Ärsyttävä äitienpäivä!!

[tarjoilija]

Naiset tarttee hemmottelua, edes kerran vuodessa..get it!:hug:

Ja tällä asenteella lähdetään sitten ravintolaan syömään ja voin kertoa ettei ole vuoden kivin päivä töissä.. Pöydät buukattu koko päiväksi täyteen ja rouvat istuu vaatien hemmottelua (kun eivät kotona sitä ilmeisesti saa) ja kyllä on iltapäivällä jo hymy kireässä.. Jaan ap:n ajatuksen: Ärsyttävä äitienpäivä!

 

[joka lyyli oma tyyli]

mä olen aina sanonut että jos haluatte viedä mut äitienpäivän kunniaksi ulos syömään niin kiva, MUTTA sitä ei tehdä äitienpäivänä vaan jonakin toisena päivänä jolloin ravintolassa on tilaa, mukava tunnelma, tarjoilijalla ja kokilla aikaa tehdä työnsä kunnolla ja saa tilata listalta mitä haluaa eikä mitään mättöpöytää jossa kauhea tungos

 

[......]

meillä tääs ei ole koskaan sen isommin mitään juhlaa ollutkaan, kun sen juhlistamienhan käytännössä aina tekee isä, ja minä olen eronnut jo kun nuorimmaiseni oli kahden ja vanhin kuusi vuotias, vanhin osasi keittäää kahvia ja sen seuraksi sain monta vuotta hillovoileivän. Nyt lapset jo teinejä, poika oli eilen skeittaillessaan poiminut minulle narsisseja jostain puistosta tytöiltä sain halin ja korvikset, kahvin keitin itse. Mutta ei minulla silti ole mitään honoja äitienpäivä muistoja, ku en ole koskaan mitään yöpaitoja , koruja tai lounaita saanutkaan mutta älä ap ole pahalla mielellä, koita nauttia itse kuitankin tästä päivästä niin hvin kun voit.

 

[muillakin]

Kovin tuttua. Ex-mieheni, lasteni isä, oli juuri tollainen. Mun ainoa toivomus oli että olisi yhtenä aamuna noussut lasten kanssa ylös (mä nousin ne muut 364 päivää vuodessa). Ei yhtään kertaa noussut. Yleensä lähti koko päiväksi johonkin, mä menin lasten kanssa mun äidin luo vierailulle. Illalla palasi jonkun kukkasen tai hajuveden (jonkun tosi voimakkaan josta en tykännyt)kanssa ja odotti petipuuhia.

 

["Ohoi"]

Tuli vain mieleen kun jotkut valittavat ettei mies muista edes syntymä- tai hääpäivänä, saati jouluna tai äitienpäivänä.. Että ovatko he aina olleet samanlaisia, vai eikö teitä häirinnyt tuo asia ennen perheen perustamista vai ajattelitteko että mies vielä muuttuu vai mitä?

Mutta ap:lle, ihan mukavalta teidän aamunne vaikuttaa ja yksi parhaista lahjoista olisi mullekin se että lapset eivät tappelisi ja olet oikeassa myös siinä, että moni asia lähtee itsensä arvostamisesta. Loukkaantua saa miehen tekemisistä ja tekemättömyydestä, mutta loppujen lopuksi liika rypeminen aiheuttaa vain kohtuuttoman huonon mielen. Kun sen saa helposti korjattua niinkuin sinä olet nyt tehnyt.

 

[Mörköäiti]

Ihanko totta teitä ei yhtään kirpaise? Minäkin jo ihan aikuinen ihminen, tasan omillani pärjään, niin on siinä sisäisesti jotain helvetin nöyryyttävää itse pakastinlaarilta juosta ostamassa äitienpäiväkakkua kun nämä muutamat muistamisen päivät vuodessa on vaan miehelle niin perkeleen ylivoimaisia. Enkä ole mieheni äiti en, mutta lapsi on pieni ja on se senkin homma opettaa että äitiä voi edes joskus huomioida.

