inan
En tiedä oikein keneltä kysyä neuvoa,joten turvaudun teihin.
Olen seurustellu noin pari kuukautta 23 vuotiaan miehen kanssa. Asumme eri paikkakunnilla ja näemme silloin tällöin kun käyn vanhempien luona koska hän asuu heidän kanssaan samalla paikkakunnalla.
Muuten menee hyvin kun olemme yhdessä ja hän osoittaa välittävänsä minusta todella paljon. Ongelma on se ettei hän erossa ollessamme tajua oikein pitää mielestäni tarpeeksi yhteyttä. Voi mennä kolmekin päivää etten hänestä kuule mitään...Sitten jos yritän soittaa, hän ei aina edes soita takaisin.
Hän on todella kiireinen töidensä puolesta ja puhelin soi jatkuvasti, ymmärrän ettei hän aina ehdi soitella ja jutella ""turhia"". Silti se stressaa minua.
Olen siitä miehelle sanonut, hän sanoi ettei ole hänen tapansa olla kokoaikaa yhteydessä ettei ole sen kummemmasta kyse. Hetken kerrottuani miten asia minua vaivaa, hän paransi muutamaksi päiväksi tapansa.
Periaatteessa asia on pieni,mutta minulle se on iso asia. Sitä mies ei edelleenkään tunnu tajuavan.
Ehkä olen reagoinut vähän ylikin koska entisissä suhteissa minut on aina jätetty kännykän välityksellä tai sitten miehestä vaan ei ole enää kuulunut mitään. Sen takia joudun miltei paniikkiin jos en saa miestäni kiinni.
Se on todella inhottavaa. Miten voisin sanoa hänelle nipottamatta että asia on minulle todella tärkeä ja etten halua pelätä koko ajan että mitä jos hänkin vain lopettaa yhteydenpidon?
Tiedän järjelläni ettei hän niin tee ja että hän välittää minusta todella, vei hän minut jo vanhempiensa luoksikin ja tuntuu että kerrankin minulla on vähän vakavampi suhde. Silti erossa ollessa tuntuu joltain ihan muulta.
Olen seurustellu noin pari kuukautta 23 vuotiaan miehen kanssa. Asumme eri paikkakunnilla ja näemme silloin tällöin kun käyn vanhempien luona koska hän asuu heidän kanssaan samalla paikkakunnalla.
Muuten menee hyvin kun olemme yhdessä ja hän osoittaa välittävänsä minusta todella paljon. Ongelma on se ettei hän erossa ollessamme tajua oikein pitää mielestäni tarpeeksi yhteyttä. Voi mennä kolmekin päivää etten hänestä kuule mitään...Sitten jos yritän soittaa, hän ei aina edes soita takaisin.
Hän on todella kiireinen töidensä puolesta ja puhelin soi jatkuvasti, ymmärrän ettei hän aina ehdi soitella ja jutella ""turhia"". Silti se stressaa minua.
Olen siitä miehelle sanonut, hän sanoi ettei ole hänen tapansa olla kokoaikaa yhteydessä ettei ole sen kummemmasta kyse. Hetken kerrottuani miten asia minua vaivaa, hän paransi muutamaksi päiväksi tapansa.
Periaatteessa asia on pieni,mutta minulle se on iso asia. Sitä mies ei edelleenkään tunnu tajuavan.
Ehkä olen reagoinut vähän ylikin koska entisissä suhteissa minut on aina jätetty kännykän välityksellä tai sitten miehestä vaan ei ole enää kuulunut mitään. Sen takia joudun miltei paniikkiin jos en saa miestäni kiinni.
Se on todella inhottavaa. Miten voisin sanoa hänelle nipottamatta että asia on minulle todella tärkeä ja etten halua pelätä koko ajan että mitä jos hänkin vain lopettaa yhteydenpidon?
Tiedän järjelläni ettei hän niin tee ja että hän välittää minusta todella, vei hän minut jo vanhempiensa luoksikin ja tuntuu että kerrankin minulla on vähän vakavampi suhde. Silti erossa ollessa tuntuu joltain ihan muulta.