Ärsyttää taas niin kaikki!

[Aina yksin]

Ihmiset lähinnä. Kaikki on muka niin vit.un kiireisiä! Ja niin vi.tun tärkeitä. Olis niin kiva joskus ajan kanssa jutella hyvän ystävän kanssa ja tehdä jotain kivaa yhdessä. Mutta ei. Kaikki ystävät on muuttaneet pois ja kun tulevat käymään kotikaupungissa, niin hyvä että ehtivät ovella pyörähtää. Ja jos niille soittaa sinne kaupunkielämän keskelle, niin ei niillä mitään aikaa oo puhua. Taas saan vaan tuntee itseni riesaks kun yritän edes ottaa yhteyttä. Tässä sen huomaa, kuinka yksin ihminen on tässä maailmassa.

 

[v]

sama juttu

 

[Charlottis74]

Niin ja muo vituttaa ne ystävät jotka soittaa vaan silloin kun joku tietty ihminen on jossain muualla et ei ol saatavilla. JA en enään viitsi itse vaan soitella ja kysellä! Kun on ykspuolista. Mä pärjään kyl hyvin näinkin. Tai etsin uusia ystäviä. Todellisia semmoisia!

 

[yksinäistä joskus]

Tuttua minullekin paitsi etten soittele kellekään enää.

 

[ap]

Niin ja muo vituttaa ne ystävät jotka soittaa vaan silloin kun joku tietty ihminen on jossain muualla et ei ol saatavilla. JA en enään viitsi itse vaan soitella ja kysellä! Kun on ykspuolista. Mä pärjään kyl hyvin näinkin. Tai etsin uusia ystäviä. Todellisia semmoisia!

Joo, mullakin yks sellanen tuttava, joka soittaa ja sanoo suoraan, et soitanpa nyt sulle kun en saanut yhteyttä esim. jätkäkaveriinkaan... Tai sit, et soitinpa sulle kun en viitsi yksinäni tässä odotella et jätkäkaveri tulis hakeen... Vit.tu mikä idiootti!

 

[Charlottis74]

Niin ja muo vituttaa ne ystävät jotka soittaa vaan silloin kun joku tietty ihminen on jossain muualla et ei ol saatavilla. JA en enään viitsi itse vaan soitella ja kysellä! Kun on ykspuolista. Mä pärjään kyl hyvin näinkin. Tai etsin uusia ystäviä. Todellisia semmoisia!

Joo, mullakin yks sellanen tuttava, joka soittaa ja sanoo suoraan, et soitanpa nyt sulle kun en saanut yhteyttä esim. jätkäkaveriinkaan... Tai sit, et soitinpa sulle kun en viitsi yksinäni tässä odotella et jätkäkaveri tulis hakeen... Vit.tu mikä idiootti!

Niimpä. Mut oon huomannut ton ihan muuten.

 

[ap]

Tuttua minullekin paitsi etten soittele kellekään enää.

Itsekin olen monesti päättänyt että en enää soita kellekään uhallanikaan, mut sitten kuitenkin jossain vaiheessa annan periks ja soitan. Yleensä ainakin sen jälkeen kun mulle on eka joku soittanut... Vähän aikaa sitten pidin taukoo erään kaverin kanssa ja sit siltä alko tuleen mailia, et mitä on sattunut kun ei susta mitään kuulu, joten sit oli pakko vastata ettei se kuvittele et oon suuttunut jostain.

 

[Charlottis74]

Tuttua minullekin paitsi etten soittele kellekään enää.

Itsekin olen monesti päättänyt että en enää soita kellekään uhallanikaan, mut sitten kuitenkin jossain vaiheessa annan periks ja soitan. Yleensä ainakin sen jälkeen kun mulle on eka joku soittanut... Vähän aikaa sitten pidin taukoo erään kaverin kanssa ja sit siltä alko tuleen mailia, et mitä on sattunut kun ei susta mitään kuulu, joten sit oli pakko vastata ettei se kuvittele et oon suuttunut jostain.

Vähän sama juttu mullakin

 

[Keittiönoita]

Jospa kaupunkielämä on tehnyt ne kiireisiksi? Mä olen ikäni asunut kaupungissa, mutta huomaan silti joskus porhaltavani tuhatta ja sataa kauppakassien kanssa kotiin. Niinkuin se nyt olisi muutamasta minuutista kiinni, milloin sinne kotiin pääsee. Raitiovaunuuun en sentään juokse, vaikka moni tekee sitäkin. Tarkoitan siis, että kiireinen elämäntapa voi olla myös tarttuvaa.

Mitä tulee kyläilyjen kestoon, niin mä lakkasin jo kauan sitten käymästä maalla. Pitäisi ehtiä sitten yhden viikonlopun aikana tapaamaan tätejä ja serkkuja pilvin pimein. Eli reissu olisi vain kyläpaikasta toiseen juoksemista. Jos jonkun luona ei käy, se vetää herneet nenään.

