Apuja! Onko enää mitään tehtävissä?

[QUOTE="hukassa";28698957]mies on kokoajan painottanut, että haluaa huolehtia lapsesta. ja ettei tämä vauva-asia muutu tästä mihinkään, ei vaan enää välitä minusta kuin ystävänä. siispä en menisi sitä epäilemään, enkä edelleenkään tullut palstalle kyselemään että olisikohan syytä tehdä abortti. tulin ruotimaan miehen ja minun suhdetta. ja kaiken muun kerroin vain taustatietona. Ajattelin, jos jollakin olisi esim kokemuksia "karkuun juosseista miehistä", pitivätkö sittenkin yhteyttä lapseen, halusivatko jatkaa suhdetta myöhemmin tms?[/QUOTE]

En tunne yhtään isää, joka olisi pitänyt yhteyksiä lapseen ja ollut mukana tämän elämässä, kun alkutilanne on ollut lähimainkaan tuon kaltainen kuin teillä.

 

[QUOTE="hukassa";28698957]mies on kokoajan painottanut, että haluaa huolehtia lapsesta. ja ettei tämä vauva-asia muutu tästä mihinkään, ei vaan enää välitä minusta kuin ystävänä. siispä en menisi sitä epäilemään, enkä edelleenkään tullut palstalle kyselemään että olisikohan syytä tehdä abortti. tulin ruotimaan miehen ja minun suhdetta. ja kaiken muun kerroin vain taustatietona. Ajattelin, jos jollakin olisi esim kokemuksia "karkuun juosseista miehistä", pitivätkö sittenkin yhteyttä lapseen, halusivatko jatkaa suhdetta myöhemmin tms?[/QUOTE]

No se kertoo aika paljon miehestä, että jättää sinut yksin tämän lapsiuutisen kanssa. Hän haluaa juosta pakoon, ja saattaa nyt luvata huolehtia lapsesta, mutta kun lapsi on syntynyt hänen mielensä on saattanut muuttua jo kymmeneen kertaan, ja todennäköisesti seurustelee siinä vaiheessa jonkun muun kanssa. Ei mmissään nimessä kannata luottaa hänen sanoihinsa, tulet pettymään, ja katkeruus ei ole hyvä alku kun pitäisi huolehtia vastasyntyneestä. Monet varttuneemmatkin miehet liukenevat tilanteesta, jos eivät halua isäksi, ja vaikka olisi pidempi suhde takana. Mies jätti sinut näyttääkseen ettei halua olla kuviossa mukana, ja olisi erittäin harvinaista ja aikuismaista käytöstä tuon ikäiseltä mieheltä, että hän haluaisi olla lapsen elämässä mukana. Noita miehiä on pilvin pimein, jotka juoksevat karkuun heti kun tulee velvollisuuksia eteen. Ja lapsi on velvollisuus, joka kestää koko elämän. Hyväksy nyt vaan , että ihastuit renttuun, eikä hänestä ole isäksi. Ja jos tilanne kääntyy, että hän haluaakin olla isä, se on iloinen yllätys, mutta älä ihmeessä unelmoi tai luota siihen että näin tulisi käymään. Vaatisi aivan erityislaatuista luonnetta ja kypsyyttä tuon ikäiseltä mieheltä kantaa vastuuta lapsesta, kun takana ei ole monen vuoden parisuhdetta.

 

Sitä itsekkin pelkään, mutta onko minulla oikeutta estää miestä olemasta enää missään tekemisissä kanssani? En halua odottaa koko raskausaikaa ja pelätä muuttaako tässäkin asiassa mielensä.

 

[QUOTE="hukassa";28699030]Sitä itsekkin pelkään, mutta onko minulla oikeutta estää miestä olemasta enää missään tekemisissä kanssani? En halua odottaa koko raskausaikaa ja pelätä muuttaako tässäkin asiassa mielensä.[/QUOTE]

Mieti oikeasti haluatko lähteä tuohon? Odottaa, toivoa, esittää ystävää, maanitella että tapaisi lastaan jne. Et kyllä taida olla ollenkaan valmis saamaan lasta yksin.
Luulen että et edes tajua kuinka rankkaa se tulee olemaan. Vieläkään et usko, että mieheen tuskin voi luottaa.. Lue saamasi vastaukset uudelleen ja mieti hetki, mihin olet itsesi laittamassa.