Mitä nöyryyttävää siinä on? Jos olisit yksin asuva nainen, olisi ihan normaalia, että minkä tahansa merkkipäivän kunniaksi ostaisit kaupasta vaikka kakun, lempisuklaata ja jotain hyvää viiniä ja nautiskelisit niitä vaikka lempimusiikkisi soidessa. Äitienpäivän voi kääntää päälaelleen: ei niin, että muiden (miesten?) muistamisella ja kekseliäisyydellä mitataan äitiyden arvo ja päivän onnistuminen, vaan juhlistetaan sitä asioilla, joista itse tykkää.

En ole lukenut koko ketjua, mutta tässä idea kaikille, jotka kokevat puolison osallistumattomuuden ongelmaksi: tehkää päivästä äidin ja lasten yhteinen päivä. Unohtakaa ne kukat, kortit ja aamukahvit sänkyyn ja varatkaa vaikka viikonloppumatka juuri sinun suosikkilomakohteeseesi. Tehkää siitä vuosittainen äidin ja lasten yhteinen perinne. Asukaa hotellissa, niin saa valmiin aamupalan. Älkääkä tehkö sitä marttyyrimaisesti, vaan niin, että siitä tulee oikeasti ihana perinne, jota lapsetkin myöhemmin muistelevat ilolla.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="...";28458877]No ei ole. Jessus miten surkeaan kohteluun jotkut tyytyvät.[/QUOTE]

Minä "tyydyn" ihan vaan onnitteluhalaukseen

 

[Katkera muisto]

En tiedä lohduttaako tämä ap:ta, mutta kerronpa oman tarinani:

Lapsemme syntyi odotettuna ja toivottuna, mutta hänen syntymänsä jälkeen mies muuttui (kusipääksi, minua kohtaan). Parisuhteen ongelmat kärjistyivät siihen pisteeseen että meillä oli kaksi vuotta sitten keväällä kauhea perheriita, jonka seurauksena parisuhde päättyi mutta saman katon alla eläminen jatkui. Ja pian sen jälkeen oli minun ensimmäinen äitienpäiväni. Se muisto kirvelee mielessä varmaan ikuisesti. En ole vaativaa sorttia, mutta järkytys enimmäisen oman äitienpäivän "menettämisestä" tuntui ja tuntuu vieläkin musertavalta. Kaikki unelmat olivat (ja ovat edelleen) murskana.

Tänään on minun kolmas äitienpäiväni. En odota lahjoja enkä kukkia enkä edes korttia (kukas sellaisia antaisikaan, kun lapsi on vielä pieni ja miehen kanssa eletään kulissiliitossa) mutta myönnän odottaneeni, että olisin saanut lapselta onnittelut (isänsä neuvomana/avustamana siis). Mutta ei mitään, ei yhtään mitään. Minö sentään olen jollain lailla huomioinut lapsen kautta miehen merkkipäivät ja mies sentään sai kokea ensimmäisen isänpäivänsä kortteineen ja lahjoineen.

Ja nyt olen yksin kotona; mies ja lapsi lähtivät mummilaan äitienpäivän viettoon. Itken sitä, miten toisin asiat voisivat olla. Itken menetettyä unelmaa onnellisesta perheestä. Itken sitä, etten ole koskaan saanut kokea onnellista äitienpäivää. Ja myönnän että facebookiin en voi tänään mennä lukemaan muiden hehkutuksia.

 

[Mörköäiti]

En tiedä lohduttaako tämä ap:ta, mutta kerronpa oman tarinani:

Lapsemme syntyi odotettuna ja toivottuna, mutta hänen syntymänsä jälkeen mies muuttui (kusipääksi, minua kohtaan). Parisuhteen ongelmat kärjistyivät siihen pisteeseen että meillä oli kaksi vuotta sitten keväällä kauhea perheriita, jonka seurauksena parisuhde päättyi mutta saman katon alla eläminen jatkui. Ja pian sen jälkeen oli minun ensimmäinen äitienpäiväni. Se muisto kirvelee mielessä varmaan ikuisesti. En ole vaativaa sorttia, mutta järkytys enimmäisen oman äitienpäivän "menettämisestä" tuntui ja tuntuu vieläkin musertavalta. Kaikki unelmat olivat (ja ovat edelleen) murskana.

