APUJA kaivataan, pattitilanne koskien perheen lapsilukua (pitkä vuodatus)!

[Huspati Huta]

Jos(/kun) minun viestiini viittaat; en tarkoittanut _mielenmuutoksen_ olevan isku vyön alle, vaan sen, että sitä veistä on käännettävä ja rynkytettävä siinä haavassa aina tilaisuuden tullen ja vielä riidellessä.

Mies on muuttanut mielensä. Ok. Nainen on eri mieltä. Ok. Mutta mikä virka on harva se päivä lällättävään tyyliin jankata "ettei sitä toista lasta tule"...? Onko se joku miehen tapa tehdä vaimolle kiusaa, kun riita menee siihen, ettei enää järkevääkään sanottavaa ole?

No tuossa olen kyllä samaa mieltä, ei semmoinen tietenkään ole hyvä juttu.

 

["aloittaja"]

Minusta ei ole kyse mitenkään iskusta vyön alle, jos ihminen muuttaa mieltään, etenkään siinä vaiheessa, kun on kokemusta siitä vanhemmuudesta ja lapsesta. Eihän mies aikaisemmin tiennyt millaista lapsen kanssa on, nyt hän sentään tietää jotain. Usein tuntuu ihmisille olevan mahdotonta ymmärtää sitä mielenmuutosta, kun se ei ole oma. Jos kääntää sen toisinpäin, tekisikö joku nainen lapsen sen takia, että tuli sovittua niin ennen yhtään lasta, tekisi vaikka ei haluaisi? Toivottavasti vastaus ei ole, että no totta kai.

Ap kyllä kirjoittaa fiksusti ja sympatiani ovat hänen puolellaan.

Olen kanssasi samaa mieltä, tätä asiaahan voi vain arvella ennen lapsen syntymää.

Siinä on vain se iso ongelma, että minä satuin lapsen syntymän myötä osoittautumaan naiseksi, joka voisi tehdä aika montakin lasta ja joka kokee olevansa parhaimmillaan äitinä (enkä ole alkanut "vain" äidiksi, vaan myös miehen mielestä meillä on yhä hyvä suhde muuten). Olen luonteeltani lempeä ja rakastan lasten aitoa elämäniloa, no, olenkin päiväkodissa töissä. Lisäksi minulla on ollut aina vakaa ajatus tehdä useampi lapsi, koska olen ainoana lapsena kärsinyt sisaruksen puutteesta paljon.

Minulla on siis todellinen kaipuu saada lisää lapsia (ainakin se yksi sisarus). Mietin pystynkö katkeroitumatta taipumaan miehen tahtoon, jos se on ja pysyy tällaisena. Vai ajaako tämä meidät vielä erilleen?

Lisäksi harmittaa todella paljon, että kun asiat ovat muuten aika mukavasti suurimmalta osin, taidamme tehdä tästä todellisen kriisin suhteellemme vaikka asia ei olisi edes ajankohtainen (koska mies ottaa sen ilkeästi joka välissä esiin).

 

["aloittaja"]

Jos(/kun) minun viestiini viittaat; en tarkoittanut _mielenmuutoksen_ olevan isku vyön alle, vaan sen, että sitä veistä on käännettävä ja rynkytettävä siinä haavassa aina tilaisuuden tullen ja vielä riidellessä.

Mies on muuttanut mielensä. Ok. Nainen on eri mieltä. Ok. Mutta mikä virka on harva se päivä lällättävään tyyliin jankata "ettei sitä toista lasta tule"...? Onko se joku miehen tapa tehdä vaimolle kiusaa, kun riita menee siihen, ettei enää järkevääkään sanottavaa ole?

Osuit naulan kantaan siinä miltä se tuntuu. Mieltä voi muuttaa eikä sille mitään voi. Siitä pitäisi sitten jotenkin yhdessä päästä yli. Tällä hetkellä kun mies tosiaan ottaa sen joka riidan yhteydessä typerään tapaan esiin, niin se a) ärsyttää b) saa minut kunnioittamaan ainakin hetkellisesti tuota miestä vähemmän c) kääntää veistä haavassa eikä pöly todellakaan laskeudu.

