Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Heippa kaikille!

On ollut kiirettä ja pitkään minä ja pojat oltiin sairaana niin on kirjoittelu jäänyt.. ihan kamala flunssa oli, kesti tosi pitkään itsellä ja lapsilla myös. Molemmat piti lääkärissäkin käyttää.. Meillä kans esikoiselle on suunnitteilla leikkaus, mutta ei olla ihan varmoja uskalletaanko leikata, kyse ei elintärkeästä leikkauksesta mutta onnistuessaan parantaisi elämänlaatua. Riskit on aika isot neurologisesti sairaille lapsille niin ei oikein tiedetä uskalletaanko ainakan vielä laittaa läpi käymään isoa leikkausta jonka onnistumisesta ei takeita, huonoimmillaan saattaa pahentaa oloa..

No nuorempi on kohta kaksi kuukautta seistä töröttänyt ja nyt viime päivinä enemmän ilman tukea. Saa nähdä millon lähtee käveleen, tuskin pitkään menee. Kova vauhti aamusta iltaan ja raastava äiti eroahdistusvaihe menossa. Minnekkään ei pääse, vessankin kun menee niin toinen on kohta oven takana koputtelemassa Nukkumiset, noh aika samalla tavalla.. jouduin itse olemaan kolme yötä sairaalassa niin sillon isän kanssa nukkui hyvin. Sen jälkeen on tiheästi tarkistanut onko äiti varmasti kotona, nyt pari yötä mennyt vähän paremmin. Perhepedissä nukutaan edelleen, pinnasänky on sivuvaununa niin pikkuhiljaa koitetaan siihen totuttaa. Vielä en halua luopua yhdessä nukkumisesta, mutta yösyöminen sais vähentyä..

Roxanne, tarviiko imetyksen loputtua oottaa jonkun aikaa vai voiko heti mennä alkionsiirtoon?

Kaikkien kuulumiset oon lukenu, ei taas kerkee sen enempää kirjoitella..

Caro ja poju 10kk

 

@MyMa , tsemppiä kovasti unikouluun! Miten se on lähtenyt sujumaan? Mietin että oisko teillä kuitenkin mahdollista, että mies hoitaisi jonkun yön tai edes osan yöstä esim. viikonloppuna? Vaikka eipä sillä, kyllä äidin hoitama unikoulukin varmasti onnistuu. Me pidettiin unikoulua vuorottelemalla niin että mies hoiti ensin yön tai kaksi, sitten minä yhden jne., välillä vaihdettiin vuoroa kesken yönkin. Mutta meillä siis oli mies silloin kesälomalla, että oli siinä mielessä helppoa järjestää niin.

Ymmärrän kyllä hyvin tuon haikeuden mikä yösyötöistä ja perhepedistä luopumiseen liittyy. Mutta itse yritin vaan ajatella niin, että hyvät yöunet on pidemmän päälle kaikkien etu ja lapsikin niistä todennäköisesti hyötyy (ihan jo sillä että saa virkeämmän äidin ).

Meillä siis ongelmana on nimenomaan päikkäreille nukahtaminen. Itse asiassa poika ei ole juuri koskaan nukahtanut päivällä muuta kuin tissille tai vauvakeinuun (tai liikkuviin vaunuihin/rattaisiin, mutta niissäkin lähes poikkeuksetta herää jos vauhti pysähtyy). Hassuinta tässä on se, että yöunille mennessä vastaavaa ongelmaa ei ole, vaan poitsu on jo jostain 3 kk:n iästä lähtien osannut nukahtaa omaan sänkyyn itsenäisesti. (Tai no, jotain takapakkeja ja ongelmia on siinäkin toki välillä ollut, mutta enimmäkseen kaikki on mennyt hyvin.) Mä luulen, että yöunille mennessä poika on väsyneempi kuin päivällä eikä virikkeitä, valoja ym. tietty ole ympärillä niin paljon. Plus että ollaan noudatettu alusta saakka samoja iltarutiineja. Päikkäreille mennessä taas rutiineja ei ole muodostunut (tissin lisäksi) enkä oikein keksi, mitä ne voisivat nyt olla, kun maitoakaan ei kuulemma kannattaisi enää ruveta pullosta antamaan.

@Caro87 , kurjaa että olette sairastelleet koko porukka, toivottavasti olette nyt jo kunnossa! Onko se esikoisen leikkaus siis sellainen, jonka voisi tehdä joskus vähän vanhempanakin, ja kenties vähän pienemmillä riskeillä?

Kyselit imetyksen lopetuksesta, ei siinä mun tietääkseni tarvitse ns. varoaikaa olla alkionsiirtoon mennessä. Klinikalta vaan sanottiin, että ota yhteyttä sitten kun olet lopettanut imetyksen. Käyn nyt tässä kierrossa (jonka alussa siis lopetin imetyksen) ultrassa tsekkauttamassa tilanteen alakerrassa, ja jos kaikki näyttää hyvältä niin seuraavassa kierrossa sitten toivon mukaan saadaan alkio kyytiin.

Meillä 1-vee ei vielä kävele ilman tukea, mutta eipä se kovin yllättävää ole kun me molemmat vanhemmatkin ollaan kuulemma opittu kävelemään vasta vähän päälle vuoden iässä. Välillä poika kyllä seisoo huomaamattaan ilman tukea jonkin aikaa, kun näprää jotain käsissään, mutta heti kun tajuaa tilanteen tarraa taas äkkiä kiinni jostain tuesta.

Joulukin on ihan kohta ovella ja melkein kaikki jouluvalmistelut tekemättä, huoh. Ihan kotosalla aiotaan kyllä joulua viettää, mun vanhemmilla ehkä käydään päiväseltään syömässä. Millaisia joulusuunnitelmia teillä muilla on? Monellehan tää on vasta eka joulu vauvan kanssa.

Roxanne ja pikkutyyppi 1 vee

 

Kiitos tsempeistä @Roxanne ! Unikoulu on sujunut mun mielestä oikein hyvin. Ekat kaksi yötä oli aivan karseita, hirveä huuto ja poika itki silmät päästään, vaikkei joutunut missään vaiheessa olemaan yksin.

Menetelmänä meillä siis tassuttelu/silittely, eli laitan pojan sänkyyn ja silitän, taputtelen ym. kohti nukahtamista, kuitenkin niin että ei nukahda silitykseen. Ajatuksena siis vauvan oppia rauhoittumaan itse niin, että pääsee uneen asti. Mä istun tuolilla sängyn vieressä ja aina jos itku alkaa yltyä, niin silitän ja rauhoittelen puhumalla. Välillä otan syliinkin, ja lasken sitten vielä hereillä olevan pojan sänkyyn.