 

[T]

Elämä menee kyllä niin hukkaan tuolla tyylillä et mennään vaan tukka putkella pitkin katuja eikä edes nähdä mitä kadun varrella on! Pitäs osata hiljentyä, pysähtyä, nauttia hetkestä!

 

[Keittiönoita]

Elämä menee kyllä niin hukkaan tuolla tyylillä et mennään vaan tukka putkella pitkin katuja eikä edes nähdä mitä kadun varrella on! Pitäs osata hiljentyä, pysähtyä, nauttia hetkestä!

Mä menen kyllä joskus ihan tarkoituksella vauhdilla, etten jää katsomaan, mitä näyteikkunoiden takana on

Mutta joo, tahtia voisi kyllä vähän hiljenttää. Tosin tuossa mun työmatkani varrelal nyt ei mitään ihmeellistä nähtävää ole ja joka ainoa päivähän ne samat maisemat näkee. Viihdyn mainiosti kotona, täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Hiljennyn, pysähdyn ja nautin hetkestä, kun lähden koiran kanssa tuonne lammen rantaan tai metssään kävelemään.

 

[Charlottis74]

Mä tarkoitin tuolla et oon huomannut että jos tämä toinen on saatavilla ni mulle ei soitella ym

 

[ap]

Mä tarkoitin tuolla et oon huomannut että jos tämä toinen on saatavilla ni mulle ei soitella ym

Tajusin. Tuttua. Eli toisinsanottuna ei olla kenenkään ykköskavereita, vaan aina on ekana joku muu, lähempi, ja sit tullaan vasta me.

 

[T]

Elämä menee kyllä niin hukkaan tuolla tyylillä et mennään vaan tukka putkella pitkin katuja eikä edes nähdä mitä kadun varrella on! Pitäs osata hiljentyä, pysähtyä, nauttia hetkestä!

Mä menen kyllä joskus ihan tarkoituksella vauhdilla, etten jää katsomaan, mitä näyteikkunoiden takana on

Mutta joo, tahtia voisi kyllä vähän hiljenttää. Tosin tuossa mun työmatkani varrelal nyt ei mitään ihmeellistä nähtävää ole ja joka ainoa päivähän ne samat maisemat näkee. Viihdyn mainiosti kotona, täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Hiljennyn, pysähdyn ja nautin hetkestä, kun lähden koiran kanssa tuonne lammen rantaan tai metssään kävelemään.

Ei sitä tiedä, mitä viel tulet näkemään siinä matkan varrella, jos katselet ympärilles. Tuskin mitään suurta ihmettä, mut joskus voit vaik nähä siin jotain, mitä jäät miettiin, tai mikä hämmästyttää tai yllättää.

 

[Keittiönoita]

Ei sitä tiedä, mitä viel tulet näkemään siinä matkan varrella, jos katselet ympärilles. Tuskin mitään suurta ihmettä, mut joskus voit vaik nähä siin jotain, mitä jäät miettiin, tai mikä hämmästyttää tai yllättää.

Onhan tuokin mahdollista =)

 

[Charlottis74]

Mä tarkoitin tuolla et oon huomannut että jos tämä toinen on saatavilla ni mulle ei soitella ym

Tajusin. Tuttua. Eli toisinsanottuna ei olla kenenkään ykköskavereita, vaan aina on ekana joku muu, lähempi, ja sit tullaan vasta me.

Juuri niin ja mä oon ihan kypsä siihen. Aattelin olla vastaamattakin jo jos soittaa. Kun ei oikeen viitti olla jonkun korvike.

 

[Keittiönoita]

Tajusin. Tuttua. Eli toisinsanottuna ei olla kenenkään ykköskavereita, vaan aina on ekana joku muu, lähempi, ja sit tullaan vasta me.

Mä olen kyllä huomannut, että ystäväpiiri muuttuu elämän aikana. Kun ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle, aluksi pidetään yhteyttä, mutta ne yhteydenotot vähitellen hiipuu, kun tilalle tulee uusia ystäviä. Samaa tapahtuu myös elämäntilanteiden muuttuessa. Mä vietin aikoinaan paljonkin aikaa naapurin rouvan kanssa. Käytiin puolin ja toisin kahvilla, yhdessä kauppareissuilla ja leikkipuistoissa. Kun hän palasi työelämään, ei tietenkään voinut olla päivisin enää mun seurassani ja illat halusi viettää - kuten hoitovapaallakin ollessaan - perheensä kanssa. Kun mä palasin työelämään, piti töistä tullessa käydä kaupassa ja ruveta laittamaan kiireen vilkkaan ruokaa, että saa ihmisten aikaan lapset yöpuulle. En siis enää itsekään ehtinyt iltaisin juuri pitää yhteyttä ystäviini. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän niitä kuskataan harrastuksiin. Nopeasti ruoka vaan pöytään, että päästään lähtemään. Siinä ei välissä välttämättä kerkeä kauheasti puhelimessa puhua. Mulla on sellainen periaate, etten soita lapsiperheisiin enää klo 21 jälkeen. Yleensä me syödään päivällistä vasta siihen aikaan, jos olen edes tullut vielä töistä. Eli jos elämäntilanteet ovat kovin erilaisia, ystävyyssuhdekin helposti hiipuu.