Tiedän samanlaisia tapauksia, ja katkeruus on kestänyt sekä odotusajan, että lapsen ensimmäiset vuodet, tai sanotaanko että kymmeniä vuosia. Rankkaa että omalla lapsella ei ole isää. Jos toivot nyt mieheltä jotain, kasvatat vain omaa katkeruuttasi häntä kohtaan. Jos nyt jotenkin pystyisit päästämään KOKONAAN irti, voisit ehkä osata nauttia lapsen saamisesta yksin. Nyt pääsi täyttyy ajatuksista miehestä. Et pysty pakottamaan ketään isäksi. Saattaa mennä aikaa että hyväksyt tämän, mutta niin se on. Voisitko vastata kysymyksiin; onko sinulla tukiverkostoa? Auttaako joku vauvan kanssa? Omat vanhempasi? Ystävät?
Onko kukaan ystävistäsi saanut lapsia?

 

noniin eli en päästä miestä enää millään muotoa lähelleni, ja alan asennoitua miehen puheista huolimatta siihen että yksin jään. ja on minulla paljon ystäviä, ja osa on luvannut auttaa. ja äitini auttaa varmasti. ja kyllä, eräs ystäväni sai juuri lapsen.

 

[QUOTE="hukassa";28699176]noniin eli en päästä miestä enää millään muotoa lähelleni, ja alan asennoitua miehen puheista huolimatta siihen että yksin jään. ja on minulla paljon ystäviä, ja osa on luvannut auttaa. ja äitini auttaa varmasti. ja kyllä, eräs ystäväni sai juuri lapsen.[/QUOTE]

Sitten tulet pärjäämään ihan hyvin. Tsemppiä !

 

Mietin tässä vain, että miten asiat olisi voinut hoitaa toisin. Nyt mies sanoi että ei tää oo hänellekään helppoa. Ja uskon kyllä sen. Mutta mietin, että tuskin asiat nyt niin meni, että oli juuri aikeissa jättää mut ja sit kuuli lapsesta. Torstaina tosiaan vielä pyysi mukaansa sukujuhliin ym. Toi reaktio oli vaan niin äkkinäinen...

Mies ei missään vaiheessa edes ehdottanut aborttia, joten en ymmärrä, jos panikoi ja lähti siksi, niin miksei kertonut ettei halua vielä lasta? ja päätettyämme että lapsi pidetään YHDESSÄ, mies oli ihan innoissaan ja jutteli miten hänen pitää lukea vauvalehtiä ja selvittää asioita, opetella...

oli varma että haluaa lapsellensa oman sukunimensä ja kysyi haluanko joskus naimisiin...

 

En jaksanut lukea joka viestiä, nyt voi tulla samaa vastausta kuin muilla...

Tosi hienoa että haluat pitää lapsen. Mutta miehen suhteen tekee mieli sanoa, että anna ajan näyttää. Se mies on nyt ihan sekaisin, asiat ovat tuoreita, ja sen lopullinen mielipide sun kanssa olemisesta muotoutuu vasta kuukausien tai vasta vuosien kuluessa.
Te molemmat kasvatte ja muututte vielä ihmisinä moneen otteeseen ja vuosien kuluessa muotoutuu se että mitä tämä mies haluaa. Sitä me ei vielä tiedetä, ei edes se mies tiedä.

Älä painosta nyt häntä hätiköityihin ratkaisuihin joita tämä jossain vaiheessa katuu, ole vaan tyynesti taustalla ja anna miehen selvittää päätänsä. Sulla voi raskausaika ja pikkulapsiaika rankkaa jos miehestä kuulu mitään ja voi olla ettei hän koskaan ehkä halua elää sun ja lapsen kanssa, mutta silti, et saa painostaa häntä olemaan sun kanssasi (sanon tämän vaikka itse henk.koht. toivonkin miesten kantavan vastuunsa hedelmöittämisen jälkeen yhteisestä elämästä).

Rakkautta ei voi käskeä, sen pitää tulla vapaasti, ei pakotettuna.

 

Jäi mieltä kaihertamaan sekin, kun mies kuitenkin sanoi, että jos tästä ei nyt enää tule mitään..

Ja kuka edelleen silittelee ja halailee ym. jos kerran ei välitä kuin kaverina?

Olen sekaisin näistä ristiriitaisista viesteistä mitä hän antaa.

Kysyin nyt suoraan että mitä haluaa, niin kuulemma kuulla mun voinnista.