Helkkarin äijä.

 

["aloittaja"]

Olemme käyneet samanlaista keskustelua mieheni kanssa viime viikot, sillä erotuksella, että meillä keskusteltiin kolmannen lapsen hankkimisesta. (olemme itse molemmat nelilapsisista perheistä). Minä tunnen voimakkaasti, että haluaisin vielä yhden (ja yhtä voimaakkaasti tunnen, että sitten riittää), mutta mies oli aika lujasti vastaan. Vetosi vauva-ajan rankkuuteen (meillä eka oli helppo nukkujavauva, mutta toinen valvottaa vieläkin, 1,5 vuotiaana) ja siihen, että minä olen "aina" raskaana suht kaamea elinkumppani, mikä kylläkin pitää paikkansa. (En jostain syystä voi sietää raskaana olemista, ja valitettavasti ympäristö saa myös kuulla siitä). Mies sanoi, että juuri nyt tuntuu siltä, että lapsiluku on tässä, mutta että tulevaisuudessa voi mieli vielä muuttuakin.

Minä puolestani sanoin ajattelevani asioita hiukan pidemmällä tähtäimellä, ja pyysin miestäkin näkemään raskaus- ja vauva-ajan yli, ja katsomaan esim. nelivuotiasta esikoistamme, joka jo pärjää aika lailla omillaan ja on mitä viehättävin pikku neiti. Samoin tuo puolitoistavuotias alkaa pikku hiljaa olla oma persoonansa ja ns. vauvapuuhat vähenevät kuukausi kuukaudelta. Kehotin siis ajattelemaan asiaa niin, että aika nopeasti meillä olisi kolme leikki-ikäistä lasta, että ennen kuin huomaammekaan, olisi tuo (kieltämättä hiukan rasittava) vauva-aika kolmannenkin kohdalla jo ohi, ja elämä helpottuisi huomattavasti.

Mutta tärkeimpänä pointtina pyysin miestä punnitsemaan, kuinka vahvasti hän on kolmatta vastaan ja asettamaan vastapuolen vaakakuppiin sen, kuinka paljon minä kolmatta haluaisin. Koska ikää on meilläkin jo mittarissa ihan kotitarpeiksi, niin esim. viiden vuoden päästä olisi lapsen saaminen minulle jo myöhäistä. Eli jos vaikka silloin miehelle tulisikin sellainen olo, että kolmaskin voisi tulla, niin nou can do. Ja silloin olisi tilanne se, että meillä olisi kaksi surullista vanhempaa. Mutta jos nyt kolmas saataisiin alulle melko pienellä ikäerolla kuopukseen, niin aika epätodennäköistähän tuo olisi, etteikö mies kolmattakin rakastaisi, ja silloin ei tarvitsisi haikailla menetettyjä mahdollisuuksia.

Jätimme asian hautumaan pariksi päiväksi, ja eilen sitten yhtäkkiä mies ilmoitti, että kyllä se kolmaskin saa tulla, jos on tullakseen. Oli kuulema miettinyt asiaa juurikin siltä kantilta, että minä haluaisin kovasti ja hän taas vastustaa, mutta ei ihan NIIN kovasti, kuin minä haluan. Minusta tuo oli aika suuri rakkauden osoitus miehen puolelta ja vahvisti entuudestaan sitä ajatusta, minkä jo tiesinkin, että oikean olen valinnut! Lupaisin omasta puolestani vielä hillitä raskaus-angstiani, jos siihen saakka päästäisiin, kun en ole aiemmin tajunnut ihan niin hirveä olevani.

