Apua - ystävistä tulee lapsellisia!

[pit.]

pääseekö FM:ksi vaikkei osaa kirjoittaa?

Pääsee vaikka FT:ksi!

 

[ex-yh-Elli]

"Olisi ilmeisesti kypsempi ratkaisu tehdä pari rakkauslasta, ihan kaikista rajoituksista huolimatta ja seurauksista piittaamatta. Näin monet taitavat toimiakin, olen ollut vapaaehtoistyössäni huomaavinaani. Näiden rakkauslasten kanssa sitten käydään läpi äidin ja iskän uusia rakkauksia ja niistä syntyneitä rakkauslapsia.."

Huh huh tätä viestiketjua. Nimimerkki pit. kertoo itsestään uusia asioita.
Toimitko sijaisperheenä lapsille tai jotain muuta. Nostan hattua, jos teet vapaaehtoistyötä.

Valitsin tietoisesti elämäntapani avieron jälkeen. En ole tarvinnut sosiaalipalveluita.
Isästä ei ollut viikonloppuisäksi. Hoidin lapset täysin yksin eikä se minua rasittanut.
Bilettäminen kuuluu vieläkin evvk-osastoon.

Harmittaa vain, että en ole innostunut kunnolla opiskelemaan. Ehkä senkin aika koittaa.

Googletin naisfilosofeja. Olen joskus käynyt kuuntelemassa Maija-Riitta Ollilan luentoa.

Kai tuosta asiasta on jotain jo olemassa. Suomessa on jo ihan tarpeeksi julkkiksia.
Eikö täällä netissäkin ole ihan mukava vaihtaa ajatuksia nimettömänä?

Ei kenenkään tarvitse perustella elämänvalintojaan. Tärkeintä on olla oma itsensä.

Miten iltani sujuisi, jos olisin valinnut itselleni uuden kumppanin. Söisimmekö illalliseksi uusia perunoita ja harrastaimme tantraseksiä vai lähtisimmekö uusioperheen kanssa Linnanmäelle.

On ihanaa olla elämän jakajan luu kädessä. Ihan hyvin tässä kävi. Tuhna Pappa on hyvässä hoidossa ja minulla ei ole mitään hätää.

Jos joku julkkis naisfilosofi viitsii vaivautua mediaan länkyttämään näistä valinnoista, niin nostan hänellekin hattua. Nollatutkimuksia voi tehdä monella alalla. Jos tutkimus saa hymyn jonkun Ellin huulille, niin tutkimus on täyttänyt tehtävänsä.

 

[miksei voisi länkyttääkin]

Ei kenenkään tarvitse perustella elämänvalintojaan. Tärkeintä on olla oma itsensä.

Jos joku julkkis naisfilosofi viitsii vaivautua mediaan länkyttämään näistä valinnoista, niin nostan hänellekin hattua. Nollatutkimuksia voi tehdä monella alalla. Jos tutkimus saa hymyn jonkun Ellin huulille, niin tutkimus on täyttänyt tehtävänsä.

Sinä et varmaan avoimen asenteesi vuoksi tuollaista filosofointia kaipaa. Mutta moni jää näiden "miksi" ja "miksei" kysymysten verkkoon. Sitten pohditaan, voiko äitiys olla niin mullistava asia ihmisen elämässä kun osalta ihmisistä se puuttuu. Naistutkimuskin on joutunut pitkään pitämään äitiyttä vain kahleena tai illuusiona. Odotan, että tieteellä voisi olla avartaavaakin sanottavaa.

 

[ex-yh-Elli]

Ei kenenkään tarvitse perustella elämänvalintojaan. Tärkeintä on olla oma itsensä.

Jos joku julkkis naisfilosofi viitsii vaivautua mediaan länkyttämään näistä valinnoista, niin nostan hänellekin hattua. Nollatutkimuksia voi tehdä monella alalla. Jos tutkimus saa hymyn jonkun Ellin huulille, niin tutkimus on täyttänyt tehtävänsä.

Sinä et varmaan avoimen asenteesi vuoksi tuollaista filosofointia kaipaa. Mutta moni jää näiden "miksi" ja "miksei" kysymysten verkkoon. Sitten pohditaan, voiko äitiys olla niin mullistava asia ihmisen elämässä kun osalta ihmisistä se puuttuu. Naistutkimuskin on joutunut pitkään pitämään äitiyttä vain kahleena tai illuusiona. Odotan, että tieteellä voisi olla avartaavaakin sanottavaa.

Vastasin edellisessä viestissä liian moneen asiaan. Nimimerkki filoSofia puuttu kaipasi naisfilosofia ratkomaan naiseuden ristiriitoja.

Aamun Metrossa joku mies suhtautui yleisöpalstalla nuivasti feminismiin Suomessa.
Miehet ovat monessa asiassa altavastaajan asemassa ja minäkin olen pannut merkille saman asian. Itsekin olen ollut melko säälimätön lasten isää kohtaan.

Vanhenemisessa on hyviä puolia. Aika tasii särmiä. Mielipiteet eivät ole enää niin jyrkkiä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että filosofian tila on jotenkin retuperällä Suomessa.
Ramppasin takavuosina muutamilla luennoilla. Filosofi Timo Airaksinen on ateisti.
Hän ja Esa Saarinen on omia persooniaan.

Kuutelin Radio Peilista prof. Riitta Jallinojan haastattelun. Tuntuu siltä, että arvostetut naistukijat ovat eläköitymässä ja nuoret tulokkaat ovat hieman arkoja.

Näin pienessä maassa ei kannata nousta barrikadeille. Hiljainen taustatyö tuo parempaa tulosta.

Olen avoin persoona. Liiankin avoin. Olen maksanut oppirahat liiasta hövelyydestä.
Kirjoitukseni ovat lapsellisia. Minulla pitäisi olla aina haamukirjoittaja taustavoimana.

Nainen on usein susi naiselle. Se tulee esille jo Ellien viestiketjuissa.

Jonkun tutkimuksen mukaan Suomeen tulee muutaman kymmenen vuoden sisällä huikea ihmismäärä maahanmuuttajia Lähi-idästä. Silloin tilanne varmasti muuttuu naistutkimuksen osalta. Pakkohan sen on muuttua.

Lapsi ei ole elämässä hidaste eikä rasite. Siinä olen nimimerkki Witchien kanssa täysin samaa mieltä.

Ihminen vain suuntaa tarmonsa tiettyihin asioihin. Minä suuntasin energiaa avioeron jälkeen vääriin asioihin. En kuunnellut viisaiden neuvoja. Taoin päätä seinään.

Tutkimukset ovat liian sovinnaisia. Ei niistä yleensä ole mitään hyötyä. Sanoja sanojen perään.

Tavallinen nainen kansan syvissä riveissä tekee jatkuvasti huippututkimusta.
Kun istuu hiekkalaatikolla ja takoo muovimuotin päälle "tule hyvä kakku älä tule paha kakku" pyyhkii kyyneleet lapsen poskelta, käy kaupassa, laittaa lapsen nukkumaan ja pääsee joskus itsekin nukkumaan, siinä on huippututkimusta tarpeeksi.

Mikä estää toimittajia tekemästä non stop tosi teeveetä leikkipuistoista, kaupoista tai viakka näiltä Ellien sivuilta.

Kamerat voi vapaasti asettaa paikalleen, kun seison ratikka tai juna-asemilla, menen Alepaan tai selvitän kahden työn rumbaa.

Kävelen Eduskuntatalon ohi harva se päivä. Gerberat portailta heitin jo roskiin.
Kukkivat aikansa ja se siitä. Tyttäreni muovigerberasta on enemmän iloa. Se kukkii niin kauan kuin minä elän.

