Alkoholinkäytöstä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RAK
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

RAK

Vieras
Miehen alkoholinkäytöstä on muodostunut ongelma, ei tosin miehelle vaan minulle. Olemme 25+, ja opiskeluaikoina alkoholinkäyttö oli joskus reipasta, mutta sitä käytettiin kuitenkin vain viikonloppuisin. Nyt mies on töissä ja juo mielellään joka päivä kaljan tai pari. Arkipäivänä voi mennä kuitenkin enemmänkin kuin vain pari, ei onneksi joka päivä. Joskus sitten ottaa reilummasti ja käytös voi olla aivan uskomatonta. Mies huutaa minulle aivan käsittämättömistä asioista, riehuu, saa sitten jonkun hepulikohtauksen ja jättää minut siinä kännipäissään heiluessa.

Seuraavana aamuna mies on ihan erilainen, pyytää anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut. Itsellä on kuitenkin vaikea unohtaa noita kännihepuleita ja vaikea hyväksyä sitä että joka päivä pitää saada kaljaa (rentoutumiseen kuulemma, kun oli niin rankkaa töissä). Miehen suvussa on alkoholismia ja kieltämättä pelkään että hänestä tulee samanlainen. Sukurasite ei välttämättä ole geneettinen vaan voi olla sitäkin, että asenne on että ainainen juopottelu on ihan ookoo.

Minua pelottaa, että mitä tulevaisuudesta oikein tulee. Alkoholinkäyttö on lähiaikoina ollut hitaassa mutta varmassa kasvussa ja pelkään, että se kasvaa vaan koko ajan. En pysty tällä hetkellä kuvittelemaankaan perheen perustamista tämän miehen kanssa, en halua tissuttelijaisää lapsilleni. Itse olen tottunut siihen että viikonloppuisin voi ottaa jonkin verran ja seuraavana aamuna ollaan silti ihan hyvässä kuosissa eikä sängypohjalla koko päivää. Rentoutumiseen en tarvitse itse kaljapulloa, lähden mielummin vaikka lenkille.

Tiedostan että olen varmasti jonkun mielestä liian niuho. Niin sitten olen, kysymys ei olekaan siitä että juoko mies jonkun muun mielestä liikaa, kun minun mielestäni juo. Tiedän myös ettei ihmisen alkoholinkäyttö vähene ellei hän itse sitä halua. En tiedä onko tähän edes olemassa järkevää ratkaisua, johon sekä mies että minä voitaisiin olla tyytyväisiä. Oli pakko saada kirjoittaa tämä jonnekin. Olen kiitollinen jos jollakin on jotain järkevää sanottavaa asiaan :)
 
...ei häiritsisi se, vaikka mieheni ottaisi joka iltakin sen pullon pari, mutta se minua häiritsisi, jos hän saisi kuvailemanlaisiasi hepuleita! En jaksaisi elää tuollaisen käytöksen "pelossa" koko aikaa ja lisäksi - vaikka ei tietenkään välttämättä - voi olla vaarana, että henkinen väkivalta muuttuu joskus fyysiseksi.

Mitä sinun sitten pitäisi tehdä? Hyvin vaikea sanoa ja siinä olet oikeassa, ettei hän vähennä juomistaa, ellei itse tiedosta sitä ongelmaksi. Kerran yksi kaverini teki niin, että sanoi miehelleen, että jos moiset raivokohtaukset eivät lopu, minä lähden ja hän olisi ollut valmis lähteämään. Nyt mies on ollut kiltimpi jo pari vuotta muistaakseni. En tiedä toimisiko tuo teillä.
 
Miehesi alkoholinkäyttö ylittää alkoholismin määrittelevät rajat. Alkoholismi on sairauskin, mutta kyllä sen käyttö rentoutukseen yms. on opittua. Terve ja itsestään välittävä ihminen keksii parempiakin tapoja purkaa paineitaan.

Ihan tiedoksesi vaan: miehesi alkon käyttö ei vähene itsestään ja sinun halustasi. Jos hän ei itse tunne sitä ongelmaksi, se lisääntyy vuosi vuodelta, kunnes ei ole enää ollenkaan hallinnassa.

