Apua - ystävistä tulee lapsellisia!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Täti 30 v.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Anteeksi, kirjoitin vahingossa toisella, muissa yhteyksissä käyttämälläni nimimerkillä... Edellinen kirjoitus on siis minun, eli alkuperäisen Täti 30 v:n. Huh huh, onpa noloa! ;)
 
No sattuuhan tuota :-) Koska täällä ei ole mitään rekisteröitymispakkoa, saa täällä käyttää mitä nimimerkkiä tahtoo.

Ex-yh-Elli, olen muuten miettinyt aivan samaa, eli katuukohan Saska sukunimensä vaihtamista. Olihan hänellä hieno sukunimi aivan omastakin takaa. Harmi, että tapaamisenne 50+ -palstalaisten kanssa kuivui kokoon. Itse olen muuten saanut täältä elleistä yhden ystävän, eikä ole vielä kuivuttu toistemme juttuihin. Sinänsä hauska ajatus, tuo tapaaminen palstalaisten kesken.

Henkseliina, prikulleen samaa mieltä kanssasi stereotypioista. Sinulla on paljon hyviä kirjoituksia, olen pannut merkille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pit.:
Ex-yh-Elli, olen muuten miettinyt aivan samaa, eli katuukohan Saska sukunimensä vaihtamista. Olihan hänellä hieno sukunimi aivan omastakin takaa.

Eivätkö hänen lapsensa ole nykyisellä nimellä? Moni haluaa pysyä lasten kanssa samannimisenä vaikka nimeen liittyykin särkyneen avioliiton muisto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pit.:
Itse olen käynyt aika pitkän tien harkitessani lapsettomaksi jäämistä. Asia on todella vaikea ja monisyinen ja valitettavasti koen hiukan halventavina tekstit, joissa vihjaillaan lapsettomien elämän jotenkin vähempiarvoista ja puutteeliista verrattuna lapsensaaneiden elämään.

Kirjoituksesi oli tosi hieno. Poimin siitä vain tämän, koska tunnen, että tähän täytyy vastata. Itse taas vierastan sitä, että nykymaailmassa pitäisi piilotella vanhemmuuteen liittyviä rakkauden ja elämän tarkoituksen tunteita, koska lapsettomilla ei noita tunteita ole.

Tämä on ristiriita, joka pitäisi jotenkin ylittää. Koulutettu, yhteiskunnallisesti suuntautunut ja monenlaista uraa ja ihmissuhdetta nähnyt ihminen useimmiten kokee vanhemmuuden tärkeimmäksi asiassa elämässään, ei ainoaksi mutta tärkeimmäksi. Se koetaan myös asiaksi, joka on muovannut ihmisestä sen vastuullisen ja rakastavan aikuisen, joka hän on.

Riittävän erilaisia elämänkohtaloita ei pitäisi lainkaan verrata keskenään. Se, että moni katsoo elämänsä vasta alkaneen lasten syntymästä ei tarkoita, että lapsettoman elämä on tyhjää ja tarkoituksetonta. Useimmille vanhemmuus tarkoittaa niin suurta minäkuvan muutosta, ettei vanhempi voi enää kuvitella aikaisempaa elämäänsä.

Tunnen joitakin isiä, jotka aidosti haikailevat aikaa ennen lapsia. Heille minäkuvan muutos tapahtuu ilmeisesti tosi hitaasti ja pari pentuikäistä kotona tekee kodista paikan, jonne ei tee mieli edes mennä. Hämmentävää.
 
Hyvä kirjoitus sinulta, ja kiva että kommentoit tähän. Olen samaa mieltä kanssasi tästä asiasta. En minäkään kaipaa mitään vastakkainasettelua, enkä oikeasti mitään sellaista live-elämässä koekaan. Helposti täällä netissä tulee ehkä ilmaisseeksi itse kukin asiansa vähän kärjistäen.

Koska itse olen jatkuvasti tekemisissä lasten kanssa, on minunkin hyvin vaikea ymmärtää miksi vanhemmuuteen liittyviä tunteita pitäisi piilotella. Sen takia arvostan myös ihmisiä, joille hyvä vanhemmuus on vaikkapa se ainoa elämän sisältö ja päätarkoitus ja työura olisi tyyliin assan vessan kassa. Onnelliset ja tasapainoiset lapset ovat kauniimpi sulka hatussa, kuin hieno ja näyttävä ura.