Ekoina kahtena yönä sekä maata mennessä että kaksi kertaa yöllä herätessä huusi 1,5h. Olin ihan varma että ei *piiiiiiip* tää ei onnistu, pilaan lapseni ja meidän kiintymyssuhteen ja lisäksi tieten tahtoen hankin kauheat univelat No kolmantena yönä tapahtui ihme, heräsi vaan kerran ja itki 10 min. Siitä asti on mennyt helpommin ja yöt yhdellä herätyksellä, poika illasta aamuun omassa sängyssä ja ilman tissiä. Vesihörpyn annan joskus mukista.

Pahin ahdistus on mennyt jo ohi, mutta kyllä sitä halinallea vielä kaipaisi viereen Kuitenkin on niiiiiiiiiiin ihanaa saada ensinnäkin nukkua itse melkein koko yö (ja eka pätkä n. 6h) ja olla sängyssä miten lystää eikä maata patjan reunalla toisella kyljellä Että oma kokemus on tosi hyvä, toivotaan ettei isoja takapakkeja tulisi. Mies on nyt tullut vähitellen mukaan nukuttamiseen, silitellään yhdessä ja aiotaan vähitellen vaihtaa sitten vuoroakin. Eiköhän tämä tästä

Jouluksi mennään vanhempien luo, meidän molempien porukat asuu samalla suunnalla 1h ajomatkan päässä. Eka joulu perheenä tuntuu kyllä ihanalta jo etukäteen

Niin ja @Roxanne tosi mielenkiinnolla odotan teidänkin toisen kierroksen kokemuksia. Meinaatko tuonne hoitoketjuun kirjotella, plussaketjuun sitten ainakin heti kun aika on

@Caro87 kurjaa kuulla teidän sairasteluista Toivotaan että saatte joulun olla terveitä! Ja tsemppiä leikkauspohdintoihin. Isoja ja hankalia asioita varmasti

Sori tuli nyt kamalasti pelkkää omanapaa kertokaa muutkin mitä teille kuuluu

MyMa ja poju 10kk

 

Ne ekat yöt kun saa oman sängyn takaisin on ihan AAAAAHHHH eikä voi käsittää onko omassa sängyssä aina ollut niin ihanaa nukkua Joten onnea unikoulun tuomista positiivisista puolista @MyMa Tuosta takapakista täytyy sanoa, että nukkumisessakin tulee varmasti monenlaisia eri vaiheita eteen ja hetkittäisiä takapakkeja voi tulla. Varsinkin sitten kun sairasteluja tulee ja muutenkin jos tähtien asennot väärässä Mutta hyvän pohjatyön olette tehneet ja hyvä tietää mihin pystytte, eli hyviin uniin!

Jee @Roxanne hurjan paljon onnea uuteen kierrokseen! toivottavasti kroppa muistaa vielä miten raskaudutaan ja pakkasukko tuottaa heti plussan!

@Caro87 sairastelut on kyllä niin hanurista kun pitkittyy. Meilläkin oltiin peräti kaksi kokonaista päivää terveinä vatsataudista niin nyt on joku räkätauti päällä ei onneksi vielä kuumetta sentään, mutta kuullut kavereilta just tollasesta pitkittyneestä flunssasta, eli 3 weeks and counting, ei kiva.
PIkaista paranemista sinne!

Ärsyttää kun meillä oli pottahommelit ja tutista vieroittautuminen niin hyvällä tolalla mutta eka sen ummetuksen takia jäi pottailut täysin kun alkoi vaan itkemään kun edes puhuttiin potalle mnosta ja ettei vaan yhtään panttaa kakkaa sen takia lisää. Sitten vatsataudista oli välillä niin lohduton, että annettiin keskellä yötä taas tuttia että saadaan oksennusten siivoamisen välillä vähän edes nukuttua. Niin ja maha meni taas kovalle kun edes oksennustaudissa ei mennyt maha löysälle Nyt taas räkätaudin takia heräilyjä ja itkeskelyä mitä ei jaksa tuntitolkulla rauhoitella niin iskenyt tutin suuhun. Mutta siinäkin nyt sitten se ongelma, että aina kun tutti tippuu syystä niin alkaa itku. Takapakki näissä hommissa ärsyttää itteä ihan älyttömästi välillä, mutta pakko vaan jaksaa ajatella, että jossain vaiheessa ollaan terveitä ja päästään jatkamaan harjoituksia ja ehkä nukkumaan hyvin. Joo vali vali

Meillä samanlainen joulu kuin ennen lastakin eli mennään aatoksi yöksi toisen vanhemmille ja joulupäiväksi yöksi toisen. Saa hoidettua yhdellä reissulla molemmat isovanhemmat eikä tarvi siskonpedeissä kauheasti nukkua. Matkasängyt on siitä inhottavia kun nukkuu sen kanssa samassa huoneessa, että jokainen pienikin lapsen liike aiheuttaa kahinaa niin mä kyllä herään about kaikkeen sitten.

Oon taas miettinyt joulupukkiasiaa. Itse pidän sitä jotenkin niin väkinäisenä eikä nappaa yhtään, joten ei ole ollut kiinnostusta järkkäämään joulupukkia lasta varten aatoksi. Varsinkin kun ei ole just kun yksi lapsi vielä ainakaan. En ole itsekään lapsena ollut siitä pukista mitenkään kauhean kiinnostunut.
En tiedä miksi, mutta ei ole mitenkään kiinnostusta ollut överisti pitää yllä mitään joulupukkihuijausta muutenkaan. Tuntuu, että vanhempana kuuluisi olla just tosi innoissaan koko joulupukkihommasta oman lapsensa kautta? Lahjat viime jouluina laitettu kuusen alle vaan, mainittu ehkä jossain vaiheessa, että pukki laittanut ne sinne. Eipä poika tietty pienempänä kauheasti ymmärtänyt joulupukkijutuista muutenkaan, mutta nyt olen alkanut miettimään että ryöstänkö lapseltani jonkin merkityksellisen osan lapsuutta kun ei huvita pitää yllä tätä huijausta ja järkätä pukkia aatoksi?

 

@MyMa , tosi hyvältä kuulostaa teidän unikoulu ja edistyminen sen kanssa! Nopeasti olette saaneet tuloksia, jos jo kolmas yö on mennyt noin hyvin. Kuten Mandalakin sanoi, kannattaa toki varautua siihen että takapakkeja voi jossain vaiheessa tulla eikä vaipua niiden vuoksi epätoivoon (kuten minä tein ). Ruotuun palaaminen on kuitenkin todennäköisesti paljon helpompaa, kun ns. pohjatyö on jo kertaalleen tehty.

@Mandala , toivotaan että teillä taudit alkaisi viimein olla takana päin! Noi takapakit on kyllä tosi ärsyttäviä, mutta varmasti sitten kun ootte taas kunnossa ja pääsette jatkamaan harjoituksia voi edistystä tulla nopeastikin (monestihan uudet jutut jää mieleen hautumaan vaikkei niitä just sillä hetkellä aktiivisesti treenaisikaan).