Et ole niuho, sinulla on oikeus itsesi näköiseen elämään. Ja jos siihen ei kuulu viikonloppuina lärvien vetäminen ja puolille päiville krapulassa makailu, tee valintasi. Tämä mies ei ole sinua varten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itseäni...:
...ei häiritsisi se, vaikka mieheni ottaisi joka iltakin sen pullon pari, mutta se minua häiritsisi, jos hän saisi kuvailemanlaisiasi hepuleita! En jaksaisi elää tuollaisen käytöksen "pelossa" koko aikaa ja lisäksi - vaikka ei tietenkään välttämättä - voi olla vaarana, että henkinen väkivalta muuttuu joskus fyysiseksi.

Olen samaa mieltä kyllä että ne kännikohtaukset on se pahempi juttu. En kyllä osaa nähdä että mies olisi väkivaltainen, tosin enpä osannut tällaisia kohtauksiakaan aavistaa tulevaksi. Jos sellaista tapahtuisi kertaakaan, vaikka kännissäkään (miehen mielestä se on lieventävä tekijä sekoiluille ym), niin siinäpä saisi olla sitten koko ukko.

Mies tiedostaa kyllä että muutamat sukulaiset juovat ihan liikaa, mutta ei jotenkin liitä sitä itseensä. Nyt se oli Alkosta ottanut mukaansa sellaisen "Viinakortin" johon entisaikaan olisi merkitty ostot. Nyt se merkkaa omat alkoholiannokset, en tiedä että miksi. Ehkä yrittää todistella mulle sitä, että ei ole alkoholisti, kun ei ylity se 24 annosta viikossa. Minusta se raja on ihan liian korkealla!

Minä en haluaisi olla sellainen joka koettaa muuttaa miestään. Me molemmat olemme sopeutuneet toistemme elämiin ja tapoihimme, mutta tämä asia ajautuu nyt vähän väärille reiteille. Luulenpa että tuossa nimimerkki "oikeesti niuhon" kirjoituksessa oli yksi totuuden jyvä, nimittäin se, että minulla on oikeus omannäköiseeni elämään. Mies voisi sitten itse päättää että sopiiko siihen vai ei.
 
Meillä mies veti ennen seurusteluamme joka viikonloppu lärvit. Kun tapasimme, ihastuin mieheen. En ollut lainkaan ilahtunut hänen tavastaan juoda. En aluksi edes tajunnut, miten paljon hän joi, koska hänen toleranssinsa oli sellainen, että vaikka hän joi 6 olutta, en osannut sanoa, onko hän juonut yhden vai kuusi kaljaa. Itse juon niin vähän, että jo yhdestä siideristä menen hiprakkaan.

Seurustelun aloittamisen ehtona oli viinan juonnin selkeä vähentäminen. Ilmeisesti miehellä oli itselläänkin halua vähentää juomista. Rakkaus + seksinnälkä tekivät tehtävänsä ja mies on todellakin onnistunut ihan älyttömästi vähentämään juomista. Joskus harvoin mies lipsahtaa juomaan kaveriseurassa, mutta se ei ole paha juttu, sillä moni saattaa esim. pikkujouluissa pistää överiksi. Mies tietää, että minulle suhteen ehdoton edellytys on nämä juomisrajat.

Jos miehesi ei kykene keskustelemaan asiasta, ei halua ottaa vastuuta jne, niin silloin hän ei ole sinulle oikea mies. Sinänsä jännä juttu, että sitä rentoutumista työpäivän jälkeen saa kyllä esim. liikunnasta.
 
"hermojen menettäminen" humalassa on liikaa, se voi jossakin vaiheessa kääntyä fyysiseksi pahoinpitelyksi.
Juominen olisi hyvä lopettaa jo siinä vaiheesa, kun sen pystyy tekemään ilman AA:ta. Monikaan ei tiedosta, että pienikin säännöllinen alkoholin käyttö on alkoholismia.
Entisenä alkoholistin vaimona tiedän, että syitä juomiseen löytyy tuhansia, mutta yksi ainoa riittää sen lopettamiseen.
 