Käsittääkseni on olemassa tutkimus, jonka mukaan pienten lasten isät tekevät kaikista eniten ylitöitä.

Nyt lisää rönsyä: luen parhaillaan Anna Kortelaisen kirjaa Virginie!, jossa sivutaan aikalailla vanhemmuutta ja lastenkasvatusta 1800 -luvun jälkipuoliskolla. Kirjassa käy hienosti ilmi, miten varovaisesti ja tavallaan ylimalkaisesti vanhemmat uskaltautuivat kiintymään lapsiinsa, koska pikkulapsikuolleisuus oli tuolloin niin suuri. Edelfelt muuten valittaa kirjeessä ystävälleen, että on peräti kolme varttia joutunut huolehtimaan kerran pikkupojastaan, kun sekä vaimo, että lastenhoitaja olivat yhdessä asioilla.. Oli se rankkaa silloinkin!
 
http://yksinovella.blogspot.com/2007/05/tyhj-piv-tyhj-olo.html

"Riittävän erilaisia elämänkohtaloita ei pitäisi lainkaan verrata keskenään. Se, että moni katsoo elämänsä vasta alkaneen lasten syntymästä ei tarkoita, että lapsettoman elämä on tyhjää ja tarkoituksetonta. Useimmille vanhemmuus tarkoittaa niin suurta minäkuvan muutosta, ettei vanhempi voi enää kuvitella aikaisempaa elämäänsä."

Heitin google hakuun sana tyhjä elämä ja sain linkin blogiin, jossa 30-vuotias nainen potee masennusta.

Tyhjyyttä on monenlaista. "Tyhjää täynnä ja pimeyttä puolillaan." Mitähän tuokin vanha hokema pitää sisällään.

Olen aina ollut Edelfeltin ihailija. Kävin aikoinaan taiteilijan ateljeessa Porvoon lähistöllä.

Lapset ovat vain lahjoja. Kasvavat aikuisiksi ja lähtevät maailmalle.

Jännitän tällä viikolla kuopuksen sisäänpääsykokeen takia. Aamulla ajattelin työmatkalla, että minun pitäisi lastoittaa oikean käden peukalo sojottamaan pystyyn.

Mutta kai peukkuja voi pitää muidenkin asioiden puolesta pystyssä. Jännittämisen aiheita riittää.

On ihanaa elää tätä elämänvaihetta. En ole enää vastuussa alaikäisistä.
Surulla luen lööppejä. Mitä noiden humalassa autoilevien nuorten vanhemmat ajattelevat mielessään.

Lapsettomalla on varmasti monesti kevyemmät yöunet.

En usko, että nimimerkki pit. elää lapsettomana koko ikäänsä. Elämä tuo mukanaan yllätyksiä.

Entisaikaan ihmisten elämä oli kovaa. Tein takavuosina sukututkimusta ja lueskelin silmät selällään isän puolelta mummon virkatodistusta. En enää ihmetellyt miksi nainen oli katkeran naisen maineessa. Hän oli menettänyt monta lasta.

Vastoinkäymisten ei kannata kivettää sydäntä. Siteeraan loppuun eilistä mukavaa pientä sattumusta.

Asioin työkaverin luona. En ole nähnyt häntä aikoihin. Hiusten väri oli muuttunut ja kysyin onko hän vaihtanut sävyä. Sain vastauksena, että sävy on Luojan käsialaa.

Olen kiinnostunut väreistä. Minullakin on tukka Luojan Polycolor purkista. Oikein jännityksellä odotan mitä uusia sävyjä sieltä tulevaisuudessa tulee.

Ei lapsia hommata vaan ne saadaan lahjaksi. Avoimella mielellä lapsi tulee elämään.
Uskovainen hulluus ei minnekään katoa. Raamattu on täynnä ihmetarinoita lapsista.
Mille se Saarakin naureskeli?
 
"...hyvä vanhemmuus on vaikkapa se ainoa elämän sisältö ja päätarkoitus ja työura olisi tyyliin assan vessan kassa."