Sitä vaan halusin sanoa, että mieli voi miehelläsikin vielä muuttua, kun lapsi tuosta hiukan kasvaa. Ne kun nuo lapset tuppaavat olemaan taapero- ja leikki-ikäisinä aika lailla parhaimmillaan (uhma-ajat pois laskettuina tietty...), ja olenpa huomannut, että miehilläkin voi esiintyä jopa vauvakuumetta. Eli anna ajan kulua, älä ota asiaa esille (ikävää, että miehesi sitä tuolla tavalla uhkailuna esille ottaa) ja anna lapsen tehdä lobbausta sinun puolestasi.

Kiitos ja paljon onnea päätöksestä kolmannen lapsen suhteen Tuntui hyvältä lukea teidän tapauksestanne. Yritän olla miestä fiksumpi ja vaan niellä hänen tunteen ilmauksensa, ja antaa lapsen tehdä lobbausta. Hän on siinä kyllä hyvä <3

 

[vrs]

[QUOTE="aloittaja";24882985]Osuit naulan kantaan siinä miltä se tuntuu. Mieltä voi muuttaa eikä sille mitään voi. Siitä pitäisi sitten jotenkin yhdessä päästä yli. Tällä hetkellä kun mies tosiaan ottaa sen joka riidan yhteydessä typerään tapaan esiin, niin se a) ärsyttää b) saa minut kunnioittamaan ainakin hetkellisesti tuota miestä vähemmän c) kääntää veistä haavassa eikä pöly todellakaan laskeudu.

Helkkarin äijä.[/QUOTE]

En halua lietsoa kiukkuasi, mutta lähetähän miehellesi seuraavanlaiset terveiset:

Ole hyvä mies ystävällinen ja vedä pylly päähäsi, mene mökömökö-puuhun ja heittele hetki käpyjä. Sitten ryhdistäydy ja ala käyttäytymään ihmisiksi. Kiitos.

 

["aloittaja"]

En halua lietsoa kiukkuasi, mutta lähetähän miehellesi seuraavanlaiset terveiset:

Ole hyvä mies ystävällinen ja vedä pylly päähäsi, mene mökömökö-puuhun ja heittele hetki käpyjä. Sitten ryhdistäydy ja ala käyttäytymään ihmisiksi. Kiitos.

Jotain tuon tyyppistä mä päässäni ajattelen, kun miestä oikein lapsettaa Kun oltiin tänään hetki kahdestaan ja mies jotain siitä aborttiasiasta senoi, niin taisin jotain tuon tyylistä sanoakin vähän kyllä rumemmin.

Pääasiassa yritän niellä kiukkuni ja ajatella, että asiat menevät vain pahemmiksi jos minäkin alan riidellä asiasta, joka ei tosiaan nyt olisi edes mitenkään ajankohtainen. Vähän kuin rupeisi nyt riitelemään siitä, että jos saa ison palkankorotuksen vuosien päästä, niin mihin rahat käytetään... Ja siis olla aikuisempi. Aika hyvin se onnistuukin, mutta sitten se saa mut aina jonkun aikaa sen jälkeen tuntemaan vähän vähemmän lämpöisiä tunteita tuota miestä kohtaan.

Mutta kiitos mun puolesta kiukkuilusta, sai mut hymyilemään

 

["aloittaja"]

Jatkan nyt vielä sen verran ja yritän saada lisää keskustelua aikaiseksi...

Miten suhtautuisitte siihen, että mies ei halua tuplaehkäisyä (pillereiden lisäksi alkaa käyttää kondomia), vaan siis vahingon sattuessa toivoo aborttia (?!). Miten miehelle selittää, että abortti ei todellakaan ole läpihuutoasia naiselle?? Sen olen jo sanonut, että en tee ikinä aborttia, vaan pidän lapsen sitten vaikka yksin.

Ja miten saada pessimistimies ymmärtämään, että vaikka vauva-aika olisikin raskas uudestaan elettynä niin se on kuitenkin hyvin lyhyt aika kun lapsi on todella riippuvainen jokahetkisestä hoivasta ja loppuelämä maksaa sen takaisin? Korostan vielä, että mies on ihan myyty tuolle meidän lapselle, ihan pikkusormen ympäri kierretty ja todella hyvä isä.

