Apua tarvitsisin taas/ihmissuhdekriiseilyä

  • Viestiketjun aloittaja Ricki
  • Ensimmäinen viesti
"Joo"
Miksi hän uskoo minusta vain kaikkea pahaa ja yrittää etsiä joka paikasta,joka asiasta todisteita minun pahuudestani?
Siksi että miehes tietää, että niin kauan kun se syyttää sua millon huoraamisesta, huonosta äitiydestä, manipuloinnista, valehtelusta ja ties mistä, se saa sut pidettyä ittessään kiinni selittelemässä, vakuuttelemassa, todistelemassa ja itkeskelemässä sitä kuinka sää et oo yhtään sellanen.

Sun eksäs on siis sitä mieltä että sinä oot huora. So not. Siinähän on. Sinä tiiät ite miten asia on, joten aivan sama mitä mies luulee. Mies väittää sun valehdelleen ja puuhailleen selän takana. No, jos hän haluaa niin uskoa niin se on ikävää. Mut ei sillä ole mitään väliä. Jos ei kuuntele järkipuhetta niin sittenhän ei.

Mutta sä et saavuta yhtään mitään sillä että kuvittelet voivas miehelle todistaa ettei sussa oo mitään vikaa ja sinä et oo tehny mitään pahaa. Jos se ei usko niin sittenhän ei.
 
"vieras"
Kuulostaa täysin samoilta asioilta, joita mun hullu ex mulle lateli. Mutta tiedätkö mitä? Kun pääsin siitä ku*ipäästä eroon, elämä muuttui heti paremmaksi. Ei tarvinnut pelätä enää. Sai tehdä asioita ihan normaalisti, eikä tarvinnut jatkuvasti olla varpaillaan, ettei toinen suutu.

Eikä ex uhkauksistaan huolimatta haukkunut mua kellekään, vaikka niin väitti. Haukkui myös huoraksi ja ties miksi. Mutta kun en enää välittänyt, mitä hän voi tehdä? Kun hän sanoi kertovansa kaikille, millainen olen, sanoin että go for it. Mua ei enää kiinnosta.

Mua ainoastaan pelotti, että hän löytää toisen onnettoman, joka ei näe tarpeeksi ajoissa hänen lävitseen. En tiedä, onko hän ollut monessako parisuhteessa jälkeeni, toivon ettei ainakaan ole enää hakannut ketään. Alkuaikoina toivoin, että hän kuolisi pois maailmaa pilaamasta. Nykyään en enää ajattele häntä, kuin hyvin harvoin (kuten nyt ). Ja onnittelen itseäni että sain elämäni järjestykseen.
 
been there, done that
Lyhyesti: miehesi on epätasapainoinen ja hirveä ihminen, luultavasti jonkinasteinenh persoonallisuushäiriö. Sinussa ei ole mitään vikaa, etkjä ole toiminut väärin, mutta voit huonosti niin kauan, kuin joudut olemaan hänen kanssaan tekemisissä.
Ratkaisu: älä ole häneen missään yhteyksissä (jos avioeron, lasten asioiden yms takia on pakko, niin sitten on, mutta EI MILLISEKUNTIAKAAN ENEMÄPÄÄ!) Hlkää ajatus siitä, että olisit jotenkin syyllinen,t ai että voisit koskaan "todistaa" miehellesi jotain, tai saada hänet keskustelemaan järkevästi kanssasi ja huomioimaan tunteesi ja tarpeesi. Sitä ei tapahdu.

