Miksi epäonnistun päivittäin äitinä :( (uhmis kotona)?

["A.p"]

[QUOTE="Mirkku";28229935]Luin tekstisi, aloituksen, moneen kertaan ja sinulla on kyllä pahoja vaikeuksia oman itsesi hillitsemisen kanssa. Ei ihme että jäähy ei toimi, sitä ei käytetä vihaisena (kerroit että kilahdit). Lisäksi sanoit pukeneesi vauvaa ja poika löi vauvaa. Mitä sinä sitten teit, katselit vierestä vai? Kyllä sun kannattaisi hakea apua itsellesi tuohon ongelmaasi ennenkuin käy pahemmin.[/QUOTE]

Kiitos, tarvitsin kunnon naurun. Onneksi ilta mennyt mukavasti ja nyt vähän paremmat fiilikset. Ja tosiaan tämä "analyysi" kirvoitti viimeisenkin kireyden naurun muodossa

 

["A.p"]

[QUOTE="Miiu";28230105]Ihan tyypillinen tilanne, tuhma uhmis ja kiltti vauva. Oma asenteesi ruokkii esikoisen käytöstä, olet vähän niinkuin hänelle jo roolin jakanut. Varmasti myös se ettei esikoinen osaa vielä ilmaista itseään aiheuttaa hänessä turhautumista. Oma sana-seppo kolmevuotias suoltaa sanallisesti sellaisia hurjuuksia, että voin vaan kuvitella millaisia itkupotkuraivareina ne ilmenisi jos hän ei osaisi puhua. Eiköhän oo aika turhaa miettiä mitään diagnoosia esikoiselle. Luepa vaikka Sinkkosen kirjoja ja se YLE Puheen juttu tästä asiasta oli ihan hyvä. Tsempit koko perheelle. Esikoisesi on vaan kovin mustis vauvasta. Ja testaa sua sitten kivassa hetkessä että tykkääkö se äiti nyt oikeasti minusta, hyväksyykö sellaisena kuin olen...mitä jos yrittäisit sellaisessa tilanteessa vaan hillitä omat tunteesi ja jatkaa mukavaa hetkeä.[/QUOTE]

Juu, varmaan tuo puheen kehitys avainasemassa. Kiitos tsempeistä!

 

["Mirkku"]

[QUOTE="A.p";28230366]Kiitos, tarvitsin kunnon naurun. Onneksi ilta mennyt mukavasti ja nyt vähän paremmat fiilikset. Ja tosiaan tämä "analyysi" kirvoitti viimeisenkin kireyden naurun muodossa [/QUOTE]

Hieno homma terveisin äiti jonka ei tarvitse käyttää jäähyä eikä kilahdella lapsilleen...