Mieluummin heti AA:han, kuin deekiksen kautta. Perhe hajonneena, lemput töistä saaneena, asunnon menettäneenä ystäväpiirin kaventuneena, asuminen juopporemmeissä toisten lattioilla, nälissään jne jne. Jos pystyy tekemään täydellisen elämäntavan muutoksen, ajatusmaailmoineen, ystäväpiireineen päivineen, saattaa selvitä jopa yksin raittiuteen. Se on kuitenkin osoittautunut hyvin, hyvin harvinaiseksi. Itse olen oppinut tuntemaan kaksi kaveria, niistä sadoista, jotka lopetti juomisen omin voimin. Mutta he ovatkin nykyään, aivan kuin toisesta maailmasta, verrattuna aikaisempaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Raitistunut AA:n avulla:
Mieluummin heti AA:han, kuin deekiksen kautta. Perhe hajonneena, lemput töistä saaneena, asunnon menettäneenä ystäväpiirin kaventuneena, asuminen juopporemmeissä toisten lattioilla, nälissään jne jne. Jos pystyy tekemään täydellisen elämäntavan muutoksen, ajatusmaailmoineen, ystäväpiireineen päivineen, saattaa selvitä jopa yksin raittiuteen. Se on kuitenkin osoittautunut hyvin, hyvin harvinaiseksi. Itse olen oppinut tuntemaan kaksi kaveria, niistä sadoista, jotka lopetti juomisen omin voimin. Mutta he ovatkin nykyään, aivan kuin toisesta maailmasta, verrattuna aikaisempaan.

Kappas vaan. Nasse sinkuista tuttuine maneereineen ja otsikointineen nyt tällaisella nikillä. Myös n46 oli sun nikkisi, tarkoitti lie nasse ja syntymävuosi?

Olisi viisaampaa lopettaa myös tuo pakkomielteinen nylkyttäminen milloin minkin nikin turvin. Ylläpito on jo poistanut sinun näppikseltä lähteneitä viestejä ja seuraava askel lie bannaaminen, vähän noloa yli 6-kymppiselle miehelle!

Tiedän kyllä, että pakkomielteen tilalle tulee helposti toinen pakkomielle ja alkoholin liikakäytön yksi seuraus on ns. juoppohulluus joka joillekin jää pysyvästi taustalle, vaikka alkon tuotteita ei enää käytäkkään. Vaihda tuo nylkyttäminen vaikka opiskeluun tai lenkkeilyyn, mutta älä päästä sitä pakkomielteiseksi.

Tämä opiksi ja ojennuksseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli.:
Alkuperäinen kirjoittaja Raitistunut AA:n avulla:
Mieluummin heti AA:han, kuin deekiksen kautta. Perhe hajonneena, lemput töistä saaneena, asunnon menettäneenä ystäväpiirin kaventuneena, asuminen juopporemmeissä toisten lattioilla, nälissään jne jne. Jos pystyy tekemään täydellisen elämäntavan muutoksen, ajatusmaailmoineen, ystäväpiireineen päivineen, saattaa selvitä jopa yksin raittiuteen. Se on kuitenkin osoittautunut hyvin, hyvin harvinaiseksi. Itse olen oppinut tuntemaan kaksi kaveria, niistä sadoista, jotka lopetti juomisen omin voimin. Mutta he ovatkin nykyään, aivan kuin toisesta maailmasta, verrattuna aikaisempaan.

Kappas vaan. Nasse sinkuista tuttuine maneereineen ja otsikointineen nyt tällaisella nikillä. Myös n46 oli sun nikkisi, tarkoitti lie nasse ja syntymävuosi?

Olisi viisaampaa lopettaa myös tuo pakkomielteinen nylkyttäminen milloin minkin nikin turvin. Ylläpito on jo poistanut sinun näppikseltä lähteneitä viestejä ja seuraava askel lie bannaaminen, vähän noloa yli 6-kymppiselle miehelle!

Tiedän kyllä, että pakkomielteen tilalle tulee helposti toinen pakkomielle ja alkoholin liikakäytön yksi seuraus on ns. juoppohulluus joka joillekin jää pysyvästi taustalle, vaikka alkon tuotteita ei enää käytäkkään. Vaihda tuo nylkyttäminen vaikka opiskeluun tai lenkkeilyyn, mutta älä päästä sitä pakkomielteiseksi.