 

[ap]

Mä tarkoitin tuolla et oon huomannut että jos tämä toinen on saatavilla ni mulle ei soitella ym

Tajusin. Tuttua. Eli toisinsanottuna ei olla kenenkään ykköskavereita, vaan aina on ekana joku muu, lähempi, ja sit tullaan vasta me.

Juuri niin ja mä oon ihan kypsä siihen. Aattelin olla vastaamattakin jo jos soittaa. Kun ei oikeen viitti olla jonkun korvike.

Mäkin oon ollut pitkiä aikoja vastaamatta, mut sit alkaa tuleen just niitä viestejä, et ootko suuttunut ym ym. Ja niihinkös sitten hermot meneekin, koska en tunne olevani kenellekään selityksen velkaa, mut sit on pakko jotain yrittää selitellä kuitenkin, koska ei vaan viitsi loppuun asti jatkaa hiljaisuutta. Mut just tällä hetkellä tuntuu, et painuis vaan kaikki hevon hel.vettiin!!!
Ois kiva tutustua uusiinkin ystäviin, mut sekin on sit niin työlästä alkaa tutustuun ja selittään joka asia alusta asti. Lisäks jos näilläkään sivuilla sanoo mielipiteensä, niin paskaa saa vaan niskaan...

 

[ap]

Tajusin. Tuttua. Eli toisinsanottuna ei olla kenenkään ykköskavereita, vaan aina on ekana joku muu, lähempi, ja sit tullaan vasta me.

Mä olen kyllä huomannut, että ystäväpiiri muuttuu elämän aikana. Kun ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle, aluksi pidetään yhteyttä, mutta ne yhteydenotot vähitellen hiipuu, kun tilalle tulee uusia ystäviä. Samaa tapahtuu myös elämäntilanteiden muuttuessa. Mä vietin aikoinaan paljonkin aikaa naapurin rouvan kanssa. Käytiin puolin ja toisin kahvilla, yhdessä kauppareissuilla ja leikkipuistoissa. Kun hän palasi työelämään, ei tietenkään voinut olla päivisin enää mun seurassani ja illat halusi viettää - kuten hoitovapaallakin ollessaan - perheensä kanssa. Kun mä palasin työelämään, piti töistä tullessa käydä kaupassa ja ruveta laittamaan kiireen vilkkaan ruokaa, että saa ihmisten aikaan lapset yöpuulle. En siis enää itsekään ehtinyt iltaisin juuri pitää yhteyttä ystäviini. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän niitä kuskataan harrastuksiin. Nopeasti ruoka vaan pöytään, että päästään lähtemään. Siinä ei välissä välttämättä kerkeä kauheasti puhelimessa puhua. Mulla on sellainen periaate, etten soita lapsiperheisiin enää klo 21 jälkeen. Yleensä me syödään päivällistä vasta siihen aikaan, jos olen edes tullut vielä töistä. Eli jos elämäntilanteet ovat kovin erilaisia, ystävyyssuhdekin helposti hiipuu.

Se tilannehan mulla tässä onkin et kaikki ystävät on muuttaneet pois, ovat nyt töissä ja saaneet uusia jokapäiväisiä ystäviä, keiden kanssa jakavat asiansa. Ja mut on unohdettu tänne. prkl.

 

[Charlottis74]

Tajusin. Tuttua. Eli toisinsanottuna ei olla kenenkään ykköskavereita, vaan aina on ekana joku muu, lähempi, ja sit tullaan vasta me.

