Millaisena sinä näet itsesi kun katsot peiliin?
Näetkö laihan naisen vai naisen jolla on ylimääräistä rasvaa ja turvotusta kehossa, naisen joka ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä?
Tunnetko että jokin asia elämässäsi ei ole hallinnassasi, tunnetko olevasi vailla hyväksyntää. Tunnetko, että vaikka et voi muuta elämääsi kontroloida niin ruoka on se joka ei voi voittaa sinua ja joka on sinun hallinnassasi?
Jos yrität syödä, sinulle tulee paha olo, ei täysinäisyyden takia vaan sen takia, että et saa syödä ja ruoka yrittää hallita sinua, etkä sinä sitä?
Liikutko myös paljon?
Tuli itseni mieleen 9 vuotta sitten.
Laihdutuksesta se alkoi ja siitä menin sitten pohjalle asti.
Tunsin kuten edellä kirjoitin ja kävin salilla ja juoksin mielettömästi. Vasta sitten kun vanhempani ja koulun terveydenhoitaja varasivat minulle ajan lääkäriltä aloin tajuamaan, että jokin on hullusti ja siitä alkoi pitkä tie eteenpäin. Tapasin toipumisaikanani mieheni ja hän auttoi minut terveeksi ja hän rakasti minua ja aloin tuntemaan, että on joku joka hyväksyy minut vaikka olisin millainen.
Nyt olen normaalipainoinen ja äiti, mistä olen ylpeä.
Kun nyt menet lääkäriin, kerrot oireesi joita on nyt. Sitten kerrot miten olet syönyt laihiksesi alussa ja sen mihin se johti.
Ensin sinun nykyisiä oireitasi helpotetaan ja tutkitaan ja hoidetaan ja sen jälkeen alkaa terapia jakso, ettet sorru enää uudestaan ja hyväksyt sairautesi.
Tiedän, että sanot nyt olen aivan kunnossa, mahalaukku on vain kutistunut, minulla mitään anoreksiaa ole, mutta sinun pitää tunnustaa se itsellesi, ennen et parane.