Kiitos tsempeistä tulevaan alkionsiirtoon! Mä en ole vielä varma, kirjoittelenko tällä kertaa IVF-ketjuun, sen verran heikkoa on usko onnistumiseen. (Siis oikeasti, meillä on takana viisi tuloksetonta hoitokierrosta, joten miten voisi olla mahdollista että kuudennen hoidon _molemmista_ alkioista tulisi vauva syliin asti – eihän sellaisia ihmeitä yksinkertaisesti tapahdu! ) Oma asenne on vähän sellainen, että hoidetaan nyt tämä siirto alta pois ja mietitään sitten jatkoa. Mutta kyllä mä lupaan ainakin teille raportoida, miten hommassa käy.

Mulla on muuten joulupukin suhteen ihan samanlaisia mietteitä kuin sullakin @Mandala! Meillä ei mun lapsuudessani koskaan käynyt joulupukkia (mun molemmat vanhemmat oli pienenä pelänneet pukkia eivätkä halunneet samaa traumaa omille lapsilleen ), enkä koe siinä mitään menettäneeni. Muutenkin on vähän ristiriitaiset fiilikset koko hommasta ja siitä lapsen juksaamisesta, vaikka se tietty hyväntahtoista onkin. Mutta kyllähän sitä samalla miettii, jääkö lapsi jostain kivasta paitsi ja tuleeko esim. tarhassa hankalia tilanteita jos kaikki muut lapset intoilee pukista ja meidän muksu on ihan pihalla koko asiasta. No, onneksi meillä on vielä aikaa miettiä strategiaa, kun ei tuo 1-vee vielä mitään asiasta ymmärrä.

 

Caro onpa ikävää että sielläkin leikkauspohdintoja. Olisipa kyllä hankalaa joutua päättämään asiasta tolla tavalla. On tietyllä tavalla helppoa ”tyytyä kohtaloonsa” kun vaihtoehtoja ei ole. Tsemppiä pohdintoihin!

Myma mahtavasti olet kyllä jaksanut tuon unikoulun kanssa! Ja todella hienoa että se on tuottanut tulosta.

Roxanne tsemppiä siirtoon jos en sitä vielä toivottanut, jotenkin niin hatara tää muisti nykyään..

Mandala onko teillä jo ummetus helpottanut? Onneksi tosiaan nuo asiat jäävät yleensä muistiin ettei ihan nollasta yleensä tarvitse uudelleen aloittaa.

Me saatiin nyt myös vihdoin se oikein ”kiireellinen” aika tähystykseen ja se on tammikuun puolivälin paikkeilla. Juuri laskin että aika kiireellisen lähetteen saamisesta siihen itse tähystysaikaan on 10vkoa. Ja kun marraskuun alkupuolella lääkäri sanoi lähetettä laittaessaan että toivottavasti jo ensi viikolla niin EI IHAN.
Saatiin pojan masua pehmentämään nyt Levolacia ja se on onneksi toiminut aika pienellä annoksella, ei heti mutta kun sitä parina aamuna antoi putkeen niin sai jo kunnon kakan aikaiseksi. Ajattelin kokeilla jos pieni annos joka toinen päivä riittäisi.

 

Onpas nyt liikkeellä ollut vaikka mitä tautia, toivottavasti olette jo terveitä! Minä olen hysteerisenä pessyt käsiä ettei vaan saada mitään pöpöä. Saannut varmaan hullun leiman jo otsaan kun menee niin yli tämä utelukin että kellä on ollut nuhaa ja kuka aivasti ja milloin viimeksi. No eipähän jää leikkaus hoitamatta mun huolimattomuuden takia

@Caro87 Kurja kuulla että joudutte puntaroimaan leikkausta. Toivottavasti löydätte asiaan ratkaisun mikä tuntuu parhaimmalta! Joutuu varmasti painimaan isojen asioiden kanssa kun riskit on mennä vielä pahemmaksi.

@MyMa Wau! Aika hyvin jos kolmantena yönä oli vaan yksi herätys Mää en tiiä, niin tahtoisin että tuo nukkuisi jo omassa sängyssä koko yön putkeen, mutta toisaalta on aika kiva herätä aamulla kun sellainen minijalka potkii makkaroihin Joo, viime yö meni tosi hyvin ja taas sekoittaa mieltä hah. Joku hemmetin vaihe menossa että nyt herätään ainakin se 3-6 kertaa ja niinä aamuina en kyllä toivo kenenkää kinttua potkivan kylkeen

@Mandala Mä olen kans miettinyt jo tuota joulupukkia vaikkei se ole vielä pitkään aikaa ajankohtaista. Joku sanoi että he ovat kertoneet lapsilleen joulupukista niin että se on sellainen iso satu johon kaikki vauvasta vaariin osallistuu aina jouluna. Vaikkei se ole totta, mutta jouluna aikuisetkin leikkii ja uskoo että joulupukki on oikeasti olemassa. Mun mielestä se kuullosti aika kivalta idealta. Vaikka olenkin melko joulufani ja musta kuoriutuu täys tonttu, niin en silti jotenkin halua kertoa lapselle palturia.

@Roxanne Oijoi, toivottavasti tärppäisi heti!

@mavli No olips joo ”kiireellinen”, huh huh No pääasia että homma hoidossa!

Täällä meni kaikki joulusuunnitelmat uusiksi ja suoraan sanottuna ketuttaa. Meidän ensimmäinen joulu kolmestaan ja vietetään se neljän seinän sisällä. Meillä on aina ollut tapana viettää se kyläilessä molempien vanhempien luonna johon kokoontuu kaikki sisarukset lapsineen jne. No tiedätte että lapsiperheissä aina joku on nuhassa tms niin pakko nyt vaan vältellä. Leikkaus on ihan kohta enkä uskalla ottaa mitään riskiä. No onneksi poika ei vielä tajua tuon taivaallista, että eipähän tule siltä riistettyä mitään oleellista.

Mä varmaan uppoudun suklaakasan alle ja katselen joululeffoja! Mies muuten lupasi mulle yhden lapsivapaan yön, paras joululahja kyllä miesmuistiin! Saanpahan nukuttua ja ladattua akkuja vähän ennen kuin lähdetään sinne sairaalaan.

Ihanaa joulua kaikille jos en tänne enää eksy

Kiuski ja poika 5,5kk

 

Hyvää uutta vuotta kaikille! Vaihdoin puhelinta ja hukkasin tän ryhmän kokonaan. Mutkien kautta vihdoin löysin takaisin En millään ehtinyt lukea kaikkia viestejä mutta tuun taas seuraamaan juttuja! @MyMa miten teidän unikouku sujuu? Meillä tyttö nukkui niiiiin hyvin omassa sängyssä joku 5-6kk mutta nyt pari kk ollut niin että heti alkaa hirveetä huuto vaikka ihan unessa koittaa laittaa omaan sänkyyn. Rakastan nukkua tyypin vieressä, mutta paikat on niin jumissa huonoista asennoista että alkaa kiukuttaa kivut päivisin. On vähän ristiriitaista tietoa et saako 8kk jo toteuttaa unikoulua...

Hoppe ja tyttönen 8kk

 

Hyvää uutta vuotta minunkin puolestani, toivottavasti kaikilla oli mahdollisimman rento ja mukava vuoden päätös Meillä se sujui ihan mukavasti kaikin puolin.

@#hope eikös sitä aina puhuta, että 6kk eteenpäin voi toteuttaa unikoulua. Eihän sen aina tarvitse tarkoittaa huudattamista, vaan tassuttelu sun muut lempeät keinot on varmasti täysin hyviä 6kk eteenpäin.
Meillä nukuttiin ekat 6-7kk perhepedissä ja mä hoidin lihasjumeja aina aamupalan jälkeen keppijumpalla. Sai veren kiertämään oikeisiin paikkoihin jos ei muuta.

Meillä tuossa joulun aikoihin alkoi uhma nostaa päätään herra 2,5veellä Kaikki on 'ei' ja mitään 'ei halua' ja esim ruokapöytään, nukkumaan ja pukemaan pitää raahata huutavana usein koska ei vaan jaksa neuvotella ties kuin pitkään asiasta, ja meillä nyt tuollaisista asioista määrää aikuiset, huutakoon vaikka.
Mulla vielä tässä raskaudessa vaihe, että hermot kiristyy oikein nopeasti ja helposti niin ei ole hyvä yhdistelmä. Ja poika on selvästi alkanut huomaamaan jos me aikuiset suututaan ja sanookin sitten joskus esim "äiti älä suutu" mistä tulee järkyttävät paskaäitifiilikset tietty että miten sitä meni hermostumaan silminnähtävästi Mutta en siis ymmärrä miten jollain ihmisellä ei uhmiksen kanssa koskaan palaisi käpy normaalissakaan tilanteessa, onko sellaisia ihmisiä olemassa?
No toisaalta onhan hän suurimmaksi osaa aivan ihana oma itsensä, tänään aamullakin kun herätin maidolle ja otin meidän sänkyyn niin hän totesi "äiti otappa vaate pois, katson pikkuveliä" sitten tuijotteli läheltä ja paijaili mahaa

Mites muilla sujuu?

 

Moikka ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! Meilläkin sujui uusivuosi kivasti, ollaan jo monta vuotta samojen nuoruuden ystävien kanssa vietetty vuodenvaihde. Nyt oli meilläkin vihdoin ekaa kertaa lapsi mukana Raketteja ei ammuttu ja menin maata ennen kuin vuosi vaihtui

@#hope meidän unikoulu on sujunut huippuhyvin. Tai kai se on nyt niinkuin tavallaan ohi nyt. Ennen siis meilläkin sinne n. 7kk tienoille vauva nukkui tosi kivasti, meidän välissä suurimman osan yöstä. Tosin silloin nukutin tissille. Siinä 8kk tienoilla alkoi sitten se järjetön hösääminen öisin eikä kukaan oikein nukkunut. Nyt unikoulu takana, poika menee 19 maissa nukkumaan. Annan tissiä iltapuuhien päätteeksi ja mies vie nukkumaan. Silittelee pari minuuttia ja jää hetkeksi huoneeseen. Tänään katoin kellosta että 5min päästä mies tuli pois ja poika nukkui Yleensä on mennyt n. 15-20 min. Itkee sen hetken, kun mä lähden pois. Vauva herää pääsääntöisesti kerran, ja sekin yleensä vasta viideltä aamulla silloin otetaan viereen loppuajaksi, mutta tissiä ei saa koko yönä. Joskus on herännyt pari kertaa, joskus ekan kerran vasta kuudelta, yleensä tuo 05 herätys on ainoa.

Meillä sujuu siis yöt nyt niin loistavasti että voisin alkaa saarnaajaksi, kuinka yöllä nukkuminen omassa sängyssä rauhassa on ihanaa Voisin tästä kertoa ummet ja lammet, mutta en viitsi spämmätä koko palstaa

Ja @#hope, mullakin on sellainen tieto että 6kk> voi toteuttaa lempeitä menetelmiä. Ootko googlannut 8kk hulinat? Voi olla ohimenevääkin... Ja suosittelen tosi lämpimästi kirjaa Lempeä matka höyhensaarille (Keski-Rahkonen). Se on lastenlääkärin kirjoittama opus, jossa on selkeitä ja konkreettisia neuvoja ja tietoa unikoulusta ja vauvan unesta. Se ei ole yhtään mikään dr. Phil-tyylinen, vaan ihan selkeä tieto-opus.

@Mandala voi uhmaikä, ähh ei käy kateeksi ja voi ei miten sydäntäsärkevää tuo äiti älä suutu-juttu Vai osaakohan poika vaan vedellä oikeista naruista ja manipuloida Mulla on kans aika lyhyt turhautumisen pinna, siis että jos vaikka ruokapöydässä vaan säädetään ja kitistään ilman syytä, niin en jaksa sitä kauaa katsella. En siis suutu, mutta en jaksa kauaa maanitella vaan vihellän pelin poikki. Mennään vaikka leikkimään ja kokeillaan myöhemmin sitten ruokailua uudestaan.

@mavli no just, onpa ollu sitten tosi "kiireellinen" se lähete, tai lähetteen käsittely ainakin No nyt ei sitten enää kauaa tarvi odottaa Kuinka ruokailut on nyt sujuneet?

@Roxanne koska sulla olikaan se aika klinikalle?

Ja muille vaan yleisesti, että mitä kuuluu kukkuluuruu

Ja p.s. meidän poju oppi kävelemään byäääh, haluan uuden vauvan kun tämä on kohta jo niin iso etten kestä

MyMa ja taapertaja 10kk

 

Hyvää uutta vuotta minunkin puolestani!

Meillä meni joulu mummolassa mukavasti, tyttö oppi istumaan syöttötuolissa ja kaikenlaista muutakin. Soseita menee jo vähän suurempia määriä, ja ummetusta tuntuu vähän aiheuttavan. Säännöllisesti annan luumua ettei kovin pahaksi menisi.
Oli kyllä tosi liikkistä aattona kun neiti repi ihan innoissaan paketteja auki isin sylissä Ja mä kun luulin ettei niin pieni paketeista perusta! Sai mm. sellaisen värivalo”xylofonin” ja tykkää rämpyttää sitä, ja ihan suosikki on kuvakirja josta tulee lintujen ääniä. Muutenkin kirjat on best, parku tulee välillä kun pistetääb kirja pois.

Nukkuminen on meillä aina vaan tosi huonoa, nyt ei meinaa enää kelvata edes isin kainalo vaan tissille on päästävä tunnin välein Joskus menee jopa 1,5h, pahimmillaan 40min. Nukuin viime yönä neljä tuntia ja olo oli kuin uudestisyntyneellä, mietin vaan kuinkakohan kamalan vähän oon nukkunu joulun aikaan? Päikkärit nukkuu kuitenkinihan ok, tosin vain liikkuvissa vaunuissa.