Osaatko englantia? Jos, tuossa hyvä sivusto:
http://www.angelfire.com/zine2/narcissism/narcissism_checklist.html
 
"vieras"
Lyhyesti: miehesi on epätasapainoinen ja hirveä ihminen, luultavasti jonkinasteinenh persoonallisuushäiriö. Sinussa ei ole mitään vikaa, etkjä ole toiminut väärin, mutta voit huonosti niin kauan, kuin joudut olemaan hänen kanssaan tekemisissä.
Ei ole ihan totta. Täysin terveet ihmiset osaavat päästä eroon suhteesta, joka on heille haitallinen. Täytyy ymmärtää omakin osuus ja vastuullisuus, muuten on samanlaisessa tilanteessa kohta uudestaan. Pahoinpitelevien ja alkoholistien kanssa yhteen päätyvät ovat usein hyvin rikkinäisistä olosuhteista tulleita, eivätkä vaan mene suhteen kuluessa "pilalle".
 
hei aaapeee
Mulla samantyyppinen mies ja nyt olen päättänyt lähteä lopullisesti
Takana kaksi eroa ja aina olen takaisin mennyt,ikävä kyllä.
Nyt haluan aloittaa oman elämän ja saada aluksi itseni kuntoon.
 
saamasi pitää
Mä annan sulle konkreettisia ja ronskeja neuvoja.
1) Älä enää vastaa miehen puheluihin äläkä tekstiviesteihin. Ilmoita hänelle, että tästä lähtien kommunikoitte vain ja ainoastaan sähköpostilla. Vaihda salainen puhnro ja poista miehen numero.

2) Kun miehesi lähettää sulle syyttäviä ja solvaavia viestejä, ÄLÄ VASTAA niihin yhtään mitään. Ei sanaakaan. Täydellinen hiljaisuus. Ainoa, mihin voit vastata, on oikeasti asiallisiin kysymyksiin esim vaikka lastenvalvojalle menosta. Ja silloinkin vastaat lyhyesti ja ytimekkäästi, älä provosoidu äläkä lähde mukaan siihen pyöritykseen johon se yrittää sut kuitenkin saada.

3) LOPETA itsesi syyttely ja asioiden vatvominen. YMMÄRRÄ, että sinä ET ole vastuussa miehesi tunteista tai sanoista tai käytöksestä. Miehesi on, sinä olet vastuussa vain ja ainoastaan omista asioistasi.

Niin kauan kun sä mietit "mitä jos"-ajatuksia (mitä jos mä oisinkin ollut toisenlainen, mitä jos mä en oiskaan koskaan sanonut miehelle näin tai mitä jos en oiskaan koskaan tehnyt sille näin), sä olet miehesi manipuloitavissa. LOPETA SE!!

Ota totaalinen etäisyys mieheesi. Ei yhteydenpitoa, ei tapaamisia, ei mitään. Äläkä missään nimessä näytä miehelle jos hermostut tai jos hän loukkaa sinua tai jos hän onnistuu pelottelemaan sinua. Se on kuin bensaa heittäisi liekkeihin.

Päätäntävalta on nyt sulla. Oletko sä valmis lopettamaan tuon helvetin, vai haluatko jatkaa sitä?

Mä tiedän mistä mä puhun. Mulla kesti kuusi pitkää vuotta taistella miehesi kaltaisesta eksästä eroon. Mä otin takapakkia monesti, ja mä tiedän tarkkaan mitä sä käyt nyt läpi. Mutta sun ei tarvitse kulkea yhtä vaikeaa reittiä kuin mulla. Mä kerroin sulle nyt ohjeet oikoreittiin, on vaan sun päätettävissä haluatko kulkea siitä vai et.
 
saamasi pitää
Niin ja tärkein unohtui.
Mikäli mahdollista, niin ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ANNA MIEHELLE YHTEISHUOLTAJUUTTA!
Sen tekemällä ojennat hänelle aseen, jota hän ihan tasan tarkkaan käyttää sinua vastaan vuosia. Siinä menee sun mielenterveys, mutta kaikista eniten siitä kärsivät lapset.

Mä tein tuon virheen, ja sen seurauksena mun lapseni käy pitkässä traumaterapiassa. Kiitos tunnekylmän isänsä, jolle huoltajuus oli vain ja ainoastaan väylä henkiseen väkivaltaan lapsesta välittämättä.
 
"vieras"
Ymmärrän oman osuuteni kyllä ja kaipaisinkin "ronskeja" toimintaohjeita, konkretiaa, mitä ja miten tehdä.
Minkä oman osuutesi? Eli sä syytät itseäsi, jos olisit toisenlainen mies olisi ihana? Niinkö?

Eiköhän tässä ole sulle ohjeita jo tullut, mitä vielä kaipaat lisää? Itse sun pitää se päätös tehdä, jatkatko moisen hullun kanssa vai et. Pahoin pelkään, että jatkat. Sääliksi käy sun lapsia, saavat oivan mallin kotoa miten parisuhteessa käyttäydytään. Mietipä tyttäresi samanlaiseen tilanteeseen, mitä neuvoja antaisit? Haluaisitko nähdä hänet samanlaisessa parisuhteessa?
 
aaapee
Minulla on yksinhuoltajuus.

Tiukkuus ja vähäsanaisuus näyttää laittavan lisää vettä myllyyn. Kun mies ei ole minulta saanut responssia, on tässä juuri tullut hirveitä uhkailuviestejä sos.viranomaisilla, ettei hän palauta lapsia tapaamisilta, että hän tekee elämästäni helvettiä jne.

Hän on kuulema kiltti,mutta minä tapan kaiken kiltteyden hänestä.

L.valvoja on varattu vasta elokuun alkuun heidän lomiensa vuoksi. Pitääkö lapset antaa hänelle sitä ennenkin?
 
"vieras"
No tottakai se jatkaa sitä juuri niin kauan, kun tietää, että aina vaan murrut. Ja voi jatkaa vaikka loppuelämän vaikka tekisit mitä. Silti pitää toimia kuten neuvottu.
 
"vieras"
Itse nauhoittaisin noita uhkailusoittoja ja säästäisin viestit, että on todistetta miehen kyvyttömyydestä hoitaa lapsia. Rikosilmoituksenkin tekisin jossakin vaiheessa.
 
aaapee
Olen vastannutkin vain asiallisesti, että sos.viranomaiset ovat tervetulleita tänne ja ehkä saan jopa arkeen apua. Lastenvalvojan olen varannut. Näistä hän riehaantuu entisestään,koska nimenomaan haluaa minun murtuvan ja rukoilevan,ettei tekisi mitään, olen ihan miten hän haluaa. Mutta kun nyt en pyytelekään anteeksi,hänen raivollaan ei ole rajoja.

Jos tulee kovia taistoja, niin toivottavasti oikeus voittaa. Sen tiedän, ettei mies tässä kunnossa kykene lapsista huolta pitämään ja taloudellinen tilannekin on vähintäänkin järkyttävä. Hän kuitenkin osaa hetken olla luottamusta herättävä ja hyvin manipulatiivinen ja laskelmoiva.
 
"vieras"
Olen vastannutkin vain asiallisesti, että sos.viranomaiset ovat tervetulleita tänne ja ehkä saan jopa arkeen apua. Lastenvalvojan olen varannut. Näistä hän riehaantuu entisestään,koska nimenomaan haluaa minun murtuvan ja rukoilevan,ettei tekisi mitään, olen ihan miten hän haluaa. Mutta kun nyt en pyytelekään anteeksi,hänen raivollaan ei ole rajoja.

Jos tulee kovia taistoja, niin toivottavasti oikeus voittaa. Sen tiedän, ettei mies tässä kunnossa kykene lapsista huolta pitämään ja taloudellinen tilannekin on vähintäänkin järkyttävä. Hän kuitenkin osaa hetken olla luottamusta herättävä ja hyvin manipulatiivinen ja laskelmoiva.
Tätä linjaa sinun täytyy määrätietoisesti jatkaa. Mikään muu ei auta. Joka kerta kun erehdyt ja murrut, niin tulee takapakkia. Keskityt nyt omaan elämään ja positiivisiin asioihin ja annat hullun riehua yksinään.
 
kldg
Tätä mä just tarkoitin.
Jos se uhkailee sua lastensuojelulla, et kommentoi sanallakaan. Et yhdelläkään. Jos se syyttelee sua jostain vaikka lapsiin liittyvästä, et vastaa sanallakaan. Se provosoi sua, ja sä meet siihen mukaan. Ja koska sä meet siihen mukaan, niin se jatkaa.

