Anoppi ottaa päästä, turhaanko?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletteko sitten itse soitelleet hänelle milloin? Voi olla, että olettaa teidän haluavan pitää etäisyyttä, ei halua liikaa tuppaantua teidän asioihinne.

Mies voi suoraan kysyä itse äidiltään apua raksalle ja muutenkin voitte ihan yleisluonteisesti kysäistä, haluaisiko joskus hoitaa lapsia.
Näin. Anopitkaan eivät ole ajatustenlukijoita.
Aivan samaa ajattelin. Anoppi voi ajatella kohteliaisuuttaan, ettei tuppaannu liikaa nuorten elämään vaan auttaa vasta pyydettäessä. Toinen vaihtoehto on sekin, ettei hän halua auttaa. Varovasti kysäisemällä asia selviäisi, eikä tästä tarvitsisi kenenkään pahoittaa mieltään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
tai ehkä sinä vain et osannut pyytää? ei ole mitään syytä miksi toinen pitäisi kuljeettaa 2 km päähän autolla ja toinen menee julkisella kauemmaksi.

siskosi on ehkä vain tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi ja olisi suttunut ja katkaissuut välit jos ei olisi saanut mitä halua?
Mä kyllä osasin pyytää, kun oli tarvis. Mutta vanhempani olivat ihan oikeassa siinä, että mä en tarvinnut yhtä paljon apua kuin siskoni. Mulla ei ole koskaan ollut ajokorttiakaan, joten en nähnyt mitään syytä, miksi olisin tarvinnut autokyydin. Siskollani taas on 18-vuotissyntymäpäivästään lähtien ollut aina oma auto käytössä, joten hän ja hänen lapsensa eivät kulje julkisilla. Siskoni koki muutenkin lastenhoidon huomattavasti rankempana kuin minä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
A) aborttiko olisi pitänyt tehdä? Siinä vaiheessa rakennusprojekti oli lyöty lukkoon kun lapsi ilmoitti tulostaan. Ihana yllätys, koska minun ei pitänyt pystyä raskautumaan luonnollisesti.

Siis sulla on 2 lasta ja 3. tulossa. Oletan, että tarkoitat tulossa olevalla tätä kolmatta? No eihän anoppi sitä voi hoitaa kun se ei ole vielä syntynytkään. Minkä ikäisiä nää 2 aiempaa on? Eikös niiden tilanne kuitenkin ollut selvä kun aloitte puuhata rakennusta? Tunsit varmaan anoppisikin silloin? Oikeastiko tuli yllärinä että rakennus ja 2 lasta on raskas yhdistelmä ja ettei anoppi hoitoon osallistu? :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ja taitaa mies tuntea äitinsä, koska sanoi ettei heidän perheessään ole koskaan autettu toisiaan. Eli kai tämäkin on sitten sitä. Mies sanoi, ettei oikeastaan edes odota, että äitinsä taiisänsä tarjoaisin rakennus- tai lastenhoitoapua. Kun ei ole pienempiinkään juttuihin koskaan saanut apua.
Aika surullista.

Mutta eipä tarvitse tulla kyläänkään sitten kun talo on valmis :kieh:
Senkö vuoksi hylkäätte mummon, ettei hän hoida teidän lapsianne.
Aika surullista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oikeastaan tässä sen näkee, että tämän tilanteen ja ajatukset ymmärtää vain se, jolla on samanlaisia kokemuksia. Teillä, joilla apua on saatavilla ette vaan pysty ajattelemaan asiaa meidän kantilta.
Kyllä mä pystyn ajattelemaan myös sun kantiltasi. Silti sinuna kuitenkin kysyisin anopilta hoitoapua. Jos sitä ei tule, niin sitä ei tule. Tilanne on silloin ikävä ja sun pitää koittaa löytää hoitoapua jostain muualta. Mutta mä koitan myös ymmärtää niitä anoppeja, jotka eivät lapsiaan auta eivätkä halua tavata lapsenlapsiaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
eikö pyykkikonetta ollut vielä 70-luvulla? en muista omasta lapsuudesta miten asia oli? se on minusta ainoa tarpeellinen kone. Minusta tiskaaminen on yhtä helppoa ja nopeaa kuin nostella edestakaisin astioita, ja meidän tiskikoneen jäljilta astiat on lisäksi kuivattava, tai jää kaappiin jäljet.

