Mielipiteitä anoppi tympäännykseen

[Sukset ristissä Anopin kanssa]

Olenko mielestänne kohtuuton vai "oikeassa".
Anoppi on tässä tänä vuonna jo kolme kertaa pettänyt luottamuksen ihan puhtaalla päin naamaa valehtelemisella.
Viimeisen oli vielä sellainen tapaus, että alkoi syyttelemään päin naamaa tuulta peetä ja sekin täyttä valetta.
Minä pistin välit totaalisesti poikki appi vanhempiin ja nyt mies marmattaa ihan jatkuvasti, että kun en anna heille uutta mahdollisuutta.
Antelin kyllä silloin olan takaa takaisin ja vaadin päitä vadille kuka sitä pa....kaa oikein levittelee, ja nyt anoppi esittää marttyyria että minä olen heidät haukkunut ja siksi eivät käy kylässä.
Kun siis oikeampi on se että itse puhui p...kaa ja haukkui jonka jälkeen sanoin ettei ole asiaa tälle tontille heidän tulla.

Mies ei sitten älyä mistään mitään, äitinsä aukoo päätään aina kun mies ei ole paikalla. Silloin kun mies on paikalla niin on niin nuhteettoman nöyrää että.
Miehen mielestä pitäisi antaa periksi ja tehdä sovinto, mutta minä en ymmärrä minkä vuoksi. Senkö vuoksi että taas kohta paukahtaa udelleen jotain samanlaista kun tätä sahausta on jatkunut jo pidemmän aikaa ja aiemmilla kerroilla minä olen antanut lopulta periksi. Anopilla onkin ollut sen sortin selittelyt aina sitten jälkikäteen että lopulta saa kuullostamaan kaiken minun syyltä ja siltä että minä olen ymmärtänyt jotain väärin.

Ymmärrän tavallaan miestä, että hän haluaisi olla vanhempiensa kanssa myös lasten kanssa tekemisissä mutta minä en anna viedä lapsia sinne valheiden keskelle. Enkä todellakaan tule koskaan antamaan anteeksi Anopin röyhkeyksiä.

Tässä on vielä kyseessä sellainen Anoppi joka oikeasti ei äo:lta kovin korkealla, jos tässä on itsekkään ja osaa kyllä esittää hyvin niin että hän on joutunut aina sorretuksi ja häntä kohtaan on aloitettu vihan pito jne...

Kertokaas mielipiteitä ja kokemuksia että mitä te tekisitte vastaavanlaisessa tilanteessa?
Antaisitteko anopin olla mikä on ja nielisitte sen vai
olisittenko kuten minä että eläkööt sitten ilman meitä?
Vai kenties jotain muuta.

 

[Aet]

No mie tekisin niin, että mies sais lasten kanssa käydä anoppilassa niin paljon ko lystää, mutta itse pysyisin poissa.

Väärin teet, jos pakotat miehen valitsemaan vanhempiesi ja sinun välillä. Ja se, että et anna lasten tavata isovanhempiaan.

 

[kaalimaan vartija]

Mun mielestä sulla ei ole oikeutta kieltää lasten isää viemästä lapsia omien vanhempiensa luokse -lasten isovanhempien luokse !
Anna anopin puhua ja vaahdota ja vaikka valehdella. Sinun ei tarvitse häntä tavata. Mutta lapsilla on oikeus tutustua myös isovanhemopiinsa. Miltä susta tuntuisi jos miehesi kieltäisi lapsien tapaamiset sinun vanhempien kanssa? Vaikka siksi, että hänellä on erimielisyyksiä ja riitoja isäsi kanssa?

 

[kaalimaan vartija]

Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita joissa on vain käyttäydyttävä "aikuismaisesti" ja järkevästi. Ja ajateltava lasten parasta. Ei kivaa. Mutta elämä on.

 

["..."]

Hei, jos kaikki kieltäisivät puolisoansa viemästä lapsia ärsyttävien ja rasittavien appivanhempien luokse, maailmassa ei kovin montaa isovanhempi-lapsenlapsi - suhdetta olisi Koita kestää.

 

["marilee"]

Ja lasten parasko tässä on nähdä valehtelua, ja että se vielä sallitaan? Ja kuulla,että äidistä (??) puhutaan pa*kaa? No ei todella ole.

Mies on jo valintansa tehnyt menemällä sun kanssa naimisiin. Pistä nyt anoppi valitsemaan haluaako suhteen lapsenlapsiinsa,vai jatkaa p*skanpuhumista.

 

["juups"]

Kokeile saada anoppi kiinni valheesta vaikka jollain salakuuntelulaitteella. Kännykkä nauhottamaan puhettanne kun mies ei ole paikalla, tms. Silloin sulla on esittää todistusaineistoa, jos hän myöhemmin väittää ettei ole sanonut niin tai näin...

Yrittäisin itse ainakin aktiivisesti ratkaista tilannetta, enkä vain kieltäisi isoäidin olemassaoloa.

 

[äittinen]

Meillä anoppi on lievästi sanottuna "ihan perseestä". Soittelee mulle, valittaa kaikesta, haukkuu jokaisen meidän tekemän ratkaisun, arvostelee ja on ilkeä. Olin mm. saanut just keskenmenon ja anoppi tokaisin siihen, että ehkä se on parempi, ettei meille enempää lapsia tule. Tämän kaiken tekee juuri silleen, ettei oma poikansa mitään kuule. Kun meidän lapset ovat syntyneet tunkee aina meille viikoksi, samana päivänä kun kotiudun sairaalasta muka avuksi, oikeasti vaatii täyshoitoa ja haukkuu mua ja meidän perhettä. Facessa kertoo kaikille, että on niin hyvä mummo, ottaa töistä vapaatakin, että voi mennä auttamaan miniää ja rakkaita lapsenlapsia.

Mies oli tälle kaikelle sokea, kunnes kesällä meille tuli todella kova tappelu lapsista ja kasvatuksesta miehen isäpuolen kanssa. Miehen äiti käänsi kaiken minun viaksi ja kun mieheni kerrankin oli paikalla haukkumisen tapahtuessa avautuivat hänenkin silmät. Me sovittiin, ettei mummolaan enää mennä (matkaa on 300km, ei siellä kyllä ennenkään usein käyty), mummo saa käydä meillä tapaamassa lapsia, kun kummatkin vanhemmat on paikalla, mutta tätä ei onneksi tapahdu kovin montaa kertaa vuodessa. Lapset meillä on pieniä (3- ja 1-vee) eivätkä he ikinä ole kovin paljoa mummosta tykänneetkään. Nainen ei heille huomiota viitsi antaa, ei ne noin pienet kuulemma mitään ymmärräkkään.

Toivottavasti löydätte toimivat ratkaisun, minä en enää anopin kanssa juttele, olen lähinnä toisessa huoneessa hänen kyläillessään.

 

[sukset ristissä anopin knassa]

No minä en itse ymmärrä sitä miksi lapsien pitäisi olla tekemisissä anopin kanssa kun en minä hälle ole lapsia tehnyt :O
Ei nämä meidän tenavat häntä ikävöi eikä kysele. Ennemmin pelkäävät kun aina tuli kylään.

Ja totta kai olen ajatellut sitä tilannetta että mitäs jos tämä olisikin toisin päin. Eli minun äitini olisi käyttäytynyt miestäni kohtaan niin kuin anoppi minua kohtaan. Ei tarviis paljon miettiä, en olis missään tekemisissä äitinikään kanssa ainakaan ennen kuin pyytäis anteeksi mieheltäni.