APUA!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoton mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neuvoton mies

Vieras
Vaimolla ja minulla yhteistä taivalta takana 12 vuotta ja yksi lapsi. Viimeisen puolen vuoden aikana suhteemme on mennyt alaspäin ja lopulta huhtikuulla vaimo sanoi ettei enään rakasta minua. Tosin ei vihaakaan ja välittää paljon. Kuvioon astui tietysti 3 osapuolikin joka alkoi tukea vaimoani ja tottakai vaimo rakastui (siis ihastui) häneen. Tunnetta heillä oli molemmin puolin, mies vain sattui olemaan myös tahollaan naimisissa. Ja kun he jäivät kiinni vain n. 3 viikon intensiivisemmän kanssa käynnin jälkeen, mies päätti olla ja pysyä perheensä kanssa, jolloin he sopivat tänään etteivät enään lähettele tekstareita ja tapaa salaa. Onneksi he eivät ehtineet sänkyyn. Vaimo on nyt kotona surkeana sydän rikki revittynä, tunteettomana ja sekaisin. Sanoi ettei koe häpeää tai ole pahoillaan suhteestaan (tietysti siltä osin, että se satutti minua) vaan sanoi sen olleen väistämätön ja ettei edelleenkään tunne minuun sellaisia rakkauden tunteita, että voisi sanoa haluavansa minut. Aika suuri kontrastihan siinä on vertailu pohjana, mahtava ihastumisen tunne ja pitkän suhteen aallon pohja. Mitä sanotte, jos annan vaimoni olla nyt yksin rauhassa kotona, erkaantuuko hän minusta vai huomaako hän kenties, jossain vaiheessa rakkautensa minuun vaikka olen passivinen ja tällä hetkellä kaverin luona toisessa osoitteessa? Vai pitäisikä minun seurata tunteitani ja mennä hänen viereensä ja pitää häntä hyvänä, koska kumminkin olen tuttuja turvallinen ihminen?
 
Olemme myös puheneet mikä meidät ajoi tähän tilanteeseen ja olemme niistä asioista hyvin yksimielisiä ja tiedämme mitä meidän täytyy tehdä, että ne asiat korjaantuvat. Mutta löytääkö vaimo sen rakkauden tunteen, joka hänellä sisimässään varmasti on. Ilmeisesti tämä on sitä kuuluisaa 30-kriisiä. Juuri siitä hetkestä alkaen kun vaimo sai vakituisen työpaikan pitkän opiskelu rupeman ja sijaisuus rumban jälkeen ja tietysti se lapsikin siinä välissä. Kaikki ulkoisesti ok lähes tulkoon liiankin hyvin. Tässä vaiheessa ihminen ilmeisesti alkaa arvioimaan tilannettaan ja kapinoimaan vanhenemistaan vastaan?
 
Ajattelet hienosti sikäli, että ajattelet asioita ymmärtäväisesti vaimosi kannalta, mutta onko se oman hyvinvointisi kannalta hyvä asia...se onkin jo toinen juttu. Kuka sinua ymmärtää, ilmeisesti ei ainakaan vaimosi. Ihan kaikkea ei kannata niellä, mutta jos vaimosi osoittaa vielä kiinnostusta, niin yrittää tottakai kannattaa uudelleen, mikäli uskot kykeneväsi antamaan asian hänelle anteeksi, etkä tulevaisuudessa ota sitä puheeksi aina sopivan tilaisuuden tullen ja kaivele puukkoa teidän molempien haavoissa.
Lienee parempi antaa vaimon nyt olla omissa oloissaan ja pohtia yksinään ilman kenenkään vaikutusta, että mitä hän haluaa.
 
Ikävä tilanne, mutta mitäs tässä nyt oikein on tehtävissä? Vaimosi on pettänyt, eikä edes tunne aitoa katumusta siitä. Miten sinä voisit antaa anteeksi, jos toinen ei edes myönnä tehneensä mitään kovin väärää? Unohtamisesta puhumattakaan.

Jos se toinen mies päätti lopettaa jutun tarkoittaa se sitä, ettei vaimosi olisi halunnut. Vaimosi myös sanoo, ettei hänellä edelleenkään ole tunteita sinua kohtaan.

Eivät ne sinun ymmärtäväisen käytöksesi ansiosta palaa. Kun yrität pitää hyvänä, häntä todennäköisesti vain ahdistaa, koska hän miettii sitä toista. Jos taas annat hänen olla omissa oloissaan, hänellä on siinäkin tapauksessa aikaa haaveilla paremmasta. Suo täällä, vetelä tuolla.

Koska olet niin lepsu, vaimosi ei joudu miettimään, mitä elämältään haluaa. Hän ei voi menettää mitään. Hän tietää, että voi halutessaan lähteä ja toisaalta jäädä. Ei ole mitään syytä sulkea kumpaakaan porttia.

Minä suosittelisin pikaista ryhdistäytymistä, että vaimosi tiedostaisi tilanteessa olevan jotain hävittävääkin. Lisäksi osoittaisit, että sinustakin löytyy luonnetta ja omaa tahtoa. Ei tohvelisankaria kukaan nainen arvosta. Ja jos ei arvosta, niin... ...kyllähän sinä itsekin tiedät, jos vain haluat tosiasiat tunnustaa.
 
Kun olemme tiedostaneet mikä tähän johti, ymmärrän että näin kävi ja koska suhde oli vain henkisellä tasolla ( tekstareita ja loppuviimeksi muutamia pitkiä keskusteluja autossa), en ole vihainen hänelle. Tietysti kaikki tämä tapahtui selkäni takana ja tämä salailu aiheutti lopulta kotona tilantaan kärjistymisen todella pahaksi, koska aloin todella ihmettelemään miksi ja mitä oli tapahtumassa ja tämä aiheutti valtavaa ahdistusta kotona, joka ajoi häntä entistä enemmän toisen ihmisen luo, ensin viattomasti mutta kyllähän ne tunteet syttyy, kun huomaa että toinen ymmärtää. No se oli nopeaa ihastusta, josta vaimo purkaa itseään tällä hetkellä pois.
Vaimo on kovin tunne puolen ihmisiä ja vaikka hän haluaa (kun järkevästi ajattelee), että meidän perhe pysyy koossa, tunteet eivät ole tällä hetkellä niin vahvat minua kohtaan, että oikein voisimme alkaa rakentamaan uutta. Pysynkö sivussa passiivisena eli keskustelemme korkeintaan arkirutiineihin liityvistä asioista kunnes hän ilmoittaa mitä haluaa? Vai pitäiskö minun olla hänen tukenaan kotona ja pienillä eleillä kuinka häntä rakastan (lähinnä kai voisin vain halata ja pitää hyvänä. Se on selvää että tässä tilanteessa en saa hoputtaa häntä ollenkaan)
 
Niin kyllä minä vaadin, että vaimo tekee ratkaisunsa sen toisen miehen suhteen. A) lähtevät elämään suhteensa loppuun B) Mies antaa pakit (ei kai kukaan järkevä ihminen ainakaan näin lyhyen suhteen pohjalta jää toista haikailemaan) C) Hän muuttaa pois kotoa ja jää odottamaan tätä toista miestä ja hänen parisuhteensa kehittymistä. Myönnän, että olen heikkohermoinen sen asian suhteen, että nyt en varmastikaan saísi juurikaan ladella hänelle rakkauden tunnustuksia ja anella häntä itselleni, ei siitä tule mitään....
Täytyisi saada nyt tähän arkeen jotain muuta virikettä ja ajateltavaa...
 
Vaimosi lienee kovin sekaisin tunteittensa suhteen ja se jos mikä on ikävää sinulle. Luulen kuitenkin, että sinä olet se huonoin vaihtoehto lohduttamaan ja ymmärtämään häntä, koska kuitenkin hän tietää tehneensä väärin sinua kohtaan ja tuntee varmaan syyllisyyttä.

Tässäkin kuten niin monessa muussakin asiassa aika tekee tehtävänsä ja vaikka se sinusta tuntuu varmaan pitkäveteiseltä ja lasket jopa tunteja, mutta näin se vain on.

Toivon, että saatte tämän kriisin selvitettyä parhain päin, mutta aikansa se ottaa.
 
kyllä se nainen voi jäädä haikailemaan uuden miehen suhteen, vaikka pitkälle ei päässytkään.

Muista, että hän koki miehen kanssa vain hyviä hetkiä. Suhde eteni tekstareista tapaamisiin. Nainen voi kuvitella kaikke sitä IHANAA, mitä siitä eteenpäin uusi suhde olisi tullessaan tuonut.

Järki tietenkin sanoo, että siihenkin suhteeseen olisi arki tullut ja voi olla jopa niin, että intiimi kanssakäyminen olisi herättänyt naisen huomaamaan, että mies ei olisikaan häntä varten ( liian erilainen sängyssä ). Tällä hetkellä nainen varmaan elää siinä haavemaailmassa...

Mikä takaa sen, että autossa ei menty suuteluihin asti ja siitä pidemmälle ?
 
Se asia on varmistettu ja siinä meni vaimolla raja, ettei petetä enempää, kun kuitenkin asutaan saman katon alla. myönsi kyllä, että haluja olisi ollut.
 
Jos haluja olisi ollut, ja lopulta vielä tuo toinen mies antoi pakit, ei vaimosi... olet sinä tilanteessa, että jos otat vaimosi takaisin, hän tekee sen muutaman vuoden kuluttua uudelleen, jonkun toisen kanssa ja ehkä sitten jääkin sille tielle. Hän ei selvästikään rakasta sinua. Nainen kuitenkin janoaa rakkautta, ja ennemmin tai myöhemmin häen kohdalleen se tuleee jostain muualta kuin että hän sinuun rakastuisi. Paitsi jos hän alkaisi sinusta taistelemaan.. olisi epävarma sinusta... se saattaisi havahduttaa, ei mikään muu.

Sori, mutta kuulostat juuri niin tossukalta, että sinä tässä olet aisankannattaja.. eikä hän sinua loppupelissä valitse.
 
Vaimollasi ei ole nyt kaikki kotona. ja sinua kohtaan käytös on alistavaa.

Inhorealisti puhui asiaa.

Ja todennäköisesti vaimosi on pettänyt sinua, niin kuin vain voi. Pidän hyvin todennäköisenä, että hän valehtelee sinulle. Nainen rakastuu sängyssä viimeistään.

otat itseäsi niskasta kiinni. Lopetat kyselemisen ja miettimisen ja olet mies. Hoidat arkirutiineita ja asioitasi ja huolehdit siitä , että viihdyt. Käyt ulkona syömässä, viihteellä, panostat vain itseesi. Vaimo sitten löytää joskus itsensä, en tiedä oletko enää valmis häntä hyväksymään. Tämä on marssijärjestys.
 
Järki sanoo juuri, näin ja näin aion tehdäkin. Tämä on vain nyt sellaista luopumisen tuskaa tutusta ja turvallisesta arjesta. Emme ole olleet yhtään yötä erillämme 6 vuoteen. Jo tämä pelkästään on niin suuri muutos, joka aluksi hämmentää ja aiheuttaa tunteita, että pitäisi yrittää. Ei siinä välttämättä ole kyse pelkästään rakkaudesta.
 
Joo, tuttua tohinaa.
Tilanne on sikäli lukossa ettet sinä ainakaan saa sitä aukeamaan. Lisäämällä läheisyyttä vaimollesi menet yhä syvemmälle metsään.
Vaimosi ei selvästikään kunnioita sinua siinä määrin mitä pitäis parisuhteen hyvinvoinnin edessä tehdä.
Älä jää ihmettelemään tilannetta, kyllä vaimosi pitäis nyt lähestyä sinua. Ja jos näin ei tapahdu sanot selvästi että purkit menee jakoon.
On nimittäin niin että myöhemmässä vaiheessa joudut käymään saman tilanteen läpi, se on kyllä kirkossa kuulutettu asia. Hän lähtee joka tapauksessa, esimerkkejä on pilvin pimein.
 
Pitipä alkaa miettiä kirjoitanko omalle miehelle, joka on muuttanut tarinan.Täsmälleen sama.
KOhtalotovereita ollaan, meillä kuvio toisinpäin
Sulle sanoisin, että näytä tunteitas kuitenkin, niin minäkin tein ja aina kun lähetin, hän tuli ja kun pyysin, hän meni. Vaikea aika sulla on menossa, yhtä helvettiä tämä on ollut. Rakastan silti vielä, en voi sille mitään. Monet ystävät haukkuvat tyhmäksi, mutta mitä sitä tunteilleen voi. Uutta kuviotakin virittelin, mutta siitä ei tullut vielä mitään, koska vanhat on mielessä, ja aloin ajatella lapsia. He tarvitsevat minua enemmän kuin minä uutta suhdetta.
Kerro,että rakastat, kaiken uhallakin. Nimittäin jos rakastamaan pystyt. Itse olen miettinyt ja punninnut asioita ja vaikka kaikkea pahaa olen niskaani saanut, aion vielä yrittää. Se sattuu vaan niin saata...sti kun toinen pläjäyttää päin naamaa, että rakastan toista. Ja se sattuu niin paljon kun toinen pettää ja jatkaa sitä vielä ja kertoo lopettaneensa suhteen ja valehtelee-
Koita kestää, et ole yksin!
 
Onneksi vaimo päätti laittaa toivottomalle suhteelle pisteen. Se ei ehtinyt lämmetä kuin n. 3 viikkoa, joten kyllähän siitä pääsee eroon. Mun vain täytyy alkaa ottamaan etäisyyttä vaimooni ja hoitamaan itseäni. Näin saan mielenrauhan, joka näkyy myös ulospäin ja kenties alkaa kantamaan hedelmää, joka vaimon suunnalta tai sitten, jostain muualta. Ei elämä muuten jatku. Sitä vaan on ensin alkuun sellaisessa tunnekuohussa molemminpuolin, että tunteilleen ei voi mitään. Toinen haluaa ottaa etäisyyttä toinen vetää enemmän itseensä päin aivan mahdoton tilanne. hyvä vertauskuva on koiran ulkoiluttaminen, mitä enemmän vedät remmistä sen enemmän koira pistää vastaan. Toisaalta vapaana oleva isäntäänsä kiintynyt koira seuraa sitä ihan itsestään.

Juma mä kirjotan aiheesta vielä kirjan....

 
Kiitos kaikille. Täällä päässä aletaan tulemaan järkiin. Mä lähden kaverin kanssa punttisalille ja jätän vaimon rauhaan. Huomenna mä meen parturiin. Alan korjaamaan ulkokuorta kyllä se henkinen puolikin sieltä sitten....

Tulen taas pyytämään uskon vahvistusta kun siltä tuntuu
 

Yhteistyössä