 

[Tee näin]

Ota kalenteri käteen ja hihkaise miehellesi iloisena: "Kulta, mä olen ihan samaa mieltä siitä, että meille todellakin riittää yksi lapsi. Milloin sinulle sopisi mennä vasektomiaan? "

 

[häh]

Mites olisi sen hyväksyminen, että mies ei haluakaan useampaa lasta?

 

[vastaus täältä]

No mä oon siitä hankala tyyppi, että en takuulla purematta nielisi miehen mielenmuutosta, enkä takuuvarmasti sietäisi tuollaista öykkärimäistä käytöstä. Tottakai hänellä on oikeus päättää ettei halua enempää lapsia, MUTTA itse haluaisin tietää siihen syyn. Jos olisin sinä, niin joka kerta kun hän alkaisi puhua abortista tms. alkaisin puolestani itse jankkaamaan että mikä hänellä mahtaa perimmäisenä syynä olla moiseen käytökseen. Kysyisin että miksi hänellä on mielestään oikeus päättää asiasta molempien puolesta. Miksi hän kokee olevansa oikeutettu itsekkyyteen? Mitä hän oikein todella ajattelee jo olemassaolevasta lapsesta, jos kerran toisen lapsen saaminen tuntuu niin vastenmieliseltä? Olisiko hän kerrassaan valmis eroamaan jos ei saa tahtoaan läpi? Jne, jne... Usko pois, keksisin kaikenlaista.

Perimmäisenä tarkoituksena olisi a) saada mies tunnustamaan mistä oikeasti on kysymys ja b) saada hänet tajuamaan, että kaksi voi pelata samaa peliä, mikäli hän ei voi fiksusti keskustella aiheesta tai antaa sen olla yhteisen sopimuksen mukaisesti, hän joutuu ottamaan vastaan samanlaista sontaa. Ja c) että oli asia mikä tahansa, parisuhteessa ei ole ok jyrätä toisen yli että saa tahtonsa läpi.

 

[Tytsä]

Todella kurja tilanne. Ja nämä lapsiasiat vielä ovat sellaisia, joissa on vaikea tehdä kompromisseja. Kun kompromissia ei ole, joko tehdään toinen lapsi tai ei. Eli tavallaan joka tapauksessa toinen ”jyrää” toisen toiveen. Mutta tietysti hyvässä liitossa asioista voidaan keskustella ja yrittää löytää yhteinen sävel.

Mutta viime kädessähän se on niin, että ketään ei voi/pitäisi pakottaa isäksi/äidiksi. Sen pitää olla yhteinen päätös. Ja jos miehesi lopullinen päätös on, että hän ei halua kuin yhden lapsen, sinun pitää tehdä omia päätöksiä siitä eteenpäin. Pystytkö elämään sen päätöksen kanssa? Vai onko halu toiseen lapseen niin suuri, että se kaataa avioliittonne?

Toki veitsen vääntäminen avoimessa haavassa, on mieheltäsi todella lapsellista touhua. Siihen yrittäisin puuttua.

 

[jgh]

[QUOTE="aloittaja";24883041]

Miten suhtautuisitte siihen, että mies ei halua tuplaehkäisyä (pillereiden lisäksi alkaa käyttää kondomia), vaan siis vahingon sattuessa toivoo aborttia (?!).
[/QUOTE]

Olen pahoillani, mutta tuo kuulostaa hyvin hyvin itsekkäältä ja osin jopa oksettavalta. Että herra ei halua (ilmeisesti oman nautintonsa vuoksi!!!) käyttää kondomia, vaan vaatii, että mahdollisen vahingon sattuessa sun pitäisi teettää abortti. Ok, tekisi mieli sanoa rumemmin, mutta miehesi vaikuttaa tässä asiassa erittäin empatiakyvyttömältä. Hänen mielestään siis abortti olisi pienempi paha kuin kondomin käyttö, johtuisiko tuo sitten siitä, että se abortti tehtäisiin sinulle ja hän kuvittelee, ettei sillä ole mitään vaikutuksia häneen, kuten taas kondomin käytöllä olisi. Siis niin pimeältä kuin tuo kuulostaakin.