Tänään on minun kolmas äitienpäiväni. En odota lahjoja enkä kukkia enkä edes korttia (kukas sellaisia antaisikaan, kun lapsi on vielä pieni ja miehen kanssa eletään kulissiliitossa) mutta myönnän odottaneeni, että olisin saanut lapselta onnittelut (isänsä neuvomana/avustamana siis). Mutta ei mitään, ei yhtään mitään. Minö sentään olen jollain lailla huomioinut lapsen kautta miehen merkkipäivät ja mies sentään sai kokea ensimmäisen isänpäivänsä kortteineen ja lahjoineen.

Ja nyt olen yksin kotona; mies ja lapsi lähtivät mummilaan äitienpäivän viettoon. Itken sitä, miten toisin asiat voisivat olla. Itken menetettyä unelmaa onnellisesta perheestä. Itken sitä, etten ole koskaan saanut kokea onnellista äitienpäivää. Ja myönnän että facebookiin en voi tänään mennä lukemaan muiden hehkutuksia.

Miksi lapsi menee tänään juuri isän äidin luo? Voisihan hän olla äidin ja/tai äidinäidinkin luona.

Ja miksi ei voisi olla onnellista äitienpäivää, vaikka mies ei kuvioissa heilukaan kortteja kirjoittelemassa ja koruja ostelemassa?

 

["Vieras"]

Ihan aiheesta valitat. En lukenut vastauksia mutta mitä luultavimmin palstalaisten mielestä äidin pitää itse passata muu perhe ja valitus turhaa... Taatusti mies osaisi kakun tehdä valmiista pohjista!! (tai OPETELLA jos ei osaa) tai sitten ostaa kakun.

 

["..."]

Täälläkin paskat fiilikset äitienpäivän suhteen, mutta eipä tämä uutta. Mies ollut viikon töissä aamusta iltamyöhään joka päivä tänäänkin lähti seitsemäksi, eikä tietoa milloin tulee. Joten normi päivä mulle herään tenavien kans syötän ym. tenavien hoidossa tekemät kortit ym autossa.. ehkä ne tässä päivän mittaan haen niitten kanssa.Viikolla sain useaan otteeseen kuulla kuinka paskaäiti olen, kun ei paikat ollu tip top ku hänmyöhään tuli töistä. Niin paljon mieheltä heru ymmärrystö siihen, että en minäkään kaikkea jaksa ku lapsia hoidan koko ajan, opiskelen ja olen raskaana, niin sitten kehtaa vielä haukkua, kun en ole jaksanu koko ajan olla luudan varressa. Eilen sain kuulla ettei ole rahaa huomiseen äitienpäivään.. hmm.. kaikkeen muuhun sitten on.Ja ei siihen rahaa tarvittaisikaan, mutta äääh antaa olla sama paska jatkuu mitä sitä turhaan odottamaan mitään,ni ei tarvi pettyäkkään..

 

[Katkera muisto]

Miksi lapsi menee tänään juuri isän äidin luo? Voisihan hän olla äidin ja/tai äidinäidinkin luona.

Ja miksi ei voisi olla onnellista äitienpäivää, vaikka mies ei kuvioissa heilukaan kortteja kirjoittelemassa ja koruja ostelemassa?

No, tulevat sielä iltapäivällä kotiin joten saan olla lapsen kanssa loppupäivän. Minun äitini ei ole elämässämme mukana, joten miehen äiti on lapsen ainoa isoäiti ja toki lapsi pääsi nyt isänsä mukana onnittelemaan mummia.

En voi sille mitään, että minua loukkaa tämä täydellinen arvostuksen ja huomioimisen puute. En tosiaankaan odota kakkua, kukkia, lahjoja enkä edes sitä korttia, mutta mies olisi kyllä voinut kertoa lapselle, että tänään onnitellaan äitiä. (Kun kerran tässä vielä kotia leikitään ja eletään ihan ihmisiksi riitelemättä.)

