anoppi ottaa päähän

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ongelma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"ongelma"

Vieras
Olenkohan ihan kauhea ihminen?
En vain jaksaisi anoppiani, vaikkei siihen mitään syytä olekaan??? Olenkohan vain kateellinen miehestäni vai mitä!?
Siis mukavaa kun soittelee miehelleni jne, mutta nyt hän oli ehdottanut, että voisi tulla auttamaan kun meille syntyy esikoinen muutaman viikon päästä.. Mihin tarvisin apua? Ja miksi en voisi pyytää sitä vanhemmiltani jotka asuvat 15min automatkan päässä? Hän itse asuu 4h automatkan päässä...

Vanhempani kysyvät, mitä vauvan kamoja tarvitsemme ja maksoivatkin sitten osan vaunuista, niitä kun oikeasti tarvitsemme...!
Anoppi ostaa pyyhkeitä (mitä meillä todella paljon jo ennestään), uusia vauvan vaatteita (joita meillä myös paljon, koska olemme saaneet niitä ilmaiseksi käytettynä) ja meille jotain tarjoiluastioita... Ei anopilla kuitenkaan kauheasti rahaa ole, koska maksaa esim yhden lainaamamme rahan hänelle vasta kuukauden pääästä...

Nyt hän haluaisi tulla auttamaan vauvan kanssa...

Olenko ihan kauhea ihminen, jos anoppi ei ole sinänsä tehnyt mitään väärää, mutta ottaa silti minua päähän paljon!? :/ Mistähän tämä johtuu...!?
 
Koska anoppi sanana tuntuu olevan kirosana.

Rauhoitu,ehkä hormoonis nyt vaa hyrrää.Älä pidä sitä anoppina,vaan naisena kuka on antanu maailmaan ihanan miehen.
Näin mä ajattelen,koska mun anoppi on oikeesti todella inhottava ihminen ;)
 
Se nyt vaan on niin, että miehen suku (eritoten anoppi) on ihan helvetin ärsyttäviä ja rasittavia, varsinkin raskaana ollessa :D. Ja vieläpä usein ilman pätevää syytä.
 
No onhan se vauva yhtälailla hänenkin lapsenlapsi kun sun vanhempien. Anoppis ajattelee oppimallaan tavalla että synnyttänyttä autetaan ja halutaan hoitaa tulokasta. Mulla taas on sellanen anoppi jonka kanssa tuun toimeen ja hoitaa lasta hyvin. Äitini kanssa taas en oikeen tule toimeen.
 
Ei sun tarvitse anoppia teille ottaa vauvan syntymän jälkeen. Lasta saa tietenkin tulla katsomaan mutta sitten voi mennä omaan kotiin ja jättää teidät tutustumaan ja opettelemaan arkea yhdettä. En mäkään olis jaksanut ketään pidempiaikaista vierasta kummankaan lapsen syntymän jälkeen.
 
Miltä tuntuisi, jos miehesi suhtautuisi omaan anoppiinsa, eli sun äitiin samalla tavalla? Ymmärrän, että anoppi on "vieras nainen" ja voi ärsyttää, että tuputtaa teille tavaraa, haluaa tulla kotiinne jne. mutta se on SUN MIEHEN ÄITI. Jos et halua apua vauvan kanssa, niin varmaan et päästä omaakaan äitiäsi teille auttelemaan?

Koita olla tasapuolinen mummoille.

Trust me, mä tiedän miten anoppi voi olla ärsyttävä. Mä asun tällä hetkellä samassa talossa anoppini kanssa (ns. syytinki maatilalla). Välillä saan sieltä päin ihan oikeasti ilkeää ja törkeää kohtelua, ja jotenkin senkin kanssa pitää vain pärjätä. AJattele, että ei se kipon tai potkuhousujen ottaminen, tai anopin vierailu joskus kovin paljon ole sun elämästä uhrattu ;)
 
Vaikutat ärsyttävältä. Entä mitä jos miestäsi ärsyttäisi sinun vanhempiesi vouhotus? Varmaan suivaantuisit nanosekunnissa. Ehkä hän haluaa auttaa jos näkee teitä välimatkan päästä harvoin?

Jaa mihin apua tarvit? Odota kun vauva syntyy ja ihmettele sitten. Kyllä ilmankin pärjää mutta aika kullanarvoista on jos sitä on saatavilla.

Tuntuu ettei teille miniöille kelpaa vittu mikään... Onneksi oma vaimoni ja äitini tulevat hyvin toimeen. molemmat järkeviä ja fiksuja ihmisiä. Itse en tosin omasta anopistani niin välitä mutta se johtuu erilaisista persoonistamme, ei siitä että hän on anoppini.
 
[QUOTE="sissi";28483322]Se nyt vaan on niin, että miehen suku (eritoten anoppi) on ihan helvetin ärsyttäviä ja rasittavia, varsinkin raskaana ollessa :D. Ja vieläpä usein ilman pätevää syytä.[/QUOTE]

Tää taitaa olla hieman kieli poskessa kirjoitettu kommentti, mutta mulla menee kyllä juuri toisin päin. Tykkään kovasti anopeistani (ex ja nykyisestä) mutta oma äiti ärsyttää välillä tosi paljon. Johtunee liian erilaisista persoonallisuuksista.
 
I'm guessing the data come from the CE dasaabte, which I can't open right now, or they asked BLS for the new data, because the NYT one from last year is well past 2007. The data bureaus are usually good about getting data to you if you ask for it and they have it.
 
Voi ei, mä en olis IKINÄ halunnu anoppia meille auttamaan, kun vauva syntynyt. Olisin kieltäytynyt kohteliaasti, mies olisi saanut sanoa äidilleen, että haluamme rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneemme.

Minuakin anoppi aika ajoin ärsyttää, ilmaisen aina kauniisti miehelleni jos esimerkiksi kyläilyä ehdottaa, että "anoppikiintiö täysi, katsotaan myöhemmin".

Appiukko onkin sitten eri juttu.. Mielellään en näkis ikinä ja välttelen viimeiseen asti. Mutta se ei osaakaan käyttäytyä.
 
Ihan tutulta kuulostaa. Oma anoppini on ihan ok ihminen. Emme ole varsinaisesti ystäviä, mutta ihan hyvissä väleissä kumminkin. Näemme noin kerran viikossa ja hän soittaa miehelleni päivittäin ihan muuten vaan.

Odottaessani esikoistamme minulla oli ihan sama fiilis. Anoppi ärsytti pelkällä läsnäolollaan, vaikka hän ei olisi tehnyt muuta kuin ollut kiinnostunut odotuksesta ja antanut jonkin ostamansa vaatteen tai vaippoja. Pelkkä hänen olemuksensa ärsytti, eikä siihen ollut oikeasti syytä. Minusta tuntui, että anoppi yritti omia lapseni, ja asia sai pääni sisällä suuremmat mittasuhteet.

Kun lapsi syntyi ja hormonitoiminta rauhoittui, rauhoituin minäkin. Anoppi ärsyttää edelleen ajoittain ilman sen kummempaa syytä, mutta niin ärsyttää oma äitinikin. Näin jälkeenpäin ajateltuna anoppi ärsytti varmaan siksikin, että oma äitini ei ollut kovin kiinnostunut vauvasta tai odotuksesta, joten anopin intoilu kirpaisi.
 
En mäkään olisi anoppiani meille halunnut, kun vauva syntyi. En, vaikka on ihan mukava ihminen. Kuitenkin eri tavalla vieras kuin oma äiti. En kyllä pyytänyt omaa äitiänikään. Siinä tapauksessa olisin voinut pyytää, jos mies olisi joutunut olemaan paljon pois kotoa.
 
Lisään vielä, että jos et halua anoppia luoksenne auttamaan,pidä huoli, etteivät omatkaan vanhempasi tule. Molemmat siis pelkästään vierailulle. Nyt Se voi tuntua yhdentekevältä, mutta toisten isovanhempien suosiminen ei pidemmän päälle ole fiksua. Lapsen syntymä on tärkeä kokemus myös isovanhemmille.
 

Yhteistyössä