Apuja! Onko enää mitään tehtävissä?

  • Viestiketjun aloittaja "Hukassa"
  • Ensimmäinen viesti
"hukassa"
Onhan tässä kieltämättä henkisesti vähän raskasta.
Kaveri ehdotti josko lähettäisin miehelle kirjeen tai Pyytäisin kahville, kuulemma mahdollisimman pian ettei ehdi tunteet hävitä. Ei uskonut että ovat vielä hävinneet, veikkasi että mies selitti vaan etten alkaisi turhaan kysellä enempää. .
 
Odottava äiti 28v
Mitä jos ottaisit miehen mukaan, kun menette neuvolaan? Voisit ehkä etukäteen informoida neuvolaa, että olette luultavasti eroamassa, mutta mietitte vielä. Ehkä miehen mieli muuttuu, kun hän kuulee asiantuntijan neuvoja vauvan hoidosta ja parisuhteesta. Neuvolassa varmaan suositellaan parisuhteen jatkamista lapsen vuoksi, mutta teidän tapauksenne ei ole harvinainen. He osaavat varmaan kertoa esimerkkejä siitä, kuinka lapsenhoito on järjestetty eronneilla pareilla. Luulisin myös, että jostain neuvolan antamista oppaista löytyy tietoa tästä aiheesta. Muistan ainakin lukeneeni jostain oppaasta, mutta en muista oliko se neuvolasta saatu.

Ihmettelit tunteiden heittelyä. Voin ainakin itse vastata tähän, että olen monia kertoja pettynyt miehiin. Jos joku tiputtaa jonkin kamalan pommin, joka vie maton jalkojen alta, niin kyllä se hetkeksi tappaa tunteet. Sitten ajan kanssa sitä voi pohtia, että onko tämä asia niin suuri, että sen kanssa voisi elää. Lapsen saaminen on kuitenkin peruuttamaton (kun aiotte sen pitää) asia, jota ei voi helposti sivuuttaa. Monen muun asian kanssa voisi ajatella niin, että on helppo luovuttaa ja etsiä uusi ihastus. Mutta lapsi tulee olemaan olemassa aina, vaikka lähtisi karkuun. Mies kuitenkin väittää, että haluaa osallistua lapsen elämään. Hänen olisikin hyvä nyt miettiä, että kuinka kohtelee sinua, mikäli aikoo tavata lasta. Vaikka parisuhde ei tuosta enää jatkuisi, niin olisi järkevää hänenkin puolelta säilyttää hyvät välit sinuun. On sitten kivempi viettää synttäreitä, rippijuhlia ym. Onhan nuo ajat kaukana, mutta kannattaa antaa tiedoksi miehelle, jos ei ole sitä ajatellut. Lapselle on kuitenkin tärkeää, että vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Minustakin tuo kuulostaa valitettavasti todella ikävältä, että mies jätti sinut yksin uutisen kanssa. Nyt sinä tarvitset kuitenkin kaiken mahdollisen tuen. Ihanaa, että sinulla on hyvä tukiverkosto! Hyvä, että äitisi ja ystäväsi voivat auttaa sinua. Tulet varmasti pärjäämään, vaikka se tuleekin olemaan rankkaa.

Kyllä sinä voit estää sen, ettei mies ole missään tekemisissä kanssasi raskauden ajan. Älä tee vielä mitään hätiköityä, mutta ei ole tosiaan järkevää odotella miehen mielenmuuttumista tms. montaa viikkoa. Teidän pitäisi nyt jutella kunnolla useamman kerran ja olla harrastamatta seksiä. Sanon tämän ihan vaan siksi, että seksi tuntuu sekoittavan pään ja tunteet. Mies voi mennä siihen mukaan kevyesti sen suurempaa tarkoittamatta, kun sinä taas voit kuvitella, että suhde jatkuu taas. Jos mies ei osaa vieläkään päättää, vaikka asiaa on vatvottu pitkään, niin ilmoita hänelle, että haluat olla rauhassa koko loppuraskauden ajan. Sinä saat päättää näin omasta elämästäsi, sinun ei tarvitse roikkua jonossa, kun hän ehkä muuttaa mielensä. Voit sanoa hänelle, että lähempänä laskettua aikaa sovitte miten menetellään lapsen hoidon kanssa ja ilmoitat sitten, kun lapsi on syntynyt.
 
"Hukassa"
Mietin taas yöllä pitkään tätä, ja edelleenkin olen sitä mieltä että mielestäni meidän kannattaisi edes katsoa, että mihin tämä elämä meitä yhdessä veisi. Mielestäni näin helpolla ei saa luovuttaa!! Jos tunteita on vielä 2 viikkoa sitten ollut, niin eivät ne näin nopeasti ole voineet lopullisesti kuolla. Varsinkin kun emme ole riidelleet tai muuta.
 