Teen kaikkeni, että jälkikasvu saa opiskella niin paljon kuin pää kestää. Ehkä tyttäreni joskus tulee julkisuuteen ja kertoo tarinansa. Saman asian voi tehdä myös Tuhna Pappa. Hän rakastaa mediaa. Naistoimittajat ovat hänen hyviä ystäviä.

 

[ex-yh-Ellille]

Kirjoitat hassusti, mutta samalla kiehtovasti. Lineaarisen tekstin lomasta saa kuvan verkkokudelmasta, aidosta ajattelun liikkeestä. Ideasi ovat hyviä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että filosofian tila on jotenkin retuperällä Suomessa.
Ramppasin takavuosina muutamilla luennoilla. Filosofi Timo Airaksinen on ateisti.
Hän ja Esa Saarinen on omia persooniaan.

Saarinen on huipputyyppi.

Jonkun tutkimuksen mukaan Suomeen tulee muutaman kymmenen vuoden sisällä huikea ihmismäärä maahanmuuttajia Lähi-idästä. Silloin tilanne varmasti muuttuu naistutkimuksen osalta. Pakkohan sen on muuttua.

Aivan. Meillä totisesti pitäisi olla filosofista pohdintaa täällä, sillä maailmankuvaamme tulee hämmentämään sirpaleita kaikista kulttuureista - ja niissä äitiyden, lapsettomuuden ja naiseuden kokemukset ovat aivan toisin rakentuneita kuin meillä.

Mikä estää toimittajia tekemästä non stop tosi teeveetä leikkipuistoista, kaupoista tai viakka näiltä Ellien sivuilta.

Taas hyvä idea.

 

[Äiti-ihminen 30+]

Tunnen vain pari lapsetonta ikäistäni naista ja heitä tuntuu yhdistävän tietynlainen perfektionismi. Heille äidiksitulokin pitäisi tapahtua täydellisesti. Jos asettaa ihan älyttömän kovat tavoitteet, niin eihän kukaan inhimillinen olento sellaiseen kykene.

En ole itse suorittanut yliopisto-opintoja, joten palkkakin on sen mukainen. En kuitenkaan koe, että että opiskelutaustani (tai opiskelemattomuuteni) vaikuttaisi siihen, millainen olen äitinä. Erityisesti mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän koulutuksella lienee merkitystä. Ehkä tietyssä mielessä jopa liian kaavamainen ajattelu voi jopa haitata, kun vauvanhoito ei kumminkaan ole mitään ydinfysiikkaan verrattavissa olevaa asiaa. Muistan itse, kuinka itkin synnytyslaitoksella esikoinen sylissäni, että miten ikinä opin tietämään, mitä vauva itkee. Hoitaja lohdutti ja sanoi, että jos vauva itkee, ota hänet syliin, tarjoa maitoa, röyhtäytä, vaihda vaippa. Jos mikään niistä ei auta, toista maagiset kolme asiaa uudelleen: tarkista vaippa, anna maitoa, röyhtäytä. Sen jälkeen tajusin, että jos luku- ja kirjoitustaidottomat kehitysmaan ihmisetkin kykenevät hoitamaan lastaan, niin miksen minäkin. Koska vauva kehittyy nopeasti oppien uusia taitoja ja vauva on niin suloinen, niin hoito on mielekästä, koska kyse ei ole vain hoitamisesta, vaan sellaisen ihmisen hoitamisesta, joka on omaa lihaa ja verta ja jota rakastaa äärettömän pohjattomasti.

Kun odotin esikoista, niin en tiennyt, mitä tapahtuisi, jos vauva olisi vammainen. En myöskään ollut ollenkaan varma, mitä tapahtuu taloudelliselta kannalta pidemmän päälle, kun tuloni eivät ole huippuluokkaa. Olen siis sellainen äiti, jolla ei ole ollut mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vaan olen heidät joutunut viemään nuorena päivähoitoon. En silti koe, että olisin huono äiti, vaikka joudunkin käymään töissä. Olen myös opetellut pois täydellisestä äitiydestä ja raaskin viedä lapsia hoitoonkin. Vielä jos olisi rahaa, niin hankkisin heti siivoojan hoitamaan sotkuja, jotta voisin keskittyä paremmin lasten kanssa olemiseen.

Joissakin työpaikoissa äitiyttä katsotaan pahalla, mutta ei onneksi kaikissa paikoissa. Moni työnantaja, joilla on itsellä lapsia, ymmärtää, että normaalisti riittää työssä se, että tekee tehokkaasti 8 h ja sen jälkeen loppuaika on vapaata. Onneksi nykyään voi tehdä monessa työpaikassa hommia etätyönä ja osa-aikatyökin on mahdollista.

Minusta äitiys on jonkinlaista selviytymistä. Siihen liittyy paljon epävarmuustekijöitä (voi tulla vakaviakin sairauksia, mutta ainakin pieniä sairastumisia kesken oman työpäivän jne), joten ainakin itse olen oppinut siihen, että ei pidä liikaa suunnitella elämää, koska ei tiedä, mitä kaikkea elämä tuo tullessaan.

En itse kadu, että lapset olen hankkinut, vaikka joskus on ollut raskasta. Itse tulin raskaaksi, kun en ollut edes varma, haluanko lasta todella kiivaasti vai en. Minulla oli vain epämääräinen tunne, että kadun myöhemmin, jos en lasta hanki. Onneksi hankin, koska kolmatta lasta en ole saanut yrityksistä huolimatta ja itse epäilen syyksi ikää, sillä mitä aiemmin kuukautiset alkavat naisella, sitä aikaisemmin loppuu hedelmällinen ikä.

Jos minulla ei olisi lapsia, niin elämä olisi varmasti ainakin taloudellisesti helpompaa.

 

[Lapset aikuisia]

Se ihanan kamala elämä alkaa olla takanapäin ja jos toden sanon, en olisi tehnyt koko keikkaa, jos olisin kaiken tiennyt, mutta ei niitä aikusia lapsia saa enää takaisinkaan työnnettyä.
Ovat toki lapset jonkin ilonkin järjestäneet, mutta vielä enemmän rankkoja suruja.Kai olen pettynyt enemmän omiin odotuksiini kuin lapsiin. Itsekästä ja piittaamatonta joukkoa olen kasvattanut, vaikka ihan toisenlaiseen tulokseen pyrin ja kuvittelin. Kun olen itse lähimmäisrakas ja auttavainen, luulin lapsien oppivan mallin kautta, mutta niille merkitsee vain raha. Aikaa niillä ei ole des itselleen.
Puhun yksikössä, koska mies jäi joukosta jo vuosikymmenet sitten eikä ole osaansa hoitanut missään määrin.Lienee silläkin vaikutusta ainakin sen verran, ettei kukaan lapsista ni halua koskaan edesd naimisiin, saati lapsia.
Ai ai kun oli helppoa kun ne pienet tuttisuut kiipesivät syliin. Maailma oli pieni ja hallittavissa, mutta jotain osaan sanoa vaikeuksistakin kun olen 22 vuotta yhtäjaksoisesti kuljettanut lapsia hoitopaikkaan, siis yksin ja samalla hoitanut monimutkaista virkaani.
Nyt yksin täällä ihmettelen. Olipa se matka. Varis raakkuu puussa. Odottaa pähkinöitään ja saamaan tulee.

