V
"vaimo"
Vieras
Vastahan tässä pari vuotta olen säännöllisesti ottanut puheeksi, että harkitsen avioeroa. Mies ei ymmärrä, miksi, kun meillä on kuitenkin hyvä perhe-elämä. No niin on ihan okei, lapset hoidetaan hyvin yhdessä jne. Mutta meillä ei ole seksiä eikä hellyyttä ollenkaan (mies ei halua), mies on todella ilkeä suustaan (olen mm. päästäni vialla, rasvavalas ja heikko ihminen), mies on ollut minua kohtaan väkivaltainen, ja mikä pahinta, myös lapsia kohtaan liian äkkipikainen ja käyttänyt ruumiillista kuritusta pari kertaa. Mies on myös tosi välinpitämätön minua kohtaan, jos vaikka itken tai sairastan, en saa hoivaa tai lohtua, vaan huutoa.
Silti tässä nyt väännetään siitä, että miksi pitäisi erota, kun kaikki on ihan ok. Ei meillä riidellä, se on totta, mutta se johtuu siitä, etten halua haastaa riitaa lasten kuullen. Tämä on ihan järjetöntä näin kirjoitettuna, huomaan sen itsekin. Silti mietin välillä, oliko eron ehdottaminen sittenkin väärin.
Silti tässä nyt väännetään siitä, että miksi pitäisi erota, kun kaikki on ihan ok. Ei meillä riidellä, se on totta, mutta se johtuu siitä, etten halua haastaa riitaa lasten kuullen. Tämä on ihan järjetöntä näin kirjoitettuna, huomaan sen itsekin. Silti mietin välillä, oliko eron ehdottaminen sittenkin väärin.