"vieras"
Pari viikkoa sitten suhteenne oli noin puolen toista kuukauden mittainen, josta suurimman osan ajasta olitte olleet nettituttavia. Ei tuossa ajassa ole voinut mitään suuria tunteita tulla, tai jos niin väitetään, se on ollut alkuhuumaa. Kun aloitte tutustua enemmän, ette olleetkaan toisillenne sellaisia, kuin alussa vaikutti. Tuo äkkiraskaus on nyt sitten ollut sata litraa kylmää vettä niskaan miehelle. Hän on alkanut ajatella, että mitä tässä oikein tapahtuu. Eikä ole enää halukas suhteeseen kanssasi. Ei siitä enää saa mitään suurta rakkaustarinaa aikaiseksi, vaikka kuinka haluaisit "vielä yrittää". Silloin voi "vielä yritetää" , kun oikeasti on jo oltu suhteessa. Ei tuollaisen parin viikon tapailun (sen kuukauden nettijuttelun lisäksi) jälkeen. Äitisi pitäisi sanoa tämä sinulle, kun et itse ymmärrä, mutta koska hän ei varmaan tiedä tilannetta, minä sanon.
 
epäilevä tuomas
[QUOTE="vieras";28697254]Ihastui varmasti. Mutta ihastui sinkkutyttöön, kesärakkauteen, vapauteen, huolettomaan yhdessä oloon, kivaan tekemiseen, nuoruuteen. Ei siihen, että nuorena ja rahattomana alkaisi elättää lähes tuntemattoman tytön kanssa perustamaansa perhettä.[/QUOTE]

Jep, nuo on isoja muutoksia tilanteessa. En itsekään olisi valmis sitoutumaan loppuelämäkseni ihmiseen jonka olen tuntenut vasta pari kuukautta vaikka nainen olenkin.

Yksi asia mua kuitenkin epäilyttää. Ap kertoo olevansa vasta parikymppinen ja kundikin on vasta intissä. Silti ap mainitsee ettei saanut lasta Exän kanssa vaikka yrittivätkin. Nää kaksi asiaa (nuori ikä ja vauvakuume) saa mut väkisinkin miettimään ette eihän tässä nyt vaan ole kyse siitä että on salaa jätetty pillerit syömättä "tosi rakkauden" varmistamiseksi.
 
"vieras"
[QUOTE="Hukassa";28702510]Mietin taas yöllä pitkään tätä, ja edelleenkin olen sitä mieltä että mielestäni meidän kannattaisi edes katsoa, että mihin tämä elämä meitä yhdessä veisi. Mielestäni näin helpolla ei saa luovuttaa!! Jos tunteita on vielä 2 viikkoa sitten ollut, niin eivät ne näin nopeasti ole voineet lopullisesti kuolla. Varsinkin kun emme ole riidelleet tai muuta.[/QUOTE]

Et millään halua uskoa, että miehen tunteet ovat olleet vain ihastumista. Nuorena näitä ihastuksia tulee ja menee.
 
Äläkä
Älä anna miehen pompottaa sua. Ole ystävällinen, mutta tee selväksi ettet aio jäädä hänen mielenliikkeitä odottamaan. Ole yhteydessä vain vauvaan liittyvissä asioissa. Tee selväksi että haluaisit vielä yrittää, mutta älä sen enempää painosta miestä eikä mitään lääppimisiä!!. Yleensähän se menee just noin... Toinen on kiinnostuneempi ja "altavastaaja" samalla.

Mutta mietippäs jos ja KUN mies löytää uuden? Vieläkö silloinkin haluat yhtä paljon pitää lapsen? Vaikka olisi selvä ettei teidän jutusta tule mitään ja mies on toisen kanssa?
 
epäilevä tuomas
[QUOTE="hukassa";28697745]Tuo en ole ikinä tiennyt on ehkä vähän väärin ilmaistu. Ajattelin eron jälkeen etten tiedä haluanko ikinä enää/luotanko keneenkään mieheen niin että alan tehdä lapsia. Toiseksi en ollut varma voinko saada niitä, sillä yritimme useamman vuoden exäni kanssa.[/QUOTE]

Useamman vuoden ja sä olet max reilu parikymppinen jos tää kundi on nyt armeijassa?? Mikä hemmetti nykyajan nuoria vaivaa? Ilmeisesti liian ruusuiset kuvitelmat perhe-elämästä kun heti pitää kotia alkaa leikkimään. Itse olin ihan paskana kun tulin vahingossa raskaaksi kahden VUODEN seurustelun jälkeen 27-vuotiaana. Tossa iässä kuin ap en ois ees harkinnut mitään muuta kuin aborttia.
 
epäilevä tuomas
[QUOTE="hukassa";28699697]nyt mennään viikolla 5[/QUOTE]

Noniin, tää paljasti sut. Yleensä vahinkoraskaus huomataan vasta viikoilla 5-7 koska sellaista ei ole osattu odottaa, mutta sä oot selvästi oikein tiennyt koska kannattaa testata kun olet noin varhain saanut positiivisen testituloksen. Yleensä nimittäin viikolla 4 raskautensa saa selville vaan epätoivoisesti sellaista yrittävät.
 
