Asunnon osto - eroja palkassa ja säästöissä

[onnellinen nainen]

Minulla on suhde, jossa ensimmäiset vuodet minä toin rahat perheeseen. Perin myös jonkun verran omaisuutta. Emme todellakaan olleet taloudellisesti tasa-arvoisia.
Sitten tienasimme muutaman vuoden kumpikin hyvin, ja lopulta menetimme kaiken (ja vähän enemmän). Suhde kuitenkin kesti ja vahvistui, kun rahattomuus pakotti löytämään tärkeämpiä arvoja. Rahattomuus ja omaisuuden menetys oli siunaus.

Nyt olemme rikastuneet miehen toimesta, ja elän hyvällä omallatunnolla hänen ansaitsemiensa rahojen varassa. Meille on kaikki yhteistä, myötä- ja vastakäymisissä.

Jos suhtessa on pinnalla raha, on aika varmaa että juuri muuta ei olekaan.

 

[Veljmies]

Minä uskon, että huolella suunniteltu perheen talous on jatkossa yksi suhteen peruspilareista.

On toki, jos se ei aiheuta kitkaa suhteen henkiseen puoleen. Tuppaa vain olemaan niin, että kun näitä sopimuksia solmitaan, niin suhde on kunnossa ja järjestely vaikuttaa kummastakin hyvältä. Epätasa-arvoisuus alkaa päästä pintaan vasta vuosien tai kymmenien vuosien myötä.

Viime kädessähän kysymys on siitä, että raha on tärkeämpää kuin rakkaus. Osakemarkkinoilla uskalletaan ottaa suuriakin menettämisen riskejä, koska pitkällä aikavälillä rahan huuma ja sen suoma mahdollinen tyydytys ovat suurempia kuin rakkauden.

 

[Veljmies]

Etkö näe muuta vaihtoehtoa liittomme kestävyyteen, kuin että lahjoitan puolet omaisuudestani miehelle?

Eihän sitä voi varmuudella tietää, kestääkö liittonne - teette sitten millaisia ratkaisuja tahansa. Kuitenkin se, että puhut miehelle lahjoittamisesta, kertoo minun korviini siitä, että mies on sinulle yhdenlainen kokonaisuuteen kuuluva paketti, eikä ihminen, jonka kanssa tahtoisit elää sitoutuneesti yhdessä. Miehesi saattaa toki tulkita eri tavoin. Niin ikään hänen tulkintansa saattaa ajan myötä muuttua.

Kun on rakkautta, puolisot palvelevat toisiaan arjen reaaliteettien mahdollistamissa rajoissa eivätkä mieti, mikä on minun, mikä sinun ja mikä on minulta pois ja mitä sinä saat enemmän.

 

[Lillukka-]

Höpsistä. Meillä ykköspointtina suhteessa on rakkaus, mutta se ei todellakaan poissulje realistista ajattelua myös talousasioissa.

Tuo rahanmenetyksen "siunaus" kuulostaa itsesuggestiolta, mikä sinällään ei ole mikään huono juttu. Hyvä, että pääsitte ylös, ettekä lamaantuneet laman jalkoihin. Jos ette olisi menttäneet mitään, niin voisiko ajatella, että nyt olisitte eronneet vai olistteko siitäkin huolimatta onnellisia, vaikka taloudellisia vastoinkäymisiä ei olisi tullutkaan?

...ja, eiköhän teilläkin ole aika pinnalla tuo raha, kun rikastuminen tuntuu olevan "se" tärkeä juttu.

 

[Neiti Aika]

Jos suhtessa on pinnalla raha, on aika varmaa että juuri muuta ei olekaan.

Tottakai asuntoa ostaessa on pinnalla raha. Eihän rakkaus siinä kelpaa valuutaksi.

 

[onnellinen nainen]

Höpsistä. Meillä ykköspointtina suhteessa on rakkaus, mutta se ei todellakaan poissulje realistista ajattelua myös talousasioissa.

Tuo rahanmenetyksen "siunaus" kuulostaa itsesuggestiolta, mikä sinällään ei ole mikään huono juttu. Hyvä, että pääsitte ylös, ettekä lamaantuneet laman jalkoihin. Jos ette olisi menttäneet mitään, niin voisiko ajatella, että nyt olisitte eronneet vai olistteko siitäkin huolimatta onnellisia, vaikka taloudellisia vastoinkäymisiä ei olisi tullutkaan?

...ja, eiköhän teilläkin ole aika pinnalla tuo raha, kun rikastuminen tuntuu olevan "se" tärkeä juttu.

Saan sen kuvan, että luulet kaikkien ihmisten olevan kaltaisiasi. Luet joka paikkaan omat arvosi ja kieltäydyt uskomasta, että joku ajattelee toisin kuin sinä.

 

[Lillukka-]

Kaltaiseni? No ei. Ihan varmasti monet ajattelevat ja toimivat erilailla kuin minä. Jotkut hyvällä menestyksellä ja toiset huonolla. Valintahan on jokaisen oma.

Itse olen tiedolla, taidolla (vähän onnellakin) ja työllä saanut sen mikä minulla nyt on. En hulluina vuosina sortunut esim. ulkomaiseen valuuttalainaan tai ylivelkaantumiseen josta seurauksena monille oli henkilökohtainen ja /tai firman konkurssi. Minulla tavoite on ollut onnellinen elämä, ei rikkaus ja raha sinällään.

Minusta on oikein olla taloudellisesti itsenäinen, samoin on miehelläni. Tämä mm. sen takia, että JOS jotain ikävää sattuisi, jäisi meistä kummatkin kuitenkin taloushuolista paitsi -mitä pahaa siinä on?

 

[onnellinen nainen]

Kaltaiseni? No ei. Ihan varmasti monet ajattelevat ja toimivat erilailla kuin minä. Jotkut hyvällä menestyksellä ja toiset huonolla. Valintahan on jokaisen oma.

Itse olen tiedolla, taidolla (vähän onnellakin) ja työllä saanut sen mikä minulla nyt on. En hulluina vuosina sortunut esim. ulkomaiseen valuuttalainaan tai ylivelkaantumiseen josta seurauksena monille oli henkilökohtainen ja /tai firman konkurssi. Minulla tavoite on ollut onnellinen elämä, ei rikkaus ja raha sinällään.

Minusta on oikein olla taloudellisesti itsenäinen, samoin on miehelläni. Tämä mm. sen takia, että JOS jotain ikävää sattuisi, jäisi meistä kummatkin kuitenkin taloushuolista paitsi -mitä pahaa siinä on?

Mistä muuten päättelit, että menetimme omaisuutemme laman takia? Löpiset lamasta ummet ja lammet, eli se on sinulle jotenkin tärkeä tai traumaattinen asia.

Lamalla ei ollut mitään tekemistä menetyksemme kanssa. Päättelit vain niin, koska se tukee omia ennakkoluulojasi.

 

[Lillukka-]

Aha. Eli kyse oli siis taitamattomuudesta raha-asioissa ylipäätänsä. Sellaista se on, yritä jo päästä asian yli, äläkä katkeroidu niille jotka hommansa osaa hoitaa.

Lama ja laskusuhdanne on tämänpäivän ykköstalousuuutisia monessa maassa. Kannattaisi sinunkin siihen varautua, sillä kuulut juuri siihen riskiryhmään joka putoaa -taas. Ei todellakaan ole mitään jonninjoutavaa höpinää.

 

[onnellinen nainen]

Aha. Eli kyse oli siis taitamattomuudesta raha-asioissa ylipäätänsä. Sellaista se on, yritä jo päästä asian yli, äläkä katkeroidu niille jotka hommansa osaa hoitaa.

Lama ja laskusuhdanne on tämänpäivän ykköstalousuuutisia monessa maassa. Kannattaisi sinunkin siihen varautua, sillä kuulut juuri siihen riskiryhmään joka putoaa -taas. Ei todellakaan ole mitään jonninjoutavaa höpinää.

Ei. Kun et kerraan mitään asiasta tiedä, niin mitä jos ihan sovinnolla lakkaisit omalla tiedollasi ja elämänkokemuksellasi arvailemasta?

 

[Lillukka-]

ja lopulta menetimme kaiken (ja vähän enemmän).

Eipä tarvitse arvailla. Oma tyhmyys ja/tai naivius on näihin syynä. Eipä tuo minua liikuta.

Lama muuten oli välillisesti myös syynä siihen, että monet menettivät takauvselkoihin omaisuutensa.

 

[eräs peräs]

Miksei voi ajatella vaihtoehtoa nro 4 ? Omistatte asunnon puoliksi, mutta teillä on erisuuruiset pankkilainat.

Keskinäisten velkakirjojen tekeminen on aika kaameata ja johtaa tuskin mihinkään hyvään.

 

[myrkkysumakki]

ja lopulta menetimme kaiken (ja vähän enemmän).

Eipä tarvitse arvailla. Oma tyhmyys ja/tai naivius on näihin syynä. Eipä tuo minua liikuta.

Lama muuten oli välillisesti myös syynä siihen, että monet menettivät takauvselkoihin omaisuutensa.

Lillukka, onko sinun ihan mahdotonta antaa asian olla, etenkin kun se ei tähän aiheeseen liity. Kun et kerran tiedä, et tiedä. Hyväksy se.

 

[Veljmies]

ja lopulta menetimme kaiken (ja vähän enemmän).

Eipä tarvitse arvailla. Oma tyhmyys ja/tai naivius on näihin syynä. Eipä tuo minua liikuta.