Tämä opiksi ja ojennuksseksi.

Oletko kirjoittanut tuon ihan selvistäpäin? Henkilöstä kuitenkin olet pahasti erehtynyt, ketä sitten tarkoitatkaan? Olen kirjoittanut joskus Jarmo nimimerkillä, ja nytten tämä.
 
Sinulle ap. Kuulostaapa kovasti tutulta tuo "rentoutumisen halu", mainittakoon heti tässä, ettei mieheni saa minkäänlaisia hepuleita juodessaan, mutta juo siis päivittäin. Mieti tarkkaan, mitä elämältäsi haluat, haluatko viettää sen alkoholistin kävelykeppinä. Minä en aikoinani miettinyt tarpeeksi hyvin. Nyt on liittoa reilusti yli 20 vuotta takana, juominen senkuin lisääntynyt. Mitta alkaa todellakin olemaan täysi. Jos lähteminen taloudellisesti olisi helpompaa, luultavasti lähtisin samantien.
Lapset tuli hankittua, yksin sain huolehtia, puolustella mieheni juomista ja yrittää kasvattaa lapseni enemmän viinavastaisiksi. Rankkaa on ollut, mutta lapsien takia olen jaksanut. Nyt on enää yksi lapsi kotona, joten aika näyttää hänen lähdettyään, mitä itse tulen tekemään. Ei kiehdo vanhuuspäiviä viettää juomista seuraten, mieluummin vaikka yksin. Monesti pysähdyn ajattelemaan, mihin nämä vuodet ovat hävinneet, mihin on iloinen mieleni ja nauruni hävinnyt. Juhlimassa emme ole voineet käydä vuosiin, aina menee överiksi. Viina ilmeisesti vienyt mieskunnon, enkä humalaisen kanssa sänkyyn menisikään. Mitä on jäljellä? Ei yhtään mitään, paitsi katumus elämättä jääneestä elämästä. Älä tee niinkuin minä, vaan pelasta itsesi ajoissa, miestäsi et kuitenkaan pysty pelastamaan vaikka kuinka kiristäisit ja yrittäisit, kokemuksesta voin sen sanoa. Juominen palaa aina, vaikka pieni tauko välillä olisikin. Jos nyt saisin uudelleen valita, en ikinä ottaisi alkoholisoitunutta miestä, vaikka muuten olisi unelmieni mies.
 
Heh. On ihan "selvä" nasse-setä. Kun hakee nickillä Jarmo viestejä, niin vastaan tulee aivan nassemaisia juttuja. Sinkut palstalla nasse-setä käyttää tätä raittus on plaa, plaa hokemaa alvariinsa.
 
Olette roikkuneet täällä Elleissä aivan liian kauan ja intensiivisesti, jos muistatte Nasse-sedänkin vielä...ja jaksatte tyypistä jauhaa.

Ja sama se vaikka AA-tyyppi oiskin Nasse! Mitä sitten? Hänen vastauksensa olivat kuitenkin täysin asiallisia ja aiheeseen liittyviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep-jep:
Heh. On ihan "selvä" nasse-setä. Kun hakee nickillä Jarmo viestejä, niin vastaan tulee aivan nassemaisia juttuja. Sinkut palstalla nasse-setä käyttää tätä raittus on plaa, plaa hokemaa alvariinsa.

Tänne saa varmasti kirjoittaa kuka vaan, ja millä nicillä kulloinkin haluaa. Onko se niin, että te täällä alvariinsa roikkuvat koette joidenkin tulleen reviirillenne. Ikään kuin nämä palstat olisi sallittuja ainoastaan tietynlaisille tyypeille. Vaikka täällä päivät päästään kirjoittelette, sallikaa välillä valon langeta höpinöittenne joukkoon. Tulin taakse mennessä leimaudut ....olkoot sanomatta.

"Elä ja anna elää!
 
Hei, ja kiitos asiallisista vastauksista. Juuri sitä olen miettinyt, mitä nimimerkki "tissuttelijan vaimo" kirjoittaa. Minulla olisi kuitenkin helppo lähteä nyt ja välttää tuollainen, kun ei ole lapsiakaan.

Viikonloppuna puhuttiin asiasta, selvinpäin ja hyvällä fiiliksellä. Samalla tuli puhuttua elämästä ylipäätään. Mies ainakin nyt tajuaa mitä mieltä minä olen ja mitä se vaatii, että voi minun kanssa sovussa elää. Vielä en tiedä, että miten asiat lähtevät muuttumaan vai muuttuvatko ne, katsellaan. Ehkä tärkeämpää on että nyt itse olen miettinyt omat rajani ja kertonut miehellekin, siinäpä sitten taiteilee omien päätöksiensä kanssa.

Se vähän rassaa että ei mies pysty oikein sanomaan juuta eikä jaata niistä kännihepuleista. Viimeksikin mikä oli, ei se muista sitä ollenkaan eikä osaa sanoa sitäkään, että mistä se johtui. En oikein itse tiedä mitä ajatella.
 
Jos ei muista mitaan eilisesta kannisekoilustaan, niin sen selvempaa merkkia ei olekaan etta overiksi on nyt mennyt. Ei siis kelpaa tekosyyksi miehelle haahuilla sanomatta juuta tai jaata. Sen sijaan kelpaisi miehelle erittain hyvin syyksi aloitaa rankka itsetutkistelu etta hallitseeko alko miesta vai mies alkoa. Alkuperaiselle ja meille muillekin on aika selvaa kuka siina vie ja kuka vikisee.
 
Samaa eletään täälläkin... Juopottelu on jonkin verran vähentynyt, mutta selvää viikonloppua ei sentään ole nähty. Joka kerran kun näen äijäni kännissä, rakastan sitä vähän vähemmän. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa mitään ei ole jäljellä. Mutta ei se mitään, nollasta on aloitettu aikaisemminkin. Vielä jotenkin kuitenkin toivoo, että tilanne muuttuisi. Ei se ole helppoa lähteä kävelemään muutoin hyvästä suhteesta.
 
Moni tässä kirjoittanut miten tissuttelu pikkuhiljaa lisääntyy ja edessä on alkoholistin kurja elämä. Varmaan usein näin käykin, mutta haluan kuitenkin kertoa ettei aina. Olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta, ja mieheni on alusta lähtien juonut muutaman pullon kaljaa päivittäin, viikonloppuisin joskus enemmän, joskus vähemmän.

Suhteemme alussa olin asiasta sinun laillasi huolissani, mutta rakastuneena sysäsin asian sivummalle, enkä suostunut ajattelemaan sitä sen vakavammin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin alkoholin käyttö ei ole lisääntynyt lainkaan, päinvastoin. Miehellä on ikää jo lähemmäs 50, ei selvästi enää jaksa naukkailla samaan malliin. Edelleen arkisin usein se 1-2 pulloa, ei kuitenkaan päivittäin. Viikonloput nykyisin useimmiten raittiina.

Ehkä tässä on se, että osa alkoholisoituu ja osa ei vaikka suurkulutuksen rajat ylittyisivät vuosikausia.
 
Minusta on ihan hyvä tajuta kuitenkin se, että valtaosalla nuorena viinan kanssa läträävistä alkoholinkäyttö LISÄÄNTYY ajan myötä. Tarkistin netistä, että alkoholin suurkuluttajia arvellaan olevan Suomessa noin 600.000 eli noin 6 % Suomen väkiluvusta ja alkoholisteiksi luokitellaan noin 400.000 suomalaista. Kyse ei siis todellakaan ole mistään sellaisesta ongelmasta, joka koskettaa vain muita, eikä omaa lähipiiriä milloinkaan. Kuinkakohan monen työpaikalla tai tuttavapiirissä onkaan niitä, jotka selviytyvät työstä, mutta vetävät armottomat lärvit tai tissuttelevat koko viikonlopun ja kesälomat vapaahetkinään? Luulenpa, että niitä on pelottavan paljon.

