Asiallisesti: erityislapsen omaehtoisuus ja jatkuva "uhma"

[Täti]

Meillä oli ennen jäähypenkki käytössä, mutta se ei kerta kaikkiaan toiminut. Poika tiesi hyvin mistä jäähyt tulevat (lyömisestä, tavaroiden heittelystä jne) ja tämä kerrattiin hänelle joka kerta ennen jäähyä, mutta tuntui silti pitävän jäähyä kostona tai ilkeytenä. Jäähylle määräämisestä seurasi mätkimistä, kiukuttelua ja kiroilua - onneksi 5-vuotias ei osannut vielä kovin monta kirosanaa.... ;-) Huono käytös jatkui myös jäähyn jälkeen, vaikka sitä olisi supernannyn opeilla kuinka monta kertaa toistanut. Huoneeseen sulkeminen toimi yhtä huonosti, sillä poika potki oveen reiän.

Loppujen lopuksi monien kuukausien yrittämisen jälkeen myönsimme itsellemme, että kaikille lapsille eivät sovi samat kasvatusmenetelmät. Luovuimme jäähyistä ja aloitimme palkkiokampanjan. Jaoimme päivän neljään osaan ja jokaisesta hyvin menneestä osasto tuli yksi tarra. Tietystä määrästä tarroja sai pienen palkinnon, joka meillä on 15 minuuttia peliaikaa. Parissa viikossa tämä tepsi ja lyöminen väheni huomattavasti. Lyömisen ja muut sopimattomuudet totta kai kiellämme, tarvittaessa viemme lapsen toiseen tilaan, sanoitamme tunteet ja pohdimme jälkeenpäin, miten muuten voisi menetellä. Ystävällinen, aikuinen, empaattinen auktoriteettiasenne on hyvä omaksua, sillä suuttuminen ja hermostuminen lapselle vie homman taas raiteiltaan. Ainakin meidän tapauksemme huomaa/vaistoaa aikuisen mielentilan varsin helposti. Diagnoosina asperger-piirteet.