Anteeks jo valmiiksi mutta purkaudun miehestä... PITKÄ

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyt purkaudun
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nyt purkaudun

Vieras
Eli meillä lapsi 1v. hän on kuopus ja koko tämän vuoden vaipan váihdot voi laskea kahden käden kanssa. Siis mitä mies on niitä vaihtanut.

Ei ole herännyt lapsen kanssa kuin ehkä kerran tai kaksi. lapsi nukkuu suht pitkään aamulla (9.00). Mies herää kyllä vanhemman lapsen kanssa (4v) mutta heti kun pienempi älähtää, minä joudun heräämään. Ainakin jos olen sanonut että antakaa edes tämän kerran mun nukkua univelat pois vaikka siinä menisi puoleenpäivään. (viimeks teininä nukkunu niin pitkään) mun yöunet on siin 5h paikkeilla ollut 4 vuotta ja alkaa väsyttää tää touhu.

Seuraa ei lapselle pidä, vaan istuu koneella aikapitkälti kokoajan. Vanhemman lapsen kanssa kuitenkin on jo pienestä asti touhunnut kamalasti mutta hyljeksii tätä toista... Meidän piti tehdä isyystesti jotta uskoi kuopuksen olevan hänen ja silti tuntuu olevan kuin ei hänen lapsi olisi. :ashamed: Vituttaa kun on tuollainen ja keskustellessani asiasta (huom:vain minä) niin vastaukset on "mjaa" "joo o" "mmhm" "jaa". Ei siis voi siksi aikaa edes lopettaa tietokoneella oloa ja olen siis lopettanut nämä turhat keskustelut.

Eroakin olen miettinyt mutta en täysin vaan näiden syiden vuoksi. Mutta musta on väärin että kuopus ei tartte uusia vaatteita just nyt, käyttäköön vanhemman lapsen vaatteita (eri sukupuolta). Kuopukselle on täytynyt netistä vaatteet osamaksulla tilata kun en hänen vaatteisiin saa rahaa ja itellä ei oo kerralla varaa ostaa mitään :(.

Sitten muihin. Mies sanoo että olen läski. (166cm/77g) no, on siinä aika paljon ylimäärästäkin, mutta en mä mielestäni niin läski ole ja ottaa huomioon että tosta painoon tulee paljon mun lihaksista (fyysistä ja raskasta työtä tehnyt koko lapsuuden ja teini-iän siihen asti että tulin ekaa kertaa raskaaksi ja edelleen treenaan) Mutta nyt kun olen laihtunut on se jotain epämääräistä muistanu "kehua".

Mun huomio on samaa maata kuopuksen kanssa, ei siis mitään. Johtuneeko tuosta läskistä mutta lämpö ja hellyys on nollassa, sitten saa esim. seksiä jos ITSE joka kerta aloitan ja hoidan homman loppuun. Se taas on mulle ihan turhaa kun en saa siitä mitään nautintoa (johtuu siitä kun äijä moukaroi itseluottamuksen maahan sanomalla lihavaksi) kehtaa siinä sitten olla rentona päällä ku pelkää että musertaa toisen alleen :(. Pusuttelua ei juur oo jos en itse sitä "hae" tai halimista yms. "Mä rakastan sua" on ihan outo käsite täällä päin.


Ennen oli toisin. Esikoisen syntymän aikaan ja toisen raskauden alkaessa vielä kaikki oli loistavasti, mies osallistui (paitti yö heräämisiin), vaihtoi vaipat ja leikki lapsen kanssa. Ruokki ja helli. Mäki sain paljon enemmän huomiota kun nykyään. Huoh, mihin se mies mihin rakastuin on kadonnut? :(

Anteeksi purkautuminen, oli vaan pakko kun miehelle ei kerta voi puhua.
Pitkä teksti mut kiitos jos jaksoit lukea :flower:
 
Hmm...miksi jouduit tekemään isyystestin? Ihan vaan yhtäkkiä kun mies ei uskonut että toinen lapsi on hänen..?
Oot treenannu koko teini-iän kunnes tulit raskaaksi? Kuinka nuoria olette? Ehkäpä mies ei ole ollut valmis perhe-elämään noin nuorena. Lapset sitoo, ehkei jaksa. Oliko toinen lapsi suunniteltu?
Minkälaista teidän yhteiselo oli ennen lapsia?
 
:(

Näitä samantapaisia kirjoituksia on täällä niiiiin usein... Älkää naiset antako miesten kohdella teitä noin! Lyökää faktat pöytään, vaatikaa pariterapiaa, puhukaa miehellenne. Jos nämä ei auta, jättäkää se paska. Ei kannata elää koko elämää toisen kynnysmattona, se tuhoaa teidät sisältä.

Miksi muuten mies epäilee, että toinen lapsi ei ole hänen? Jos olet häntä pettänyt, sitten vuodatuksesi on täysin turha, koska syy miehen käytökseen on siinä. Silloin kannattaa myös mennä pariterapiaan ja yrittää selvittää solmut. Jos ei käy, kannattaa erota.
 
Onko eka lapsi poika ja toinen tyttö? Ehkä toivoi toisesta lapsesta samaa sukupuolta eikä halua hoitaa toista ollenkaan, kun ehkä ei osaa olla eri sukupuolen kanssa.
 
Miten ihmeessä et saa nukuttua pidempään kuin viisi tuntia yössä jos kerran mies herää esikoisen kanssa ja vauva nukkuu yhdeksään? Onhan se jo aika yhdeksältä aloittaa aamu..!
 
Mitäs jos koittaisit tiputtaa sitä painoa? Parantaisi niin ulkonäköä, terveyttä kuin itsetuntoa. Jaksaakin paljon paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
 
No nyt ensinnäkin voimia ja tsemppiä ja pohtimaan mahdollisa ratkaisuja.

Voisko olla, että sun miehellä on jotenkin paha olla? Jostain muusta asiasta? Oliko kakkonen haluttu vai vahinko? Onko suhteessa ollut säröjä, syrjähyppyjä tai voisiko sellaine olla mahdollista, että hänellä olisi jotain vipinää muualla, muttei kehtaa lähteäkkään?

Mä kuolisin, jos hellyys ja lässytys loppuis suhteessa. Hiljanen päiväkin on jo vaikee. Ehkä teillä vaan on huono vaihe menossa?

Rahan kanssa ei kyllä sais mennä noin? Voisitko rekkautua johonkin pienemmälle keskustelufoorumille ja jutella siellä enemmän? Nimittäin mammojen välillä on aikapaljon foorumeillä, tuttavapiireissä toisten jeesailua, kun on kysymys lasten tarvikkeista. Se onkin ollut varmasti suuri apu monille, joille on tullut elämässä yllätyksiä. Ja kun jotain aina joskus auttaa, varmasti sitä apua saa takasinpäinkin. Kun antaa hyvän kiertää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysymyksiä;22522556:
Hmm...miksi jouduit tekemään isyystestin? Ihan vaan yhtäkkiä kun mies ei uskonut että toinen lapsi on hänen..?
Oot treenannu koko teini-iän kunnes tulit raskaaksi? Kuinka nuoria olette? Ehkäpä mies ei ole ollut valmis perhe-elämään noin nuorena. Lapset sitoo, ehkei jaksa. Oliko toinen lapsi suunniteltu?
Minkälaista teidän yhteiselo oli ennen lapsia?


Mies ei vaan uskonut. Tiedä sitten miksi. Siis tein raskaita töitä nuorena ja edelleen treenaan lihaksia (käsi). Mies oli valmis vielä toisen lapsen raskauden alku ja puolvälissä ja on kuulemma vieläkin(jos siitä nyt otti jotain selvää). 24-30v väliltä ollaan. oli toinen lapsi suunniteltu. Ennen lapsia oli juhlimista, menoa ja vipinää. Rakastettiin toisiamme paljon. mä edelleen rakastan kamalasti, mutta miehestä en ota selvää enää.
 
[QUOTE="Rouva";22522586]:(

Näitä samantapaisia kirjoituksia on täällä niiiiin usein... Älkää naiset antako miesten kohdella teitä noin! Lyökää faktat pöytään, vaatikaa pariterapiaa, puhukaa miehellenne. Jos nämä ei auta, jättäkää se paska. Ei kannata elää koko elämää toisen kynnysmattona, se tuhoaa teidät sisältä.

Miksi muuten mies epäilee, että toinen lapsi ei ole hänen? Jos olet häntä pettänyt, sitten vuodatuksesi on täysin turha, koska syy miehen käytökseen on siinä. Silloin kannattaa myös mennä pariterapiaan ja yrittää selvittää solmut. Jos ei käy, kannattaa erota.[/QUOTE]


Se siinä on kun en ole pettänyt. Miehen motiiveista ei mitään hajua miksi uskoi ettei ole hänen. :/
 
Mies ei vaan uskonut. Tiedä sitten miksi. Siis tein raskaita töitä nuorena ja edelleen treenaan lihaksia (käsi). Mies oli valmis vielä toisen lapsen raskauden alku ja puolvälissä ja on kuulemma vieläkin(jos siitä nyt otti jotain selvää). 24-30v väliltä ollaan. oli toinen lapsi suunniteltu. Ennen lapsia oli juhlimista, menoa ja vipinää. Rakastettiin toisiamme paljon. mä edelleen rakastan kamalasti, mutta miehestä en ota selvää enää.

Mies on pettäny sua. :(
 
Meillä ainakin isä osallistui aktiivisesti vain esikoisen hoitoon vauva-aikana. En ole kuitenkaan tulkinnut sitä niin, että olisi jotenkin tietoisesti vältellyt muita, vaan hänelle se isompien kanssa olo on vain luontevanpaa. Eli meillä minä olen hoitanut sekä kakkosen että kolmosen lähes täysi 1-vuotiaaksi, isä on sitten touhannut samaan aikaan vanhempien kanssa. Itse en ole nähnyt tässä isoa ongelmaa. Yöheräämiset ym. kuuluu minusta myös ilman muuta sille vanhemmalle, joka ei käy töissä.

Kuulostaa kyllä siltä, että teillä taustalla saattaa olla muutakin ongelmaa, mutta käsittääkseni aika monillakin käy niin, että isä ottaa enemmän vastuuta isommista ja äiti vauvasta.
 
Miten ihmeessä et saa nukuttua pidempään kuin viisi tuntia yössä jos kerran mies herää esikoisen kanssa ja vauva nukkuu yhdeksään? Onhan se jo aika yhdeksältä aloittaa aamu..!

Mulla on yöllä vaikeuksia saada unta. Johtuen siitä että kaikki tää ja muut tulee mieleen juuri illalla ja sitten en saa niitä pois mielestä enää. Olen koittanut saada epätoivoisesti unirytmiä kohdilleen. Jos lapsi herää yöllä, se tarkoittaa että mä herään täysin ja voin valvoa kaksikin tuntia sen jälkeen ja jos se tapahtuu kaksi kertaa, yö on "piloilla". Siksi haluaisin nukkua edes kerran vuodessa pitkään.
 
[QUOTE="vieras";22522611]Mitäs jos koittaisit tiputtaa sitä painoa? Parantaisi niin ulkonäköä, terveyttä kuin itsetuntoa. Jaksaakin paljon paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin.[/QUOTE]

Olen koko ajan laihduttamassa ja on niitä kiloja lähtenykkin paljon. Yritän koko aika olla parempi äiti/vaimo ja turhalta tuntuu... :(
 
Mies ei vaan uskonut. Tiedä sitten miksi. Siis tein raskaita töitä nuorena ja edelleen treenaan lihaksia (käsi). Mies oli valmis vielä toisen lapsen raskauden alku ja puolvälissä ja on kuulemma vieläkin(jos siitä nyt otti jotain selvää). 24-30v väliltä ollaan. oli toinen lapsi suunniteltu. Ennen lapsia oli juhlimista, menoa ja vipinää. Rakastettiin toisiamme paljon. mä edelleen rakastan kamalasti, mutta miehestä en ota selvää enää.

Käsilihasten treenaus ei kiinteytä muuta kroppaa.
 
[QUOTE="minä";22522665]Meillä ainakin isä osallistui aktiivisesti vain esikoisen hoitoon vauva-aikana. En ole kuitenkaan tulkinnut sitä niin, että olisi jotenkin tietoisesti vältellyt muita, vaan hänelle se isompien kanssa olo on vain luontevanpaa. Eli meillä minä olen hoitanut sekä kakkosen että kolmosen lähes täysi 1-vuotiaaksi, isä on sitten touhannut samaan aikaan vanhempien kanssa. Itse en ole nähnyt tässä isoa ongelmaa. Yöheräämiset ym. kuuluu minusta myös ilman muuta sille vanhemmalle, joka ei käy töissä.

Kuulostaa kyllä siltä, että teillä taustalla saattaa olla muutakin ongelmaa, mutta käsittääkseni aika monillakin käy niin, että isä ottaa enemmän vastuuta isommista ja äiti vauvasta.[/QUOTE]

Voihan se niinkin olla. Ja ei se mua niin kamalasti erikseen haittaa mutta kun nämä kaikki yhdistää (ongelmat) niin se suurenee siinä sivussa :(
 
[QUOTE="hmm";22522694]Käsilihasten treenaus ei kiinteytä muuta kroppaa.[/QUOTE]

Tiedän. Mutta käyn myös lenkillä päivittäin (paitsi viikonloppuna) ja sillon kierrän 4-5km.
 
Hei kamoon, ette kait te OIKEESTI naiset ole sitä mieltä, että jos ap vaan laihduttaa, hänen parisuhdeongelmat katoaa??!! :O

Ei parisuhde voi kaatua ulkonäkökysymyksiin ja jos näin käy, on siinä ollut alusta alkaen jo jotain vialla pahemman kerran.
 
[QUOTE="Rouva";22522871]Hei kamoon, ette kait te OIKEESTI naiset ole sitä mieltä, että jos ap vaan laihduttaa, hänen parisuhdeongelmat katoaa??!! :O

Ei parisuhde voi kaatua ulkonäkökysymyksiin ja jos näin käy, on siinä ollut alusta alkaen jo jotain vialla pahemman kerran.[/QUOTE]

No, itseasiassa. Mä olen tosi hyvännäkönen (omasta ja muiden mielestä) vielä esim.5 vuotta sitten. Paikat kiinteät ja naama ku missillä. Toista se on nykyään. Raskaus kilot tuli ja jäi. No, en mä nää mitään mahdottomuutta siihen että en pääsis tuohon malliin mitä olin silloin ja siihen kiipeen kovasti. Saa nähä sit kuinka käy. Mies on aina ollu jotenkin ulkonäkö ihmisiä. Ei se kehtaa mun kanssa täälläpäin kulkeakkaa enää. Ei sano suoraan mut kuka nyt läskin kanssa jaluis kulkee :(
 

Yhteistyössä