 

[surullista]

Se ihanan kamala elämä alkaa olla takanapäin ja jos toden sanon, en olisi tehnyt koko keikkaa, jos olisin kaiken tiennyt, mutta ei niitä aikusia lapsia saa enää takaisinkaan työnnettyä.
Ovat toki lapset jonkin ilonkin järjestäneet, mutta vielä enemmän rankkoja suruja.Kai olen pettynyt enemmän omiin odotuksiini kuin lapsiin. Itsekästä ja piittaamatonta joukkoa olen kasvattanut, vaikka ihan toisenlaiseen tulokseen pyrin ja kuvittelin. Kun olen itse lähimmäisrakas ja auttavainen, luulin lapsien oppivan mallin kautta, mutta niille merkitsee vain raha. Aikaa niillä ei ole des itselleen.
Puhun yksikössä, koska mies jäi joukosta jo vuosikymmenet sitten eikä ole osaansa hoitanut missään määrin.Lienee silläkin vaikutusta ainakin sen verran, ettei kukaan lapsista ni halua koskaan edesd naimisiin, saati lapsia.
Ai ai kun oli helppoa kun ne pienet tuttisuut kiipesivät syliin. Maailma oli pieni ja hallittavissa, mutta jotain osaan sanoa vaikeuksistakin kun olen 22 vuotta yhtäjaksoisesti kuljettanut lapsia hoitopaikkaan, siis yksin ja samalla hoitanut monimutkaista virkaani.
Nyt yksin täällä ihmettelen. Olipa se matka. Varis raakkuu puussa. Odottaa pähkinöitään ja saamaan tulee.

Aika hurjaa ja surullista.

Itse taas olen sisarieni kanssa mitä kiitollisin ihminen omalle isälleni siitä, että hän on kasvattanut meistä tällaisia millaisia nyt olemme. Isäni on maailman paras isä; hyvä ja turvallinen, kuin kallio, johon voi luottaa ja joka ei koskaan petä.

Toivon todella, että joku päivä, kun oma lapsemme on aikuinen, hän ajattelisi omista vanhemmistaan samalla tavoin. Eläisi omaa elämäänsä, mutta ei unohtaisi juuriaan.

Minä tunnen eläväni nyt parasta aikaa. Lapsi on juuri oppinut kävelemään, oppii päivittäin uusia asioita, miehen kanssa olemme rakastuneet uudelleen ja hän palvoo maata jalkojemme alla, on hyvä isä ja haluaa olla lapsen elämässä mukana täysipainoisesti.

 

[kysyvä]

Se ihanan kamala elämä alkaa olla takanapäin ja jos toden sanon, en olisi tehnyt koko keikkaa, jos olisin kaiken tiennyt, mutta ei niitä aikusia lapsia saa enää takaisinkaan työnnettyä.
Ovat toki lapset jonkin ilonkin järjestäneet, mutta vielä enemmän rankkoja suruja.Kai olen pettynyt enemmän omiin odotuksiini kuin lapsiin. Itsekästä ja piittaamatonta joukkoa olen kasvattanut, vaikka ihan toisenlaiseen tulokseen pyrin ja kuvittelin. Kun olen itse lähimmäisrakas ja auttavainen, luulin lapsien oppivan mallin kautta, mutta niille merkitsee vain raha. Aikaa niillä ei ole des itselleen.
Puhun yksikössä, koska mies jäi joukosta jo vuosikymmenet sitten eikä ole osaansa hoitanut missään määrin.Lienee silläkin vaikutusta ainakin sen verran, ettei kukaan lapsista ni halua koskaan edesd naimisiin, saati lapsia.
Ai ai kun oli helppoa kun ne pienet tuttisuut kiipesivät syliin. Maailma oli pieni ja hallittavissa, mutta jotain osaan sanoa vaikeuksistakin kun olen 22 vuotta yhtäjaksoisesti kuljettanut lapsia hoitopaikkaan, siis yksin ja samalla hoitanut monimutkaista virkaani.
Nyt yksin täällä ihmettelen. Olipa se matka. Varis raakkuu puussa. Odottaa pähkinöitään ja saamaan tulee.

Kuinka monta niitä lapsia mahtaa olla, jos 22 vuotta joutuu yhtäjaksoisesti kulettamaan niitä hoitoon? Jos lapset on samalle miehelle ja mies jäi jo alkutaipaleella pois perhekuvioista, niin liiottelun maku on vahva. Ei ihme jos lapsetki on mitä on.

 

[lapsettomuuden valinnut]

Ei ihme jos lapsetki on mitä on.

Tämä on yksi syy (monista), että olen iloinen kun en edes halua lapsia
Teki miten päin vaan, niin jos lapsi tai joku niistä kasvaa paskiaiseksi, syy on aina äidissä. Ja kumminkin väitetään että "jokainen äiti tekee parhaansa".
Pahimpia syyllistäjiä on toiset äidit.

 

[sukupolvesta toiseen kulkeva negatiivisuus?]

Ovat toki lapset jonkin ilonkin järjestäneet, mutta vielä enemmän rankkoja suruja. Kai olen pettynyt enemmän omiin odotuksiini kuin lapsiin. Itsekästä ja piittaamatonta joukkoa olen kasvattanut, vaikka ihan toisenlaiseen tulokseen pyrin ja kuvittelin.

Olisiko teillä jokin sukupolvien ketju, jossa tyytymättömyys menee äidiltä lapsille? Minkälaiset ovat välisi omiin vanhempiisi? On nimittäin yleisempää se, että ihmiset todella kasvattavat itsekästä sakkia, mutta silti ovat sitä mieltä, että lapset ovat maailman parhaita. Vanhemmat eivät moiti lapsiaan, jos oma mielenterveys on kunnossa. Yritä saada apua itsellesi ja antaa niin itsellesi kuin lapsillesi arvostusta.

 

[olepa tarkkana]

Ei ihme jos lapsetki on mitä on.

Tämä on yksi syy (monista), että olen iloinen kun en edes halua lapsia
Teki miten päin vaan, niin jos lapsi tai joku niistä kasvaa paskiaiseksi, syy on aina äidissä. Ja kumminkin väitetään että "jokainen äiti tekee parhaansa".
Pahimpia syyllistäjiä on toiset äidit.

Ei kyllä pahimpia syyllistäjiä ovat ne lapsettomat, jotka eivät näe lapsissa juuri mitään hyvää ja joiden mielestä äiti joko roikkuu lapsissaan tai laiminlyö näitä.

Et sinä sen takia ole lapseton, että äideiltä vaaditaan paljon vaan siksi, ettet halua lapsia.

 

[lapsettomuuden valinnut]

Ei kyllä pahimpia syyllistäjiä ovat ne lapsettomat, jotka eivät näe lapsissa juuri mitään hyvää ja joiden mielestä äiti joko roikkuu lapsissaan tai laiminlyö näitä.

Kumma kyllä, mun tuntemat äidit ovat täysin eri mieltä... Kas kun internet ja sen joskus turhan räiskyvät keskustelut eivät ehkä sittenkään edusta todellista maailmaa ihan suoraan yksi-yhteen.

Et sinä sen takia ole lapseton, että äideiltä vaaditaan paljon vaan siksi, ettet halua lapsia.

Ensinnäkin, älä ala sanella mitä minä koen ja tunnen.
Toisekseen, luepa viestit tarkemmin ennenkuin alat määkiä tuohtuneena. En sanonutkaan että olen sen takia lapseton, vaan että se on yksi syy olla ILOINEN siitä, että olen lapseton.

 

[ja onni seuraa sen antajaa]

Et sinä sen takia ole lapseton, että äideiltä vaaditaan paljon vaan siksi, ettet halua lapsia.

Ensinnäkin, älä ala sanella mitä minä koen ja tunnen.
Toisekseen, luepa viestit tarkemmin ennenkuin alat määkiä tuohtuneena. En sanonutkaan että olen sen takia lapseton, vaan että se on yksi syy olla ILOINEN siitä, että olen lapseton.

