Harmi, että anoppi suhtautuu negatiivisesti. Mutta ehkä ap:n asemessa kysyisin kuitenkin, että voisiko anoppi katsoa lapsia muutaman tunnin. Ap voisi vastapalvelukseksi tehdä puolestaan jotain, mihin tilanteessaan kykenee (leipoa, ostaa anopille jotain pientä mistä tämä pitää tms). Meillä esim. äitini on iäkäs, asuu lähellä ja hän hoitaa mielellään lapsiani niissä rajoissa mihin pystyy. Esimerkiksi nyt 5-vuotias on yökylässä, ja pärjää siellä hyvin koska on omatoiminen. 2-vuotiasta puolestaan en vie äidille kun pariksi tunniksi. Äiti ei kehtaa kieltäytyä, vaikka vaikka ei jaksaisikaan, joten itse täytyy miettiä, mikä on kohtuullista. Jos vaikka on kulunut pari päivää, ettei äiti ole lapsia nähnyt, hän soittaa että mitä olette tehneet ja joko tulette käymään.
Anoppi puolestaan asuu kaukana, käy kerran, pari vuodessa. Poissaollessaan kaipailee lapsia kovasti, mutta kun tulee tänne, lapsenhoito on jotenkin hankalaa, näin ainakin antaa ymmärtää. Anoppi haluaa tehdä asiat vaikeaksi, mutta onneksi osaan jo käsitellä häntä, enkä provosoidu. Jos hän on lupautunut, hän myös hoitaa lapsia enkä ota siitä huonoa omaatuntoa. Kuitenkin sivulauseista ymmärtää, että hänelle on myös tärkeää saada viettää aikaa lasten kanssa itsekseen. Puolestani muistan häntä jollain tavalla, tiedän hänen makunsa ja hankin hänelle jotain pientä kiitokseksi (jos siis kyseessä on vaikka parin päivän hoitokeikka). Anoppi on 5-kymppinen, joten voimia hänellä on enemmän kuin äidilläni.