Lueskelin englanninkielisiä linkkejä. Sellaista kysyisin vielä kohtalotovereilta tai muuten viisaammilta, että miten kykenee muuttamaan ajatusmalliaan niin, että toinen ihminen ei todella ole hyvä ja kiltti, vaan mahdollisesti joko laskelmoidusti hallitseva saavuttaakseen tavoitteitaan tai sitten tiedostamattaan sellainen? Joku minussa saa minut aina uskomaan ihmisistä hyvää ja ajattelemaan, että tietyt olosuhteet , tapahtumat tai traumat vain laukaisevat sitten "häiriökäytöstä". Pohjimmiltaan kuitenkin uskon ihmisissä hyvää ja kaiken pahan keskelläkin uskon sen olemassaoloon ja näen/muistan ne hyvät asiat, enkä kaikkea sitä kamalaa, jonka olen päättänyt olevan viimeisen pisaran.
Minulle on hyvin vaikeaa ymmärtää, että mies ei usko minusta hyvää, vaan vain pahaa perusteena pääsääntöisesti hänen omat kuvitelmansa siitä, mitä on tapahtunut, kuten esim. että jos en uskalla ja halua häntä tavata, niin toinen vaihtoehto on, että olen pettämässä ja koska tämä pettäminen on tapahtunut niin monta kertaa, ei hän usko minussa enää mihinkään ja vihaa minua lopun elämänsä ja laittaa minut kärsimään. Pettämisen todisteena on se, että olen riitauttanut tilanteen kertomalla nätisti, etten jaksa millään nyt tavata, koska pelkään huutoa. Sitten olen saanut vapauden tehdä mitä haluan ja tottakai sitten vain petän, eikä minulla ole ketään todistamassa mitä on tapahtunut. Aivan ilmiselvää ja naivin läpinäkyvää toimintaa, kertoo hän. Enhän minä voi mustaa valkoiseksi muuttaa hänen mielessään, jos hän on vain pimeydessä...