Anoppi ei ymmärrä rajoja.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "turhautunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"turhautunut"

Vieras
Hei!

Asia on monimutkainen eikä ihan yksiselitteinen. Olen tullut anopin kanssa ihan hyvin juttuun, vaikka miestäni ja minua molempia ärsyttää, että anoppi ja appi soittelevat noin 3-5 kertaa viikossa. Anoppi on siis enimmäkseen näiden puhelujen takana, tai sitten on käskenyt appi-ukkoa soittamaan ja puhuu itse myös taustalla. Soittavat siis useimmiten miehelleni, harvemmin minulle. Soitot kasaantuvat yleensä viikonlopulle, pari puhelua viikolla ja viikonloppuna soittavat sitten pe, la ja su. Tätä asiaa ei muuta se, että olisimme olleet heillä kylässä lauantaina, soittavat silti yhtä sitkeästi vaikka juuri oltaisiin nähty. Jätetään monesti tarkoituksella vastaamatta mutta eivät ymmärrä, vaan soittavat muutaman tunnin päästä uudelleen jos mies ei ole soittanut takaisin. Mitään erikoista asiaa ei yleensä ole, tai sitten se on jotain niin tyhjänpäiväistä, että sen olisi kerennyt sanoa myöhemminkin. Jos mies ei ole yhtenä päivänä vastannut puhelimeen niin kysyvät miksi ei vastata???? Mies siihen joskus vastannut, että puhelin oli äänettömällä. Olen miehelleni sanonut, että nämä henkilöt eivät osaa/halua lukea rivien välistä. Mies on ihan samaa mieltä kanssani, että hänen vanhempansa soittelevat liikaa. Kerran mies sanoi, että kiva kun soitatte mutta ei tarvitse jokapäivä soittaa, kyllä täällä ihan hyvin pärjätään. Anoppi oli mököttänyt koko loppupuhelun ajan. Edelleen soittelevat liikaa, asiasta on tullut jo jonkinlainen rasite. Emme ymmärrä miten ilkeästi asia pitää sanoa, että älyäisivät ottaa vähän etäisyyttä.

Olimme juhannuksena 2 päivän lomalla mieheni kanssa ja soittelivat silloinkin molempina päivinä. Eikö olisi kuulumisia kerennyt kysyä sitten kun palaamme? En vain ymmärrä noin takertuvia ja tuppautuvia vanhempia. Ahdistaa, tuntuu etteivät anna tarpeeksi omaa tilaa meille. Miksi pitää koko ajan kytätä ja vahtia?

Olen loppumetreillä raskaana ja ahdistaa ajatus siitä, että soittavat lapsen syntymän jälkeen vielä useammin..., tuppaavat kylään jne. Aikaisemmin kävimme heillä kylässä noin 3-4 kertaa kuukaudessa, sitten ajattelimme ottaa vähän etäisyyttä ja nykyään näemme heitä noin 2 kertaa kuussa.

Anopilla on myös mielipide joka asiaan ja ne hän sitten kertookin... Asiasta tekee hankalan se, että emme haluaisi pahottaa hänen mieltään. Hän ei ole inhotava eikä ilkeä ihminen, tiedän, että hän ei tarkoita pahaa mutta minun mielestäni on itsekästä häiritä toisia heidän lyhyellä lomallaan tai soitella läpi koko viikonlopun.

Heillä on myös pilalle hemmoteltu puudeli, joka kuseksii matoille, hieroo itseään sohviin ja on muutenkin rasittava. Ei tietenkään ole koiran vika, että sitä ei ole koulutettu mitenkään. Olemme muutamassa uuteen kotiin, jonne ostamme uudet matot, sohvan jne. Anoppi ja appi eivät lähde minnekkään ilman koiraa, koska koiraa ei ole opetettu olemaan yksin. Tosiassa en haluaisi kyseistä koiraa meille kuseksimaan ja hyppimään sohville. Vaikeaksi tämän tekee, että meillä itsellämme on koira. Meidän koira vaan osaa käyttäytyä, ei räksytä eikä kuseksi sisälle.

