Ärsyttävä äitienpäivä!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äitihän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äitihän

Vieras
Kyllä vituttaa, kun tietää aina nää äitienpäivät sun muut millasia ne on. Mies toi eilen ruusun, oli ostanut äidilleen samanlaisen erivärisenä(ja juu just sen värin mistä ite oisin tykänny)Mä sain omani eilen mieheltä, miks taas noin, lastenhan se ois pitänyt antaa ja vasta huomenna. Oisin halunnut kakun, mulla ei rahat riittäneet, mies ei kuulema osaa tehdä niin ei hakenut tarpeita. Voiko olla vaikeet, meillä on pakkasessa valmiita pohjia, kermankin saa valmiina, lapset vois laittaa karkkeja päälle, mikä siinä on niin vaikeeta... Ei halua ees sen vertaa vaivaa nähdä. Ite askartelin lasten kans itelleni kortit. Me paapotaan miestä isänpäivänä, mutta äitienpäivää ei tarvii näköjään noteerata. Paska mieli, kun äitiys on tärkeintä mulle ja mies ei halua yhtään lasten kans panostaa. Ois kiva olla itekin ees yhden päivän se palvottava ihana äiti, saada sänkyyn kahvit, kakut ja kukat ja laulut ja nukkua pitkään. Totuus on se, että herään lasten kans kuuden aikaan keittää puuroa ja muuta mitä joka päivä ja mies nukkuu ite pitkään... Parempi pysyä huomenna pois kaikista fb:stä ja palstoista, kun tulee vaan paha mieli, kun muut hehkuttaa ihanaa äitienpäivää :(
Surullinen mieli, jatkan itsesäälissä kieriskelyä... Mollatkaa vaan rauhassa, tuskin palaan tätäkään lukemaan, kunhan sain purkaa pahaa mieltä jonnekin...
 
Sinulla on sitten yhtä romanttinen mies kuin minulla:) Eipä tuohon oikein voi mitään sanoa... Olet kuitenkin äitinä korvaamaton!!!! Hyvää äitienpäivää!!!!
 
Tuntuu kummalliselta, että noin valitetaan. Itse olen onnellinen että lapset muistaa. Kuopus 7v antoi kortin ja koulussa tehdyn taulun jo perjantaina, kun ei malttanut odottaa. No en minäkään malttanut, kun lasten kanssa käytii jo nyt ostamassa mutakakkua ja jädeä ja syötiin jo. Huomenna ei kakutella, mutta ehkä käydään syömässä vaikka apsilla, jos jaksetaan lähteä. Mieheltä en odota mitään ja ei hällä ole ollut tapakaan muistaa.
 
Mä en nyt ihan ymmärrä....sä sait mieheltäsi ruusun, vaikkakin pikkuisen etukäteen.Olisit tyytyväinen jo siitä.Jos sulla ei rahat riittäneet ja tiedät ettei miehesi osaa tai viitsi yrittää paneutua kakun tekoon, niin olisit pyytänyt mieheltä rahaa ja hakenut tarvittavat, että olisi sitten ollut täytekakkua sunnuntaina.
Voithan sä itsekin leipoa jotain muuta huomiseksi :)
 
Ihanko totta teitä ei yhtään kirpaise? Minäkin jo ihan aikuinen ihminen, tasan omillani pärjään, niin on siinä sisäisesti jotain helvetin nöyryyttävää itse pakastinlaarilta juosta ostamassa äitienpäiväkakkua kun nämä muutamat muistamisen päivät vuodessa on vaan miehelle niin perkeleen ylivoimaisia. Enkä ole mieheni äiti en, mutta lapsi on pieni ja on se senkin homma opettaa että äitiä voi edes joskus huomioida.
 
Kiva, kun täällä oli ymmärtäväisiä ihmisiä! Tyhmää olla ees koko äitien ja isänpäivää ja muita vastaavia, eikö riittäisi pettyä yhdesti vuodessa (synttärit). No me keksittiin lasten kanssa koristella pakkasessa oleva mokkapalapellin puolikas kivasti niin siinä meidän kakku ja illalla herkuteltiin pannarilla lasten kans niin on kaikilla hyvä mieli, paitsi ukko se vaan mököttäö, mutta ihan sama, on mullakin oikeus haluta huomiota oikeana päivänä ja aidosti annettuna! Tiedän, että ihan hyvä äiti olen ja aion itse pitää itselleni kivan päivän, siivosin, pyykkäsin yms kaikki tänään pois niin ei huomenna tarvii kuin nauttia lapsista!
 
Mies kuitenkin osti sulle ruusun, eikö se ole riittävä muistaminen ?
 