 

[QUOTE="hukassa";28699308]Jäi mieltä kaihertamaan sekin, kun mies kuitenkin sanoi, että jos tästä ei nyt enää tule mitään..

Ja kuka edelleen silittelee ja halailee ym. jos kerran ei välitä kuin kaverina?

Olen sekaisin näistä ristiriitaisista viesteistä mitä hän antaa.

Kysyin nyt suoraan että mitä haluaa, niin kuulemma kuulla mun voinnista.[/QUOTE]

Ei noista silittelyistä ja halauksista voi päätellä oikeastaan mitään, ne on vain ehkä semmoista lohduttelua tai tyynnyttelyä.

 

Kannattaisi tehdä abortti, oletko edes kunnolla selvittänyt mikä abortti on? "en vaan pysty tehdä sitä" ei ole kovin kypsän ihmisen puhetta. Kadut lasta myöhemmin, muttet poiskaan antaisi ja olet säkissä. Kokemuksesta tiedän.

 

Olen, tiedän kyllä tasan tarkkaan tietoinen mikä se on. Siinä luki myös etten halua, sillä yritimme exäni kanssa lasta muutaman vuoden ja pelkään, että minulla on jotain vikaa etten raskaudu helpolla..

 

Siis nyt sun on itse päätettävä haluatko pitää lapsen vai et. Mahdollisuus on että olet heti lapsen synnyttyä 24/7 yh tai että mies osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen, mutta sitä ei vie voi vielä kukaan tetää, et sinä tai välttämättä edes tämä mies. Jos sinulla on aikaa harkitse soita neuvolaan ja kerro tilanteesi, niin pääset juttelemaan ja kuulet oikeat faktat. Ja muista kaikkea mitä näillä keskustelu palstoilla kirjoitellaan ei kannata ottaa todesta.

Jaksamista sulle mitä sitten ikinä päätätkin tehdä.

 

olisiko sinne neuvolaan hyvä mennä yhdessä vai ihan yksin?

Ajattelin, että olisi varmaan tälle miehellekin ihan hyvä tulla kuulemaan sinne asioita ja keskustelemaan.

 

Kuinka pitkällä sun raskaus on?

 

nyt mennään viikolla 5

 

Jos se mies haluaa neuvolaan mukaan tulla, niin tokihan se on hyväksi! Ei kannata pakottaa, mutta kyllä mä mahdollisuuden ehdottomasti tarjoaisin.

 

Kiitos kaikille, töissä oli onneksi puuhaa, mutta nyt on taas tylsä ilta kotona kera ajatusten...

 

Montako vuotta sun edellinen parisuhde kesti, se jossa yrititte "vuosikausia" lapsia?

 

[QUOTE="hukassa";28698670]Kertoi asian siis la, ja menimme yhteen illanviettoon yhdessä. Siellä minulle tuli yhtäkkiä hirveän surullinen olo ja aloin itkemään. Muut paitsi hän eivät huomanneet asiaa. Kysyi haluaisinko jutella. Selvitimme sitten asiaa vielä vähän ja loppuillasta tanssimme yhdessä ja hän siis tuli luokseni yöksi ja harrastimme seksiä. aamulla lähtiessään halasin, hän sanoi "nähdään"[/QUOTE]

Jätti sut ollessasi raskaana ja lähditte siitä sitten bileisiin yhdessä?

 

Vitsit että mua inhottaa nuo jatkuvat abortti neuvot. Helppoa heittää lapsi kuin purkka roskiin, kun ei huvita ,kun ei nyt millään sovi. Ne on eläviä olentoja ei mitään roskia. Abortti on tappamista, se on mun mielipide sanokaa mitä sanotte.

 

[QUOTE="hukassa";28699474]Olen, tiedän kyllä tasan tarkkaan tietoinen mikä se on. Siinä luki myös etten halua, sillä yritimme exäni kanssa lasta muutaman vuoden ja pelkään, että minulla on jotain vikaa etten raskaudu helpolla..[/QUOTE]

Etkös sä jossain kohdin puhunu endometrioosista? Mun ystävällä on se eikä se voi saada lapsia. Suunnittelevat ottolasta kovasti.

 

Voi provo...

 

Mun siskolla pahakin endometrioosi silti on saanut kolme lasta.

 

Mietin miten jaksat henkisesti? Et ole voinut ehtiä käsitellä edes raiskausasiaa läpi, sitten lyhyt suhde ja vahinkoraskaus.