Anoppi lähettää miehelleni jotain sydän-tekstareita???

[Lunatic]

Mistä semmosia sydänhymiöitä saa.. Ei mun puhelimessa ole ainakaan.

 

[Keittiönoita]

Mistä semmosia sydänhymiöitä saa..

< ja 3 eli <3

 

[a...p]

Teistä ei ole siis YHTÄÄN outoa että anoppi suhtautuu nuivasti minuun, ei ole kiinnostunut lapsenlapsestaan (saati että osoittaisi hänelle jotain sydämiä), mutta AIKUISELLE pojalleen lähettelee heti aamutuimaan sydämiä.

Teistä siis ihan normikuvio, selvä.

Ja täälä jo sanottiin että ehkä vika on minussa kun välit ei ole mitä parhaimmat, no ei ole. Anoppi on fanaattinen uskovainen ja sitä mieltä että naisen tehtävä on "passata" miestä, ja kun poikansa valitsi erilaisen naisen (olen ateisti, uskon tasa-arvoon, käyn töissä enkä ole vannoutunut kotiäiti jne..) se tuli selväksi monella tapaa, etten ole mieleen.

Ja ihan sekin että musta on erikoista kun on pieni lapsenlapsi joka sitä rakkautta kaipaisi eikä aikuinen poika, niin miksi ei halua sen kummemmin tutustua tähän lapsenlapseen vaikka olen yrittänyt siihen mahdollisuuksia tarjota.

Eri asia jos lapsenlapsikin saisi rakkautta osakseen niin ehkä ymmärtäisin paremmin tuon, mutta nyt lähinnä ällöttää.

 

[Keittiönoita]

Teistä ei ole siis YHTÄÄN outoa että anoppi suhtautuu nuivasti minuun, ei ole kiinnostunut lapsenlapsestaan (saati että osoittaisi hänelle jotain sydämiä), mutta AIKUISELLE pojalleen lähettelee heti aamutuimaan sydämiä.

Teistä siis ihan normikuvio, selvä.

Ja täälä jo sanottiin että ehkä vika on minussa kun välit ei ole mitä parhaimmat, no ei ole. Anoppi on fanaattinen uskovainen ja sitä mieltä että naisen tehtävä on "passata" miestä, ja kun poikansa valitsi erilaisen naisen (olen ateisti, uskon tasa-arvoon, käyn töissä enkä ole vannoutunut kotiäiti jne..) se tuli selväksi monella tapaa, etten ole mieleen.

Ja ihan sekin että musta on erikoista kun on pieni lapsenlapsi joka sitä rakkautta kaipaisi eikä aikuinen poika, niin miksi ei halua sen kummemmin tutustua tähän lapsenlapseen vaikka olen yrittänyt siihen mahdollisuuksia tarjota.

Eri asia jos lapsenlapsikin saisi rakkautta osakseen niin ehkä ymmärtäisin paremmin tuon, mutta nyt lähinnä ällöttää.

Minusta ei ole yhtään outoa, että äiti rakastaa omaa lastaan, vaikka lapsi valitsisikin puolisokseen ihmisen, jota tämä äiti elikä anoppi ei voisi edes sietää.

*muoks* Mulla on kokemusta uskovaisesta anopista, joka tosin on jo kauan ollut ex-anoppi. Oli mun ja exän tavatessa helluntalainen, mutta pojan ollessa alle 3 v kääntyikin jehovan todistajaksi. Ja sen jälkeenhän hän ei ollut enää vääräuskoisten (me oltiin silloin vielä evlutteja) kanssa missään tekemisissä. Vasta kuopuksen päästessä ripille ex-appivanhempani olivat taas vaihtaneet uskontoa ja tulivat pojanpoikansa rippijuhliin. Ja niissä juhlissa ex-anoppini keittiössä mulle sanoi, että olisin ollut hänelle aikoinaan ihanneminiä, jos olisin ollut jehovan todistaja. En mä silti kaunaa häntä kohtaan tunne, vaikka kieltämättä vähän harmittaa ne vuodet, kun pojallani oli vain yhdet isovanhemmat eli mun vanhempani. Onneksi he 12 vuotta myöhemmin ymmärsivät palata takaisin pojanpoikansa elämään ja ex-appiukkoni, lähes 80-vuotias mies, pyysi mut viime kesänä Facebook-kaverikseen :heart:

 

[Lunatic]

Teistä ei ole siis YHTÄÄN outoa että anoppi suhtautuu nuivasti minuun, ei ole kiinnostunut lapsenlapsestaan (saati että osoittaisi hänelle jotain sydämiä), mutta AIKUISELLE pojalleen lähettelee heti aamutuimaan sydämiä.

Teistä siis ihan normikuvio, selvä.

Ja täälä jo sanottiin että ehkä vika on minussa kun välit ei ole mitä parhaimmat, no ei ole. Anoppi on fanaattinen uskovainen ja sitä mieltä että naisen tehtävä on "passata" miestä, ja kun poikansa valitsi erilaisen naisen (olen ateisti, uskon tasa-arvoon, käyn töissä enkä ole vannoutunut kotiäiti jne..) se tuli selväksi monella tapaa, etten ole mieleen.

Ja ihan sekin että musta on erikoista kun on pieni lapsenlapsi joka sitä rakkautta kaipaisi eikä aikuinen poika, niin miksi ei halua sen kummemmin tutustua tähän lapsenlapseen vaikka olen yrittänyt siihen mahdollisuuksia tarjota.

Eri asia jos lapsenlapsikin saisi rakkautta osakseen niin ehkä ymmärtäisin paremmin tuon, mutta nyt lähinnä ällöttää.

No kieltämättä kuulostaa ikävältä tyypiltä tämä anoppi.

 

[a...p]

Minusta ei ole yhtään outoa, että äiti rakastaa omaa lastaan, vaikka lapsi valitsisikin puolisokseen ihmisen, jota tämä äiti elikä anoppi ei voisi edes sietää.

Taidat olla itse pohjimmiltasi vaan samanlainen käärme. Säkin aiot siis rakastaa vaan lastasi ja lähetellä sydämiä, mutta et aio olla kiinnostunut lapsenlapsestasi? Tuet perhettä lähettemällä sydämiä vaan sille omalle lapselles, mutta muuten suhtaudut nuivasti?

 

[zenn]

Mielestäni ainoa asia mitä ap:n sietäisi tehdä on ottaa oppia ja koittaa olla parempi ihminen, äiti ja tuleva anoppi itse. Anopeille ei välttämättä voi mitään, mutta omalle tulevaisuudelleen voi.

 

[Keittiönoita]

Taidat olla itse pohjimmiltasi vaan samanlainen käärme. Säkin aiot siis rakastaa vaan lastasi ja lähetellä sydämiä, mutta et aio olla kiinnostunut lapsenlapsestasi? Tuet perhettä lähettemällä sydämiä vaan sille omalle lapselles, mutta muuten suhtaudut nuivasti?

Lisäsin edelliseen kirjoitukseeni omakohtaisen kokemuksen uskovaisesta anopista. Mun oma uskoni on onneksi sellainen, että se ei kiellä muiden jumalien olemassaoloa eikä muutenkaan kovin paljon rajoita elämääni.

En voi kuopuksen osalta vielä mennä sanomaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Saatan suhtautua tulevaan miniääni nuivasti, jos tämä on esim hyväksikäyttäjä, petollinen tai jotain sellaista, joka sotii omia arvojani vastaan. Silti aioin rakastaa omaa poikaani.

 

["mamaa"]

Ikävää, että anoppisi ei hyväksy sinua. Ei hänen silti (eikä koskaan) tarvitse lakata poikaansa rakastamasta.

Minä lähettelen omalle äidilleni aina sydämiä, haleja ja pusuja viesteissä Ikää 32 v. Äitikin lähettelee takaisin, ikää 63 v. Tosin on kyllä miehen mielestä oikein mahtava anoppi, mutta siitä riippumatta en koe mitenkään oudoiksi hellyyden osoituksia (virtuaalisiakaan) lapsen ja vanhemman välillä, iästä riippumatta.

Pakko sanoa sitä paitsi, että sinun kirjoituksesi kuulostavat siltä että vika ei ole vain anopissa...

 

["mamaa"]

Taidat olla itse pohjimmiltasi vaan samanlainen käärme. Säkin aiot siis rakastaa vaan lastasi ja lähetellä sydämiä, mutta et aio olla kiinnostunut lapsenlapsestasi? Tuet perhettä lähettemällä sydämiä vaan sille omalle lapselles, mutta muuten suhtaudut nuivasti?

Tarkennan vielä, muun muassa tästä viestistä päättelen että sinussakin saattaa olla vikaa tilanteeseen. Ei ole kovin vaikea nähdä, ettet ehkä itsekään ole kauhean helppo ihminen. Ei tulisi mieleenikään kirjoittaa näin typerästi kenellekään (keittiönoita ei todellakaan antanut aihetta).

Todella ikävää silti anopilta, ettei ole kiinnostunut lapsenlapsestaan.

 

[a..p]

[QUOTE="mamaa";25770901]Ikävää, että anoppisi ei hyväksy sinua. Ei hänen silti (eikä koskaan) tarvitse lakata poikaansa rakastamasta.

Minä lähettelen omalle äidilleni aina sydämiä, haleja ja pusuja viesteissä Ikää 32 v. Äitikin lähettelee takaisin, ikää 63 v. Tosin on kyllä miehen mielestä oikein mahtava anoppi, mutta siitä riippumatta en koe mitenkään oudoiksi hellyyden osoituksia (virtuaalisiakaan) lapsen ja vanhemman välillä, iästä riippumatta.

Pakko sanoa sitä paitsi, että sinun kirjoituksesi kuulostavat siltä että vika ei ole vain anopissa...[/QUOTE]

Hyvä jos sulla ei menis hermot ihmiseen, joka monta vuotta vihjailee sopivin väliaikoin jotain ikävää, ja kun olet pahasti univelkainen koliikkivauvasi kanssa niin anoppi vähättelee ja kyselee mieheltäni että olenko tehnyt hänelle ruokaa niin että maha on tullut täyteen jne....minun olo ei kiinnostanut yhtään vaikka olin vauvasta käytännössä yksin vastuussa ja tein vielä kaikki kotityöt. Huolehti vaan kultamussukkapojan syömisistä. Edes vauvan kuulumiset ei niin kiinnosta. Kyllä se saattaa hieman katkeroittaa, sorry vaan!!

 

[ulkonainen]

Edelleenkaan en kasita miten anoppisi tekstari liittyy sinuun? Varmasti sinakin saatat lahettaa miehellesi sydantekstarin, vaikka et anoppisi kanssa olekaan hyvissa valeissa. Ihan sama asia.

 

[a...p]

Kukaan ei siis ymmärrä miksi mua ärsyttää. Selvä. Nyt täytyy poistua palstalta ruuanlaittoon, mutta hyvä tietää olevansa outo.

 

[Keittiönoita]

Hyvä jos sulla ei menis hermot ihmiseen, joka monta vuotta vihjailee sopivin väliaikoin jotain ikävää, ja kun olet pahasti univelkainen koliikkivauvasi kanssa niin anoppi vähättelee ja kyselee mieheltäni että olenko tehnyt hänelle ruokaa niin että maha on tullut täyteen jne....minun olo ei kiinnostanut yhtään vaikka olin vauvasta käytännössä yksin vastuussa ja tein vielä kaikki kotityöt. Huolehti vaan kultamussukkapojan syömisistä. Edes vauvan kuulumiset ei niin kiinnosta. Kyllä se saattaa hieman katkeroittaa, sorry vaan!!

Mä ymmärrän sen, että olet katkeroitunut suhteessasi anoppiisi. Mutta anoppisi on silti miehesi äiti ja äideillä on oikeus rakastaa lapsiaan riippumatta siitä, miten katkeroituneita näiden puolisot ovat.

Koita laittaa anoppisi sanomiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kymmenet tuhannet naiset ovat joutuneet niin tekemään Suomessakin viimeisen sadan vuoden aikana. Varmaan vieläkin useammat. Ei ole sinun vikasi, että anoppisi ei pidä sinusta. Hän on uskovainen, sinä ateisti, joten arvomaailmanne ei kohtaa. Miehesi ei liene yhtä fundamentalistinen kuin äitinsä, koska kerran on ottanut ateistin puolisokseen. Teidän arvomaailmanne kohtaa. Miehesi elää kahden arvomaailman välissä. Minusta ei olisi reilua edellyttää, että miehesi hylkäisi äitinsä. Itse ainakin olisin hyvin surullinen, jos mun tyttäreni olisi löytänyt fundamentalistiuskovaisen puolison, jonka vuoksi olisi joutunut laittamaan välinsä minuun poikki.

 

["sss"]

Minä lisään äidilleni lähteviin viesteihin aina jonkun hymiön, sydämen tai muun hellyyden osoituksen. Samoin halaamme aina tavatessamme. Meidän perheessä se vaan on tapana.
Eikä mieheni ole sitä koskaan pitänyt omituisena, vaikka hänen perheessään tällainen käytös ei olekaan tapana.
En siis TODELLAKAAN voi ymmärtää miksi anoppisi OMALLE POJALLEEN lähettämät sydämet sinua noin hirveästi ärsyttävät.
Saahan nyt äiti omaa poikaansa rakastaa. Vaikka kuinka poika olisi jo aikuinen ja perheellinen mies.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="sss";25771088]Minä lisään äidilleni lähteviin viesteihin aina jonkun hymiön, sydämen tai muun hellyyden osoituksen. Samoin halaamme aina tavatessamme. Meidän perheessä se vaan on tapana.
Eikä mieheni ole sitä koskaan pitänyt omituisena, vaikka hänen perheessään tällainen käytös ei olekaan tapana.
En siis TODELLAKAAN voi ymmärtää miksi anoppisi OMALLE POJALLEEN lähettämät sydämet sinua noin hirveästi ärsyttävät. Saahan nyt äiti omaa poikaansa rakastaa. Vaikka kuinka poika olisi jo aikuinen ja perheellinen mies.[/QUOTE]
Mä luulen ymmärtäväni. Ap toivoisi, että hän olisi anopilleen mieleinen miniä ja anoppi kiinnostunut lapsenlapsestaan. Koska näin ei ole, ap toivoisi, että anoppi ei olisi kiinnostunut omasta lapsestaankaan. Ap tavallaan toivoo, että hänen miehensä kokisi äitinsä taholta samaa välinpitämättömyyttä ja negatiivista suhtautumista kuin mitä hän itse kokee anoppinsa taholta. Tietyllä tavalla ymmärrän tämän, koska on aika ikävää huomata olevansa ei-toivottu ja samalla huomata toisen olevan hyvinkin rakastettu. Koska anoppiaan ei voi muuttaa, voi oman mielipahansa estääkseen muuttaa vain itseään. Pitää entistä enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa ja iloita siitä, että omalla lapsella on ainakin ne äidin puolen isovanhemmat. Kyllä mäkin joskus aiemmin surin sitä, että kuopuksella oli isovanhempina vain mun vanhempani, mutta niin se vaan oli ja siihen oli tyytyminen. Ja löytää elämästä kaikkea kivaa ilman lapseni isän puolen isovanhempia. Katkeruus myrkyttää sydämen ja pidemmän päälle myös lapsen sydämen, joka taas on täysin syytön sen enempää isoäitinsä kuin äitinsäkään tekoihin tai ajatuksiin.

 

[en yhtään ihmettele]

Hyvä jos sulla ei menis hermot ihmiseen, joka monta vuotta vihjailee sopivin väliaikoin jotain ikävää, ja kun olet pahasti univelkainen koliikkivauvasi kanssa niin anoppi vähättelee ja kyselee mieheltäni että olenko tehnyt hänelle ruokaa niin että maha on tullut täyteen jne....minun olo ei kiinnostanut yhtään vaikka olin vauvasta käytännössä yksin vastuussa ja tein vielä kaikki kotityöt. Huolehti vaan kultamussukkapojan syömisistä. Edes vauvan kuulumiset ei niin kiinnosta. Kyllä se saattaa hieman katkeroittaa, sorry vaan!!

Minä Minä MINÄ

 

[dgmkd]

No eihän sun ongelma ollut se viestin sydän vaan tuo anopin kohtelu. Eipä tuo sydän liity nyt oikeestaan mihinkään.

 

[Keittiönoita]

Sulle ap sanoisin, että koita saada anoppisi kiinnostumaan lapsenlapsestaan ilman sinua. Eli mies lapsen kanssa käymään äitinsä luona. Anoppisi saattaa kokea, että sinä olet este hänen ja lapsenlapsensa välisen suhteen kehittymiselle, joten jos haluat sen suhteen kehittyvän, siirry sivuun silloin, kun he suhdettaan kehittävät. Voi olla, että myöhemmin sinäkin alat anopillesi kelpaamaan, vaikka vääräuskoinen oletkin.

 

[a..p]

Mä luulen ymmärtäväni. Ap toivoisi, että hän olisi anopilleen mieleinen miniä ja anoppi kiinnostunut lapsenlapsestaan. Koska näin ei ole, ap toivoisi, että anoppi ei olisi kiinnostunut omasta lapsestaankaan. Ap tavallaan toivoo, että hänen miehensä kokisi äitinsä taholta samaa välinpitämättömyyttä ja negatiivista suhtautumista kuin mitä hän itse kokee anoppinsa taholta. Tietyllä tavalla ymmärrän tämän, koska on aika ikävää huomata olevansa ei-toivottu ja samalla huomata toisen olevan hyvinkin rakastettu. Koska anoppiaan ei voi muuttaa, voi oman mielipahansa estääkseen muuttaa vain itseään. Pitää entistä enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa ja iloita siitä, että omalla lapsella on ainakin ne äidin puolen isovanhemmat. Kyllä mäkin joskus aiemmin surin sitä, että kuopuksella oli isovanhempina vain mun vanhempani, mutta niin se vaan oli ja siihen oli tyytyminen. Ja löytää elämästä kaikkea kivaa ilman lapseni isän puolen isovanhempia. Katkeruus myrkyttää sydämen ja pidemmän päälle myös lapsen sydämen, joka taas on täysin syytön sen enempää isoäitinsä kuin äitinsäkään tekoihin tai ajatuksiin.

Olet oikeassa. Kiitos, sain tästä näkökulmaa ja mietittävää. Mutta ihan oikeassa olet tuosta ärtymisen syystä, ihan totta se on.

 

[Keittiönoita]

Olet oikeassa. Kiitos, sain tästä näkökulmaa ja mietittävää. Mutta ihan oikeassa olet tuosta ärtymisen syystä, ihan totta se on.

Äidistään huolimatta miehesi on valinnut vaimokseen ja lastensa äidiksi juuri sinut. Varmasti miehesi on tiennyt tai ainakin aavistanut, että et tule olemaan anopillesi mieleinen miniä. Siitä huolimatta miehesi on rakastanut sinua niin paljon, että on sinut halunnut. Arvosta ja kunnioita sitä Kukaan ei voi valita äitiään, mutta mieti itse, miltä sinusta tuntuisi, jos lapsesi aikanaan hylkäisi sinut, koska hänen puolisonsa arvomaailma olisi erilainen kuin sinun arvomaailmasi? Varmaankin toivoisit, että välisi ei omaan lapseesi katkeaisi, vaikka hän valitsisikin puolisokseen jonkun sellaisen, jonka arvomaailma sotii pahasti omaasi vastaan?

Miehesi on luultavasti aika vaikeassa välikädessä, mutta hän on siihen sinun vuoksesi ryhtynyt. Olisi hän voinut valita toisinkin ja päästä helpommalla. Anna siis miehesi pitää suhteensa äitiinsä ja pidä sinä suhteesi mieheesi. Aika monella on varsin vaikea anoppisuhde, sitäkin useammalla asiallisen viileä. Hyvin harvassa ovat ne, jotka voivat vilpittömästi sanoa rakastavansa anoppejaan ja että tunne on molemminpuolinen. Mä voin tyttäreni osalta sanoa näin, pojallani ei ole vielä puolisoa, mutta toivon, että aikanaan voisin poikanikin osalta sanoa näin. Mutta poikani saa valita itselleen mieluisen puolison, ei hänen tarvitse valita minulle miniää, jota voisin vilpittömästi rakastaa

 

[a..p]

No joo, mulla on myös poika, ja tuntuisi totta kai kamalalta ajatukselta, että hänen vaimonsa takia emme voisi pitää yhteyttä tai en saisi osoittaa, että hän on mulle tärkeä.

Mutta suoraan sanottuna tässä anoppihommassa ahdistaa se, kun olisin niiin halunnut, että anoppi pitäisi minusta, osoittaisi että arvostaa minua ja pitää minua hyvänä naisena pojalleen (ja ei, minussa ei ole mitään vikaa jota kaikki karsastaisi (vaikka epäluotettavuus), arvomaailmamme on vaan vähän erilaiset...). Kun tutustuin mieheen olin jotenkin innoissani, että saan "toisen perheen" ja yritin miellyttää anoppia. Olen katkeroitunut kun tajusin, että vaikka yritin mielistelläkin ja saada hyväksyntää, ei hän silti pidä minusta. Eikä ole osoittanut sitä, että "kelpaan" hänelle miniänä. Ehkä säälittävää, mutta tämä asia siellä on tosiaan taustalla. Esimerkiksi häissämme olisin toivonut edes jotain positiivista sanottavaa minusta tai jotain vilpitöntä iloisuutta, koska me miehen kanssa kuitenkin oikeasti rakastetaan toisiamme ja meillä menee hyvin.

 

[Aatamin akka]

Täytyypä äidille ja isälle mainita, että ovat outoja. Äiti lähettää usein minulle, 24-vuotiaalle 3 lapsen äidille, pusu- ja sydänhymiöitä. Isä saattaa joskus soittaa vaan kertoakseen, että rakastaa minua. Kai tuo sitten on outoa, itselle siitä on aina silti tullut hyvä mieli.