Totta kai voi olla onnellinen äitienpäivä ilman lahjovaa miestä. Vähän vanhempanana lapsi varmaan muistaa minua itse tehdyllä kortilla ja halauksella, ja muuuta en tarvitsekaan.

 

[Mörköäiti]

No, tulevat sielä iltapäivällä kotiin joten saan olla lapsen kanssa loppupäivän. Minun äitini ei ole elämässämme mukana, joten miehen äiti on lapsen ainoa isoäiti ja toki lapsi pääsi nyt isänsä mukana onnittelemaan mummia.

En voi sille mitään, että minua loukkaa tämä täydellinen arvostuksen ja huomioimisen puute. En tosiaankaan odota kakkua, kukkia, lahjoja enkä edes sitä korttia, mutta mies olisi kyllä voinut kertoa lapselle, että tänään onnitellaan äitiä. (Kun kerran tässä vielä kotia leikitään ja eletään ihan ihmisiksi riitelemättä.)

Totta kai voi olla onnellinen äitienpäivä ilman lahjovaa miestä. Vähän vanhempanana lapsi varmaan muistaa minua itse tehdyllä kortilla ja halauksella, ja muuuta en tarvitsekaan.

Minkä ikäinen lapsi? Jos kovin pieni, ei tosiaan voi itse tietää. Mutta minä tekisin niin, että laittaisin itse kaikkea juhlavaa ja kivaa (kakkua, herkkuja, kukkia pöydälle yms) ja ITSE kertoisin lapselle, että tänään on äitienpäivä ja juhlitaan äitiä ja sitä, miten ihanaa ja onnellista on, "kun minusta tuli juuri sinun äitisi". Tekisin äitienpäivästä äidin ja lapsen yhteisen juhlan. Myöhemmin illalla lapsen mentyä nukkumaan ottaisin vaikka pari lasia viiniä ja jotain ihanaa suklaata, lukisin hyvää kirjaa tai olisin vaan ja juhlistaisin vielä omaa äitiyttäni, sitä että minulla on ihana lapsi ja että on ihanaa olla hänen äitinsä.

Ja paskat välittäisin jostain ex-miehestä

 

["..."]

Meillä mies nukkui pitkään, itse heräsin aamulla lasten kanssa ja syötiin aamiainen. Nyt lähtee kiireessä ostamaan kukkaa, jotenkin hieman nöyryyttävää. En halua tehdä asiasta numeroa lasten vuoksi, vaan otan kukan hymyillen vastaan. Lapsi on askarrellut jotain hoidossa, mutta ei ole itse huomannut sitä antaa kun kukaan ei ole siitä hänelle maininnut. Äitienpäivästä kyllä puhuttiin kun mummoja muistettiin ja soiteltiin. Ehkä itse josain vaiheessa kyselen, että mikäs yllätys siellä kaapissa olikaan, ihana sitten nähdä Taidetaan lähteä lasten kanssa jätskille tai jotain...

 

[Katkera muisto]

Minkä ikäinen lapsi? Jos kovin pieni, ei tosiaan voi itse tietää. Mutta minä tekisin niin, että laittaisin itse kaikkea juhlavaa ja kivaa (kakkua, herkkuja, kukkia pöydälle yms) ja ITSE kertoisin lapselle, että tänään on äitienpäivä ja juhlitaan äitiä ja sitä, miten ihanaa ja onnellista on, "kun minusta tuli juuri sinun äitisi". Tekisin äitienpäivästä äidin ja lapsen yhteisen juhlan. Myöhemmin illalla lapsen mentyä nukkumaan ottaisin vaikka pari lasia viiniä ja jotain ihanaa suklaata, lukisin hyvää kirjaa tai olisin vaan ja juhlistaisin vielä omaa äitiyttäni, sitä että minulla on ihana lapsi ja että on ihanaa olla hänen äitinsä.