Aivan. Sitten saat olla rauhassa iloinen. Toivottavasti olet iloinen myös siitä, että niin monen äidin kohdalla on totta se, että kun paljon antaa niin paljon saa.

 

[onks tää tyyppi tosissaan..?]

Vanhemmat eivät moiti lapsiaan, jos oma mielenterveys on kunnossa.

Ehkä sinunkin lapsestasi kasvaa parhaista yrityksistäsi huolimatta väkivaltainen narkomaani. En todellakaan toivo sitä, mutta ehkä saat sitten vähän realistisempaa perspektiiviä noihin röyhkeisiin kommentteihisi.

 

[valitan]

Vanhemmat eivät moiti lapsiaan, jos oma mielenterveys on kunnossa.

Ehkä sinunkin lapsestasi kasvaa parhaista yrityksistäsi huolimatta väkivaltainen narkomaani. En todellakaan toivo sitä, mutta ehkä saat sitten vähän realistisempaa perspektiiviä noihin röyhkeisiin kommentteihisi.

Minusta sinä olet nyt röyhkeä.

 

[////]

Vanhemmat eivät moiti lapsiaan, jos oma mielenterveys on kunnossa.

Ehkä sinunkin lapsestasi kasvaa parhaista yrityksistäsi huolimatta väkivaltainen narkomaani. En todellakaan toivo sitä, mutta ehkä saat sitten vähän realistisempaa perspektiiviä noihin röyhkeisiin kommentteihisi.

Minusta sinä olet nyt röyhkeä.

Mutta onneksi sinä olet viisas, kaikentietävä, henkevä ja syvällinen.

 

[hassu kirjoittelija]

Kirjoitat hassusti, mutta samalla kiehtovasti. Lineaarisen tekstin lomasta saa kuvan verkkokudelmasta, aidosta ajattelun liikkeestä. Ideasi ovat hyviä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että filosofian tila on jotenkin retuperällä Suomessa.
Ramppasin takavuosina muutamilla luennoilla. Filosofi Timo Airaksinen on ateisti.
Hän ja Esa Saarinen on omia persooniaan.

Saarinen on huipputyyppi.

Jonkun tutkimuksen mukaan Suomeen tulee muutaman kymmenen vuoden sisällä huikea ihmismäärä maahanmuuttajia Lähi-idästä. Silloin tilanne varmasti muuttuu naistutkimuksen osalta. Pakkohan sen on muuttua.

Aivan. Meillä totisesti pitäisi olla filosofista pohdintaa täällä, sillä maailmankuvaamme tulee hämmentämään sirpaleita kaikista kulttuureista - ja niissä äitiyden, lapsettomuuden ja naiseuden kokemukset ovat aivan toisin rakentuneita kuin meillä.

Mikä estää toimittajia tekemästä non stop tosi teeveetä leikkipuistoista, kaupoista tai viakka näiltä Ellien sivuilta.

Taas hyvä idea.

http://matwww.ee.tut.fi/hypmed/elements/node5.html

Googletin sanan lineaarinen teksti. Kävin äsken lukemassa Ellit/Lukunurkkapalstaa.
Kirjoittajan elämä on vaikeaa. Ammattikirjoittajankin käsikirjoitus pitää kirjoittaa useita kertoja uusiksi. Käytän uusiksi sanaa vieläkin henkeä haukkoen. Kauan sitten yo-kirjoituksissa sanasta sai minuspisteitä.

Olen lukenut Esa Saarisen kirjoja. Työkaverini on hänen tuttu. Telkkarista olen katsonut miehen juttuja.

Olen edelleen sitä mieltä, että suomalaiset naisfilosofit pitävät matalaa profiilia.

Filosofia ei enää minua erityisemmin kiehdo.

Kirjoitan vapaata tajunnanvirtaa töiden lomassa. Kerroin äsken työkaverille Hesarin uutisesta, jossa kerrottiin opetusministeriön jakaneen miljoonia euroja tiskin alta.

