Vaikka olen kuinka paljon yrittänyt etsiä tietoa netistä, on se vaikeaa. Tietoa, oikeasti tietoa, eikä fiiliksiä. Hyvänä esimerkkinä se, että useat kommentit, jotka olen tälläkin palstalla bongannut, ovat aivan samoja, jotka minä olen jo ystäväni suusta kuullut. Muun muassa ainainen taistelu siitä, onko tämä pyramidi? Minkään muun yrityksen kanssa en ole kuullut moisesta. Sellaista ei ole edes tarvinnut miettiä. Toisaalta taas jatkuva puolustelu kertoo juuri itsestään, puolustelusta.
Ystäväni puhuu usein siitä, kuinka työ on sitä, että myy aikaansa, myös silloin, kun sitä ei haluaisi myydä (vai haluaako joku todella maanantaina seitsemältä töihin?!). En kuitenkaan ymmärrä, miten tämä muka ei olisi. Okei, voit ehkä päättää itse suurimman osan "työajastasi", mutta samalla tavalla sitä aikaa tässäkin myy. Mitä luultavimmin vielä aika paljon enemmän aikaa.
Mielestäni on myös hiukan ihmeellistä, että Amwayn yhteydessä painotetaan koulutuksen tärkeyttä. Kun itse puhun koulutuksesta, puhutaan vaikkapa oman alani, palvelualan johdon koulutuksesta, en puhu koskaan vain yhdestä kirjasarjasta. Tapoja päästä johtoon on useita niin kirjasarjoista ammattitutkintoihin, kuin näyttötöistä kokemukseenkin. Mutta aina kun puhutaan Amwayn kautta kehittymisestä, puhutaan vain yhdestä kirjasarjasta ja kasetista. Itse en lue laadukkaaksi koulutukseksi tapaa, jossa käytämme vain yhtä lähdettä unohtaen kaiken lähdekriittisyyden. Minun opinnäytetyöni lähdekriittisyys oli suppeaa, ja minulla oli kuitenkin satoja lähteitä paljon pienemmästä aiheesta, kuin tämänkaltainen markkinointi!
Yhdestä asiasta olen samaa mieltä. Aloitus on riskitön. Tekemisenkin riskit ovat minimissä, sillä kyse on omasta aktiivisuudesta eikä sijoittamiseen mene paljoa rahaa (vrt. olen ravintola-alalla, uuden yrityksen perustaminen tällä alalla maksaa paljon enemmän, kuin Amway!!). Olen kuitenkin myös aina ollut sen koulukunnan tyttö, että rikastuminen vaatii riskejä. He, jotka haluavat tehdä rahaa ottamatta lainkaan riskejä, heidä kutsutaan duunareiksi.
Mietin pitkään, lähdekö hommaan mukaan. Viimeinen tikki oli kuitenkin ystäväni, joka totesi, ettei varmaankaan kesälomallaan matkusta mihinkään, sillä hän halua keskittyä nyt busineksensa rakentamiseen. Olemme päälle parikymppisiä nuoria, elämän parhaassa iässä. Olemme vapaita ilman lapsia, voimme matkustaa ja tehdä, meillä on siihen rahaakin. Ja hän päättää jäädä vuoden ainoana lomakuukautenaan kotiinsa, jotta voisi rakentaa jotain, jolla hän ehkä joskus saa ostettua itselleen aikaa... Minä haluan tehdä nyt, enkä "ehkä sitten joskus tulevaisuudessa".