Sä sanot yhdesti asiasi, ja sen jälkeen et enää palaa siihen etkä mihinkään muihin provoyrityksiin joita se vastauksissaan syöttää.

Mä ymmärrän, että se itsensä puolustaminen tulee ihan automaattisesti. Mutta älä tee sitä miehen nähden. Älä reagoi. Mitenkään.
 
been there, done that
[QUOTE="vieras";24085738]Ei ole ihan totta. Täysin terveet ihmiset osaavat päästä eroon suhteesta, joka on heille haitallinen. Täytyy ymmärtää omakin osuus ja vastuullisuus, muuten on samanlaisessa tilanteessa kohta uudestaan. Pahoinpitelevien ja alkoholistien kanssa yhteen päätyvät ovat usein hyvin rikkinäisistä olosuhteista tulleita, eivätkä vaan mene suhteen kuluessa "pilalle".[/QUOTE]

Höpsis pöpsis :)
se on prosessi - täysin tervekin, suorastaan ihanteellisissa oloissa kasvanut ihminenkin voi murtua ja muuttua varjoksi itsestään "ihmissuhteessa" sairaan hmisen kanssa. Siinä ei sitten noin vaan eroon päästäkään. Omat rajat ylittyvät kerta kerralta pikkuisen enemmän ja enemmän ja käsitys normaaliudesta hämärtyy vähitellen. Aluksi antaa anteeksi vaikkapa huonon käytöksen, koska hyvä ihminen tekee niin, lopulta ei enää osaa sanoa, mikä on hyväksyttävää ihmissuhteessa ja mikä on oma tahto. Se tapahtuu vähitellen. Uhrin syyllistäminen läheisriippuvuudesta tai vastaavasta on turhaa ja vahingollista eikä auta eroon tilanteesta.
 
aaapee
Juuri näin tapahtuu. Rajat ylittyvät kerta kerralta vähän enemmän. Joka kerta päättää,että tämä on viimeinen pisara, mutta syyllistyksen ja painostamisen kautta aina kuitenkin jatketaan. Mies on mesonnut eroa kymmeniä, ehkä satakin kertaa kovin sanoin haukkuen, ettei tällaisen laskelmoivan huoran jne. kanssa halua olla missään tekemisissä ja ikuinen hyvästi. Kuitenkin hän on aina olettanut kaiken olevan silti ennallaan ja kyllä hän suostuu kanssani jatkamaan, jos vain muutun. Perään en ole ehtinyt itkeä, koska kaikki on tapahtunut hänen aikatauluillaan ja ehdoillaan.
Vähitellen normaalin käsite on hämärtynyt täysin.

Täytynee vaihtaa numeroa, ainakin hetkeksi. Tekstareita tulee ja teksti on kamalaa.
 
aaapee
Lueskelin englanninkielisiä linkkejä. Sellaista kysyisin vielä kohtalotovereilta tai muuten viisaammilta, että miten kykenee muuttamaan ajatusmalliaan niin, että toinen ihminen ei todella ole hyvä ja kiltti, vaan mahdollisesti joko laskelmoidusti hallitseva saavuttaakseen tavoitteitaan tai sitten tiedostamattaan sellainen? Joku minussa saa minut aina uskomaan ihmisistä hyvää ja ajattelemaan, että tietyt olosuhteet , tapahtumat tai traumat vain laukaisevat sitten "häiriökäytöstä". Pohjimmiltaan kuitenkin uskon ihmisissä hyvää ja kaiken pahan keskelläkin uskon sen olemassaoloon ja näen/muistan ne hyvät asiat, enkä kaikkea sitä kamalaa, jonka olen päättänyt olevan viimeisen pisaran.