Meillä ei ole mikroa eikä muita kodinkoneita. Tykkään tehdä itse terveellistä ruokaa lapsille. Heidä kehittyminen ja älykkyydenkasvaminen ym. lienee ravinnosta kiinni pitkälle.

Kotihoidontuki taas kompensoituu moninkertaisesti sillä, ettää tuolloin 70-80-luvulla sai todella hyvät verovähennykset lapsista ja inflaatio söi nopeasti tuoreen lapsiperheen asuntovelan. eli käytännössä lapsiperheitä tuettiin enemmän ja saivat paljon enemmä rahaa kuin maksoivat itse veroa. kun taas nyt on toisinpäin. Kun näille samoille ikäluokille maksetaan kkolesteroli ym. lääkkeitä. (joiden tarpeellisuus on kyseenalainen)

ja jos joku kadehtii jonkun lapsen meluista iltapäivähoitopaikkaa, ja haluaisi mieluummin että lapsen pitää tulla yksin kotiin kun omakin lapsi tuli, niin on jo sairas ihminen. mitä kaikkea pahaa omille lapsenlapsilleen voi haluta vielä jotta saisi itse enemmän?

Oli toki pesukoneet, mutta ei kuivausrumpuja tai tiskikoneita.

Nyt on toki muistettava, että läheskään kaikki 70-luvulla lapsensa saaneet äidit eivät ole katkeria. Mutta osa on. Ja he eivät ehkä ajattele asioita samalta kannalta kuin mitä sinä nyt ajattelet. Miksi he ovat katkeria, se pitäisi kysyä heiltä itseltään. Mä vaan mietin mahdollisia syitä.

ei meilläkään ole kuivausrumpua. ei ole koskaan ollut. astianpesukone on mutta tulin paremmin toimeen ilman. en koe että se säästäisi aikaa tai vaivaa.

Luulen, että katkeruutta aiheuttaa se, että tuntevat, ehkä, jääneensä ilman rakkautta tai että ovat käyttäneet elämänsä väärin, ja nyt haluaisivat että toiset käyttäisivät myös elämänsä samoin kuin he. Eli eivät halua että toiset saavat enemmän tai paremmin.

eli tällaista, että vie lapset hoitoon ja tienaa rahaa ja tee samoin kuin minä... älä rakasta lapsiasi, ei minuakaan rakastettu enkä osannut rakastaa omiani...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aivan samaa ajattelin. Anoppi voi ajatella kohteliaisuuttaan, ettei tuppaannu liikaa nuorten elämään vaan auttaa vasta pyydettäessä. Toinen vaihtoehto on sekin, ettei hän halua auttaa. Varovasti kysäisemällä asia selviäisi, eikä tästä tarvitsisi kenenkään pahoittaa mieltään.
Mä olen asunut kohta 15 vuotta 50 metrin päässä vanhemmistani. Kertaakaan näiden vuosien aikana vanhempani eivät ole tulleet meille kutsumatta. Ja mä olen arvostanut sitä erittäin paljon. Monet eivät edes haluaisi asua näin lähellä vanhempiaan juuri siksi, että pelkäisivät mummon ramppaavan alvariinsa kylässä. Saman kotirauhan aion antaa omille lapsillenikin. Lapseni osaavat kyllä kutsua mut luokseen, jos tulee äitiä ikävä :D

 
Anopillakin on oikeus nauttia elämästään ja tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä. Ehkä katsoo päältä, koska vaikutat todellista pärjäävämmältä? Kaikki eivät apuaan tyrkytä. Ehkä sinun itsesi pitäisi "nöyrtyä" ja kysäistä lastenhoitoapua (tai jotain), eikä vain kitistä tyytymättömyyttäsi selän takana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No eihän se pidä yhteyttää muutenkaan. Paitsi jouluna. Tai silloin kun sille pitää vaihtaa auton renkaat.

Sä et edelleenkään kerro sun ja anoppis väleistä, että millaiset ne on alkujaan olut.

Välit on olleet alkujaan ja ovat edelleen hyvät. Ei meillä ole riitoja tai mitään. Anoppi on oikein ihana ihminen muutoin. Ei meidän väleissä ole mitään ongelmaa, minä pidän anopista ja anoppi minusta. Paitsi että en ymmärrä hänen käytöstään enää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
ei meilläkään ole kuivausrumpua. ei ole koskaan ollut. astianpesukone on mutta tulin paremmin toimeen ilman. en koe että se säästäisi aikaa tai vaivaa.