Tämä nyt vasta onkin vastakkainasettelua ja lokerointia!

Minusta ihmisen kasvu on jäänyt puolitiehen, jos täytyy miettiä hankkiiko lapsia vai tekeekö uraa. Mutta, jos tuntuu, ettei jaksa rakastaa riittävästi tai ei jaksa huoltaa eikä hoitaa eikä kantaa vastuuta lapsistaan, on parempi, ettei niitä "teekään". Minun mielipiteeni tässäkin tapauksessa on, että kasvu ihmisenä on vielä kesken.

Saanko ihan aitoja ja rehellisiä pohdintoja siitä, miksi te ette halua lapsia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
"...hyvä vanhemmuus on vaikkapa se ainoa elämän sisältö ja päätarkoitus ja työura olisi tyyliin assan vessan kassa."

Tämä nyt vasta onkin vastakkainasettelua ja lokerointia!

Minusta ihmisen kasvu on jäänyt puolitiehen, jos täytyy miettiä hankkiiko lapsia vai tekeekö uraa. Mutta, jos tuntuu, ettei jaksa rakastaa riittävästi tai ei jaksa huoltaa eikä hoitaa eikä kantaa vastuuta lapsistaan, on parempi, ettei niitä "teekään". Minun mielipiteeni tässäkin tapauksessa on, että kasvu ihmisenä on vielä kesken.

Saanko ihan aitoja ja rehellisiä pohdintoja siitä, miksi te ette halua lapsia?

Kysymys oli toki esimerkistä, jossa halusin painottaa vanhemmuuden arvokkuutta ja merkitystä. Jos ajatellaan, että hienon ja nousujohteisen uran tehnyt ihminen huomaa elämänsä tarkoituksen vasta lapset saatuaan, niin eikös omalla tavallaan olisi hienoa nähdä jo etukäteen ettei hieno ura tuo sitä lopullista tyydytystä elämään, vaan aivan jotkut muut asiat ja panostaa nnihin geti suoralta kädeltä. Miksi siis tehdä uraa, jos sellainen ei kiinnosta,vaan ainoa mitä elämältä haluaa, on olla äiti. Tälläisiä ihmisiä on paljon, ja heitä arvostan kovasti, vaikkeivat nyky-yhteiskunnan mittapuun mukaan ole kenties saaneet mitään aikaan elämässään.
Tätä halusin tuoda esiin, varmaan muut ymmärsivätkin tarkoitukseni.

Minusta olen antanut ainakin omalata osaltani todella aitoja ja rehellisiä pohdintoja lapsettomuudestani.

ivan varmasti kasvuni ihmisenä on vielä kesken, mutta en ole yhtään varma siitä, liittyykö se mitenkään päätökseeni elää lapsettomana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Saanko ihan aitoja ja rehellisiä pohdintoja siitä, miksi te ette halua lapsia?

Pit kirjoitti tuolla aiemmin ketjussa, että "Elämässäni on lapsi joka rakastaa minua yhtä paljon kuin vanhempiaan ja jota itse rakastan syvästi. En usko, että oma biologinen lapsi voisi olla minulle rakkaampi, kuin tämä jonka olen tuntenut ensipotkaisusta asti. Tapaamme useita kertoja viikossa ja lapsi on usein meillä yötä. Itse koen, että tämä riittää minulle emotionaalisella tasolla, en koe mitään välttämätöntä tarvetta tuottaa omaa jälkeläistä. Varsinkaan, jos se tapahtuisi terveyteni romuttumisen kustannuksena."

Toisaalta voi olla niitä, jotka eivät syystä tai toisesta pidä lapsista. Ei siinä silloin mitään erityisiä pohdintoja tarvita.

Tiedän, että jotkut jäävät lapsettomiksi siksi, että ajoitus ei osu oikeaan. Kun lapsi olisi tervetullut, ei ole sopivaa perhetilannetta. Sitten kun perhetilanne olisi sopiva, ei olekaan enää halua muuttaa elämää ja hankkia lasta.

Ja muita syitäkin on.

Minusta lapsettomuus on "kunniallinen valinta", jota ei tarvitse selitellä eikä sen tueksi tarvitse kerätä loputonta todistusaineistoa lapsiperhehelvetin uhkasta.