Kuulostaa MyMa niiin luksukselta teidän yöt! Meillä kukutaan pahimmillaan puolille öin

Mandala voihan uhma! Toivottavasti ei ole kovin pitkäkestoinen. Kaverilla samanikänen poju jolla myös uhma ja joka itse myös raskaana, sanoi että on tyytyväinen että uhma on pahimmillaan nyt eikä (toivon mukaan enää) sitten kun vauva syntyy. Jos yhtään lohduttaa...

Meillä on tammikuussa taas lääkärirumba kun tulee 6kk mittariin (Häh!?). Ens viikolla neurologi ja kardiologi, seuraavalla viikolla sairaanhoitajan ihottumakontrolli, munuaislääkäri ja ultra ja vielä neuvolalääkäri. Pitäis sinne munuaislekurille viedä kuulemma pissanäyte, hmm...?

Roxannelle tsemppiä siirtoon!

marrasmai ja yökukkuja kohta 6kk

 

Hyvää alkanutta vuotta täältäkin kaikille! Meilläkin uusi vuosi meni mukavasti. Oltiin ihan vain kotona perheen kesken. Herkuteltiin ja vietettiin miehen kanssa laatuaikaa, kun poika oli saatu yöunille.

Mandala tsemppiä uhman kanssa! Varmasti on vaikeaa pysyä koko ajan kärsivällisenä, kun raskaushormonitkin vaikuttavat vielä lisäksi.

Myma hienosti on tuottanu unikoulu siellä tulosta Varmaan tuntuu ihan luksukselta nukkua noin hyvin huonojen öiden jälkeen. Tuo on kyllä tietyllä lailla niin haikeeta, kun vauva kasvaa ja kehittyy isommaksi, vaikka sitä kehitystä onkin ihana seurata.

Roxannelle tsemppiä pikkusisaren saamiseen!

Meilläkin on menny ihan kivasti. Noin kuukausi sitten ilmestyi pari hampaan alkuakin Ne tuntui vaivaavan kun samoihin aikoihin oli pari levotonta yötä. Muuten yöt on toistaiseksi jatkunu ihan hyvin 1-3 heräämisellä. Kiinteitä menee meilläkin jo aika hyvin. Sormiruokailua ei olla aloitettu, kun ei vielä istu ihan suorassa syöttötuolissa.

maljakko ja poika 7 kk

 

Tervehdys. Saako siirtyä tälle puolelle? Ensimmäisestä ivf tuoresiirrosta huhtikuussa tärpännyt lapsi on nyt viikon ja päivän vanha tyttönen. Sektiolla tultiin maailmaan perätilan vuoksi välipäivinä. Vauvakuplassa siis ollaan. Samalla koitetaan toipua sektiosta. Se meni ilman hyvin, mutta omat aristuksensa haavan vuoksi siihen tietysti liittyy ja ottaa aikanasa toipua.

Onko täällä muita sektiolla synnyttäneitä? Minulla on myös alteitse synnytetty esikoinen, joka on jo teini-iässä.

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille täältäkin!

@#hope , kuten muutkin on jo sanoneet niin puolen vuoden jälkeen voi kyllä yleisen näkemyksen mukaan pitää unikoulua. Ja tosiaan on paljon ns. lempeitä menetelmiä, tassuttelua sun muuta, joita nykyään suositaan enempi perinteisen huudatuksen sijaan. Tosin täytyy sanoa, et kokonaan ilman itkuja ei unikoulu yleensä onnistu, mutta mua ainakin helpotti kun ajattelin, että vauva vaan protestoi muutosta ja palvelun heikkenemistä eikä hänellä oikeasti ole hätää.

@MyMa , onpas huippua että teillä unikoulu onnistui ja yöt on parantuneet noin paljon! Mä kans muistan sen autuaan tunteen, kun sai sängyn kokonaan omaan käyttöön ja sai pyöriä siellä vapaasti ja nukkua miten päin vaan, aah!

@Mandala , oih miten liikkistä nuo puheet pikkuvelistä. Tsemppiä vaan kovasti uhman kanssa, ymmärrän kyllä hyvin että hermo voi siinä kiristyä vaikkei raskaushormonejakaan olisi. Ihan luonnollistahan se on että joskus näyttää myös negatiivisia tunteita eikä siitä kannata huonoa omaatuntoa potea (vaikka tietty helppo näin sivusta sanoa ). Ei takuulla sellaista äitiä olekaan jolle ei välillä niin kävisi.

@marrasmai , toivottavasti teidän lääkärikäynnit menee hyvin ja pikkuisella on kaikki kunnossa. Noi yöheräämiset on kyllä tosi rankkoja (nimimerkillä kokemusta on), mut kohtahan teilläkin olis jo mahdollista jotain unikoulua kokeilla, jos siis tuntuu että olette valmiita siihen. Kuten oon täällä ennenkin kertonut, meidän parin tunnin välein heräillyt yökukkuja nukkuu nykyään lähes joka yö kymmenen tuntia putkeen, eli kyllä se tilanne teilläkin takuulla joku päivä helpottaa.

@kiuski , joko teillä oli se leikkaus? Toivottavasti ootte pysyneet terveinä ja kaikki on muutenkin hyvin!

@kettuperhe , lämpimästi tervetuloa mukaan kirjoittelemaan, ja ihanaa vauvakupla-aikaa! Mulla ei ole sektiosta kokemusta, mutta toivottavasti toipuminen siitä sujuu hyvin.

Meillekin kuuluu ihan hyvää. Viime aikoina on ollut varsinainen hyvien unien vaihe. Päikkäreille poika ei tosin vieläkään nukahda ilman vauvakeinua, mutta sitten kun lopulta nukahtaa, saattaa vedellä sikeitä jopa 3,5 tuntia! Yöunetkin menee useimmiten ilman herätyksiä. Kaikkien vaikeiden vaiheiden jälkeen osaan totisesti arvostaa tätä kaikkea. Meillä myös kävellään nykyisin ilman tukea. Vähän on tasapaino vielä hataraa ja muksahduksia sattuu, mutta rohkeasti poika vaan viipottaa menemään kädet ylhäällä. Mä oon menossa klinikalle ultraan ensi viikolla, ja jos kaikki on kunnossa niin alkionsiirto on sit varmaan sitä seuraavalla viikolla.

Töihin paluutakin oon kovasti miettinyt. Ymmärtääkseni täällä Helsingissä on huutava pula hoitopaikoista, ja jos lapsen haluaa saada päiväkotiin lähelle kotia niin elokuun alku olis melkeinpä ainoa mahdollinen aika aloittaa. Eli kai sitä sitten ensi kesän jälkeen pitäisi töihin mennä. Vaikka olen nauttinut kovasti tästä ajasta kotona pojan kanssa eikä töihin ole ollut yhtään ikävä, niin yksi lisävuosi tähän perään tuntuis jo liian paljolta ja tekis tietty ison loven lompakkoonkin. Mitä ajatuksia teillä muilla on, kauanko ootte ajatelleet olla lapsen kanssa kotona?