Miten te toimisitte tilanteessani?
 
aloitukseen vielä lisäys: niin ja anoppi ostanut jo sellaista krääsää meidän syntymättömälle lapselle, jota tarvitaan aikaisintaan kun lapsi on 1-2 vuoden ikäinen. Ostanut jo valmiiksi potan ja vessanpytylle muovisen lasten istuimen. Osti vielä kahdet kappaleet, toisent omaan kotiinsa ja toiset meille. En haluaisi hamstrata tuollaista halpaa muovitavaraa kappeihini kun voisimme ostaa ne sitten itse muutamalla kympillä kun niitä oikeasti tarvitaan ja sitten kun niiden aika on.
 
Minullakin on anoppi, joka näkee poikaansa (miestäni) joka päivä töissä, ja saattaa soitta illassa useammankin kerran. On yksinäinen ihminen ja heittäytynyt avuttomaksi. Yritän ymmärtää ja pidän hälle myös seuraa toisinaan, vaikka oikeasti vituttaa koko mummo.

Sympatiat siis sinulle :) koira-asiaan sanoisin ekan vahingon jälkeen että tämä pissimaakari saa olla kylppärissä vierailujen ajan.
 
minua ainakin ahdistaisi tuollainen tilanne. Kohtuus kaikessa, niin että kaikilla on hyvä olla. On täysin tervettä ja normaalia, että aikuiset lapset haluavat omaa rauhaa ja tilaa. Eihän se tarkoita sitä, että yhteyttä ei voisi lainkaan pitää. Meillä nähdään appivanhempia muutaman kerran kuussa ja soitellaan kerran viikossa, tämä hyvä meille!
 
Pitäiskös sun vaan tutustua siihen anoppiis ja ajatella asia niin, että hän on lapses mummi ja haluaa osallistua lapsenlapsensa elämään. Ja nauti siitä sinäkin, saathan varmasti kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa, kun noin innokkaat isovanhemmat ottavat lasta hoitoon (eikä taatusti silloin soittele jaarittelupuheluita, kun on muuta tekemistä). Niin se vaan on, että omat lapset on rakkaita, mutta lapsenlapset ovat vielä jotain enemmän <3 Anna anopin höösätä, kyllä se siitä rauhottuu..
 
meillä anoppi soitti yhteen aikaan joka päivä, kunnes kerran sanotiin kun oli meillä kylässä,että ollaan aikuisia ihmisiä, eikä tarvitse joka päivä varmistaa että ollaan hengissä :D Otti herneet nenään mutta nykyään ei soittele kuin muutaman kerran viikossa ja välit on ihan ok. Kannattaa puhua suoraan, kyllä luulisi normaalin aikuisen ymmärtävän, vaikka ensi reaktio voikin olla loukkaantuminen.
 
Se tavara jota et halua, laita eteenpäin. Lahjoita tai myy.
Miun äiti höösää ja tuo kamaa. Mie otan parhaat päältä tai mistä tykkään ja loput myyn tai lahjoitan. FB:n paikkakunta kirppisryhmät on hyviä paikkoja laittaa mummujen tuomat turhat kamat eteenpäin :)

Tai sitte voit suoraan sanoa, ettet halua sitä, ja palauttaa antajaöö, jos hän keksisi paremman lahjansaajan.
 
Minä en näe tuossa aloittajan asiassa mitään ongelmaa, jos nyt kerran päivässä soitellaan, niin ei se paljoa ole, sitten näkisin sen ongelmana, jos monta kertaa päivässä soitellaan, tyyliin aamulla, päivällä ja illalla vielä.
 
Ihme vastauksia täällä taas, kyllä musta olis tosi ahdistavaa jos anoppi soittelis joka päivä ja vielä jos ollaan pari päivää lomalla niin sillonkin. Tai vaikka se olis omakin äiti ni ahistais silti. Joo mut ratkaisu ongelmaan on se, että sanotte suoraan kauniisti ettei tartte soitella, loukkaantuvat sitten tai eivät tai sitten ette vaan vastaa.
 
Mua ei haittaa että miehelle soitellaan, mutta mieheltä kyllä odotan jonkinlaista tilannetajua. On ihan ok vastata nopeasti työpuheluun lähes milloin vain, mutta sitten kiukuttaa, jos mies puhuu koko yhteisen kauppareissun (kun ollaan lähdetty nimenomaan YHDESSÄ katselemaan meille esim. jotain huonekalua) anoppinsa kanssa puhelimessa, vaikka näkevät toisiaan päivittäin, ja asia ei ole mikään tärkeä...
 
Samanlainen anoppi täälläkin, mutta olen jo tottunut siihen, että soittelee miehelle päivittäin, monesti useammankin kerran päivässä. näiden perhe on vain yhteyttä pitävää sorttia. Eikä siinä että soittelevat, vaan kun nähdäkin pitäisi päivittäin. Miehen ja lapset laitan ilomielin äidillään käymään, saan hetken hengähdystauon samalla itselleni. Anoppi & appi on olleet kuitenkin valtava apu lapsenvahtina ja rakennustöissä, etten valita, ja mukavia, lämpimiä ihmisiä ovat muutenkin. Anoppi suorastaan hinkuu saada katsoa lapisa vähintään kerran viikossa, hyvä ettei suutu ja sanon ettei vahdille nyt ole tarvista. :p
 
[QUOTE="vieras";26957941]Kertokaas ihmiset MIKÄ siinä ahdistaa jos anoppi tai omat vanhemmat soittavat vaikka sitten joka päivä?[/QUOTE]
No varmaan ihan sama kuin siinä tapauksessa, että työkaveri soittelisi joka päivä tai naapuri tai kaveri.. Kohtuus kaikessa kanssakäymisessä.
 
[QUOTE="vieras";26957965]No varmaan ihan sama kuin siinä tapauksessa, että työkaveri soittelisi joka päivä tai naapuri tai kaveri.. Kohtuus kaikessa kanssakäymisessä.[/QUOTE]

Joo mutta itse käsitän kuitenkin että sukulaiset ovat vähän eri asia. Ja hämmästelin mikä siinä nimenomaan ahdistaa. Ärsyyntymisen ymmärtäisin paremminkin.
 
Juu aika kurjaa että tulee nurkat täyteen tavaraa, jota ei tarvita vielä aikoihin, jollei ole mitään varastoa. Muutenkin kyl ihan itse tykkään ostaa sellaiset tavarat, mistä tykkään. Mutta harvoinpa se vanhempien ihmisten kouluttaminen ja neuvoskelu auttaa yhtään mitään. Voihan sitä yrittää sanoa, että kiitos mutta ihan vielä ei tarvittais tällaisia juttuja ja on pienet tilat...mutta todennäköistä on, että ei ne tajua.

Puheluista - vastaatte silloin kun teille sopii. Vaikka ois mikä kännykkäaika, niin ei sitä aina ole pakko olla "kotona" ja tavoitettavissa. Jos myöhemmin kysytään, miksette vastanneet, voi vaan esittää vastakysymyksen, että oisko ollut jotain tärkeää, jutellaan nyt.

Toisaalta isovanhemmat on kyl super-iso apu parhaimmillaan. Toivottavasti heistä olisi joskus aina lastenhoitoapua. Kannattaa pysyä hyvissä väleissä vaik se joskus aina ottaakin päähän.
 
En ymmärrä, mitä nämä vastaajat täällä oikein ajattelevat. Mä ymmärrän aloittajaa todella hyvin, toi on äärimmäisen ahdistavaa ja ärsyttävää! Itsellä appivanhemmat myös puuttuvat aivan liikaa meidän tekemisiin, aina on mielipide ja se kerrotaan kyllä. Anoppi hössöttää ja muistuttaa melkein 40-vuotiasta poikaansa että muistaa laittaa pipon päähän ja kaulahuivin kaulaan. Miehestä myöskin puhutaan kuin hän olisi edelleen 12-vuotias. Appi taas kommentoi KAIKKEA eikä koskaan mitään olla tehty hänen mielestään hyvin tai oikein. Kaiken mahdollisen hän myös tekee meidän puolesta: jos ollaan joskus puhuttu, että haluttais ehkä ostaa vaikkapa jokin työkalu, tämä etsii netistä eri vaihtoehdot ja jopa soittelee eri paikkoihin ja kyselee tästä työkalusta (tyyliin "poika on ajatellut ostaa tällaisen ja kyselen tässä nyt, että onko tässä mitään järkeä").

Mieheni ei ensimmäisinä vuosina vielä ymmärtänyt, miksi tämä puuttuuminen häiritsi minua. Omat vanhempani soittelevat ehkä kerran viikossa tai kahdessa eivätkä koskaan ehdoin tahdoin puutu mihinkään, vaan kysyttäessä kertovat mielipiteensä - näin sen mielestäni pitäisi mennä. Voin kuitenkin luottaa siihen, että he aina tarvittaessa auttavat. Nyt viime vuosina asuinpaikkamme muutoksen myötä erityisesti appiukko on alkanut ärsyttää myös miestäni ja tästä asiasta on apen kanssa keskusteltu useaan otteeseen. Appi syyttää aina minua, koska minä olen niin vaikea ja aina häntä vastaan. Ei pidä paikkaansa - sanon vain oman mielipiteeni, on se sitten sama tai eri kuin hänellä. Tähän hän ei ole tottunut, sillä anopilla ei ole omia mielipiteitä vaan hän piiloutuu täysin appiukon selän taakse ja määkättää sieltä käsin.

Näissä keskusteluissa, jotka usein menevät riidan puolella, appi myös aina muistaa muistuttaa, kuinka paljon ovat meitä auttaneet ja antaneet rahaa. Tällä hän siis lähinnä viittaa häälahjaamme (toivoimme häämatkatilille rahaa, mitä appi ei koskaan ymmärtänyt - hänen mielestään häälahjarahoilla olisi pitänyt lyhentää asuntolainaa), muuten emme koskaan ole pyytäneet tai saaneet heiltä rahaa. Itse ovat meille tarjoutuneet ostamaan esimerkiksi sängyn kihlalahjaksi jne., en silloin tiennyt, etteivät lahjat olekaan pyyteettömiä.

Joten kyllä, ymmärrän täysin ja TÄMÄ, rakas "vieras" siinä ärsyttää, että anoppi tai appi tai omat vanhemmat soittelevat joka päivä. Se ei yleensä ole kuulumisten vaihtoa, vaan aikuisten lasten asioihin puuttumista.
 
Mun isä on samanlainen.
Saattaa tosin soittaa 1-7krt päivässä ja asiat koskee esim. mitä sen koira on tehnyt pihalla, mitä tarjouksia on kaupassa ym. Ja sen lisäksi laittaa viestejä. Sanominen tehoaa vaan yleensä noin viikon ajan ja sitten taas alkaa se soittelurumba.
Mutta onneksi tänä päivänä puhelimessa näkyy kuka se soittaja on niin ei tarvitse vastata jos ei halua. Ei mulla ainakaan tuollaisten soittelijoiden kohdalla aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia olla vaikka sen pari päivääkin vastaamatta; voihan ne laittaa tekstiviestin jos heillä olisi kuitenkin ollut jotain "oikeaa" asiaa.
 
Minä ymmärrän täysin ap:tä. Kyllä minua korpesi myös se kun appivanhemmat kohtelivat meitä kuin idiootteja jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Eli sanalla sanoen HOLHOSIVAT joka asiassa. Ja tähän kuului myös se että soiteltiin joka päivä ja puututtiin joka asiaan. Minä olin myös aina se hankala ja kiukutteleva miniä kun sanoin oman mielipiteeni enkä suostunut pompoteltavaksi. Ja se avuntarjoaminen. Huoh. Meni vuosia ennen kuin tajusin että se apu ei TODELLAKAAN ole pyyteetöntä! Voimia ap:lle, pitkää pinnaa ja rohkeutta asettaa rajat.
 

Similar threads

Yhteistyössä