Mielestäsi siis virheitä tekevät tai epäonnea kokeneet ovat tyhmiä tai naiiveja. Lisäksi ilmoitat suhtautuvasi välinpitämättömästi moiseen paskasakkiin.

Kovasti luot vaikutelmaa, että elämäsi perustuu muihin arvoihin kuin esimerkiksi inhimilliseen jakamiseen ja yhteenkuuluvuuteen. Miehesi lienee samanlainen. Siksi kai tämä asunnon ostaminen on ongelmaksi muodostunut.

 

[Lillukka-]

Taisi olla ap:n mies opikelija vielä toistaiseksi, eli velan saanti ei ole itsestäänselvyys?

 

[onnellinen nainen]

ja lopulta menetimme kaiken (ja vähän enemmän).

Eipä tarvitse arvailla. Oma tyhmyys ja/tai naivius on näihin syynä. Eipä tuo minua liikuta.

Lama muuten oli välillisesti myös syynä siihen, että monet menettivät takauvselkoihin omaisuutensa.

Jos siis rahan menettäminen on omaa tyhmyyttä, niin sen ansaitseminen on siis omaa etevyyttä? Tällä hetkellä olemme siis erinomaisen eteviä sinun asteikollasi mitattuna...

Emmekä edelleenkään tee sopimuksia rahojen jaosta, vaan kaikki on yhteistä. Eli olemme eteviä mutta naiiveja - vai miten se nyt menikään?

 

[Lillukka-]

Mielestäsi siis virheitä tekevät tai epäonnea kokeneet ovat tyhmiä tai naiiveja. Lisäksi ilmoitat suhtautuvasi välinpitämättömästi moiseen paskasakkiin.

Kovasti luot vaikutelmaa, että elämäsi perustuu muihin arvoihin kuin esimerkiksi inhimilliseen jakamiseen ja yhteenkuuluvuuteen. Miehesi lienee samanlainen. Siksi kai tämä asunnon ostaminen on ongelmaksi muodostunut.
[/quote]

Ei. Vastasin "onnellisen naisen" oletuksiin minusta. Myös sinä olet näitä olettajia, tiedät jo miehenikin arvomaailman. Inhimmillisyys ja yhteenkuuluvaisuus ei millään ole verrannollinen siihen, mitä kukakin sijoittaa yhteiseloon.

Mikä ihmeen asunnonosto-ongelma minulla on?

 

[Neiti Aika]

Miksei voi ajatella vaihtoehtoa nro 4 ? Omistatte asunnon puoliksi, mutta teillä on erisuuruiset pankkilainat.

Keskinäisten velkakirjojen tekeminen on aika kaameata ja johtaa tuskin mihinkään hyvään.

Eli minä elelisin ilman lainoja ja mies, jos lainan pystyisi saamaan, laittaisi suurimman osan tuloistaan oman lainansa korkoon? Eihän se käytännössä toimisi. Mies ei pystyisi ostamaan edes kaurapuuuroa ja minäkö söisin pihviä joka päivä saman pöydän ääressä?

Miksi keskinäinen velkakirja niin kaamea olisi? Olisin todella kiinnostunut tietämään mitä huonoja puolia sinä siinä näet.

 

[eräs peräs]

Jos miehesi on noin pienituloinen, ja lainansaanti on epätodennäköistä, suosittelisin ostamaan asunnon suhteessa 1:3. Miehesi voi rahatilanteensa kohentuessa ottaa lisää lainaa ja kasvattaa omistusosuuttaan.

Koska et itsekään ole kovin ihastunut ajatukseen keskinäisestä lainanannosta, pystyt varmaan kuvittelemaan, mihin kaikkeen se voi johtaa tilanteessa, jossa rakkaus ei enää kukoistakaan, eikä toisella ei edellenkään ole tuloja eikä varaa maksaa velkaansa..

 

[karismaako.]

Vaikka kuinka rakastetaan ja yhteistä hyvää haetaan, niin aloittajan vaihtoehdoista n:ro 1 on ainoa oikea tuossa tilanteessa. Miehen pitäisi kyllä ymmärtää tämä.

 

[JukeK]

Ajeattelinpa kysysä teiltä puoluetonta neuvoa, kun olen joutunut vaikeaan tilanteeseen. Aiomme avopuolisoni kanssa ostaa yhteisen asunnon, mutta taloudelliset tilanteemme ovat varsin erilaiset. Kuinka ratkaista omistussuhde asunnossa?

Ehdottomasti ainakin selvällä käteisellä maksettu osuus pitää jyvittää maksuosuuden mukaan. Samoin voi hyvin menetellä lainalyhennysten suhteen. Otatte vaikka kaksi erillistä lainaa ja kumpikin hoitaa omaansa. Tällöin myös lainarahalla maksettu osuus saadaan merkittyä oikeassa suhteessa.