Minulle on hyvin vaikeaa ymmärtää, että mies ei usko minusta hyvää, vaan vain pahaa perusteena pääsääntöisesti hänen omat kuvitelmansa siitä, mitä on tapahtunut, kuten esim. että jos en uskalla ja halua häntä tavata, niin toinen vaihtoehto on, että olen pettämässä ja koska tämä pettäminen on tapahtunut niin monta kertaa, ei hän usko minussa enää mihinkään ja vihaa minua lopun elämänsä ja laittaa minut kärsimään. Pettämisen todisteena on se, että olen riitauttanut tilanteen kertomalla nätisti, etten jaksa millään nyt tavata, koska pelkään huutoa. Sitten olen saanut vapauden tehdä mitä haluan ja tottakai sitten vain petän, eikä minulla ole ketään todistamassa mitä on tapahtunut. Aivan ilmiselvää ja naivin läpinäkyvää toimintaa, kertoo hän. Enhän minä voi mustaa valkoiseksi muuttaa hänen mielessään, jos hän on vain pimeydessä...
 
"sara"
Minusta tuo sinun ex on mielisairas, diagnoosikin varmasti löytyis, jos tutkimuksiin lähtisi. Narsistiksi en heti leimaisi, mutta joku persoonallisuushäiriö tai vastaava löytyis varmasti.
Joten älä sinä ap itseäsi syytä noista tilanteista, nuo miehen väitteet ovat ihan sairaita ja vailla järkeä. Sinun pitää vaan nyt käydä tavallaan päässäsi tämä kaikki läpi ja hyväksyä menneeksesi, sitten se alkaa helpottamaan :)
 
aaapee
Laitoin puhelimen kiinni saatuani juuri ikäviä viestejä jälleen. Minulla oli kuulema kaikki mahdollisuudet rauhaan, mutta en kutsunut häntä paikalle sovintos.... harrastamaan, vaikka hän kuinka yritti vihjailla sekä suoraan että menemällä etsimään parempaa. Hän on kuulema ajellut ohi öisin tarkistaen tilanteen ja voi kuinka hänellä käy minua surku, kun olen vedättänyt häntä ontuvasti uskoen, että hän olisi tyhmä.

Hänelle ei mene perille se, että en halua hänen kanssaan viettää yhtään aikaa millään tasolla, kunnes hän on järjestänyt asioitaan ja pystyy asialliseen kommunikointiin. Tätä hän ei usko ollenkaan, koska eihän kukaan voi haluta olla olematta hänen kanssaan tekemisissä ilman, että siihen olisi kolmas osapuoli syynä. Hän ei voi uskoa, että syy on se, että en henkisesti kestä hänen läsnäoloaan. Hän ei hyväksy, että teen päätöksiä itsekkäästi, vaan minun pitäisi ajatella hänen tuskaansa ja haluaan/halujaan.

Mutta en siis vastaa mitään ja laitoin puhelimen pois päältä. Jostakin luin juristin ohjeita vaikeisiin eroihin ja kehoitetttiin varautumaan pitkiin oikeustaistoihin. Ehkä niin on paras, vaikka voimat ovat vähän vähissä. Pelottaa, jos oikeus ei voitakaan, mutta en saisi pelätä sitä etukäteen, vai kuinka?
 
aaapee
[QUOTE="vieras";24088870]Mikset säästä niitä ja tee rikosilmoitusta häirinnästä?[/QUOTE]

Olen tästä jutellut poliisin kanssa jo, eikä lähestymiskiellon hakeminen ole enää kaukana. Ei kai ole normaalia, että ei uskalla katsoa puhelintaan, kun pelkää, minkälaisia solvausviestejä siellä on tai kotonaan myös joutuu pelkäämään, tuleeko joku tarkistamaan, olenko kotona, mitä tekemässä ja kenen kanssa.
 
"vieras"
Sinuna hakisin ehdottomasti lähestymiskieltoa. Hulluhan tuo mies on, älä pidä enää mitään yhteyttä äläkä vastaa viesteihin mitään. Säilytä ne kuitenkin, voit sitten lapsien tapaamisesta neuvoteltaessa näyttää, miten tasapainoton mies on. Kyllä se siitä kirkastuu, tsemppiä! Älä vaan lankea miehen puheisiin enää, sulla on oikeus ja mahdollisuus päästä elämään normaalia elämää.
 

Yhteistyössä