[QUOTE="Hukassa";28697189]Hei.
Eli olen yli kakskymppinen tyttö ja tapasin netissä pari kuukautta sitten pojan, jonka kanssa alusta asti tuntui, että ymmärrämme toisiamme todella hyvin. Kuukauden päivät juttelimme yömyöhään, jonka jälkeen tapasimme ja aloimme heti ensitapaamisella seurustella.
Taustatietona sen verran, että minut raiskattiin huhtikuun lopussa, ja tällöin vaihdoin epillerimerkkiä lääkärin suosituksesta. En ole ikinä ollut varma siitä haluanko vielä lapsia, mutta jostain selittämättömästä syystä (?!?) nämä pillerit eivät tehonneet minulla ja maanantaina sain tietää olevani raskaana.
Kerroin asiasta miehelle, hän otti sen hyvin, sanoi että saan itse päättää ja lopulta keskusteltuamme ilmaisi että hyvä uutinen ja että haluaa edelleen jatkaa yhdessä.
Hän on siis tällä hetkellä armeijassa ja puhuimme yhteenmuutosta armeijan jälkeen ym. Missään vaiheessa en ole saanut kuvaa, että asiat olisivat olleet jotenkin huonosti meillä.
Torstaina kysyi, josko haluaisin tulla muutaman viikon päästä pikkuveljensä rippijuhliin (näkemään sukulaiset ym) ja vielä pe sanoi että tykkää musta ja ettei ole lähdössä mihinkään.
No, aluksi olin siis raskaudesta ihan shokissa, mutta samalla tiesin että en halua enkä pysty tehdä aborttia. Aiemman avopuolisoni kanssa yritimme lasta emmekä sitä saaneet, joten nyt minulle oli alusta asti selvää että pitäisin lapsen. Varsinkin kun mies sanoi että tämä sopii hänelle varsin hyvin.
La kuitenkin, kun tuli luokseni niin kertoi että pitää jutella ja että hänen tunteensa mua kohtaan ovat laimentuneet. Tuntee kuulemma olevansa vain ystävä. Lapsesta haluaa pitää huolta ja olla kaveri vielä. Menin ihan shokkiin koska oli vielä torstaina jutellut kaikkea, että ei todellakaan halua erota ym. Ja nyt äkkiä tämä!
Tuli kuitenkin eilen yhteisen illanvieton jälkeen vielä luokseni yöksi, pidimme kädestä, silitti jalalla jalkaani aamulla. Tiedän että armeijassa on nyt paskaa uusien alokkaiden tulon johdosta, ja äitinsä sairas, mutta en tiedä voivatko nämä vaikuttaa tähän...
Olen ihan hukassa, en vaan voi uskoa että tunteet olisivat noin vain hävinneet, tiedän myös ettei varmasti ole esittänyt viime viikon puheitaankaan. Voiko olla että on tullut lapsesta paniikki ja ahdistus?
Selitti eilen, että mun on turha huolia, ei ole ottamassa ketään uutta heti yms. Kuitenkin kysyessäni sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä ja on varma päätöksestään.
Mitä hittoa tässä voi?[/QUOTE]
no kerro sille ainakin se että parisuhteen päämotiivi ei tule olla tunne vaan tahto. Tunteet tulee ja menee, jos niiden varaan perustaa niin huonosti käy.
Eli olen yli kakskymppinen tyttö ja tapasin netissä pari kuukautta sitten pojan, jonka kanssa alusta asti tuntui, että ymmärrämme toisiamme todella hyvin. Kuukauden päivät juttelimme yömyöhään, jonka jälkeen tapasimme ja aloimme heti ensitapaamisella seurustella.
Taustatietona sen verran, että minut raiskattiin huhtikuun lopussa, ja tällöin vaihdoin epillerimerkkiä lääkärin suosituksesta. En ole ikinä ollut varma siitä haluanko vielä lapsia, mutta jostain selittämättömästä syystä (?!?) nämä pillerit eivät tehonneet minulla ja maanantaina sain tietää olevani raskaana.
Kerroin asiasta miehelle, hän otti sen hyvin, sanoi että saan itse päättää ja lopulta keskusteltuamme ilmaisi että hyvä uutinen ja että haluaa edelleen jatkaa yhdessä.
Hän on siis tällä hetkellä armeijassa ja puhuimme yhteenmuutosta armeijan jälkeen ym. Missään vaiheessa en ole saanut kuvaa, että asiat olisivat olleet jotenkin huonosti meillä.
Torstaina kysyi, josko haluaisin tulla muutaman viikon päästä pikkuveljensä rippijuhliin (näkemään sukulaiset ym) ja vielä pe sanoi että tykkää musta ja ettei ole lähdössä mihinkään.
No, aluksi olin siis raskaudesta ihan shokissa, mutta samalla tiesin että en halua enkä pysty tehdä aborttia. Aiemman avopuolisoni kanssa yritimme lasta emmekä sitä saaneet, joten nyt minulle oli alusta asti selvää että pitäisin lapsen. Varsinkin kun mies sanoi että tämä sopii hänelle varsin hyvin.
La kuitenkin, kun tuli luokseni niin kertoi että pitää jutella ja että hänen tunteensa mua kohtaan ovat laimentuneet. Tuntee kuulemma olevansa vain ystävä. Lapsesta haluaa pitää huolta ja olla kaveri vielä. Menin ihan shokkiin koska oli vielä torstaina jutellut kaikkea, että ei todellakaan halua erota ym. Ja nyt äkkiä tämä!
Tuli kuitenkin eilen yhteisen illanvieton jälkeen vielä luokseni yöksi, pidimme kädestä, silitti jalalla jalkaani aamulla. Tiedän että armeijassa on nyt paskaa uusien alokkaiden tulon johdosta, ja äitinsä sairas, mutta en tiedä voivatko nämä vaikuttaa tähän...
Olen ihan hukassa, en vaan voi uskoa että tunteet olisivat noin vain hävinneet, tiedän myös ettei varmasti ole esittänyt viime viikon puheitaankaan. Voiko olla että on tullut lapsesta paniikki ja ahdistus?
Selitti eilen, että mun on turha huolia, ei ole ottamassa ketään uutta heti yms. Kuitenkin kysyessäni sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä ja on varma päätöksestään.
Mitä hittoa tässä voi?[/QUOTE]
no kerro sille ainakin se että parisuhteen päämotiivi ei tule olla tunne vaan tahto. Tunteet tulee ja menee, jos niiden varaan perustaa niin huonosti käy.
