:hug: Toivottavasti veljesi löytyy pian.Voimia sulle hirveesti.Ja tuosta hoitoon pääsystä sen verran,että asun sun kans samalla paikkakunnalla ja voin sanoa,että jos kriisitilanne tulee,niin apua ei todellakaan saa,ellei piirille joudu sisään.Sitten sitä apua vasta saa.Mies lähihoitaja ja sanoi juuri samaa,kun työkseen hoitaa myös mielenterveyspotilaita.Niitä ei seurata ,eikä kukaan käy niitä kattoon muut,kun kotipalvelu.Aina saa pelätä roikkuuko hirressä tai jotain muuta kun menee kattoon.
Sattui meillekkin kriisi,kun vauva kuoli 16+2 viikolla ja oli 6.keskenmeno.Tämä pisti koko tulevaisuuden sekaisin erinäisitä syistä joita en nyt jaksa kertoa,kun muualla olen jo jauhanut.Mutta kun oli pakko päästä psykologille tai johonkin purkamaan sairaalan jälkee,ettei pää olisi mennyt kokonaan sekaisin jo lastenkin takia,nii eipä päässyt mihinkään.Osastolla ei ollut viikonloppuna ketään kriisityöntekijää,ja kun maanantaina yritin soitttaa moneenkin paikkaan,että pääsee purkamaan asiaa,nii ei oota vain tarjottiin.Onneksi pääsin sitten opiskelijoille jutteleen,että sekin vähän helpotti omaa oloani.Känin sitten myös omassa neuvolassa jutteleen asiaa.Mutta sen sain kokea,että jos ihminen tarvitsee mielelleen apua,sitä ei todellakaan saa ellei ole ympäristölleen vaarallinen.Siskoni on sairastunut synnytyksen jälkeiseen psykoosiin useamman kerran,ja häntäkään ei hoitoon saatu,kun vasta oli jo ihan sekavassa ja pakkohoitoa vaativassa tilassa ja ei hällekkään hoitoa olisi saatu koska ei ollut ympäristölle vaarallinen,mutt koska oli lapsia ja me omaiset vahdittii ja vaadittii hoitoa.
Toivotaan,että veljesi on kunnossa ja nyt se jää teidän tehtäväksi saada hänet tajuamaan oma tilansa ja saada hakemaan apua.Ensimmäisenähän ne työntää pilleripurkkia kouraan,mutta on sekin jo alku.Tiedän,ettei teillä ole nyt helppoa ja vaikein on vasta edessä päin.Mielenterveyspotilaan läheisellä ei aina ole helppoa :'(