Minusta alkoholisoitumisessa voi olla kyse tavasta, mutta siinä voi olla kyse myös jostakin muusta, jonka vuoksi alkoholia nautitaan. Jos alkoholin nauttimisen syynä on masennuksen helpottaminen, parisuhdeongelmat, huono minäkuva/itsetunto, inho omaa työtä kohtaan tms, niin silloin alkoholista on tosi vaikea päästä eroon, koska samalla pitäisi hoitaa myös se syy, miksi juo. Jos alkoholiongelmainen ei ole koskaan miettinyt tai sisäistänyt sitä, mikä on juomisen syy, alkoholin nauttiminen voi olla aika kaoottista ryypiskelyä. Monella alkoholistillahan on monia ongelmia, jolloin alko-ongelmat kasaantuvat ja jos ihmisellä ei ole keinoja käsitellä ongelmatilanteita, niin alkoholista irtipääseminen on usein "mission impossible".

Minusta hyvä keino itse kullekin on kokeilla, pärjääkö edes yhtä viikonloppua ilman tippaakaan alkoholia. Muistelen, että tässä ihan lähivuosina oli joku kampanja, jossa mainostettiin, että voitko sinä vähentää juomistasi 4 %:lla ja muut siinä rehentelivät, ettei se ole mikään ongelma. Tämä kysyjä sitten tokaisi, että hyvä, sittenhän voi olla kaksi viikonloppua vuodesta ihan selvinpäin!

Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin, että miehesi vähättelee ongelmaa. Hän ei ehkä halua alkaa käsitellä jotakin sellaista, mikä on hänelle vaikeaa. Hän ei ehkä myöskään halua vähentää juomista, vaan hän pitää sinua juomisen esteenä. Vaikuttaisi siltä, että juomisesta on tulossa miehelle tärkeämpää kuin sinä tai mikään muukaan.

Minusta olisi ihan hyvä veto, että esimerkiksi pyytäisit lainaksi sellaisen kamerakännykän, jossa on mahdollisuus kuvata videonpätkiä. Samoin miehen tolkutonta huutamista voisi nauhoittaa ja esittää niitä sitten miehelle, kun hän on selvinpäin.

Itseäni nyppii älyttömästi tuossa juomisessa se, että jos mieheni lähtee juomaan vaikkapa perjantai-iltana, hän on koko perjantai-illan poissa. Sitten kun hän kömpii kotiin joskus yöllä, niin hän nukkuu ja potee krapulaansa lauantaina pitkälle alkuiltaan asti. Koska hän on valvonut yöllä pitkään, hänellä ei tule uni silmään aikaisin, vaan hän valvoo lauantainakin tosi myöhään. Sitten maanantaiaamuna hän on silmät ristissä ja hän menee ainakin maanantaina ja tiistaina tosi aikaisin nukkumaan. Itselleni olisi tosi tärkeää, että menisimme pääsääntösesti yhdessä nukkumaan, koska läheisyyden ja hellyyden kannalta sylikkäin nukkuminen, suukottelu jne on oleellinen osa sitä, että saa toiselta hellyyttä ja välittämisen tunnetta. Käytännössä meillä mennään nukkumaan samaan aikaan ehkä keskimäärin 1-2 kertaa viikossa:(
 
Minun mieheni juo ahdistukseen, ja sen ahdistuksen aiheutan tietenkin minä. Tarjosin ratkaisuksi ahdistukseen poistumista yhteiselämästämme, mutta ei se käynyt hänelle. Taitaa vain olla kivempaa kännätä ja olla keskikaljabaarin kuningas.

Kusipää.
 
Moni keksii tekosyitä (nalkuttava akka, ahdistava työ) sen sijaan, että etsisi niitä vikoja itsestä. Moni ei kehtaa myöntää, että on niin luuseri, ettei osaa vapaa-aikanaan muuta tehdä kuin juoda ja että ainoa, mikä todella kiinnostaa on viina.
 

Similar threads

M
Viestiä
53
Luettu
2K
Aihe vapaa
lucifer,harmaantuneena
L
H
Viestiä
8
Luettu
8K
Perhe-elämä
entä jos vaimo on puutteessa?
E
S
Viestiä
7
Luettu
505
K

Yhteistyössä