Mä kyllä sanoisin miehelle tuossa kohtaa, että lopetetaan sitten seksin harrastaminen kokonaan, jos hänelle tosiaankin abortti on varteenotettavampi vaihtoehto kuin kortsun käyttö. Lähipiiristä voin kertoa esimerkin, jossa vahingon seurauksena nainen ja mies olivat eri mieltä raskauden (neljäs lapsi) jatkumisesta. Mies toivoi aborttia, nainen ei. Nainen lopulta sitten päätyi aborttiin, mutta samalla se oli sen suhteen loppu. Puolisen vuotta olivat yhdessä tuon jälkeen (yhdessä olivat siihen asti olleet 10 vuotta), sen jälkeen nainen jätti miehen. Ei vaan pystynyt antamaan anteeksi miehen toivetta, eikä ilmeisesti myöskään itselleen sitä, että lopulta oli aborttiin taipunut.

 

["aloittaja"]

Todella kurja tilanne. Ja nämä lapsiasiat vielä ovat sellaisia, joissa on vaikea tehdä kompromisseja. Kun kompromissia ei ole, joko tehdään toinen lapsi tai ei. Eli tavallaan joka tapauksessa toinen ”jyrää” toisen toiveen. Mutta tietysti hyvässä liitossa asioista voidaan keskustella ja yrittää löytää yhteinen sävel.

Mutta viime kädessähän se on niin, että ketään ei voi/pitäisi pakottaa isäksi/äidiksi. Sen pitää olla yhteinen päätös. Ja jos miehesi lopullinen päätös on, että hän ei halua kuin yhden lapsen, sinun pitää tehdä omia päätöksiä siitä eteenpäin. Pystytkö elämään sen päätöksen kanssa? Vai onko halu toiseen lapseen niin suuri, että se kaataa avioliittonne?

Toki veitsen vääntäminen avoimessa haavassa, on mieheltäsi todella lapsellista touhua. Siihen yrittäisin puuttua.

Täysin samaa mieltä, en ole pakottamassa häntä isäksi toistamiseen. Mutta jos hän ei halua toista lasta, en ole varma pystynkä oikeasti hyväksymään asian ja olemaan onnellinen. Se saattaa johtaa jopa eroon, toivottavasti ei ja kaikkeni teen jotta lapsen perhe pysyy kasassa.

Isompi ongelma onkin tällä hetkellä se, että mies vaatii että minä hyväksyisin mahdollisen vahingon sattuessa abortin. Hän ei suostu hyväksymään minun ehdotustani, että antaisimme nyt asian olla ja "pölyn laskeutua" (koska minä en halua myöskään toista lasta vielä pariin vuoteen ja siinä ajassa molempien mieli saattaa muuttua), ja yrittäisimme ehkäistä vahingot niin hyvin kuin mahdollista (vaikka sitten sillä tuplaehkäisyllä). Ei, siitä täytyy jankata vähintäänkin joka kinan yhteydessä.

 

[,,,]

[QUOTE="aloittaja";24884581]Isompi ongelma onkin tällä hetkellä se, että mies vaatii että minä hyväksyisin mahdollisen vahingon sattuessa abortin. Hän ei suostu hyväksymään minun ehdotustani, että antaisimme nyt asian olla ja "pölyn laskeutua" (koska minä en halua myöskään toista lasta vielä pariin vuoteen ja siinä ajassa molempien mieli saattaa muuttua), ja yrittäisimme ehkäistä vahingot niin hyvin kuin mahdollista (vaikka sitten sillä tuplaehkäisyllä). Ei, siitä täytyy jankata vähintäänkin joka kinan yhteydessä.[/QUOTE]

Mitä jos vaan sanoisit joo, joo tehdään sitten abortti jos vahinko sattuu. Voitahan sinäkin sitten muuttaa mielesi jos se abortti tulisi ajankohtaiseksi.

Eli myönny nyt miehen vaatimuksiin että pöly saa laskutua. Onhan todella epätodennäköistä että tulisit raskaaksi ehkäisystä huolimatta.

Sitten sinun pitää vaan itseksesi miettiä että oletko valmis elämään yksi lapsisessa perheessä ja kun miehesi on rauhoittunut keskustelet hänen kanssaan uudelleen.

 

[Tytsä]

[QUOTE="aloittaja";24884581]Täysin samaa mieltä, en ole pakottamassa häntä isäksi toistamiseen. Mutta jos hän ei halua toista lasta, en ole varma pystynkä oikeasti hyväksymään asian ja olemaan onnellinen. Se saattaa johtaa jopa eroon, toivottavasti ei ja kaikkeni teen jotta lapsen perhe pysyy kasassa.

Isompi ongelma onkin tällä hetkellä se, että mies vaatii että minä hyväksyisin mahdollisen vahingon sattuessa abortin. Hän ei suostu hyväksymään minun ehdotustani, että antaisimme nyt asian olla ja "pölyn laskeutua" (koska minä en halua myöskään toista lasta vielä pariin vuoteen ja siinä ajassa molempien mieli saattaa muuttua), ja yrittäisimme ehkäistä vahingot niin hyvin kuin mahdollista (vaikka sitten sillä tuplaehkäisyllä). Ei, siitä täytyy jankata vähintäänkin joka kinan yhteydessä.[/QUOTE]

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on erittäin järkevä ja aikuinen asenne tilanteeseen.

Miehesi asiasta jankkaaminen joka riidan yhteydessä taas kuulostaa tosi pahalta. Samoin, kun abortin vaatimus mahdollisen vahingon sattuessa. Mielestäni kuka tahansa pari, jolla on normaali, terve parisuhde ja seksielämä, hyväksyy myös sen pienen mahdollisuuden, että mikään ehkäisy ei ole TÄYSIN sataprosenttinen. Ehkäisyä okein käytettäessä epätoivotun raskauden mahdollisuus on kuitenkin aika pieni.

Ei kai tässä muuta voi neuvoa, kun että keskustele miehesi kanssa.

Tsemppiä!

 

[vrs]

Lopeta _suurieleisesti_ pillerit. Heitä ne ikkunasta seuraavan kerran kun miehesi mainitsee abortin tai muuten kiristää/uhkailee lapsiasialla. Käske itse huolehtia ehkäsystä tai pitää housut jalassa, sano että sinun puolestasi lapsia saa tulla vaikka kymmenen. Sano, että sinäkin muutit mielesi ja haluat lapsia lisää ja HETI. Menisköhän vinkki perille...?

 

[-l-]

Lopeta _suurieleisesti_ pillerit. Heitä ne ikkunasta seuraavan kerran kun miehesi mainitsee abortin tai muuten kiristää/uhkailee lapsiasialla. Käske itse huolehtia ehkäsystä tai pitää housut jalassa, sano että sinun puolestasi lapsia saa tulla vaikka kymmenen. Sano, että sinäkin muutit mielesi ja haluat lapsia lisää ja HETI. Menisköhän vinkki perille...?

Just, eli painostus olisi sun mielestä paras keino?? Tosi kypsää. "kun mä en saa mitä haluan niin alan riehumaan". Ja avioerotilastot kiittää myöhemmin.. Oletko minkä ikäinen?????

Ap, älä todellakaan noudata tätä keinoa!

 

["Vieras"]

Sisarukset eivät välttämättä tue toisiaan elämässä millään tavalla, ei vaikka (kuten meidän suvussa) vanhemmat olisivat tähän kehottaneet ja opettaneet, ja itse myös näyttäneet esimerkkiä. Isälleni ja äidilleni suku ja perhe ovat olleet tärkeitä, ovat auttaneet toisiaan, pitäneet yhteyttä...mutta me lapset ollaan kuin vieraita toisillemme, jokainen elää tiiviisti omaa relämäänsä.

 

[vrs]

Just, eli painostus olisi sun mielestä paras keino?? Tosi kypsää. "kun mä en saa mitä haluan niin alan riehumaan". Ja avioerotilastot kiittää myöhemmin.. Oletko minkä ikäinen?????

Ap, älä todellakaan noudata tätä keinoa!

Ei painostus, vaan provosointi. Kun ei tuo ap:n järkevän rauhallinenkaan suhtautuminen ole tulosta näyttänyt tuottavan miehen käyttäytymisen suhteen, voisi häneen kokeilla omaa lääkettään. Jos hetkeäkään uskoisin miehen osaavan keskustella asiasta asiallisesti tai edes antaa olla (kuten ap toistuvasti on ehdottanut), ehdottaisin muuta.

Olen 25v. Samassa parisuhteessa jo 7v, mikä mielestäni tässä iässä on ihan kiitettävästi. Kovat karikot on läpi käyty ja toistuvasti olen kuullut, että "Eroa, olisin jo eronnut, miksi et eroa" - No siksi, että olen sitoutunut saamaan tämän toimimaan, oli se helppoa tai ei. Helpolla harvoin saa hyvää. Uskon kuitenkin meidän jo löytäneen aika hyvän yhteisymmärryksen, vaikka keinot on välillä olleet kovat.

Entä sinä, minkä ikäinen sinä olet? Mikä tekee sinusta minua/muita pätevämmän antamaan neuvoja...?

 

["vieras"]

Ettei mies ole alkanut epäillä teidän suhteen jatkuvuutta? Jotenkin tuossa kuullostaisi olevan aineksia myös siihen, että mies haluaisi erota eikä se takia halua lapsia lisää. Kun niin monessa kohtaa tyrmää seksin ja lapsen suunnittelun ja teon.

 

[vaikea tilanne]

Mulla pyöri tää ketju mielessä vielä ennen nukahtamista ja keksin minäkin ton vasektomian. Taitaa olla niin, ettei aloittajan mies mitään lopullista päätöstä lapsiluvusta ole tehnyt, koska muuten hän olisi jo ajan varannut. Kunhan nyt purkaa jotain patoutumiaan ja kiukuttelee lapsellisesti vaimolleen. Toi aborttivaatimus menee jo pöyristyttävän puolelle ja on todella törkeä. Kutsuisin suorastaan henkiseksi väkivallaksi vaatimusta, että lasta haluavan naisen pitäisi sikiönsä tappaa miehen käskystä. Huh miten julmaa.

Itse varmaan passittaisin miehen lääkäriin masennusarvioon. Pari kuukautta mielialaa kohottavaa lääkitysta ja sitten voisi uudelleen kysäistä, onko seksilakko todella edelleen yksi vaihtoehto. Veikkaan, että terve mies ei kyseistä vaihtoehtoa valitse, mutta masentuneelle sekin varmaan sopii.

 

["aloittaja"]

Mulla pyöri tää ketju mielessä vielä ennen nukahtamista ja keksin minäkin ton vasektomian. Taitaa olla niin, ettei aloittajan mies mitään lopullista päätöstä lapsiluvusta ole tehnyt, koska muuten hän olisi jo ajan varannut. Kunhan nyt purkaa jotain patoutumiaan ja kiukuttelee lapsellisesti vaimolleen. Toi aborttivaatimus menee jo pöyristyttävän puolelle ja on todella törkeä. Kutsuisin suorastaan henkiseksi väkivallaksi vaatimusta, että lasta haluavan naisen pitäisi sikiönsä tappaa miehen käskystä. Huh miten julmaa.

