Toggle sidebar

Annatko anteeksi ulkonäössä, jos mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja on ihanne?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Kyllä minä olen aina ihastunut mieheen kokonaisuudessaan. Toki joitakin poikkeuksia mahtuu mukaan, joiden kanssa olen ollut vain kun se on ollut just semmonen kiiltokuvapoju. :p
Mutta enemmän olen saanut irti sellaisista suhteista, missä en ole jonkun pikkuvian antanut häiritä.

Entäpä kuuluuko miehen pituus(siis lyhyys) näihin, mitä yleisesti saa anteeksi? Eipä taida, vaikka minua se ei häiritsekään :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja feger:
Kyllä minä olen aina ihastunut mieheen kokonaisuudessaan. Toki joitakin poikkeuksia mahtuu mukaan, joiden kanssa olen ollut vain kun se on ollut just semmonen kiiltokuvapoju. :p
Mutta enemmän olen saanut irti sellaisista suhteista, missä en ole jonkun pikkuvian antanut häiritä.

Entäpä kuuluuko miehen pituus(siis lyhyys) näihin, mitä yleisesti saa anteeksi? Eipä taida, vaikka minua se ei häiritsekään :whistle:
Click to expand...

Ei muakaan haittaa pituus. Olen ollut sellaisten kanssa jotka ovat melkein mun pituisia.
 
Ainakin saa peiliin katsoa ongelmatilanteissa jos kumppania valitsee voimakkaasti ulkoisten avujen perusteella. Tai sitten saa olla kova luotto, että aina löytyy ns. täydellinen kaikinpuolin jostain.

Eikä se onni elämässä kovinkaan usein löydy muualta kuin omaa sisintä kaivelemalla.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Ajatusmaailmani ei ole muuttunut. Eikä varmaan tule koskaan muuttumaankaan.

En ensinnäkään osaa nähdä itseäni nelikymppistä miestä vilkuilevan...on ehkä hieman turhan vanha. Eihän se ikä nyt välttämättä ole, kuin numeroita, mutta...nelikymppinen mies on lähempänä äitini ikää, kuin omaani.

Toisekseen, kyllä mun pitää saada nähdä se oma mieheni seksikkäänä. Ja tähän liittyy toki moni "henkinen" juttu, mutta myös fyysiset asiat. Mutta pitää myös muistaa, että se mitä mä pidän seksikkäänä, on asia jota ei todellakaan kaikki pidä seksikkäänä. Ja ne asiat, mitkä on mulle ehdoton no-no, ovat asioita, joita toiset naiset taas näkevät pelkkänä plussana.

Joten mikä tässä nyt sitten onkaan ongelma? Kaikille löytyy ihan varmasti ottajansa, mutta kukaan ei kuitenkaan kelpaa kaikille. Joten en tosiaan näe, mikä siinä on ongelmana, jos meistä jokaiselle ei "ulkonäkövirheelliset kelpaa". Se "ulkonäkövirhe" kun on katsojan silmissä.

Oma mieheni on mielestäni todella hyvän näköinen. Ja se tuntuu kivalta. On mukavaa katsella vuodesta toiseen miestä, joka kestää katseet kerta toisensa jälkeen. Ei tuo mies varmastikaan ole ulkonäöllisesti jokaisen naisen mieleen, koska kukaan ei sitä ole. Mutta mä tosiaan pidän häntä ihan mielettömän hyvän näköisenä. Ja se riittää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieruus:
Olen nähnyt sun kuvan ja olen kyllä eri mieltä, eli ihan ikäiseltäsi näytät (kuten näytän muuten itsekin)
Click to expand...

Ai sellaisen joka on otettu ihan äskettäin? En oo sellaista kuvaa laittanut tänne. Missä olet voinut nähdä?

Edelleen on luultu esim. työpaikalla nuoremmaksi. Viime keväänä kysyttiin papereita kaupassa.
 
Viimeksi muokattu:
Vastaan, vaikka olen "vasta" 28v.

Tapasin nykyisen mieheni ollessani 18v. Vasta kun kaverit huomautti, ettei hän yhtään vastaa (ulkonäöltään) sitä, mitä olin ihanteekseni sanonut (ja joihin yleensä olin silmäni iskenyt), kiinnitin ulkonäköönsä huomiota (ja oikeassahan ne kaverit olivat). Että jos ne kemiat kohtaa, unohtuu kyllä kaikki muu. :)

MUTTA: Kyllä on todella luotaantyöntävää, jos on jotenkin likainen, haiseva ja muutenkin huono hygienia. Vaatteiden ei tarvitse olla kalliita tai viimeistä huutoa, mutta jos farkut on vuodelta -93 ja päällä äitin 20v sitten neuloma villapaita, saattaa se herättää ihmetystä. Lisäksi huomattava (siis oikeasti reilu) ylipaino saisi minut huolestumaan, että eikö mies välitä terveydestään (itse kun olen melkein "terveysintoilija").