Roxanne ja pikku-ukko 13 kk

 

@kettuperhe mulla on sektio takana 1,5 vuotta sitten. Tarkoitus oli alateitse, mutta avautumisen etenemättömyyden vuoksi lopulta tehtiin sektiopäätös. Itse sektio meni hyvin ja toivuin siitä tosi nopeasti, en tarvinnut kovin paljon kipulääkkeitä ja haavakin parani mukavasti. Jos toisen onnistun saamaan, niin alateitse kyllä haluaisin yrittää, ellei sitten lääkäri suosittele muuta.

@Roxanne mä palasin töihin kun lapsi oli 1 v 2 kk, syyskuun alussa. Päiväkoti aloitettiin viikkoa aiemmin elokuun puolella niin että olin mukana tutustumassa ja totuteltiin sen viikon aikana jäämään sinne ilman mua. Kaikki sujui todella hyvin. Syys-joulukuun ajaksi sain itselleni neuvoteltua osapäiväisen viikon ja mieskin teki vain 80% työaikaa, joten lapsella oli päiväkotipäiviä vain 2-3 päivää viikossa. Mies sai jatkettua nyt vielä 80%:sta (mun on jatkettava kokoaikaisena), joten nyt päiväkotia on 4 päivää viikossa. Ollaan oltu todella tyytyväisiä päiväkotiin (kunnallinen), haettiin sinne koska se on meitä lähinnä (400 m), mutta on osoittautunut että paikka on aivan ihana, erityisesti siksi että hoitajat siellä ovat niin mukavia ja tekevät hyvää työtä. Esim. kun tytöllämme on karkeamotorinen kehitys tavanomaista hitaampaa ja käy sen takia fysioterapiassa, fysioterapeutti on pari kertaa vieraillut päiväkodilla ja henkilökunta siellä tosi mielellään on ottanut vastaan vinkkejä miten tyttöä kannattaa rohkaista liikkumaan. Syömishaasteita meillä on myös ollut, mutta tätäkään ei päiväkodissa säikähdetty vaan rennosti on menty eteenpäin, tekemättä asiasta numeroa, ja tämänkin suhteen edistytään. Toisin sanoen lapsi on otettu hyvin yksilöllisesti ja lämpimästi vastaan, ja hän on solahtanut mukavasti mukaan porukkaan.

 

Mandala, en usko että on sellasta teräs hermoista äitiä olemassa joka ei koskaan suuttus. Kyllä siitä morkkis tulee, tiedän. Ja raskaus vielä tuo lisänsä. Mulla menee normaalistikkin herkästi hermot niin raskaana vielä enemmän, kyllä huomas synnytyksen jälkeen, että oli kyllä hormoneilla osansa..

Kettuperhe, mulle on tehty yksi hätäsektio ja yksi kiireellinen sektio. Molemmista toivuin tosi nopeaan enkä voi sanoa hirveen kipee olleeni.

Roxanne, meillä poika alottaa ens viikolla päiväkodissa 2krt/vk, en oo ite töihin menossa, mutta oman jaksamisen kannalta. Aika hyvillä mielin oon viemässä vaikka ikävähän sitä tulee päivällä, pärjää varmasti kun reipas poika.

Uni asioihin en kommentoi, kun samalla tolalla on kun ennenkin eli ei juhlimista. Ihanaa on kyllä muuten ton kanssa nukkua. Ekat askeleet on myös ottanut jokunen viikko sitten.

Caro ja poju reilu 10kk

 

Tervetuloa tänne puolelle @kettuperhe

Onpas paljon ihania pieniä tepastelijoita täällä mun mielestä se oli ihanaa aikaa kun tuli niin paljon lisää itsenäisyyttä pojalle ja vähän vapautta mulle siinä sivussa. Meillä myös siinä 10kk iässä lähdettiin kävelemään ja se oli kyllä yksi kriteeri mikä itsellä oli tarhaan menemisen kanssa - että olisi hyvä osata ettei niin pahasti jää jalkoihin.

Meidän poika meni 1v9kk iässä tarhaan ja se oli ihan hyvä aika meille. Mä aloin olla jo jokseenkin kyllästynyt kotona olemiseen siinä vaiheessa. Se oli tämän vuoden helmikuu kun meni. Olihan se alku itkeskelyä helpommin eri asioista vaikka tosi reipas muuten aina ollut. Mutta nopeasti siitä tuli kiva paikka eikä pois meinannut saada. Mitä enemmän ikää tullut niin sitä enemmän se tuntuu olevan kivaa ja siellä on omassa ryhmässä ihan omat bestikset kenen kanssa tehdään kaikki yhdessä ja hoitajat on aivan mahtavia kuten koko paikka muutenkin. Me päädyttiin yksityiselle kun julkisen puolen hakemusta olisi alettu vasta käsittelemään paria viikkoa ennen kuin paikka tarvittiin ja mulla ei riittänyt kuulemiani tarinoiden perusteella yhtään uskoa siihen että oltaisiin saatu hakemista päiväkodeista paikka vaan oltaisiin kuitenkin jouduttu jonnekin hevonkuuseen. Ja kun tämä yksityisen on ihan matkan varrella eikä maksanu kuin 70eur enemmän kuussa - yksityisen hoidon tuen jälkeen - niin valinta oli selvä.

Uskoisin että en tule olemaan yhtä kauaa toista kertaa kotona jos tämä raskaus loppuun asti hyvin menee. Mutta voihan se olla, että fiilikset muuttuu matkan varrella kun kuitenkin. 2 lasta on meidän lopullinen lapsiluku eli viimeinen kerta äitiyslomalla jne.

@Roxanne hirmusti onnea siirtoon ihanat unet teillä myös! Se oli ihanaa aikaa kun pystyi antamaan nukkua päikkärit niin pitkään kuin nukkui. Nykyään vaikuttaa jo yöunille menoon jos liian pitkät päikyt. Meillä siis unille laitetaan pääsääntöisesti klo 20 edelleen.

Noiden ummetusten, uhman, sairastelujen ja tuttijuttujen yhteisummana nukkumaanmeno välillä aikamoista touhua. Ja tilanne on mennyt siihen että vieressä istutaan kunnes nukahtaa. Huoneessa tamppaamisen taktiikalla kesti yleensä tunti (kerran 2 tuntia ) joten oli vaan helpompaa istua vieressä kun rauhoittuu ja nukahtaa about puolessa tunnissa. Ei tarvi paijausta vaikk sitä toki huutaa jos huoneesta lähtee, istun vaan jumppapallon päälle keinuen. Väärinhän siinä periaatteessa tekee mutta haluan uskoa, että kyllä taas joskus voi vaan jättää nukahtamaan yksin.