Ja paskat välittäisin jostain ex-miehestä

Lapsi on 2 v 9 kk ja ei tosiaan voi itse tietää ja siksi odotinkin että mies olisi sanonut lapselle ett' "sano äidille onnea" (tms) ja lapsi olisi sitten tullut onnittelemaan minua. Muuta en olisi kaivannut.

Hitsit kun en tajunnut tuota aiemmin, että olisin voinut itse laittaa tänään "juhlat" pystyyn. (Varsinkin kun tiesin ettei mieheltä ole tiedossa mitään yllätystä). Se olisi ollut lapselle tosi kivaa ja kiva muisto; lapsi on aina kovin innoissaan kakuista ja onnitteluista. Muuten voisin sen tehdä vieläkin, mutta kakkua (ja muita herkkuja) en nyt saa mistään pyhäpäivänä. Äh.

 

[Katkera muisto]

Minkä ikäinen lapsi? Jos kovin pieni, ei tosiaan voi itse tietää. Mutta minä tekisin niin, että laittaisin itse kaikkea juhlavaa ja kivaa (kakkua, herkkuja, kukkia pöydälle yms) ja ITSE kertoisin lapselle, että tänään on äitienpäivä ja juhlitaan äitiä ja sitä, miten ihanaa ja onnellista on, "kun minusta tuli juuri sinun äitisi". Tekisin äitienpäivästä äidin ja lapsen yhteisen juhlan. Myöhemmin illalla lapsen mentyä nukkumaan ottaisin vaikka pari lasia viiniä ja jotain ihanaa suklaata, lukisin hyvää kirjaa tai olisin vaan ja juhlistaisin vielä omaa äitiyttäni, sitä että minulla on ihana lapsi ja että on ihanaa olla hänen äitinsä.

Ja paskat välittäisin jostain ex-miehestä

Lisään vielä että tosi hyvä kirjoitus!

 

[Katkera muisto]

Minkä ikäinen lapsi? Jos kovin pieni, ei tosiaan voi itse tietää. Mutta minä tekisin niin, että laittaisin itse kaikkea juhlavaa ja kivaa (kakkua, herkkuja, kukkia pöydälle yms) ja ITSE kertoisin lapselle, että tänään on äitienpäivä ja juhlitaan äitiä ja sitä, miten ihanaa ja onnellista on, "kun minusta tuli juuri sinun äitisi". Tekisin äitienpäivästä äidin ja lapsen yhteisen juhlan. Myöhemmin illalla lapsen mentyä nukkumaan ottaisin vaikka pari lasia viiniä ja jotain ihanaa suklaata, lukisin hyvää kirjaa tai olisin vaan ja juhlistaisin vielä omaa äitiyttäni, sitä että minulla on ihana lapsi ja että on ihanaa olla hänen äitinsä.

Ja paskat välittäisin jostain ex-miehestä

Lisään vielä että tosi hyvä kirjoitus!

 

["vieras"]

Huh, että on ap:lla vaikeaa. Ja tulee olemaan, jos odotuksia äitienpäivän suhteen riittää. KUn miettii, että se on perinteisesti ollut aika uskonnollinen juhla ja liittynyt rauhaan, raittiuteen ja ylipäätään teollistuneen yhteiskunnan ilmiöihin nostattaa naisten asemaa yhteiskunnassamme. Joten jos nyt tarkkoja ollaan, niin päivän juhlavin hetki olisi olla kuuntelemassa papin saarnaa uhrautuvista äideistä ja tietty koko perheen voimalla, joten ap vois jatkossa koettaa jotakin vastaavaa ehdottaa omassa kodissaan

Meillä ei suvussa ole koskaan vouhkattu äitienpäivästä, koska emme synnytä isoja lapsilaumoja ja jäämme muutenkin ulkopuolelle itse aatteesta keskittyessämme perheen lisäksi myös työhömme. Kiva, että saa lapsilta kortit, mutta vuodessa on monta muutakin syytä juhlia ja tulla huomioiduksi.