Ärsyttäis kyllä minuakin, varsinkin tuo että mies aamulla jäis nukkumaan kun itse joutuisin nousemaan, vaikka on äitienpäivä! Meillä mies tuo lapsen kanssa mulle aamupalan sänkyyn huomenna, perinne joka kestänyt jo kokonaista 3 vuotta :)

Eli saat aloittaja valittaa! Ja valittaisin suoraan miehellekin, ei täydeltä kuspäältä kuulosta kun ruusunkin tuo, mutta voisi vielä tosiaan petrata.
 
Sait sentään ruusun. Mulle ilmotettiin tänään ettei ole ostanut mitään. Ei tarvitsekaan ostaa, en mä lahjoa tarvitse. Äsken laitoin kakkupohjan uuniin, huomenna sit lapset koristelee sen. Miehelle sanoin, että olis ollu sen vuoro leipoa. Eipä persettään sohvalta nostanut.
 
Anna miehellesi isänpäivänä ja synttäreinä saam kohtelu. Ehkä oppii jotakin.

Tämä on minusta ongelmallinen lähestymistapa. Kun se, mikä siinä loukkaa on se oman "moraalin" puute asiassa, että ei tunne tarvetta olla huomaavainen. Pakkoruusuja en kaipaa enkä mitään romua (lapsen lahjat on ihania) mutta sen jonkunlaisen huomioimisen, välittämisen, ajatuksen. Meilläkin on olemassa tyhjät traditiot, joita luullakseni ylläpitää enimmäkseen pelko siitä että minä suutun muuten.
 
MÄ vihaan just tästä syystä aika montaa ihanaa juhlapäivää vuodessa. Pahin on ylivoimaisesti omat synttärit, mutta heti seuraavana tulee joulu, hääpäivä ja äitienpäivä, jonon jatkoksi voidaan pistää nykyään nämä turhuusmuistamispäivät eli ystävänpäivä ja naistenpäivä..
Nuo em. päiväthän on joka vuosi, mutta mitä tekee mies: ilmottaa edellisenä iltana ettei ole millään ehtinyt hankkia mitään.. Ei JUMA siis näiden päivien paikka kalenterissa ei vaihdu, vaan pysyvät vuodesta toiseen paikallaan niin tämä taliaivo ei voi varautua sen vertaa etukäteen että eväänsä lotkauttaisi asian eteen.
FB on pahin - en halua nähdä/kuulla muiden onnesta kun oma olo on niin joka kerta yhtä paha ja pettynyt. Milloinkohan sitä oppisi olemaan odottamatta sitä ihmettä mitä ei ole tulossa!
 
Ootte ihania, piristipä mieltä! :) Mulla ei osiaan anna moraali periksi tehä samaa miehelle, mä haluan muistaa ja opettaa lapille toisten muistamista ja kunnioittamista! Teen toiselle mitä haluaisin itselleni tehtävän, tosin sitä saan varmaan odotella......... Mutta en siis siksi vain muista isänpäivää ym että saisin vastinetta vaan puhtaasta halusta olla toiselle mieliksi ja kunnioituksesta...
 
Mulle riittäis kun olis edes siistiä ja nätisti koristeltu pöytä vaikkei kakkuakaan olis. ja kukka ja kortti. No tänä vuonna mies kantoi pussissa kukat jo eilen ja sanoi että tässä on äitienpäiväkukat. Olin vähän että häh, nytkö ne piti jo näyttää että onpas kiva "ylläri". Eli siis yhtä tyhjän kanssa. Tosin mua ei ton paskaisien kanssa kiinnostakaan viettää mitään mutta lapset tässä säälittää.
 
Tottakai Isänpäivänä tulee hemmotella miestä kakuin ja lahjoin, ei se merkitse mitään että mies ei piittaa äitienpäivästä. Äitienpäivähän on kuitenkin ihan turha päivä, siinä mitään juhlimista edes ole. Toisin kuin Isänpäivä, se on sentään oikea juhlapäivä.
 
Noin se vaan lähti tämäkin päivä käyntiin. Mies jotain aamulla jupisi, että ois voinut herätä, muta hyvin toi uni jatkui, kun sanoin ettei mua nukuta. En jaksa mitään teennäistä "kylmää kahvia sänkyyn" vaan tein kunnon aamiaisen itselle ja lapsille! Lapset lupas ettei tappele äitienpäivän kunniaksi, tuolla ne leikkineet jo tovin sovussa :D kunhan se ihana rakas mieheni herää niin lähdetään äidilleni kakkukahville ja lahja ja kortit viemään ja anopille viemään se rehu ja kortit. Täytyy vaan kattoa peilistä se hymyasento tähän naamaan ja teeskennellä, että on ollut ihana äitienpäivän aamu.
 
Tai onhan tää aamu ollut kiva kyllä! Silti tuntuu, että jotain puuttuu, ehkä en itse arvosta itseäni tarpeeksi... Tälläistä äitienpäivän pohdintaa ;) IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!!!
 

Yhteistyössä