"vieras"
[QUOTE="hukassa";28697286]Ei ollakaan sinänsä, mutta päivittäin juttelimme varmaan ainakin 4 tuntia illassa. Ja kuukauden näimme ihan livenä. Mutta sen vaan tuntee kun joku ymmärtää ja on samanhenkinen kuin itse.[/QUOTE]

Olette kuukauden "nähneet livenä" ja olet viidennellä viikolla raskaana?
 
epäilevä tuomas
[QUOTE="vieras";28702682]Olette kuukauden "nähneet livenä" ja olet viidennellä viikolla raskaana?[/QUOTE]

Ehkä nettiseksi on nykyään realistisempaa kuin meidän nuoruudessa... : laugh:
 
"hukassa"
aluksikin, ei se ole hyvät ihmiset mikään tasan kuukausi kun ollaan nähty... ja syy miksi sain selville oli että menin todella kovien alavatsakipujen johdosta lääkäriin, ajattelin, että se että oli tarkoituksena syödä 2 levyä pillereitä putkeen aiheutti kivut, tai sitten tuo endometrioosi. mutta gynekologi ja lääkäri olivatkin toista mieltä....

ja voin rehellisestä sanoa, etten todellakaan aluksi pitänyt raskautta hyvänä asiana, päinvastoin. että ei tosiaan ole olllut mikään yritys pitää mies itsellä. En ole vieläkään satavarma tunnenko tarpeeksi tätä miestä kohtaan, mutta mielestäni olisi syytä yrittää katsoa tulisiko tästä toimiva parisuhde lapsen takia.
 
epäilevä tuomas
[QUOTE="hukassa";28702761]aluksikin, ei se ole hyvät ihmiset mikään tasan kuukausi kun ollaan nähty... ja syy miksi sain selville oli että menin todella kovien alavatsakipujen johdosta lääkäriin, ajattelin, että se että oli tarkoituksena syödä 2 levyä pillereitä putkeen aiheutti kivut, tai sitten tuo endometrioosi. mutta gynekologi ja lääkäri olivatkin toista mieltä....

ja voin rehellisestä sanoa, etten todellakaan aluksi pitänyt raskautta hyvänä asiana, päinvastoin. että ei tosiaan ole olllut mikään yritys pitää mies itsellä. En ole vieläkään satavarma tunnenko tarpeeksi tätä miestä kohtaan, mutta mielestäni olisi syytä yrittää katsoa tulisiko tästä toimiva parisuhde lapsen takia.[/QUOTE]
Ja mistäs ne lääkärit sen raskauden sitten kekkas? Sano nyt vielä että ultrasta. :D normaalisti lääkäreiden kanssa saa raskaustestistä oikein tapella jos kerrot käyttäväsi ehkäisyä, pitävät sitä sen verran epätodennäköisenä että varsinkin sun taustoilla oisivat ennemmin keskittyneet siihen endometrioosin tutkimiseen. Muutenkin jos sä oisit viikolla viis, se tarkottais että oisit tullut raskaaksi heti ekalla kerralla kun ootte panneet, jos siis oot heti ekalla tapaamisellaa antanut.

Mutta tokihan sulta löytyy näihinkin selitykset...
 
"täti"
Alkuperäinen kirjoittaja täh;28705607:
Ei se ole mikään kakara vaan fiksu mies jos nostaa kytkintä ja ajaa helvetin lujaa kohti auringonlaskua tuossa tilanteessa jossa nainen yllärinä pärähtää paksuksi.
Aa, se on nykyään vastuun pakoilu fiksuutta. Kyllä se maailma muuttuu....
 
,.,.,.,.,.
Alkuperäinen kirjoittaja epäilevä tuomas;28702648:
Noniin, tää paljasti sut. Yleensä vahinkoraskaus huomataan vasta viikoilla 5-7 koska sellaista ei ole osattu odottaa, mutta sä oot selvästi oikein tiennyt koska kannattaa testata kun olet noin varhain saanut positiivisen testituloksen. Yleensä nimittäin viikolla 4 raskautensa saa selville vaan epätoivoisesti sellaista yrittävät.
Jep....... eli ap on provo tai muuten urpo
 

Yhteistyössä