 

[yen]

Surullista on, mä en saanut edes onnitteluja, mies ei muistanut. Mikään minuun liittyvä ei ole tärkeää, oli kyseessä sitten hääpäivä, äitienpäivä, syntymäpäivä yms.
Mutta lapset muistivat ihanasti, se on tärkeintä.

 

[Lady Gardenea]

Sä sait sentään ruusun. Jotkut miehet eivät muista millään tavalla.

 

[Katkera muisto]

Haluan vielä kiittää Mörköäitiä tsemppiviestistä. Pesin kasvot kylmällä vedellä ja meikkasin. Hain läheisestä kukkakaupasta kauniin kimpun ja otin pakastimesta vaniljamunkkeja sulamaan. Mies ilmoitti tulevansa lapsen kanssa kotiin aiottua aikaisemmin ja pyysin häntä tuomaan Abc-asemalta jonkun pakastekakun, koska haluan juhlia äitienpäivää lapseni kanssa (miehestä riippumatta). Tulivat juuri kotiin ja lapsi nukahti samantien päikkäreille. Kun hän herää, meillä on äitienpäiväjuhlat kukkaimpun, Dajm-kakun ja munkkien kera Tämä on nyt minun ja lapsen päivä

 

["mama"]

mä en edes välitä koko äitienpäivästä...isä ja lapsi lähtivät juuri jonnekin ulos kohta määkin lähen kaverin kanssa,lapsen tarhassa tekemä kortti on vielki tarharepussa ,ei ole etes muistettu kattoo,inhoon tämmösiä päiviä,heräsin valmiiksi pahalla päällä kun muistin että on äitienpäivä.

 

["jep"]

Aika sairasta, kun on yksi päivä niin tärkeä. On niitä muitakin päivä, kuten syntymäpäivä, jouluaatto, pääsiäinen, naistenpäivä. Eikö nämä riitä? Miksi ihmiset valittavat aina jostakin niin mitättömistä asioista. Tai onhan se nyt selvää, ihminen on aika itsekäs olento.

Rentoa äitienpäivää.

 

["vieras"]

No, minä heräsin lasten kanssa kuten joka ikinen aamu, ei ole miestä joka auttaisi lapsia muistamaan äitiään, isommat toki olivat tehneet kortit. Unohdin ostaa kakkutarvikkeet ja tosipuheissa myös tämän päivän ruoan, löytyi broilerisuikaleita pakastimesta. Ei ole rahaa mennä pizzalle, lapset ovat nahistelleet koko päivän ja nyt katsovat elokuvaa, tällä välin teen ruoan ja sitten siivousta.. Enpä oikein jaksa itsekään panostaa, kun on mieli maassa - toisaalta pitäisi olla onnellinen ihanista lapsista ja asiat ovat kuitenkin ihan hyvin, on ruokaa, on katto pään päällä.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";28460171]Täälläkin paskat fiilikset äitienpäivän suhteen, mutta eipä tämä uutta. Mies ollut viikon töissä aamusta iltamyöhään joka päivä tänäänkin lähti seitsemäksi, eikä tietoa milloin tulee. Joten normi päivä mulle herään tenavien kans syötän ym. tenavien hoidossa tekemät kortit ym autossa.. ehkä ne tässä päivän mittaan haen niitten kanssa.Viikolla sain useaan otteeseen kuulla kuinka paskaäiti olen, kun ei paikat ollu tip top ku hänmyöhään tuli töistä. Niin paljon mieheltä heru ymmärrystö siihen, että en minäkään kaikkea jaksa ku lapsia hoidan koko ajan, opiskelen ja olen raskaana, niin sitten kehtaa vielä haukkua, kun en ole jaksanu koko ajan olla luudan varressa. Eilen sain kuulla ettei ole rahaa huomiseen äitienpäivään.. hmm.. kaikkeen muuhun sitten on.Ja ei siihen rahaa tarvittaisikaan, mutta äääh antaa olla sama paska jatkuu mitä sitä turhaan odottamaan mitään,ni ei tarvi pettyäkkään..[/QUOTE]

Mutta niin ihana mies kuitenkin että lisääntyä pitää sen kanssa...