Meiltä puuttuu naisfilosofijulkkikset, jotka olisivat pohtineet myönteisesti niin äitiyttä kuin lapsettomuutta ja tasoitelleet ristiriitoja näiden välillä. Ehkä niitä vielä tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
"...hyvä vanhemmuus on vaikkapa se ainoa elämän sisältö ja päätarkoitus ja työura olisi tyyliin assan vessan kassa."

Tämä nyt vasta onkin vastakkainasettelua ja lokerointia!

Minusta ihmisen kasvu on jäänyt puolitiehen, jos täytyy miettiä hankkiiko lapsia vai tekeekö uraa. Mutta, jos tuntuu, ettei jaksa rakastaa riittävästi tai ei jaksa huoltaa eikä hoitaa eikä kantaa vastuuta lapsistaan, on parempi, ettei niitä "teekään". Minun mielipiteeni tässäkin tapauksessa on, että kasvu ihmisenä on vielä kesken.

Ymmärsin toisella tavalla tuon em. lainauksen. Koko lausehan oli: "Sen takia arvostan myös ihmisiä, joille hyvä vanhemmuus on vaikkapa se ainoa elämän sisältö ja päätarkoitus ja työura olisi tyyliin assan vessan kassa." Ymmärsin tämän niin, että osalle ihmistä perhe ja lapset ovat ainoa/tärkein asia ja työ täysin toissijainen asia (ainoastaan palkan takia)

Mutta seuraava lause vesittääkin sitten tulkintaani "Onnelliset ja tasapainoiset lapset ovat kauniimpi sulka hatussa, kuin hieno ja näyttävä ura."

Kauhean vaikea on minunkin käsittää tätä vastakkain asettelua! Suomestakin löytyy paljon esimerkkejä perheistä, jossa sekä ura että lapset on yhdistetty onnistuneesti. Tietysti onnistuakseen tämä vaatii kaikenlaista käytännön elämältä, mutta niin vaatii "ei-ura ammatitkin" esim. kahden kolmivuorotyötä tekevän vanhemman arki on aivan varmasti vähintään yhtä haasteellista kuin "hienoa ja näyttävää uraa" tekevienkin. Voisikohan joskus joku viisas selittää, mikä mahtaa olla tämä mystinen ero työnteon ja uran tekemisen välillä? :)

Pidin Niinistön persidenttikampanjasta kovasti, koska työväkeähän me kaikki olemme: sekä "johtotehtävissä" olevat että perinteiset "duunari" yms. ammattien edustajat.
 
Päätös jäädä lapsettomaksi voi johtua myös siitä, että puoliso ei halua lapsia juuri sillä hetkellä tai paremminkin juuri sen partnerin kanssa.

Aika moisia uhrauksia tehdään, jotta saisi edes jonkinmoista rakkauden korviketta!

Olen vakaasti sitä mieltä, että rakkaus haluaa lapsia.
 
Lokerointia tulee helposti tarkoittamatta.

Kirjoitin, että "Koulutettu, yhteiskunnallisesti suuntautunut ja monenlaista uraa ja ihmissuhdetta nähnyt ihminen useimmiten kokee vanhemmuuden tärkeimmäksi asiassa elämässään, ei ainoaksi mutta tärkeimmäksi." Ja Pit vastasi "arvostan myös ihmisiä, joille hyvä vanhemmuus on vaikkapa se ainoa elämän sisältö ja päätarkoitus".

Tässä ei varmaan ollut tarkoitus lokeroida ketään. On vaikea muotoilla tekstiä niin, ettei sitä voisi ymmärtää lokeroinniksi.

Uskon vakaasti, että bilettäjien joukossakin on syvähenkistä elämää ja uraputkessa voidaan miettiä suuria asioita, aivan kuten hiekkalaatikon reunallakin.
 
Ja urasta ja työstä. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja neljä lasta. Kaksi heistä olen saanut opiskellessani.

Luulen, että näistäkin tässä ketjussa lapsettomuuden "valinneista" yhdelläkään ei ole korkeakoulututkintoa. Vai miten on?

Rehellisiä vastauksia tähän, kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Olen vakaasti sitä mieltä, että rakkaus haluaa lapsia.

