antakaa ideoita millaisen joulukortti valokuva voisin ottaa lapsista?

Älkää herranjumala lähetelkö sellaisia, niistä ilahdu kukaan. Mieluummin niitä Tiimarin kortteja vaikka

Samaa mieltä sun kanssasi, vaikka mummo olenkin. Yhtä ällöttäviä on kalenterit, joissa lapsenlapset on kuvissa. Tämä on kiva lahja mummolle, yök.

Sama koskee ällöjä pipoja: mummo yms. mitä kaikkea typerää niissä lukeekaan. Ehkä joku oivaltaa just itselleen niistä justo oikean sloganin, mutta en ainakaan minä.

Tässäpä pohdintaa, mitä mummolle lahjaksi... vaikka mummon mitä tahansa lempparia oli se sitten kahvia, juomaa tai mitä tahansa syötävää...tämä olis paras pääsis lastenlasten kanssa "lapsenvahdiksi" ulkomaille ja nuoret voisi rulettaa kunnolla (no tässä tietty mummo vois tai ainakin minä maksaisin oman matkan, mutta tietty olis ihanaa, jos joku muu maksais välillä).

Vai tuleeko teiniäideistä tällaisia mummoja?

 

Älkää herranjumala lähetelkö sellaisia, niistä ilahdu kukaan. Mieluummin niitä Tiimarin kortteja vaikka

Samaa mieltä sun kanssasi, vaikka mummo olenkin. Yhtä ällöttäviä on kalenterit, joissa lapsenlapset on kuvissa. Tämä on kiva lahja mummolle, yök.

Sama koskee ällöjä pipoja: mummo yms. mitä kaikkea typerää niissä lukeekaan. Ehkä joku oivaltaa just itselleen niistä justo oikean sloganin, mutta en ainakaan minä.

Tässäpä pohdintaa, mitä mummolle lahjaksi... vaikka mummon mitä tahansa lempparia oli se sitten kahvia, juomaa tai mitä tahansa syötävää...tämä olis paras pääsis lastenlasten kanssa "lapsenvahdiksi" ulkomaille ja nuoret voisi rulettaa kunnolla (no tässä tietty mummo vois tai ainakin minä maksaisin oman matkan, mutta tietty olis ihanaa, jos joku muu maksais välillä).

Vai tuleeko teiniäideistä tällaisia mummoja?

ei mun teiniäidistä ainakaan tullut

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Sulla ei taida olla omia lapsia? Ajettelin noin joskus nuorena sinkkuna mutta nyt äitinä valokuvakortit ystävien ja sukulaisten lapsista ovat hellyyttäviä.

Ja mitä facebook-päivityksiin tulee niin ihmiset päivittävät sinne omaa elämäänsä. Lapsen eka hammas on päivityksen kirjoittajalle iso juttu. Ymmmärrät kyllä sitten jos saat omia lapsia. Lapsi on se elämän tärkein asia.

 

Laittaisin kuvan missä lapsi kaulii piparitaikinaa tottulakki päässä

 

Ei tainnut ap:lle tulla vielä oikein ideoita. Kiitos niille, jotka ehdotteli meidn 5,5 kk:n neidille.

Mutta joku toimintakuva ehdottomasti: lapset leipoo pipareita, askartelee tonttuja, koristelee paikkoja joulukoristeilla tms. tonttulakit päässä.

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

Jestas, ne lapsethan kuuluu aika oleellisesti siihen elämään

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

voi voi, ku ne lapsethan on meidän elämä.. ei sitä enää kaipaa mitään "omaa elämää". nyt mulla on elämä kun olen äiti, kaikki aikasempi oli vaan aika säälittävää yritystä olla onnellinen. tämähän on elämää parhaimmillaan

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

Jestas, ne lapsethan kuuluu aika oleellisesti siihen elämään

Niin kuuluu mieskin, mutta lähetänkö hänenkään kuvia? No en, koska minä olen vieläkin oma itsenäinen persoona ja minulla on oma elämä perhe-elämän ohella johon eivät kuulu mies eikä lapset.

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

voi voi, ku ne lapsethan on meidän elämä.. ei sitä enää kaipaa mitään "omaa elämää". nyt mulla on elämä kun olen äiti, kaikki aikasempi oli vaan aika säälittävää yritystä olla onnellinen. tämähän on elämää parhaimmillaan

Siis sinulla ei ole enää mitään omaa, elät lastesi kautta?

Minä olin täysin onnellinen myös ennen lapsia.

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

voi voi, ku ne lapsethan on meidän elämä.. ei sitä enää kaipaa mitään "omaa elämää". nyt mulla on elämä kun olen äiti, kaikki aikasempi oli vaan aika säälittävää yritystä olla onnellinen. tämähän on elämää parhaimmillaan

Siis sinulla ei ole enää mitään omaa, elät lastesi kautta?

Minä olin täysin onnellinen myös ennen lapsia.

en mä elä kenenkään kautta. vaan lasteni kanssa.. mua ei kiinnosta mikää bilettäminen, sitä on tullu tehtyä aikaan ihan tarpeeks. mä nautin eniten ajasta lasteni kanssa niin miks mun pitäs väkisin sit viedä lapset hoitoon ja tehä jotain mikä ei kiinnosta..

 

Mun saamani paras lapsen kuvasta tehty joulukortti oli kun kummitytöstä oli otettu kuva juhannuksena pihakoivun alla kauniina kesäisenä päivänä.
Eli ei sen joulukortin välttis tarvii olla juuri joulu/talviaiheinen, jos se lapsen kuvasta tehty kortti on pakko tehdä.
Kaivakaa joku oikein kesäinen kuva esille ja vaikka photoshoppausta jos ei "valmista" kuvaa löydy!

 

Niin kuuluu mieskin, mutta lähetänkö hänenkään kuvia? No en, koska minä olen vieläkin oma itsenäinen persoona ja minulla on oma elämä perhe-elämän ohella johon eivät kuulu mies eikä lapset.

Niin? Meillä lapset on söpömpiä kuin me aikuiset ja siksi heidät laitetaan korttiin. Horjuttaako se jotenkin sitä omaa elämää jos lapsien kuvia lähettää ystäville?

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

Pakko peesata vaikka aiheen vierestä vähän meneekin....

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Juuri näin! Minäkin paljon mielummin saan ystäväni kuvan postitse kuin hänen lapsensa. En myös ole kiinnostunut muiden lapsista, suurin osa ei varmasti ole.

Tulee juuri tunne että ihmisellä ei ole enää omaa elämää.

voi voi, ku ne lapsethan on meidän elämä.. ei sitä enää kaipaa mitään "omaa elämää". nyt mulla on elämä kun olen äiti, kaikki aikasempi oli vaan aika säälittävää yritystä olla onnellinen. tämähän on elämää parhaimmillaan

Siis sinulla ei ole enää mitään omaa, elät lastesi kautta?

Minä olin täysin onnellinen myös ennen lapsia.

en mä elä kenenkään kautta. vaan lasteni kanssa.. mua ei kiinnosta mikää bilettäminen, sitä on tullu tehtyä aikaan ihan tarpeeks. mä nautin eniten ajasta lasteni kanssa niin miks mun pitäs väkisin sit viedä lapset hoitoon ja tehä jotain mikä ei kiinnosta..

Miksi aina otetaan bilettäminen perhe-elämän vastakohtana? Onhan sitä muutakin omaa elämää!

 

Niin kuuluu mieskin, mutta lähetänkö hänenkään kuvia? No en, koska minä olen vieläkin oma itsenäinen persoona ja minulla on oma elämä perhe-elämän ohella johon eivät kuulu mies eikä lapset.

Niin? Meillä lapset on söpömpiä kuin me aikuiset ja siksi heidät laitetaan korttiin. Horjuttaako se jotenkin sitä omaa elämää jos lapsien kuvia lähettää ystäville?

Kyllä siitä tulee sellainen tunne että sinulla ei ole muuta elämää kuin lapsesi.

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

 

Kannattaisin myös ihan tavallista postikorttia (tai sitten lapsikortti vain niille, joiden voi olla varma sellaisesta ilahtuvan). Ja jos sen lapsikortin haluaa välttämättä lähettää, niin mielellään semmoinen missä tapahtuu jotain! Ei mitään "punainen pipo päähän ja pönöttämään". Suurin osa niistä lapsikorteista mitä oon nähnyt, on olleet aika järkyn tyylittömiä. Anteeksi nyt vielä kun sanoin sen ääneenkin, kai sitä pitäisi hymistellä että ajatus on tärkein. Ja kyllä minä silti kaikista korteista aina ilahdun . Yksi hauska lapsikortti mikä jäi mieleen, oli sellainen missä kaksi pientä tyttöä piteli kylttejä, toisessa luki "hyvää" ja toisessa "joulua!". Se oli jotenkin oivaltava ja kiva.

Tykkäisin silti itse paljon enemmän ystäväni OMASTA (jouluisesta?) kuvasta, tai vaikka koko perheen. En oo juurikaan kiinnostunut heidän lapsistaan, enkä juuri edes sukulaisten lapsista, pikkuruista siskontyttöä lukuunottamatta. Ihan sama asia kun ihmiset päivittää Facebookissa kuulumisiaan "Petterin eka hammas", "Petteri itkee kaikki yöt"...Mitä hemmettiä? Pyysin heidät aikoinaan kaveriksi kuullakseni heidän kuulumisiaan, ei heidän lapsiensa. Vai onko heillä omaa elämää ollenkaan? Sama pätee vähän tuohon korttihommaan.

Kyllä minäkin olen karvattomasta marsustani ylpeä ja onnellinen, mutta en silti ryhtyisi pistämään sille tonttulakkia päähän ja vielä lähettämään niitä joulukortteina jollekin .

Sulla ei taida olla omia lapsia? Ajettelin noin joskus nuorena sinkkuna mutta nyt äitinä valokuvakortit ystävien ja sukulaisten lapsista ovat hellyyttäviä.

Ja mitä facebook-päivityksiin tulee niin ihmiset päivittävät sinne omaa elämäänsä. Lapsen eka hammas on päivityksen kirjoittajalle iso juttu. Ymmmärrät kyllä sitten jos saat omia lapsia. Lapsi on se elämän tärkein asia.

, päivittääkö oikeasti joku facebookia lapsensa tekemisistään! Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä.

 

Kyllä siitä tulee sellainen tunne että sinulla ei ole muuta elämää kuin lapsesi.

No sille ei sit voi mitään.

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Siis jumppa on ainoata omaa elämääsi ... Hohhoijaa. Eikö sinulla ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ilman lapsia ja miestä?

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Tuli kans juur mieleen että pitääpä ottaa kamera jumpalle mukaan, meinaan kyllä ystävät varmasti arvostaa enemmän semmoista kuvaa. :xmas:

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Tuli kans juur mieleen että pitääpä ottaa kamera jumpalle mukaan, meinaan kyllä ystävät varmasti arvostaa enemmän semmoista kuvaa. :xmas:

No varmasti, siinä voisi olla huumoriakin!

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Siis jumppa on ainoata omaa elämääsi ... Hohhoijaa. Eikö sinulla ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ilman lapsia ja miestä?

On mutta jos alkaa miettimään vuoden aikaisia tapahtumia niin arkena 5/7 päivää viikosta ainakin nämä täyttävät ne. Ystäviä näen olosuhteisiin nähden usein mutta laittaisinko kortin jossa olisin jonkun ystävän kanssa? Yleensä näiden ystävien kanssa näkemiseen liittyy shoppailua tai viini-iltoja mutta onko nämä suurin osa elämääni? Ei. Joten jos alat miettimään mitkä pääosin täyttävät elämäsi niin lapsiperheillä ne kyllä on ne lapset ja puoliso. Mistä ite ottaisit kuva korttiin jos kuvakortin lähettäisit? Olis kiva tietää mikä on se sun elämän keskipiste?

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Siis jumppa on ainoata omaa elämääsi ... Hohhoijaa. Eikö sinulla ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ilman lapsia ja miestä?

ystävilläkin on lapsia joten tottakai lapset leikkii yhdeesä silloin kun tavataan. eikä se oo mikään hohhoijaa.. jotku äidit oikeasti nauttii siitä lapsen seurasta eikä kaipaa mitään vapautta.. meilläkin lienee oikeus valita tapamme elää..

 

Mun elämään kuuluu lapset, jumppa ja mies... Jumppakuvia en viiti ittestäni lähettää, mies ei halua valokuviin joten otan kuvat lapsista.. Sattuvat olemaan niin vietävän suloisiakin kaiken lisäksi

Siis jumppa on ainoata omaa elämääsi ... Hohhoijaa. Eikö sinulla ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ilman lapsia ja miestä?

On mutta jos alkaa miettimään vuoden aikaisia tapahtumia niin arkena 5/7 päivää viikosta ainakin nämä täyttävät ne. Ystäviä näen olosuhteisiin nähden usein mutta laittaisinko kortin jossa olisin jonkun ystävän kanssa? Yleensä näiden ystävien kanssa näkemiseen liittyy shoppailua tai viini-iltoja mutta onko nämä suurin osa elämääni? Ei. Joten jos alat miettimään mitkä pääosin täyttävät elämäsi niin lapsiperheillä ne kyllä on ne lapset ja puoliso. Mistä ite ottaisit kuva korttiin jos kuvakortin lähettäisit? Olis kiva tietää mikä on se sun elämän keskipiste?

Tottakai lapset voivat olla keskipiste, mutta minusta lapset eivät liity esimerkiksi minun ja ystävieni suhteeseen. Joten en ymmärtäisi miksi ystäväni lähettää minulle kortin lapsestaan.