Itse varmaan passittaisin miehen lääkäriin masennusarvioon. Pari kuukautta mielialaa kohottavaa lääkitysta ja sitten voisi uudelleen kysäistä, onko seksilakko todella edelleen yksi vaihtoehto. Veikkaan, että terve mies ei kyseistä vaihtoehtoa valitse, mutta masentuneelle sekin varmaan sopii.

Itse asiassa mies sanoi miettineensä vasektomiaa ihan vakavasti, eli aika tosissaan taitaa tällä hetkellä olla. Tunnen hänet kuitenkin niin hyvin, että hän ei vaan varmaankaan meinaa kestää tilanteen epävarmuutta ja haluaa nopean ratkaisun sille. Sanoin miehelle, että oma kroppansa ja en voi hänen vasektomiaansa estää. Mutta jos sen tekee tämän tilanteen tiedostaen (eikä esim. suostu tuplaehkäisyyn), niin sitten hänen on myös kestettävä seuraukset. Eli se, että en ole varma pystynkö asiaa hyväksymään ja että huonoimmassa tapauksessa se voi johtaa eroon. Ainakin hän sen tietää ja valinta on sitten hänen.

En tiedä teistä muista, mutta minusta sillä on aika iso ero tekeekö parisuhteessa vasektomian vastoin toisen toivetta (kun siis olen täysin valmis käyttämään sekä pillereitä että kondomia ehkäisynä), vai tekeekö abortin jos vahinko tuosta tuplaehkäisystä huolimatta kävisi. Siis mies rinnastaa nämä kaksi, on kuulemma sama jos hän tekee vasektomian vastoin minun toiveitani, kuin että minä sanoin että en tekisi aborttia jos vahinko kuitenkin kävisi. Minusta ne ovat aivan eri asioita ja en ymmärrä miksi mies ei voi suostua kondomin käyttöön.

No, aika näyttää. Aika jäätävä tunnelma täällä kotona tällä hetkellä.

 

["aloittaja"]

Itse varmaan passittaisin miehen lääkäriin masennusarvioon. Pari kuukautta mielialaa kohottavaa lääkitysta ja sitten voisi uudelleen kysäistä, onko seksilakko todella edelleen yksi vaihtoehto. Veikkaan, että terve mies ei kyseistä vaihtoehtoa valitse, mutta masentuneelle sekin varmaan sopii.

Ja itse asiassa meillä on ollut juttua siitä, että mies voisi käydä psykologin juttusilla kun hänen kriisinsä tuntuu saavan sen verran isot mittakaavat. Hän jo suostuikin siihen (se oli siis minun ehdotukseni), toivottavasti on yhä samaa mieltä.

 

[Heinekeeni]

Ikävä tilanne teidän molempian osalta: miehesi vastustaa toisen lapsen hankkimista niin voimakkaasti että häntä ei luonnollisesti (kuten tiedät) kannata / voi painostaa. Jos sinun lapsenkaipuusi on yhtä voimakasta, niin ehkä toiselle lapselle pitää saada toinen isä. Itse olin esikoisen syntymän jälkeen vuoden ajan niin uupunut että en todellakaan halunnut toista lasta... kunnes eräänä kauniina päivänä olinkin aivan toista mieltä. Eli mielipiteet ja toiveet muuttuvat.

Toinen asia: miehesi aborttiuhkailu. Miehesi puheet abortista jälkiehkäisynä on aivan kammottavia. Jos omassa elämässäni olisi olemassa mahdollisuus että seksin seurauksena joutuisin abortoimaan (elinkelpoisen) sikiön, en harrastaisi seksiä lainkaan.

 

["vieras"]

Mites olisi sen hyväksyminen, että mies ei haluakaan useampaa lasta?

Älä nyt noin radikaaleja ehdottele! Sittenhän pitäisi hyväksyä, että mies on ihminen, jolla on oikeus omaan mielipiteeseen ja sen muuttamiseen.