mm77 kirjotan kommenttia tännekkin, kirjotin jo kesä-kuu-meilijoihin
mulla on aika paska fiilis juuri nyt. laskettuaika olisi ollut 26.6 ja kolmella mun kaverilla samoihin aikoihin. yksi synnytti viikko takaperin pienen tytön rv 38. kaksi on vielä raskaana, molemman viikolla 39. :ashamed: kaikkien raskaudesta kuulin, kun itse vielä olin ja suunniteltiin yhdessä tulevaa odotus/vauva aikaa. :'( tämän jälkeen en ole heitä nähnyt. välttelen aina tilaisuuksia, joissa voisin törmätä heidän isoihin masuihin. en osaa edes ajatella onnellisesti heidän puolestaan, ajattelen vain että mulla olis ollut toi sama tilanne. jos, jos, jos... :headwall: tää pistää mun pään ihan sekasin, kun vaan ajattelee, että jos ei olis käynyt niin :'( mulla vois olla tällä hetkellä sylissä oma pieni :ashamed:
lapsien seurassa mun ei ole niin vaikee olla kun raskaana olevien. tää miehen kummipojan äiti on raskaana niin siksi en pystynyt sinne meneen. lasten kanssa haluan olla koska joka kerta tulee niin ihana fiilis, että mä osaan tän ja ne tykkää musta ja että musta tulee hyvä äiti
tottakai se masentaa ettei ole omaa, mutta se antaa myös voimaa ja tarmoa tähän taisteluun :saint:
ja taas telkkarissa vauva :headwall: töissä vähintään kaksi raskaana olevaa asiakasta päivittäin ja pieniä lapsia. kaupungilla naisia kävelee vastaan maha pystyssä tai vaunua työntäen. joka kerta mun posket allkaa kuumottaan ja tuntuu että musta huomais kilometrien päähän, että kaikki ei ole hyvin :ashamed: en olis ikinä uskonut tän olevan näin rankkaa, ollaan kuitenkin vasta 22- vuotiaita...eikä syytä lapsettomuuteen ole.
no toivotaan, josko mun tän hetkiset oireet oliskin jotain hyvää :saint: jos ei niin uusin voimin eteenpäin!! eihän tästä mitään tule jos aikoo luovuttaa, vaikka välillä se on niin lähellä :ashamed:
...oho, tulipas romaani :headwall: