antakaa ideoita millaisen joulukortti valokuva voisin ottaa lapsista?

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Siis jumppa on ainoata omaa elämääsi ... Hohhoijaa. Eikö sinulla ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ilman lapsia ja miestä?

On mutta jos alkaa miettimään vuoden aikaisia tapahtumia niin arkena 5/7 päivää viikosta ainakin nämä täyttävät ne. Ystäviä näen olosuhteisiin nähden usein mutta laittaisinko kortin jossa olisin jonkun ystävän kanssa? Yleensä näiden ystävien kanssa näkemiseen liittyy shoppailua tai viini-iltoja mutta onko nämä suurin osa elämääni? Ei. Joten jos alat miettimään mitkä pääosin täyttävät elämäsi niin lapsiperheillä ne kyllä on ne lapset ja puoliso. Mistä ite ottaisit kuva korttiin jos kuvakortin lähettäisit? Olis kiva tietää mikä on se sun elämän keskipiste?

Tottakai lapset voivat olla keskipiste, mutta minusta lapset eivät liity esimerkiksi minun ja ystävieni suhteeseen. Joten en ymmärtäisi miksi ystäväni lähettää minulle kortin lapsestaan.

Tää on ehkä mauton mutta eihän joulupukkikaan liity mitenkään mun ja mun ystävän väliseen suhteeseen mutta silti laitan hänelle kuvan joulupukista

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Siis jumppa on ainoata omaa elämääsi ... Hohhoijaa. Eikö sinulla ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ilman lapsia ja miestä?

ystävilläkin on lapsia joten tottakai lapset leikkii yhdeesä silloin kun tavataan. eikä se oo mikään hohhoijaa.. jotku äidit oikeasti nauttii siitä lapsen seurasta eikä kaipaa mitään vapautta.. meilläkin lienee oikeus valita tapamme elää..

Toki, mutta se että on vastapainona omaakin elämää ei todellakaan tarkoita ettei nauttisi lastensa seurasta. Vuodessa on edelleen 365 päivää, joten jos noista vaikka viettää kymmenen kokonaista ystäviensä seurassa, niin se on silti häviävän pieni osa.

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Siis jumppa on ainoata omaa elämääsi ... Hohhoijaa. Eikö sinulla ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ilman lapsia ja miestä?

On mutta jos alkaa miettimään vuoden aikaisia tapahtumia niin arkena 5/7 päivää viikosta ainakin nämä täyttävät ne. Ystäviä näen olosuhteisiin nähden usein mutta laittaisinko kortin jossa olisin jonkun ystävän kanssa? Yleensä näiden ystävien kanssa näkemiseen liittyy shoppailua tai viini-iltoja mutta onko nämä suurin osa elämääni? Ei. Joten jos alat miettimään mitkä pääosin täyttävät elämäsi niin lapsiperheillä ne kyllä on ne lapset ja puoliso. Mistä ite ottaisit kuva korttiin jos kuvakortin lähettäisit? Olis kiva tietää mikä on se sun elämän keskipiste?

Tottakai lapset voivat olla keskipiste, mutta minusta lapset eivät liity esimerkiksi minun ja ystävieni suhteeseen. Joten en ymmärtäisi miksi ystäväni lähettää minulle kortin lapsestaan.

Tää on ehkä mauton mutta eihän joulupukkikaan liity mitenkään mun ja mun ystävän väliseen suhteeseen mutta silti laitan hänelle kuvan joulupukista

, joulupukki on kuitenkin satuhenkilö, ei oikea ihminen. En laita myöskään mieheni kuvaa ystävilleni.

 

Se ystävä lähettää sulle kuvan lapsestaan, koska lapsi on hänelle tärkeä. Niin yksinkertaista se on....
Ja luulis ettei se ole ongelma kenellekään. Mutta mainitkaa ihmeessä, ettl haluatte mieluummin kuvan pukista, niin ette turhaan sit närkästy jouluna.

 

Se ystävä lähettää sulle kuvan lapsestaan, koska lapsi on hänelle tärkeä. Niin yksinkertaista se on....
Ja luulis ettei se ole ongelma kenellekään. Mutta mainitkaa ihmeessä, ettl haluatte mieluummin kuvan pukista, niin ette turhaan sit närkästy jouluna.

Kukaanhan ei varmasti siitä kortista närkästy, mutta kummastusta sellainen lapsi-kortti tuottaisi, ei olisi ystävieni tapaista. Kyllä meillä edelleen on ihan omat jutut keskenämme.

 

Se ystävä lähettää sulle kuvan lapsestaan, koska lapsi on hänelle tärkeä. Niin yksinkertaista se on....
Ja luulis ettei se ole ongelma kenellekään. Mutta mainitkaa ihmeessä, ettl haluatte mieluummin kuvan pukista, niin ette turhaan sit närkästy jouluna.

Eikö sinusta olisi kummallista että saisit ystävän miehen kuvan?

 

Niin kuuluu mieskin, mutta lähetänkö hänenkään kuvia? No en, koska minä olen vieläkin oma itsenäinen persoona ja minulla on oma elämä perhe-elämän ohella johon eivät kuulu mies eikä lapset.

Niin? Meillä lapset on söpömpiä kuin me aikuiset ja siksi heidät laitetaan korttiin. Horjuttaako se jotenkin sitä omaa elämää jos lapsien kuvia lähettää ystäville?

Kyllä siitä tulee sellainen tunne että sinulla ei ole muuta elämää kuin lapsesi.

No voi herramunjee! Ihmisellä voi olla oma elämä johon ne lapset kuuluu! Mä en ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan.. Mulla on aviomies ja kaksi lasta ja ne on mun elämää, suurin osa mun elämää. Kyllä mä silti jumpassa käyn ja joskus shoppailemassakin, sekö on sitä paljon puhuttua omaa elämää? Ja mä pohdiskelen myöskin että minkälaisen kuvan niistä lapsista tänä vuonna lähettäis...

 

Se ystävä lähettää sulle kuvan lapsestaan, koska lapsi on hänelle tärkeä. Niin yksinkertaista se on....
Ja luulis ettei se ole ongelma kenellekään. Mutta mainitkaa ihmeessä, ettl haluatte mieluummin kuvan pukista, niin ette turhaan sit närkästy jouluna.

Eikö sinusta olisi kummallista että saisit ystävän miehen kuvan?

Itseasiassa....ei
Miksi pitäis olla?

 

Niin kuuluu mieskin, mutta lähetänkö hänenkään kuvia? No en, koska minä olen vieläkin oma itsenäinen persoona ja minulla on oma elämä perhe-elämän ohella johon eivät kuulu mies eikä lapset.

Niin? Meillä lapset on söpömpiä kuin me aikuiset ja siksi heidät laitetaan korttiin. Horjuttaako se jotenkin sitä omaa elämää jos lapsien kuvia lähettää ystäville?

Kyllä siitä tulee sellainen tunne että sinulla ei ole muuta elämää kuin lapsesi.

No voi herramunjee! Ihmisellä voi olla oma elämä johon ne lapset kuuluu! Mä en ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan.. Mulla on aviomies ja kaksi lasta ja ne on mun elämää, suurin osa mun elämää. Kyllä mä silti jumpassa käyn ja joskus shoppailemassakin, sekö on sitä paljon puhuttua omaa elämää? Ja mä pohdiskelen myöskin että minkälaisen kuvan niistä lapsista tänä vuonna lähettäis...

totta joka sana.
mut kyllä mä tiedän paljoki sellasia äitejä joiden lapset on joka viikonloppu mummolassa ku äidit tarvii "omaa aikaa". arkipäivät lapset on päivähoidossa. koska sitä aikaa sit lapsen kans vietetään.. surullista..

 

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Meiltä lähteeä tänä vuonna trikkikuvat, jossa lapset on pienennetty lelujensa sekaan leikkimään lelun kokoisina.

Oksentakaa rauhassa!

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Mää olen saanut sellaisia joulukortteja, jossa on karvattomia marsuja yms. ja musta ne on kivoja. tykkään kaikesta, minkä joku toinen on itse tehnyt, jotta on vähän persoonallisempi. Lasten ja perheen kuvat on kivoja, kuten myös itse askarrellut kuvat, itse otetut maisemakuvat tms.

 

enemmän siihen minuutissa otettuun valokuvaan ja sen kortiksi tekemiseen on käytetty vaivaa ja rahaa kun siihen että hakee taas postista sen valmiin 10 kortin paketin erilaisia kortteja joka maksaa 2?. tosi persoonallista..

 

Älkää herranjumala lähetelkö sellaisia, niistä ilahdu kukaan. Mieluummin niitä Tiimarin kortteja vaikka

Iso peesi.

 

Vetääkö joku ihan aikuisten oikeasti herneitä nenuun joulukorteista?? Siis että vitsi kun toikin ääliö aina laittaa tämmösen kortin.

 

enemmän siihen minuutissa otettuun valokuvaan ja sen kortiksi tekemiseen on käytetty vaivaa ja rahaa kun siihen että hakee taas postista sen valmiin 10 kortin paketin erilaisia kortteja joka maksaa 2?. tosi persoonallista..

Miksi kaikkien pitää olla niin PERSOONALLISIA? Minusta ajatus on tärkein enkä ajattele "pahaa" vaikka saan joulukortiksi semmosen postin mukana tulleen täysin ilmaisen invalidiliiton kortin.
Mulle itselle on ainakin tässä marras-joulukuussa töiden ym. puolesta ihan tarpeeksi suuri ponnistus tehdä lista lähetettävistä korteista, ostaa ne kaupasta ja kirjottaa valmiiksi.

 

Musta on kiva saada joulukortteja ylipäätään. Ikinä en ole niistä hernettä vetänyt nenuun :xmas: Jos kortti on valokuva, se on ihan ykkönen, oli se kuva sitten kaljusta marsusta tai kaverin miehestä. Itse tehty on selvä kakkonen. Ja ne tiimarin kortitkin pääsevät loistokkaalle kolmossijalle

Mä olen lähettänyt neljänä vuonna kuvia omasta kullannupustani (en kerro mikä tai kuka ), ja miehen sisko niistä jaksaa valittaa. Tänä vuonna ei tule saamaan korttia ollenkaan.

 

Järkyttävän näköinen ukko!

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Niin sinun mielestäsi.

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Niin sinun mielestäsi.

no eiköhän ne hänen lapsensa ole vietävän suloisia niiden mummien ja kummienkin mielestä joille joulukortteja lähetetään.
me lähetetään 20 korttia. 15 menee lähimmille sukulaisille ja 5 ystäville. ja kyllä mä tiedän sukulaisten haluavan mieluummin kuvan lapsestamme kuin valmiin kortin. toki voisin ystäville ostaa kortit erikseen mutta ystävillänikin on lapsia ja varmasti saamme ainakin kaks korttia joissa on kuvia heidän lapsistaan, lapsettomalta ystävält tule kortti heidän kissastaan. eli kyllä me nyt vaan samanlainen kortti lähetetään ihan kaikille..

 

meil on otettu monena vuonna erilaisissa ympäristöissä,ulkona vähäsessä lumessa,sisällä joulukankaat taustalla ja muksuilla jouluvaatteet,ihan eka oli esikosta 1v osasi juuri seistä ja pysyi sattunaisia hetkiä pystyssä,lyhty penkillä vieressä.Vain mielikuvitus on rajana..tänä vuonna suunnittelin ihan vallan toisenlaisia kortteja.meillä ainakin sukulaiset ovat tykänneet korteista joissa kuva lapsista

 

Joulu on mennyt aikaa sitten, mutta täytyy kyllä sanoa, että minäkin ilahtuisin enemmän karvattoman marsun kuvasta, kuin kirjavista lapsikuvista

 

Minä ilahdun.
Tiimarikortit heitän heti joulun jälkeen roskiin. Sen sijaan valokuvakortit päätyvät albumiin ja kauneimmat itsetehdyt joulukortit monivuotisiksi koristeiksi.

Aloittajalle:
Miten olisi lapset luciakulkueena?

 

Minä jos tekisin joulukortit omista kuvista niin kuvaisin todennäköisesti jotain talvista maisemaa. Jos haluat lapsia kuvata, pääsääntö minusta on, että keksit heille jotain hauskaa tekemistä kuvauksen ajaksi. Niin saadaan autenttisia iloisia ilmeitä ja aitoja kuvia. Hahha onpa hassua, kuinka aihe muuttuu tässä ketjussa.