Sanotaan että nuori rakkaus usein. Sitten kun tulee kysymykseen keski-ikäisten, jo lapsensa tehneiden ihmisten välinen rakkaus, ne yhteiset lapset eivät enää olekaan oleellisia. Ja ilmeisesti on nuorempaakin rakkautta, joka toimii keski-ikäisen rakkauden tapaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja lokerointi ei ollut tarkoitus:
Lokerointia tulee helposti tarkoittamatta.

Kirjoitin, että "Koulutettu, yhteiskunnallisesti suuntautunut ja monenlaista uraa ja ihmissuhdetta nähnyt ihminen useimmiten kokee vanhemmuuden tärkeimmäksi asiassa elämässään, ei ainoaksi mutta tärkeimmäksi." Ja Pit vastasi "arvostan myös ihmisiä, joille hyvä vanhemmuus on vaikkapa se ainoa elämän sisältö ja päätarkoitus".

Tässä ei varmaan ollut tarkoitus lokeroida ketään. On vaikea muotoilla tekstiä niin, ettei sitä voisi ymmärtää lokeroinniksi.

Uskon vakaasti, että bilettäjien joukossakin on syvähenkistä elämää ja uraputkessa voidaan miettiä suuria asioita, aivan kuten hiekkalaatikon reunallakin.

Juu, juuri näin. Hyvä kun tulin ymmärretyksi. Tarkoitus Ei ollut lokeroida, eikä tehdä vastakkainasetteluja. Arvo jokaiselle, olisi ehkä ollut viestini tiivistettynä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Ja urasta ja työstä. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja neljä lasta. Kaksi heistä olen saanut opiskellessani.

Luulen, että näistäkin tässä ketjussa lapsettomuuden "valinneista" yhdelläkään ei ole korkeakoulututkintoa. Vai miten on?

Rehellisiä vastauksia tähän, kiitos.

On, VTM, MSc ja PhD.

Ja joku mainitsikin, että tilastollisesti kyllä lapsettomat naiset ovat korkeammin koulutettuja. Tietenkään en tiedä, onko kaikilla näillä kyse valinnasta, korkeastikoulutetut naisethan ovat useammin myös naimattomia.
 
Koska jokaisella opiskelukaverillani, jonka kanssa olen ollut tekemisissä riittävästi tietääkseni, on lapsia, kysyin.

Ja näiden kummallisten perustelujen johdosta tässä ketjussa aloin kysellä ja ihmetellä....

kirppuli789, Oletko "tehnyt päätöksen lapsettomuudesta"? Jos olet, niin miksi?

 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Koska jokaisella opiskelukaverillani, jonka kanssa olen ollut tekemisissä riittävästi tietääkseni, on lapsia, kysyin.

Ja näiden kummallisten perustelujen johdosta tässä ketjussa aloin kysellä ja ihmetellä....

kirppuli789, Oletko "tehnyt päätöksen lapsettomuudesta"? Jos olet, niin miksi?

On varmaan minunkin useimmilla naispuolisilla opiskelukavereillani ainakin tuosta ensimmäisestä tutkinnosta lapsia (tai tulee olemaan seuraavan muutaman vuoden aikana), mutta jos heistä 85%:lla on lapsia, niin ehkä vastaavanikäisestä ammattikoululuokasta 98%:lla on lapsia tai jotain vastaavaa (vedin nuo luvut ihan hihasta)? Kaippa lapsettomuus kaikissa naisryhmissä on vähemmistön valinta, mutta vähemmistöjäkin on niin erisuuruisia. Jatko-opiskelijaystävistäni vielä suurin osa taitaa olla lapsettomia (ja osa sellaiseksi jäänee, vaikka osalla tilanne muuttunee ajanoloon, kuitenkin ehkä vasta lähempänä neljääkymmentä).

