Mun anoppi on kyllä KUMMALLINEN!

[Misteli]

Viikko sitten oltiin heillä käymässä ja hän sitten kahdenkesken kysyi, mitä meidän pojalla halutaan joululahjaksi. Mä vähän änkytin siinä kun en yhtään ollut tajunnut miettiä asiaa. Sanoin sitten, että olen etsinyt pojan sänkyyn oikein kunnon vanhan ajan tilkkutäkkiä. Tähän anoppi sanoo, että eikö se ole vähän tosiaan vanhanaikaista?

No. Sitten sanon että miehen kanssa eilen katsottiin kaupassa puisia leluja, autoja ym. ja että ne oli tosi ihania. Siihen anopin mielipide on, että ei poika vielä niistä ymmärrä. Poika on nyt 10kk.

Okei, ei sitten puisia leluja. Sanon, että dublotkin käy! Ne on aina ihania ja niitä ei olla muistettu ostaa vieläkään. Tai jotain muuta, ehkä vähän vanhanaikaista kuitenkin kun retrosta tykätään.

Anoppi ei sano mitään ja keskustelu siirtyy muille urille.

Tänään sain sähköpostia että anoppi laittaa sitten pojan tilille tietyn summan rahaa, kun meille ei mikään kelpaa! WTF?

Anoppi on kyllä ihan ihana ihminen aina välillä mutta nyt mä en ihan ymmärrä. Sanoinko mä jotain väärin?

 

[mä]

Et ole ainoa!!! Siis jonka anoppi on kummallinen.

 

[Huisi hippu]

no nyt voit ostaa ainakin mieleisen lahjan, vaikka niitä puuleluja.

 

[vieras]

Mä jos sanon anopille, et pitäs ostaa pojalle pyörä, niin se käsittää sen niin et nyt se on sen velvollisuus ostaa. Kerran sanoin, et pitäs mennä katselemaan uutta päiväpeittoa sänkyymme. Seuraavana päivänä anoppi tuli päiväpeitto kainalossa ja muisti vielä sanoa, et ei olis ollut varaa kyllä nyt, mutta kun halusit! Siinä vaiheessa kyllä kilahti ja sanoin että ei tässä uskalla enää haaveilla mistään, kun se luulee et sen pitää sit ostaa se. Otin kuitenkin päiväpeiton ja maksoin hänelle sen takaisin.
Ja näin on kyllä käynyt monesti muulloinkin, hiukan edullisimmissa tavaroissa kuitenkin, mutta enää en kyllä olekaan sanonut sille juuri mitään mitä suunnitelen ITSE ostavani.

 

[ei kai]

No on kummallinen... kysy siltä tai laita miehes kysymään, mikä oikein mättää?

Mulla taas kummallinen on oma äiti, joka keksii kaikesta jotain oheismerkityksiä, se on sitten rasittavaa!

 

[MoilasenH]

Anopil oli varmaan mielessä joku tooosi hyvä lahja-idea, mutta kun huomas sen tod.näk. olevan ihan jotain muuta kuin mitä itse olitte ajatelleet, niin vetäs herneen+palon ja pääty tollaseen ratkaisuun Eikä siis kehdannut ehdottaa sitä itse ajattelemaansa vaihtoehtoa, huomattuaan ettei se välttämättä ole teillä ekana toiveena listalla.

Tää on mun veikkaus

 

[4n äiti]

veikkaan kanssa, että hän oli ajatellut jotain ihan muuta tai ei osaa arvostaa samoja asioita kuin te. antakaan hänen nyt antaa lahjaksi mitä tahtoo. itse vastaan lahjakyselyihin aina, että ihan sama. tai että alusvaatteita.

 

[vieras]

Anoppi kun kysyi toiveita/tarpeita lapsille, niin sanoin että tarpeessa olisi lasten pussilakanat, ja uudet tyynyt, sukat, alusvaatteet.. Niin ei kuulema meinaa ostaa (ostan sitten itse, mutta kun kysyi tarpeista, niin näitä tarvitaan), koska ei lapset niistä ilahdu.

 

[Rukoilijasirkka]

Sillehän ei kelvannut mitään, mitä ehdotit.... Miksi edes kysyi sulta, ois vaan hankkinut mitä tahtoo. Outo tosiaan.

 

[Cosmopolitan]

Mä jos sanon anopille, et pitäs ostaa pojalle pyörä, niin se käsittää sen niin et nyt se on sen velvollisuus ostaa. Kerran sanoin, et pitäs mennä katselemaan uutta päiväpeittoa sänkyymme. Seuraavana päivänä anoppi tuli päiväpeitto kainalossa ja muisti vielä sanoa, et ei olis ollut varaa kyllä nyt, mutta kun halusit! Siinä vaiheessa kyllä kilahti ja sanoin että ei tässä uskalla enää haaveilla mistään, kun se luulee et sen pitää sit ostaa se. Otin kuitenkin päiväpeiton ja maksoin hänelle sen takaisin.
Ja näin on kyllä käynyt monesti muulloinkin, hiukan edullisimmissa tavaroissa kuitenkin, mutta enää en kyllä olekaan sanonut sille juuri mitään mitä suunnitelen ITSE ostavani.

Mun anoppi on ihan samanlainen ! Ja jos ihailen jotain esinettä tai vaikkapa korua, saan sen seuravalla tapaamiskerralla lahjaksi...En uskalla enää ihastella mitään!