Luulen, että katkeruutta aiheuttaa se, että tuntevat, ehkä, jääneensä ilman rakkautta tai että ovat käyttäneet elämänsä väärin, ja nyt haluaisivat että toiset käyttäisivät myös elämänsä samoin kuin he. Eli eivät halua että toiset saavat enemmän tai paremmin.

eli tällaista, että vie lapset hoitoon ja tienaa rahaa ja tee samoin kuin minä... älä rakasta lapsiasi, ei minuakaan rakastettu enkä osannut rakastaa omiani...
Mä luulen, että sä olet aika oikeassa. Termi "avainkaulalapsikin" juontaa juurensa 70-luvulta. Toisaalta on hyvä muistaa, että 70-luvulla jopa tunnetut lastenpsykiatrit olivat sitä mieltä, että lasten kotihoito ei ole lapsille hyvä asia.

 
Tämähän on lisäksi sellainen kierre.
Näet, että isovanhempi ei ole kiinnostunut ollenkaan eikä tarjoudu auttamaan vaikka sinusat näyttää että paukkuja olisi auttaa.
Eli tulee tunne, että isovanhemmat eivät välitä ollenkaan lapsenlapsistaan.
tämä saa entistä vähemmän pitämään isovanhemmista.
mikä taas saa isovanhemmat todennäköisesti välittämään vähemmän koska näkee että heitä ei rakasteta. Mikä on totta. On jotenkin epäluonnollista että ei välitä lapsenlapsistaan ollenkaan. vaan välittää enemmän itsestään.
Odotukset eivät kohtaa. Kumpikaan ei rakasta kumpaakaan.

 
osa näistä isovanhemmista lienee jäänyt ilman rakkautta lapsena ja ei osaa antaa muille myöskään mitään. ei vaikka nyt olisi aikaa ja olisi rahaa.

Haluaisivat että heitä rakastetaan eikä lapsenlapsia. eli omien lasten pitäisi rakastaa heitä. Kun taas tämä nykyvanhempien sukupolvi, joka näkee, että osa isovanhemmista jumaloi lapsenlapsiaan, rakastavat heitä yli kaiken, ei voi välittää tällaisista isovanhemmista kovin paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
Tämähän on lisäksi sellainen kierre.
Näet, että isovanhempi ei ole kiinnostunut ollenkaan eikä tarjoudu auttamaan vaikka sinusat näyttää että paukkuja olisi auttaa.
Eli tulee tunne, että isovanhemmat eivät välitä ollenkaan lapsenlapsistaan.
tämä saa entistä vähemmän pitämään isovanhemmista.
mikä taas saa isovanhemmat todennäköisesti välittämään vähemmän koska näkee että heitä ei rakasteta. Mikä on totta. On jotenkin epäluonnollista että ei välitä lapsenlapsistaan ollenkaan. vaan välittää enemmän itsestään.
Odotukset eivät kohtaa. Kumpikaan ei rakasta kumpaakaan.
Aivan. Siksi pitäisikin puhua. Kertoa, mitä anopiltaan toivoisi. Anopit ovat varsin inhottuja olentoja, joten anopit voivat olla myös varovaisia ja antavat miniöidensä lähestyä silloin, kun miniöillä on siihen tarve.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
Tämähän on lisäksi sellainen kierre.
Näet, että isovanhempi ei ole kiinnostunut ollenkaan eikä tarjoudu auttamaan vaikka sinusat näyttää että paukkuja olisi auttaa.
Eli tulee tunne, että isovanhemmat eivät välitä ollenkaan lapsenlapsistaan.
tämä saa entistä vähemmän pitämään isovanhemmista.
mikä taas saa isovanhemmat todennäköisesti välittämään vähemmän koska näkee että heitä ei rakasteta. Mikä on totta. On jotenkin epäluonnollista että ei välitä lapsenlapsistaan ollenkaan. vaan välittää enemmän itsestään.
Odotukset eivät kohtaa. Kumpikaan ei rakasta kumpaakaan.
Aivan. Siksi pitäisikin puhua. Kertoa, mitä anopiltaan toivoisi. Anopit ovat varsin inhottuja olentoja, joten anopit voivat olla myös varovaisia ja antavat miniöidensä lähestyä silloin, kun miniöillä on siihen tarve.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
osa näistä isovanhemmista lienee jäänyt ilman rakkautta lapsena ja ei osaa antaa muille myöskään mitään. ei vaikka nyt olisi aikaa ja olisi rahaa.

Haluaisivat että heitä rakastetaan eikä lapsenlapsia. eli omien lasten pitäisi rakastaa heitä. Kun taas tämä nykyvanhempien sukupolvi, joka näkee, että osa isovanhemmista jumaloi lapsenlapsiaan, rakastavat heitä yli kaiken, ei voi välittää tällaisista isovanhemmista kovin paljon.

Tuota mä ajoin takaa jo aiemmin eli jos on itse jäänyt vaille, ei osaa muillekaan antaa. Jos taas on ollut itse omien isovanhempiensa rakastama, on helppo rakastaa omia lapsenlapsiaankin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Oma lapseni on ollut kerran isänpuolen mummollaan yhden yön, enkä enempää odotakaan. Tyttö on nyt 12. Jokainen tekee tavallaan, eikä siihen ole nokan koputtamista.
Mun poika kans yhden yön ja on 18 v.

 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Oma lapseni on ollut kerran isänpuolen mummollaan yhden yön, enkä enempää odotakaan. Tyttö on nyt 12. Jokainen tekee tavallaan, eikä siihen ole nokan koputtamista.
Jep, sopu säilyy, kun ei ole turhia odotuksia tai toiveita. Onhan se tietysti etu, jos isovanhemmat hoitavat lapsia, mutta automaattisesti sitä ei pidä odottaa. Itse en lapsiani olisi anopin hoitoon edes halunnut antaakaan, joten olen tyytyväinen, ettei siitä tullut ongelmaa. Äitini hoiti esikoista viikon verran, kun olin sairaalassa. Muuten hän on hoitanut kaikkiaan noin 10 tuntia. Lastenhoitoapua on käytetty, mutta se on ostettu rahalla.
 
Harmi, että anoppi suhtautuu negatiivisesti. Mutta ehkä ap:n asemessa kysyisin kuitenkin, että voisiko anoppi katsoa lapsia muutaman tunnin. Ap voisi vastapalvelukseksi tehdä puolestaan jotain, mihin tilanteessaan kykenee (leipoa, ostaa anopille jotain pientä mistä tämä pitää tms). Meillä esim. äitini on iäkäs, asuu lähellä ja hän hoitaa mielellään lapsiani niissä rajoissa mihin pystyy. Esimerkiksi nyt 5-vuotias on yökylässä, ja pärjää siellä hyvin koska on omatoiminen. 2-vuotiasta puolestaan en vie äidille kun pariksi tunniksi. Äiti ei kehtaa kieltäytyä, vaikka vaikka ei jaksaisikaan, joten itse täytyy miettiä, mikä on kohtuullista. Jos vaikka on kulunut pari päivää, ettei äiti ole lapsia nähnyt, hän soittaa että mitä olette tehneet ja joko tulette käymään.

Anoppi puolestaan asuu kaukana, käy kerran, pari vuodessa. Poissaollessaan kaipailee lapsia kovasti, mutta kun tulee tänne, lapsenhoito on jotenkin hankalaa, näin ainakin antaa ymmärtää. Anoppi haluaa tehdä asiat vaikeaksi, mutta onneksi osaan jo käsitellä häntä, enkä provosoidu. Jos hän on lupautunut, hän myös hoitaa lapsia enkä ota siitä huonoa omaatuntoa. Kuitenkin sivulauseista ymmärtää, että hänelle on myös tärkeää saada viettää aikaa lasten kanssa itsekseen. Puolestani muistan häntä jollain tavalla, tiedän hänen makunsa ja hankin hänelle jotain pientä kiitokseksi (jos siis kyseessä on vaikka parin päivän hoitokeikka). Anoppi on 5-kymppinen, joten voimia hänellä on enemmän kuin äidilläni.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oikeastaan tässä sen näkee, että tämän tilanteen ja ajatukset ymmärtää vain se, jolla on samanlaisia kokemuksia. Teillä, joilla apua on saatavilla ette vaan pysty ajattelemaan asiaa meidän kantilta.

Juuri näin! Hyvä huomio!
 

Yhteistyössä