Itse olen sitä tyyppiä, etten koskaan sano ei koskaan (ennen kuin se oikeasti on mahdotonta), mutta näillä näkymin koen olevani onnellisempi ilman lapsia. Ei ole tosin miestäkään tällä haavaa (enkä niitä erityisemmin etsi), mutta minulla ei kyllä aikaisemminkaan rakkauskokemuksiin ole liittynyt lasten haluamista. Saattaisin varsin pelästyä, jos tapaisin kiinnostavan miehen, joka alkaisi piankin puhua lastenhankinnasta. Eikä siihen ole mitään muuta sen kummallisempaa syytä, kuin että en nyt vaan tunne haluavani lapsia. (Toinen asia on se, että useimmat mukavatkaan miehet eivät tunnu ajattelevan, että heidän tarvitsisi juurikaan joustaa ajankäytössään, jos lapsia tulee.) Lisäksi minulla on tulevien vuosien varalle erinäisiä suunnitelmia, joihin lapset eivät oikein sovi. Aika kova kuume saisi iskeä, että kariuttaisin ne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Saanko ihan aitoja ja rehellisiä pohdintoja siitä, miksi te ette halua lapsia?
Äidiksi ryhtyminen ei vain kertakaikkiaan kiinnosta, ei niin hiukkaakaan. Mikään siinä ei houkuta minua. En ole tehnyt mitään erityistä päätöstä, olen vain aina tiennyt etten halua lapsia.

Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Olen vakaasti sitä mieltä, että rakkaus haluaa lapsia.
Minä taas olen sitä mieltä, että rakkaus ei kaipaa kolmatta pyörää ;)

Ja ei, minulla ei ole tutkintoja, olen hieman opiskellut omaehtoisesti, mutta tällä taiteellisella alalla tärkeintä näyttöä on oman työn tulos. En ole älyttömän rikas, mutta en persaukinenkaan, ja saan hyvin pitkälle määrätä itse työtahdin ja jopa työn sisällön - juuri minulle sopivaa hommaa :)
 
Kuten filoSofia tuolla totesi, ei minulla ole mitään velvollisuutta perustella asiaa tämän enempää. On aivan hyväksyttävää vain yksinkertaisesti olla haluamatta lapsia.

Ihan sinänsä vaan kummeksun, että kun esitän omasta mielestäni parhaan mahdollisen syyn mitä olemassa on, eli en halua vaarantaa omaa terveyttäni, enkä välttämättä jaksaisi lapsista fyysisesti huolehtia, niin tätä pidetään "kummallisena perusteluna" ja osoituksena henkisen kasvun puutteelisuudesta. Olisi ilmeisesti kypsempi ratkaisu tehdä pari rakkauslasta, ihan kaikista rajoituksista huolimatta ja seurauksista piittaamatta. Näin monet taitavat toimiakin, olen ollut vapaaehtoistyössäni huomaavinaani. Näiden rakkauslasten kanssa sitten käydään läpi äidin ja iskän uusia rakkauksia ja niistä syntyneitä rakkauslapsia..

Itse valitsin, ihan tietoisestikin puolisokseni miehen, jolle lasten saaminen ja suvunjatkaminen ei ole koskaan ollut tärkeää. Ihan juuri sen takia, että itse olen ajatellut, etten välttämättä tule koskaan lapsia tekemään. Toki joukko erikoislääkäreitä olisi valmiina palvelukseen, eikä minua niin se raskaus huoletakaan, kuin se äitinä olemisen fyysinen raskaus. 1800- luvun Ranskassa saisin toki lapselleni heti imettäjän ja lastenhoitajan, ja voisin lähteä vuoristoon parantolaan ja potemaan hermojani :-) Lisäksi lapset voisi hetikohta pukata sisäoppilaitokseen ja lomilla sukulaisiin.

Minulle suurin mahdollinen osoitus puolisoni rakkaudesta on yhdessä jaettu elämä, iloineen ja suruineen. Puolisoni on tiennyt sairaudestani ihan ensimmäisistä treffeistä alkaen ja myös sen tuomista rajoituksista. Itse en tiedä suurempaa osoitusta rakkaudesta, kuin se, että hän haluaa kaikesta huolimatta jakaa elämänsä juuri minun kanssani, vaikkemme kumpikaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Elämä on täynnä valintoja, eivätkä ne ole aina helppoja. Nämä ovat minun. Tässä ja nyt.

Ai niin. Olen FM. Minulla on myös aikaisempi, opistotason tutkinto, hianoo lyhennettä en tiedä.
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
972
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä