anopin läsnäolo ahdistaa...

[neuvoton]

eli meillä syntyi vauva 1,5 kk sitte, ja nt on anopin kanssa ongelmia. kun ovat meillä kylässä ja yritän vauvaa nukuttaa kävelemällä toiseen huoneeseen seuraa anoppi perässä kuin hai laivaa. kun vauva nukkuu ja unissaan kovasti välillä ääntelee, säntää anoppi saman tien vauvan luokse, vaikka mies kieltää menemästä ja kun pitelen vauvaa sylissä anoppi istuu viereen ja koko ajan hiplailee vauvaa, mitä tehdä? mitä tekisitte? en ole miehelle puhunut vielä kuinka paljon asia ahdistaa... ristiäiset sunnuntaina ja pelottaa mitä tuleman pitää..

 

[ahma]

pistäisin selkeitä rajoja ja pitäisin niistä kiinni, ja toisaalta yrittäisin joustaa silloin kun ei olla rajoilla. Totta kai anoppi ravaa perässä, onko se niin ikävää että se pitäisi kieltää? Ja miksi pitäisi kieltää menemästä katsomaan nukkuvaa vauvaa, kunhan ei koske?

Silti on niin, että jos sattumoisin kielletään niin täytyy uskoa. Jos anoppi kunnioittaa kieltoja, niin silloinhan on mukavasti varaa antaa anopille paljon tilaa puuhata. Jossain kohtaa anopillekin täytyy antaa tilaisuus luoda suhdetta lapsenlapseen, eli kysyä haluaako pidellä vauvaa, ja tarjota mahdollisuuksia olla avuksi ja hyödyksi - sinun ohjauksessasi.

Et tainnut ehkä ihan kaikkea sanoa, millä perusteella olet peloissasi ristiäisten suhteen? Vaikka anoppi ei rajoja kunnioittaisikaan, niin älä ristiäisissä ala häntä opettamaan - pitää senverran ymmärtää, että ei laita toista menettämään kasvojaan julkisesti. Pippaloiden jälkeen on hyvää aikaa käydä rajariitoja jos on tarpeen. Oleellista on, että mies ymmärtää oman asemansa eikä ole äitinsä talutettavissa, mutta ei mieluusti myöskään sinun lyömäaseesi.