Mikäli mies ei pelaa vilunkia tämä ei ole hänellekään mikään ongelma. Taloudellinen puoli kannattaa minusta yleensäkin sopia hyvin selkeästi, silloin se ei muodostu myöhemminkään ongelmaksi. Jos sitten tilanne matkan varrella muuttuu, voi papereita aina järkätä uuteen uskoon, lainaa siirtää toisen nimiin tms.

Meillä homma on aina toiminut siten, että hoidamme yhteisiä kulunkeja suhteessa maksukykyyn. Vaimo tienaa vähemmän kuin minä, mutta maksoi toisaalta aikanaan osan asunnostamme säästöistään. Pitkässä juoksussa tilanne siis tuolla osastolla tasaantuu, vaikka minä sainkin tavallaan etua, kun asunto merkittiin 50/50. Lainoja ja päivittäismenoja minä maksan ehkä suhteessa 60/40, auton yhteiset kulut maksetaan kimpassa ja ajoista pidetään karkeaa kirjaa, jonka mukaan vaimo maksaa minulle osan dieseleistä (ajamme tosi paljon, joten tuokin on merkittävä kustannus).

Poikkeuksena oli tietysti aika jolloin vaimo oli äitiyslomalla ja hoitovapaalla, silloin minä hoidin kaikki kiinteät kulut (vaimohan oli tavallaan minulla tosi tärkeissä töissä, lapsiani hoitamassa) ja ruoat maksoimme 50/50. Kummallakin on näin ollut koko ajan oma talous omassa kontrollissa ja sitä kautta tietynlainen terve itsenäisyys elämässään, ei ole joutunut elätiksi.

 

[Sivupersoona]

Loukkaantuuko mies siitä avioehdonkin teosta? Sillähän estetään vaan se, jos liitto hajoaa hyvin lyhyen ajan sisällä, ettei kumpikaan kärsi kohtuuttomia taloudellisia tappioita. Muutenhan silläkään ei ole mitään merkitystä, jos liitto kestää kuolemaanasti. Todella rakastava ihminen kyllä hyväksyy avioehdon teon. Vai aikooko hän todella hyötyä liitostanne ja erota pikapuolin?
Minun mielestä liitossa omaisuuskin pitäisi avioitua.
Rakkautta on pitää hyvää huolta myös toisen hankkimasta omaisuudesta.

 

[JukeK]

Loukkaantuuko mies siitä avioehdonkin teosta? Sillähän estetään vaan se, jos liitto hajoaa hyvin lyhyen ajan sisällä, ettei kumpikaan kärsi kohtuuttomia taloudellisia tappioita. Muutenhan silläkään ei ole mitään merkitystä, jos liitto kestää kuolemaanasti. Todella rakastava ihminen kyllä hyväksyy avioehdon teon. Vai aikooko hän todella hyötyä liitostanne ja erota pikapuolin?
Minun mielestä liitossa omaisuuskin pitäisi avioitua.
Rakkautta on pitää hyvää huolta myös toisen hankkimasta omaisuudesta.

Liiton kestäessä omaisuudesta voidaan nauttia yhdessä, mutta ei sen silti tarvitse olla yhteistä. Viisas on varuillaan näissäkin asioissa.

Minusta kumppanissa on jotain pahasti vialla, jos avioehto tms. järjestely on hänelle ongelma.

 

[1sivusta]

Minusta miehesi pitäisi olla vain kiitollinen vaihtoehdosta 1 ja pitää sitä rakastavan ja tosissaan sitoutuvan ihmisen valintana ylipäätään. Ilman sinua ja sinun rahojasi hänellä ei olisi maksukykynsä puitteissa saumoja todennäköisesti minkäänmoiseen omistusasuntoon taikka hyvätasoiseen ja tilavaan asumiseen suht pienillä menoilla. Tai sitten hän joutuisi ottamaan a) ison lainan b) takauksen kalliina lisäpalveluna pankilta. Asuntolainoihin kun ei enää tätä nykyä saa kovin isoja henkilötakauksia. Ja voihan miehesi sitten myöhemmin taloudellisen tilanteensa kohentuessa tarjoutua ostamaan asunnosta isomman lohkon. Sen aikaiseen markkinahintaan sitten tietenkin!

 

[on se muuten ihme]

että niinkin moni pariskunta Suomessa on kyennyt ostamaan sen ensiasunnon aikaisemmin ilman monimutkaisia sopimuksia ja velkäjärjestelyjä puolin ja toisin. Ottaen huomioon, että suurimmassa osassa tapauksia tuloerot ovat kuitenkin olleet melkoiset.

Toki mies on ollut se parempituloinen silloin. Gasp - olisiko sillä ollut jotain tekemistä asian kanssa? Että miehen isoja tuloja onkin helpompi jakaa kuin naisen?

Eihän se niin voi olla.