@marrasmai voi kökkö teidän unia toivottavasti tulisi helpostusta pian, jos vaikka on esim tiheää imua ja hampaita tms mitkä vaikuttaa tällä hetkellä. Mulla kaveri kenen tyttö nukkuu ainoastaa liikkuvissa vainuissa ja mies on liian laiska aloittamaan unikoulua (lapsi jo 10kk) jossa nukkuisi kaksin tytön kanssa makkarissa aluksi, joten hän on kyllä kunnolla hajalla. Lapsi sivuvaunustaan kiipeää tissille öisin ja oli kerran möyrinyt sängystä alas keskellä yötä kun ystäväni vaan oli ollut niin väsykoomassa ettei ollut herännyt liikkumiseen. Eli aika pahaksi mennyt ja sanoinkin että pyytäisi edes neuvolasta apua ulkoiluttamaan tyttöä niin saisi vaikka päiväunet mutta ilmesesti mies hangoittelee tähänkin vastaan inhottava seurata vierestä

 

Kettuperhe tervetuloa mukaan! Olenkin jo ihmetelly, ku tälle palstalle ei ole pitkään aikaan liittyny ketään uutta keskustelijaa. Mulle tehtiin kesällä sektio etisen istukan vuoksi. Sektio meni muuten hyvin, mutta siinä tuli paha verenvuoto, jota ei meinattu saada tyrehtymään ja menetin pari litraa verta. Toipuminen sujui kuitenkin hyvin kaikin puolin. Kivut pysyi kurissa Buranan ja Panadolin avulla eikä haavakaan tulehtunu. Toki suihkuttelin sitä vedellä paljon ja annoin sille säännöllisesti ilmakylpyjä.

Apua, onko kunnalliset päivähoitopaikat tosiaan noin kiven alla Helsingissä. Mitenköhän mahtaa olla Espoossa, tuskin paljon parempi tilanne. Haluttais kyllä hoitopaikka läheltä. Oon ajatellu palata töihin noin vuoden päästä, millään en kyllä haluaisi vielä tämän vuoden elokuus. Ennemmin sit vasta 2020 elokuus, mutta se taas tuntuu turhan myöhäiseltä.

 

@Katti75 , onpas mukava kuulla että teillä on noin hyviä kokemuksia päiväkodista ja että saitte vielä paikan ihan läheltä kotia! Aina välillä kun kuulee kauhutarinoita siitä, miten kaikki hoitopaikat on täyteen ammuttuja, hoitajat on ylikuormitettuja ja paikan voi joutua ottamaan vaikka toiselta puolen kaupunkia. Meilläkin olisi yksi kunnallinen päiväkoti melkein kodin vieressä ja toinen tosi houkuttelevan kuuloinen (pieni ja kodinomainen) yksityinen päikky suht lähellä. Ollaan nyt pistetty hakemus molempiin, saa nähdä miten käy. Voi olla että päädytään yksityiseen jos niin hyvin käy että sinne mahdutaan. Mä olen kans ajatellut, että tekisin aluksi lyhennettyä (4-päiväistä) viikkoa, niin olisi ikään kuin pehmeä lasku töihin paluuseen.

@maljakko , voi olla että Espoossa on parempi tilanne kuin Helsingissä, ainakin mun siskon lapset pääsi siellä just sinne minne halusivat. Ja Helsingissäkin tilanne varmaan vaihtelee eri puolilla kaupunkia. Mutta mulla esim. on yksi kaveri joka joutui pari vuotta kuskaamaan lasta Arabianrannasta päiväkotiin Ruoholahteen.

@Caro87 , kiva että teilläkin hoitopaikka järjestyi, varmasti tekee ihan hyvää niin äidille kuin pojallekin!

@Mandala , tsemppiä nukuttamishommeleihin! Meilläkin oli tässä taannoin muutaman viikon vaihe että poikaa piti illalla nukuttaa, silloin kun oppi nousemaan tukea vasten eikä vielä osannut itse mennä alas. Se kyllä turhautti, kun sitä ennen oli ihan hienosti osannut nukahtaa yksin ilman apuja. Mutta sitten vaan yksi ilta huomattiin, että pojan saattoi taas jättää omin päin nukahtamaan ilman ongelmia, joten eiköhän teilläkin tuo vaihe mene itsestään ohi jossain vaiheessa, toivottavasti pian!

 

@Roxanne millainen vauvakeinu teillä on? Ollaan mietitty sellaista kun tyttö nukkui päikkäreitä vain liikkuvissa vaunuissa enkä mä ehdibpäivän aikana noin niinkun mitään, kotityöt nyt jo minimillä ja ei meinaa illat riittää. Plus alan vähän väsymään jokapäiväiseen 3h pakkolenkkeilyyn...

 

@marrasmai , meillä on Gracon Lovin' Hug -keinu, tämän tapainen: https://www.jollyroom.fi/lastentarvikkeet/babysitterit-keinut/vauvakeinut/graco-lovin-hug-vauvakeinu-benny-bell. On ollut meillä ihan pelastus, kun poikaa tosiaan melko mahdoton saada päivisin nukahtamaan ilman liikettä tai tissiä. Nykyään siis siirretään poika tuosta omaan sänkyyn jatkamaan unia (koska käynyt jo ahtaaksi), mutta pienempänä nukkui keinussa yleensä koko päikkäreiden ajan.

Voin kyllä hyvin kuvitella, että käy voimille nuo lenkit ja se, ettei päiväunien aikana pysty mitään muuta tekemään. Siinä mielessä vauvakeinu voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Yksi vaihtoehto olisi hankkia semmoinen käytettynä (niin mekin tehtiin), niin ei olisi niin suuri rahallinen satsaus jos vauva ei siinä jostain syystä viihdykään.

 

Meilä samanlainen keinu oli käytössä kuin Roxannella, joten meiltä myös sille suositus. Se oli itse asiassa eka vauvaostos meilä kun tori.fi:stä löytyi 60eurolla vaikka myyntihinta taisi olla 180eur.
Tosin meillä se oli käytössä lähinnä ehkä ekan puoli vuotta. Poika nukahti siinä vaikka imuroin vieressä Mutta sitten päiväuniongelmat meilläkin vähän rajoitti missä suostui nukahtamaan. Ja monen monta viikkoa nukkui vain turvakaukalossa, kun meinasi herätä nopeasti niin keinuttelin sitä vähän. Luojan kiitos poika sitten alkoi nukahtamaan meidän sänkyyn tissille ja siitä pääsi irtautumaan kun nukahti ja omaan sänkyyn siirtyessä yöunille alkoi päikkäritkin siellä sujua. Siinä sitten tulikin mokattua omalta osalta kun en metelöinyt päikkärien aikaan vaan just pelasin tietokoneella, katsoin netflixiä tms rauhallista suht äänetöntä puuhaa. Joten poika tottui nukahtamaan rauhallisemmissa tunnelmissa.