Mä olen kyllä huomannut, että ystäväpiiri muuttuu elämän aikana. Kun ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle, aluksi pidetään yhteyttä, mutta ne yhteydenotot vähitellen hiipuu, kun tilalle tulee uusia ystäviä. Samaa tapahtuu myös elämäntilanteiden muuttuessa. Mä vietin aikoinaan paljonkin aikaa naapurin rouvan kanssa. Käytiin puolin ja toisin kahvilla, yhdessä kauppareissuilla ja leikkipuistoissa. Kun hän palasi työelämään, ei tietenkään voinut olla päivisin enää mun seurassani ja illat halusi viettää - kuten hoitovapaallakin ollessaan - perheensä kanssa. Kun mä palasin työelämään, piti töistä tullessa käydä kaupassa ja ruveta laittamaan kiireen vilkkaan ruokaa, että saa ihmisten aikaan lapset yöpuulle. En siis enää itsekään ehtinyt iltaisin juuri pitää yhteyttä ystäviini. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän niitä kuskataan harrastuksiin. Nopeasti ruoka vaan pöytään, että päästään lähtemään. Siinä ei välissä välttämättä kerkeä kauheasti puhelimessa puhua. Mulla on sellainen periaate, etten soita lapsiperheisiin enää klo 21 jälkeen. Yleensä me syödään päivällistä vasta siihen aikaan, jos olen edes tullut vielä töistä. Eli jos elämäntilanteet ovat kovin erilaisia, ystävyyssuhdekin helposti hiipuu.

Juu meillä se on hiipunut vain silloin kun se on vapaalla ja toinen on tavoitettavissa. Mutta jos toista kutsutaan kylään ym. itse olen jossain välissä kutsunut heitä mut en enään viitti kun suurinpiirtein heillepäin tarvii anoa! Ja kerrankin sanoi varmaan vahingossa että kuopuksen takia vain pyysi meitä sinne ja se oli eka ja viiminen kerta kun itse pyysi. Itse olen kyllä kutsunut useammin mut en enään viitti.
ni paikka on sama mut töihin ovat menneet kukin mutta nämä huomattu niiltä ajoilta kun ovat olleet vapaalla!

 

[Hankey]

Ois kiva tutustua uusiinkin ystäviin, mut sekin on sit niin työlästä alkaa tutustuun ja selittään joka asia alusta asti. .

Rupesin yhtenä päivänä miettimään ystäväkaveripiiriäni. Tuttuja on paljon, mutta ystäviä vähän. Uudet ystävät ovat palstan kautta saatuja eikä heille kyllä tarvitse kummempia selitellä. Tässä hetkessä eletään ja jutellaan milloin kevyempää, milloin syntyjä syviä.

 

[Keittiönoita]

Se tilannehan mulla tässä onkin et kaikki ystävät on muuttaneet pois, ovat nyt töissä ja saaneet uusia jokapäiväisiä ystäviä, keiden kanssa jakavat asiansa. Ja mut on unohdettu tänne. prkl.

Toi on kieltämättä kurja juttu Ei siinä oikein muu auta kuin koittaa löytää uusia kavereita.

 

[Keittiönoita]

Rupesin yhtenä päivänä miettimään ystäväkaveripiiriäni. Tuttuja on paljon, mutta ystäviä vähän. Uudet ystävät ovat palstan kautta saatuja eikä heille kyllä tarvitse kummempia selitellä. Tässä hetkessä eletään ja jutellaan milloin kevyempää, milloin syntyjä syviä.

Mulla muuten aika moni nykyisistä ystävistä ja kavereista on palstan kautta saatuja

 

[Keittiönoita]

Juu meillä se on hiipunut vain silloin kun se on vapaalla ja toinen on tavoitettavissa. Mutta jos toista kutsutaan kylään ym. itse olen jossain välissä kutsunut heitä mut en enään viitti kun suurinpiirtein heillepäin tarvii anoa! Ja kerrankin sanoi varmaan vahingossa että kuopuksen takia vain pyysi meitä sinne ja se oli eka ja viiminen kerta kun itse pyysi. Itse olen kyllä kutsunut useammin mut en enään viitti.
ni paikka on sama mut töihin ovat menneet kukin mutta nämä huomattu niiltä ajoilta kun ovat olleet vapaalla!

Mulla on ystäviä, joiden kotona en ole koskaan käynyt. Musta se, ettei kutsuta toisen kotiin kylään, ei ole este ystävyydelle.

 

[Charlottis74]

Juu meillä se on hiipunut vain silloin kun se on vapaalla ja toinen on tavoitettavissa. Mutta jos toista kutsutaan kylään ym. itse olen jossain välissä kutsunut heitä mut en enään viitti kun suurinpiirtein heillepäin tarvii anoa! Ja kerrankin sanoi varmaan vahingossa että kuopuksen takia vain pyysi meitä sinne ja se oli eka ja viiminen kerta kun itse pyysi. Itse olen kyllä kutsunut useammin mut en enään viitti.
ni paikka on sama mut töihin ovat menneet kukin mutta nämä huomattu niiltä ajoilta kun ovat olleet vapaalla!

Mulla on ystäviä, joiden kotona en ole koskaan käynyt. Musta se, ettei kutsuta toisen kotiin kylään, ei ole este ystävyydelle.

No meillä oli tää elo joskus erilaista ja se ajan kans muuttui toiseksi ja yleensä vaistoan asioita.