Miksi en älynnyt laittaa hakemusta ja saisin kirjoittaa rauhassa koko rahan edestä.
Haamukirjoittaja korjaisi pahimmat hassut jutut pois.

Kyllä filosofeja tarvitaan. Ihmiset eivät millään voi uskoa, että oman pään ajatukset ovat painokelpoista tavaraa. Jos joku on väitellyt alalta tohtoriksi, niin silloin asia on ihan järkeenkäypä.

Eikö Antiikin Kreikassa vain istuttu ja juteltu viisaita. Sitten joku keksi kirjoittaa jutut paperille. Ei noin hyviä älynväläyksiä saa päästä tuuleen lentämään.

Tänään tulee aika kovasti eikä ikkunaa voi pitää auki.

Ajattelin tätä viestiketjua eilen illalla kotona. Minusta tästä vatkaamisesta tulee huono olo. Lopetan kirjoittelun tässä ketjussa. Erica Jong kirjojakin luin aikoinaan muutaman.
Mitähän sekin nainen nykyään puuhaa. Onkohan kirjoittamisen aiheet muuttuneet, kun ikää tulee....

 

[Elämän oikkuja]

Totta kai on surullista, jos lapsesta tulee narkomaani tai hänellä on väkivaltainen puoliso. Ei se välttämättä ole läheskään aina vanhempien syy. Minusta riittää, että vanhempana yrittää parhaansa. Kun antaa lapsille aikaa ja yrittää vahvistaa heidän itsetuntoaan, niin ehkä sitten aikanaan lapsella on vahvuutta kieltäytyä hyväksymästä väkivaltaista seurustelukumppania ja irrottautua sellaisesta tai vastaavasti rohkeutta sanoa ei huumeille.

Itse olen koettanut omista lapsistani kasvattaa sellaisia, että heillä olisi kykyä rakastaa itseään ja kykyä tulla toimeen itsensä kanssa siten, että he osaavat myös olla yksin ja osaavat sietää elämän arkea, sillä aina ei voi olla juhlaa. En siis ole "curling-vanhempi". En piilottele rakkautta ja yritän valaa uskoa lapsiini, että he ovat hyviä ihmisiä ja aina riittää, että tekee parhaansa, joten ei tarvitse voittaa aina. Esimerkiksi yksi lapsistani ihaili pitkään niitä lapsia, jotka uskalsivat hypätä uimahallissa 5m hyppytornista alas. Lapseni keräsi rohkeutta pitkään ja kun hän vihdoin uskalsi hypätä alas, hänestä näki, miten hänen silmänsä loistivat. Kyse ei ollut mistään huippuhienosta hypystä, vaan siitä, että hän ylitti itsensä. Kun tuon tyyppisiä onnistumisen elämyksiä kokee, niin oppii samalla myös sen, että elämässä monia asioita saa, kun uskaltaa yrittää ja jotkut asiat pitää vain itse hoitaa, eikä niitä voi jättää muiden tehtäväksi.

En tiedä, millaisia aikuisia lapsistani tulee, mutta ainakin olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä meillä on yhdessä ollut. Toivon, että olen kiitollinen lapsistani ja muistan hyviä muistoja silloinkin, jos aikuisena lapseni eivät valitsekaan sellaisia asioita, joita haluaisin.

Haluan tukea lapsia valinnoissani, mutta en voi päättää asioista heidän puolestaan esim. ammatteja tai koulutuksia. Toisaalta se on itsellekin tietyllä tavalla helpotus, että aikuisena he tekevät itse omat valintansa, joten he ottavat vähitellen vastuuta itsestään. Tietyllä tavalla toki huoli (ja ilo) lapsista säilyy loppuiän, mutta onhan se ihan erilaista olla vanhempi sellaiselle lapselle, joka ei enää asu kotona.