin järjestelyihin sisältyy aina viesti eron mahdollisuudesta. Kyllä se kiistatta vaikuttaa suhteeseen ja pistää pohtimaan niin suhteen sisällä kuin sen ulkopuolellakin sitä, mikä on sitoutumisen aste.

En oikein tiedä, mistä johtuu se ristiriita, että romanttista ideaa vaalitaan kiivaasti, vaikka käytännössä romanttisuus on tipotiessään. Vieraissa käydään ja eroja pukataan vimmattua ja alati kiihtyvää tahtia.

Tottakai on otettava huomioon eron mahdollisuus kun kukaan ei osaa tulevaa ennustaa.

Otathan sinä palovakuutuksenkin ja liikennevakuutuksen kaiken varalta, JOS jotain sattuisi. Silti et toivo niin tapahtuvan.

 

[Veljmies]

Tottakai on otettava huomioon eron mahdollisuus kun kukaan ei osaa tulevaa ennustaa.

Uskovat näyttävät siihen pystyvän. Ero ei ole ainakaan kaikille heille todellinen mahdollisuus, minkä vuoksi he saavat liittonsakin onnistumaan. Kun mahdollisuutena ei ole kuin työ liiton eteen, niin sitä työtä tehdään. Ei-uskovat lähteävät siinä vaiheessa omille teilleen. Mitä helpompaa tämä omilleen astuminen on, sitä herkemmin se valitaan.