Kuulostaa rankalta tuollainen 3h pakkolenkkeily @marrasmai toivottavasti keinusta olisi apua jos sen päätätte hankkia.

Meillä eilen pitkästä aikaa nukahdettiin aivan itsekseen puolessa tunnissa. Mutta sitten vastapainoksi yöllä heräsi itkemään, annoin tutin ja heräsi sitten parin tunnin päästä uudestaan vaatimaan paijausta, joten lopputuloksena otin meidän väliin nukkumaan. Onneksi nykyään nukkuu välissä paljo rauhallisemmin kuin ennen niin saadaan nopeammin niin nukahdettua kaikki. Tietty just ollaan puhuttu, että otettais pinniksen laita pois, niin mitähän lie ramppausta siitäkin sitten tulisi
Uhmakin onneksi vähän helpottanut, että nyt ei raivota oikeasti mistään mutta kaikki on silti kuitenkin 'en halua' 'ei' mutta niitä pystyy sietämään ihan hyvin kuitenkin.

 

@marrasmai voi että, voin kyllä kuvitella miten ottaa pannuun tuo pakkolenkkeily. Ja kyllähän se jo fyysisestikin tosi raskaaksi käy! Mulla ei ole sähkökeinusta kokemuksia, mutta toivottavasti siitä olisi teille apua!

@Mandala kuinka tuon uhmaiän oikein kestää Meilläkin pojalla alkanut omaa tahtoa löytyä. Esimerkiksi hampaiden pesu on ihan täyttä myrkkyä, vaikka ennen antoi kiltisti harjata. Hampaiden putsaus taas mulle on tosi tärkeä asia, niin turhauttaa kyllä kovin kun aina se menee taisteluksi.

Päivähoitoasioista: meillä kans asiasta miehen kanssa ollaan puhuttu. Hoitoon olisi poju menossa tällä tietoa vuoden päästä, eli hiukan vajaa 2veenä. Meilläkin lähellä kunnan päiväkoti, johon olis ihan huippuhienoa saada lapsi. Kysyin sieltä asiaa, ja sanoivat että tilanne vaihtelee vuosittain. Joskus on hyvin tilaa, joskus kauhea tunku. Joten en vielä stressaa asiasta vaan mietin sitten, jos ei paikkaa heltiä. Haku on ymmärtääkseni huhtikuussa.

Niin ja mä aion siis palata syksyllä töihin, mies jää vielä 4kk:ksi kotiin pojan kanssa Oon muuten hakenut yhtä työpaikkaa, vanhakin virka on mutta sinne ei kiinnostaisi enää mennä Katsotaan kuinka käy. Aloitus olisi sopimuksen mukaan, mitähän ne sanoo jos haluaisin aloittaa vasta syksyllä

@Roxanne eli sulla olisi siirto jo ihan pian!? Tehdäänkö sulla omaan kiertoon vai lääkkeellinen pas? Miten kaikki noin nopeasti voi edetä Uteliaisuutta siis vaan kyselen Mulla on näet aivan kaamea vauvakuume. Mietin vauvan saamista joka päivä  Tarkoitus kuitenkin vasta syksyllä mennä seuraavaan siirtoon. Katsotaan jaksanko odottaa

@kettuperhe lämpimästi tervetuloa ja onnea vauvasta

MyMa ja poju 10,5kk

 

@Mandala , kiva jos teillä on uhma helpottamaan päin ja nukahtamishommelitkin paremmalla tolalla! Meillä kans vähän sama vika päikkäreiden suhteen - vaikka kuinka aikoinaan vannoin että opetan pojan nukkumaan normaalien äänien keskellä niin kyllä sitä vaan usein tulee hiljakseen oltua, kun ei halua ottaa riskiä että päikkärit päättyisi ennen aikojaan. Ja poika on tietty tottunut siihen ja herää aika herkästi kovempiin ääniin.

@MyMa, onnea työnhakuun! Ja tsemppiä vauvakuumeen kanssa kärvistelyyn. Meillä myös on pojalla alkanut omaa tahtoa selvästi ilmetä, ja esim. ulkovaatteiden pukeminen on välillä hirveää huutoa ja venkoilua. Ja välillä kun poika joutuu keskeyttämään jonkun kivan puuhan (esim. tiskikoneen tyhjennyksen ), heittäytyy ihan veltoksi lattialle itkemään. Mutta onneksi nuo kiukunpuuskat menee aika nopeasti ohi, kun vaan saa mielenkiinnon suunnattua johonkin muuhun hauskaan juttuun.

Mulla on alkionsiirto jo huomenna! Se tehdään luonnolliseen joskin hieman avustettuun kiertoon (letrot kierron alkupäivinä + Ovitrelle irrotukseen). Ei tosin mennyt ihan mutkattomasti tämä homma, sillä irrotuspiikin mukaan mulla olisi pitänyt tulla ovis lauantaina, mutta jo pe-aamuna mulla alkoivat tosi selkeät ovisoireet: Aina kun olen ovulaatiotestejä tehnyt, ne on täsmänneet omien oireiden kanssa, joten olen aika varma siitä, että ovis tosiaan tuli jo perjantaina.

Kun sitten kyselin asiasta klinikalta, tarjosivat mulle ilmaiseksi ylimääräisen käynnin ja ultran. Lääkärikin oli sitä mieltä, että ovulaatio on luultavasti tapahtunut jo perjantaina. Toki sitä ei jälkikäteen pystynyt enää millään varmaksi todistamaan, mutta oireet kuitenkin viittasivat vahvasti siihen, ja ymmärtääkseni ei ole ihan poikkeuksellista että näin käy, kun jarrupiikkiä ei ollut käytössä. Niinpä päädyttiin lopulta aikaistamaan siirtoa yhdellä päivällä. On kuulemma parempi siirtää alkio hieman liian aikaisin kuin liian myöhään, jolloin kohdun aikaikkuna on jo ehtinyt mennä umpeen. Vähän epävarma fiilis tuosta kaikesta nyt jäi, mutta näillä mennään!

(Hups, tulipa pitkä sepustus aiheesta, joka ei varsinaisesti kuulu tähän ketjuun, mutta ehkä jotakuta nämä jutut kiinnostaa... )

Kertoilkaahan muutkin kuulumisia!

Roxanne ja pikkumies kohta 14 kk

 

Tsemppiä @Roxanne siirtoon. Toivottavasti osuu kohdilleen vaikka ovis vähän karkasi aiemmin.

Me yriteltiin aloitella D-vitamiineja, mutta mahanpurujahan niistä tuli. Ja tietysti öisin. Ostin vielä niitä vesiliukoisia tippoja, jotka pitäis sopia paremmin (jekovit). Pistin nyt tauolle vähäksi aikaa. Mitä tippoja olette vauvoille antaneet ja mikä oli parhaiten siedetty?

Kettuperhe ja pikkukettu huomenna 3 viikkoa