Jokaiselle on kuitenkin ottajansa. :)
 
Kumppanin ulkonäöllä on aina väliä. Tietysti sellaisen ihmisen pitää miellyttää silmääni, jonka kanssa jaan jokaisen päiväni ja sänkyni. Täydellisyys on tylsää ja täydelliset ihmiset ovat tylsiä. Ovat mielestäni aina olleet.
Kumppanini on minulle täydellinen, mutta kaukana täydellisestä :)
 
Ja nämä kaikki jututhan on siis NIIN ihmis-kohtaisia. :D Poimin nämä esimerkeiksi:

Alkuperäinen kirjoittaja chef:
En ensinnäkään osaa nähdä itseäni nelikymppistä miestä vilkuilevan...on ehkä hieman turhan vanha. Eihän se ikä nyt välttämättä ole, kuin numeroita, mutta...nelikymppinen mies on lähempänä äitini ikää, kuin omaani.
Click to expand...

Itse en pidä nelikymppistä ollenkaan liian vanhana. Se on veljeni ikäinen. Oma mieskin on lähes 10v vanhempi, kuin itse olen (28v).

Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Mutta pitää myös muistaa, että se mitä mä pidän seksikkäänä, on asia jota ei todellakaan kaikki pidä seksikkäänä. Ja ne asiat, mitkä on mulle ehdoton no-no, ovat asioita, joita toiset naiset taas näkevät pelkkänä plussana.
Click to expand...

Aivan! Vasta pari (?) vuotta sitten tajusin, ettei kaikki naiset tykkää rintakarvoista tai parransängestä! :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Täytyy se naisenkin aika ruusu olla, jotta voi toisen arvostella ulkonäön perusteella. Itse henk.koht. pidän ko. naisia erittäin luotaan työntävinä ja pinnallisina.
Click to expand...

Voitko rehellisesti väittää, ettet arvostele toista ihmistä ensimmäisten sekuntien aikana? Kyllä minä ainakin teen niin, enkä ole ollut ikinä väärässä. Ihmisestä näkee aika paljon pienessä hetkessä.
 
Kyllä se kokonaisuus ratkaisee, ei niinkään ulkonäkö. Tosin täytyy myöntää, että joku paha hilseilevä psoriasis ei välttämättä niin hirveästi innosta.

Tupakoijalla ei ole mitään mahdollisuuksia, olisi vaikka mikä adonis, älykäs ja symppis. Fiksuus ainakin puutuisi :kieh:
 
Tutustumisvaiheessa huono hygienia ja järkyttävä ylipaino olisi sellaisia asioita, jotka voisivat hillitä halua lähempään tutustumiseen. Muuten ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä, päinvastoin, kaunis kusipää olisi tässä iässä (35 v) ehdoton nou-nou, parikymppisenä olisi sellaistakin voinut ehkä yrittää katsella...

Mun mies on sellainen hintelä ruipelo, ollut aina eikä siitä muuksi näytä muuttuvan :) Ollaan oltu yhdessä nyt 15 vuotta. Meidän lapsetkin (2 poikaa) on vartaloltaan ihan samanlaisia ruikkukukkoja ja niiden kanssa ollaan rampattu ties vaikka missä painokontrolleissa kunnes tajusin laittaa ne isänsä kanssa neuvolaan - johan loppui punnitsemiset (kortissa lukee: 'pienipainoisuus vaikuttaisi olevan perinnöllistä'....). Minä tein vielä opiskeluaikoina vähän mallihommia, mutta täytyy sanoa että olen tässä vuosien aikana rupsahtanut todella paljon kun taas mies näyttää vuosi vuodelta paremmalta kuin aiemmin...
 
Hmm. Anteeksi ei kenenkään pidä pyydellä omaa ulkonäköä. Olisi sitä paitsi melko pinnallista vaatia nelikymppiseltä pari kymppisen ulkonäköä ja dissata joku siksi, että tämä näyttää ikäiseltään.

Mutta onhan se ulkonäkö tärkeää! Ei sen perusteella puolisoa valita, mutta se vaikuttaa valintaan ainakin alitajuisesti. Ja rakkaushan se sitten poistaa ne loputkin häiritsevät rypyt toisen kasvoilta ;) Jos siis joku minua vanhempi mies ihastuisi ja toivoisi vastakaikua ja samalla sanoisi anteeksipyydellen että näyttää vanhalta, niin kyllä se olisi minulle turn off.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa