Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Niin joo ja eilisessä sydänultrassa kaikki ok, seuraava kontrolli vasta joulukuussa, jee! Ikävä kyllä lääkkeet on lyhyen puoliintumisajan takia otettava jatkossakin se 3krt/vrk. Harmi kun toi muksu ei osaa vielä niellä tabletteja, sit riittäis kerta päivässä

 

marrasmai, lapset onneksi tottuu niitä lääkkeitä ottamaan, pienet vauvatkin ja lopulta niistä tulee itsellekkin osa päivärutiinia. Kiva, että ei kuitenkaan loppuelämän lääkkeistä kyse. Meillä esikoiselle menee 3 lääkettä pitkin päivää tällä hetkellä, osaa kerran päivässä ja yhtä useemman kerran. Ihan mielellään ne ottaa vaikkei varmasti maku ole kaikissa parhain.

MyMa, leikkivaunuun otin niille pätkille missä ollaan intercityssä. En ottanu siihen leikkipaikan viereen vaan vaunun toiseen päähän. Meillä on rattaat mukana niin arvelin että helpoin jos ei tarvii kauas paikalle mennä, säilytys on samassa vaunussa alakerrassa. Vähän epäilen ettei toikaan nukahda siihen paikalle... Mietin jos mikään muu ei toimi niin varmaan pakko mennä rattaisiin nukuttaan. Saakohan niitä muuten lukittua mitenkään vai pitääköhän luottaa että kukaan ei niitä varasta

Caro ja poju 8kk

 

Heippa taas Olen käynyt lukemassa teidän juttuja mutta ei ole mukamas ollut aikaa kirjoitella. Meillä on menossa varmaan ne kuuluisat 4kkn hulinat. Aamut ja päivät on ihan ok mutta iltasin sitten kärttyillään ja yöunille ei niin vaan enää nukahdeta, pitää herätä miljoona kertaa ja aina nukuttaa uudestaan ja uudestaan. Niin uuvuttavaa ja tuntuu että pää räjähtää kohta tästä väsymyksestä

Mulla oli synnytyksestä se fyssari ja sain sieltä (tai siis alakertani) terveen paperit. Jee! Onko täällä muita pahasti revenneitä? Oli meinaa aikamoinen kokemus kun mokkula laitetaan ahteriin ja itse katselet tietokoneen ruudusta eräänlaista tasohyppely peliä ja sitten aina tietyssä kohtaa pitää supistaa ja kone piirtää ruudulle kuinka pärjäsit apua. Onneksi ei tarvi enää mennä siihen.

Noh jos jotain hyvää niin jotain huonoakin. Kun sain itseni kuntoutettua niin poika sitten taas sai epäillyn yhdestä synnynnäisestä poikkeavuudesta. Nyt odotellaan aikaa kuvauksiin että varmistetaan asia. Jos saadaan diagnoosi niin edessä olisi leikkaus ja iso toipuminen. Kontrollikäyntejä 15v ikään asti. Kyse on sen verran erikoisesta asiasta että haluan suojella yksityisyyttäni enkä valitettavasti voi sen enempää avata asiaa teille vaikka haluaisinkin (voin kirjoitella vaikka yksityisviestillä jos joku haluaa tietää). Mutta huoli on suuri

Nyt tuli ihan omanapa, anteeksi Pitää alkaa käymään vähän ahkerammin että pääsen taas juttuihin mukaan

Kiuski ja poju 3,5kk

 

Kiuski onpa kurja kuulla että on sellainen epäilys Jos haluat jutella privaatisti niin voin jakaa kaiken tietouteni ja kokemukseni leikkauksista, sairaala-ajoista ja toipumisesta.

 

Voi @kiuski ei sitä kyllä ensi vanhemmat (tai kyllä ketkään muutkaan) tarvitse isosti huoli aiheuttavia tekijöitä elämään, olen pahoillani, että teillä epäilyjä on ilmassa Toivon kovasti, että jäisi vaan epäilyn asteelle ja saisi pikkuinenkin terveen paperit!
Voimia kovasti noihin yöhulinoihin, se on kyllä rankkaa aikaa myös. Voin vaan lohduttaa, että ne ei kestä ikuisuuksia, eli vaihe sekin muiden vaiheiden joukossa.
Ja onnea itsellesi terveen papereista! itse sain vain toisen asteen repeämän eli sisään tuli tikattavaa epparin lisäksi, joten en voi edes kuvitella mitä olet joutunut käymään läpi. Mutta onneksi ihmiskeho on uskomaton kapistus ja selviää vaikka mistä!

 

marrasmai onpa ihanaa lukea sun viestejä kun siellä kuulostaa kaikki olevan hyvällä mallilla

Kiuski huoli on varmasti iso ja tuo odottaminen ja epätietoisuus Toivottavasti asia etenee pian niin ei tarvitse pitkään odotella, tsemppiä! Ja hienoa, että oot toipunut rankasta synnytyksestä ja kaikki siinä mielessä mallillaan!

Myma kuulostaa ihanan ahkeralta pikkuisen ruokailun suhteen, kun soseiden lisäksi jaksat vielä tehdä rieskat yms

Caro en oo varma ymmärsinkö mitä tarkotit mutta me on ainakin menty junalla niin että on varattu paikat siihen vaunuun missä on tilaa vaunuille ja pyörätuolille. Siinä on tosiaan vaan avointa lattiatilaa niille eikä vaunuja saa esim kiinni mihinkään. Tosin siinä heti oven vieressä on jotain niitä lokeroita mihin saa jotain tavaraa, mutta en oo koskaan tutustunut tarkemmin.

Mennään perjantaina pojan kanssa sinne kuviin. Niin toivon ettei tarvis poikaa nukuttaa kuvauksen ajaksi, mutta aika todennäköistä se taitaa olla. Mennään aamulla jo osastolle ja saadaan onneksi kuvien vastauksetkin sitten samalla reissulla. Vähän jo jännittää ja mietin että mitä näiden kuvien jälkeen tapahtuu..

mavli ja pikkumies 6,5kk

 

Kiitos @marrasmai ! Laitan sulle viestiä mikäli leikkaus varmistuu. Oli jotenkin ihan eri heti synnytyksestä olla siellä lastenosastolla kun itsekkin oli aivan toipilas. Eikä siellä tarvinut poikaa nukutella kuvia varten tms

Pahin pelko ja järkytys on onneksi ohi kun olen päässyt lukemaan tarinoita vastaavista tapauksista. Tuntuu vaa jotenkin niin epäreilulle että miksi tämäkin. Tulee väkisinkin olo että miksi tehdä lasta väkisin jos lopputulos on tämä että jatkuvasti kaikki menee pieleen

@mavli Multa meni ohi tuo teidän tapaus mutta kävin urkkimassa sivuja taaksepäin. Tsemppiä kamalasti sinnekkin

 

Noniin, jos nyt ottaisi hetken ennen nukkumaanmenoa ja kirjoittelisi tännekin välillä .

Kiitos pottaharjoittelukommenteista. Mä luulen että mekin odotetaan vielä hetki ja aletaan sitten pikkuhiljaa totutella. Mä en myöskään osaa yhtään lukea tuota lasta, että milloin sillä on vessa-asiat suunnitteilla, joten ei vessahätäviestintää täälläkään.

Ja siitä sormiruokailusta vielä... Mä oon perehtynyt siihen aika perusteellisesti, lukenut kirjoja ja nettisivuja ja liittynyt simppeli sormiruokakeittiö -fb-ryhmään ja mitä vieä, mutta vaikka tiedänkin, että pienillä lapsilla kakomisrefleksi on edempänä, silti se kakominen hirvittää. Oon nyt kuitenkin keskimäärin sen kerran päivässä antanut jotain käsin syötävää, noita pötköjä ja pyöryköitä ja munakasta ja kurkkua ja raejuustoa ja maissinaksuja tietenkin, ja toden totta, aika hyvinhän se jo sujuu. Teen ruokia myös silloin tällöin itse, esim. tänään tehtiin aikuisille lohikeittoa, niin tein vain sitten pienemmässä kattilassa tytölle satsin ilman suolaa, ja pakkasin rasioihin. Pitäisi keksiä jotain muitakin ruokia, joita voisi valmistaa helposti kahtena eri versiona. Vaikeusastetta syömisten miettimisessä lisää se, että meillä ei ole mikroa. Eli ruuat pitää pystyä lämmittämään liedellä tai uunissa (tai vesihauteessa) tai syömään kylmänä.

Caro87 aika jännä että teillä kyseltiin jo 8 kk neuvolassa noita tunnistettavia asioita. En muista että meillä olis kyselty. Me luetaan paljon kirjoja ja osoitellaan niitä eri eläimiä ja esineitä ja muotoja jne., mutta ei tyttö vielä tunnista niitä. Leluista hän tunnistaa pallon ja pupun. Hän saattaa myös esim. osoittaa palloa ja sanoa ”pa, pa”. Mutta hän on siis jo kohta 11 kk.

MyMa meilläkin on nyt joku rauhattomien unien vaihe. Ei ihan niin rauhattomien kuin teillä (8 herätystä yössä kuulostaa hurjalta!), mutta tyttö on herännyt nyt toista viikkoa (vai kolmatta?) lähes joka yö klo 2.30 ja valvonut tunnin pari. Ihan pirteänä siis, tahtoo leikkiä ja jutella. Mä oon heräillyt viikolla valvomaan tytön seuraksi ja mies viikonloppuna. Tai ei siis varsinaisesti seurustelemaan, valot pidetään pois ja juttelut minimissä, mutta tyttö on pakko nostaa sängystä ja viedä toiseen huoneeseen, että edes toinen vanhemmista saa levätä. Sais kyllä jo loppua tämä vaihe! Ärsyttävää olla päivisin kuin nukkuneen rukous. Mitään ei jaksa ja pää toimii vähän miten sattuu kun on niin väsynyt.

Marrasmai kiva kuulla että saitte hyviä uutisia niin munuaisten kuin sydämen osalta. Ja ai että, se pienen ihmisen nauru on vain niin ihanaa kuultavaa!

Kiuski voi ei, olipa ikäviä uutisia pojasta! Tai siis epäily vasta tässä vaiheessa, mutta voin vain aavistella huolen määrän. Pidetään peukkuja, että olisi kuitenkin väärä hälytys, tai hoidettavissa oleva asia nyt ainakin.

Mutta hyvä että alakerta on kunnossa! Olen ymmärtänyt että joskus harvoin voi aika ikäviäkin seurauksia jäädä repeämistä, mutta hyvä jos sulla tilanne näyttää hyvältä. Itselleni tuli vain pari pientä nirhaumaa (olisko ollut kolmisen tikkiä), joten en pysty kuvittelemaan millaista se on ollut.

Jaahas, taidan rientää nukkumaan, herätys kun on luultavasti edessä reilun kolmen tunnin kuluttua .

Kesis ja Pikkuinen 10 kk

 

Voi kurjuus, @kiuski, voin hyvin kuvitella huolen määrän. Toivotaan kovasti, että olisi vain väärä hälytys kyseessä. Ja hyvä juttu kumminkin, että asia on korjattavissa, vaikka toki leikkaus ja siitä toipuminen ovat rankkoja juttuja. Voimia kovasti, olet ajatuksissa. <3

Samoin @mavli, toivottavasti kuvauksissa ei paljastu mitään ikävää ja saatte jatkaa eteenpäin ilman ylimääräisiä huolia.

@marrasmai, onpa hienoa kuulla, että kontrollissa oli kaikki hyvin!

@Caro87 , tsemppiä junamatkaan, hyvin se varmasti menee! Mua jännitti jo se, kun matkustettiin pojan kanssa junalla Helsingistä Hyvinkäälle. Mutta ihan mukavasti meni sekin reissu, vaikka poitsu ei enää suostu rattaissa nukkumaan.

Niin ja kiitos munkin puolestani pottavinkeistä! Otetaan varmaan tutustumismielessä kokeiluun samoilla ajatuksilla kuin teilläkin @MyMa. Saa tosin nähdä, kauanko meidän poitsu pysyy siinä potan päällä, mutta sittenhän se selviää.

Ruokailuista vielä: mä tein vasta viime viikolla ekaa kertaa sellaista ruokaa jota syötiin koko perhe: makaronilaatikkoa, johon laitoin sekaan porkkanaraastetta, tomaattimurskaa ja pussin herne-maissi-paprikaa. Suolan jätin tietty pois mutta muita mausteita (valkopippuri, curry, paprika) laitoin runsaasti. Hyvin maistui pojallekin, vaikka vähän hitaampaa oli syöminen kun piti mussuttaa enemmän kuin valmiita soseita. Kai tässä pitäisi pikkuhiljaa siirtyä enemmän yhteisiin ruokiin, kun vuoden rajapyykki on jo kuukauden päässä.

Meillä opittiin tässä jokunen aika sitten nousemaan tukea vasten, mutta tasapaino on vielä sen verran huteraa että muksahduksia tulee usein, ja sekös harmittaa. Mutta jatketaan harjoituksia...

Roxanne ja pikkujäbä 11 kk

 

Niin piti jo aiemmin mainita, että @MyMa tuohan kuulostaa ihan kivalta ja rennolta tuo pottaan tutustuminen ja jos pissatkin tullut sinne niin hieno homma Kovasti voimia teillekin noiden yöheräilyjen kanssa toivottavasti menee tuokin vaihe pian ohi.

@Kesäheinä-78 teille myös pikaista parannusta uniin toivon! Ja hienoa jos siellä omin sormin syömisessä taidot karttunut, siitä se lähtee! pian voitkin varmasti jonkin aterian syödä itse rauhassa kun pikkuinen syö itse, jos siltä tuntuu siis.

Pottahommista kun aiemmin vähän tuskailin niin täytyy nyt hehkuttaa, että on muutamana päivänä putkeen iltaisin tullut pissat pottaan ja tänään aamuna ekat kakat ollaan otettu vaippa pois päiväkodista tulon jälkeen, on sitten istunut olkkarissa potalla esim legojen kanssa leikkien aika paljon. Ja välillä opastettu sinne istumaan niin jossain vaiheessa sitten aina tullut pissat. Yhtenä iltana laitoin bokserit jalkaan ilman vaippaa niin sitten tuli pissat sohvalla istuen. Eli paljaspyllysillään kun on niin helpommin menee. Eli selvästi toivoa on meilläkin että nämä hommat alkaa joskus oikeasti kunnolla sujumaan!

@mavli peukut pystyssä tuleviin kuvauksiin!

@Roxanne miten teilläkin jo 1vee häämöttää aika menee NIIN nopeasti!

Meillä ei 1veen hujakoilla silloin syöty samoja ruokia vielä kun oli ollut sitä pojan määräämää taukoa sormiruokailusta. Mutta sitten vähän päälle 1vee alettiin syömään kaikki samaa ruokaa. Meillä niihin aikoihin alkoi kunnolla sitten myös lusikka/haarukkatreenaus. Lusikka ei oikein onnistunut aluksi mutta haarukka kyllä onnistui ja oli kiinnostava heti aluksi. SItten tulikin kaikki ruoka pilkottua haarukkaan sopivaksi niin sai treenata mielin määrän.
En muka nyt yhtään muista mitä ruokia meillä silloin tehtiin kun yhteisiin siirryttiin Varmaan aika paljon pastaruokia kun poika ei koskaan ole perunasta tykännyt. Pastahan on kivaa myös pienelle lapselle, esim fusilli tai penne pastan kun keittää tarpeeksi pehmeäksi. Pastalle sitten vaan vaikka kerma tai tomaattipohjainen kastike, sekaan oman maun mukaan vihanneksia, lihaa, meillä käytetty soijarouhetta bolognesessa jne.
Nykyään voi tehdä jo aikalailla mitä tahansa kun poika pystyy niitä itse lapioimaan suuhun ilman kauheaa sotkua (pois lukien kvinoa/cous cous ruoat ).

 

Sormiruokailusta. Mä olin ennen kiinteiden aloitusta ihan että todellakin sormiruokaillaan, vauvan tahtiin jne hienot ajatukset (jotka siis edelleen on mun mielestä hyviä ajatuksia). No sitten se kakominen pääsi silti yllättämään Tai se, miten kurjalta se itsestä tuntuu. Ei lopetettu kokonaan, mutta himmattiin vähän tahtia. Nyt siis pääosin syötän ja kuitenkin noin pari kertaa päivässä saa sen päälle treenata. Uskon että hitaampaankin tahtiin oppii

Meillä poika ollut aika tosi hoikkeli ja painoa saisi reilun linkin tulla. Siksikin koitan syöttää myös, että saisi oikeasti vatsansa täyteen. Maissikiekot on muuten huippuhyvä sormiruoka. Makeana maistuu ainakin meillä, hyvä pitää kiinni ja keskiosaa ei saa millään kakaistua kurkkuun Ainoa vaan että masu tuntuu menevän pojalla siitä helposti kovalle, ei joka päivä viitsi antaa.

Niin ja @mavli ne rieskat on ihan tosi yksinkertaisia tehdä teen yleensä soseita ison satsin kerralla jääpalamuottiin ja keitän joka aamu puuroa meille muutenkin, niin noi rieskat tulee niistä jämistä.

@Caro87 kun me mentiin junalla, niin taitoin vaunujen rungon vaan junan eteisen nurkkaan ja kaukalon johonkin nurkkaan myös (oltiin normivaunussa). Ei kai vaunuja kovin helposti kukaan mukaansa kai nappaa, vaikka kai kaikkia hörhöjä on voithan sä laittaa pyörän lukolla renkaat lukkoon, mä teen joskus kaupungilla niin jos ei pääse johonkin kivijalkaliikkeeseen sisään ja pitää jättää ulos.

@Mandala jes, että pottailu on alkanut tuottaa tulosta! Kyllä se siitä! Voi miten isolta pojalta alkaa varmasti vaikuttaa, kun alkaa vessa-asiatkin siirtyä aikuisten malliin Me ollaan taas laiskistuttu potan kanssa. Lähinnä poju sitä kolistaa marakassi-lelulla no eipä siitä mitään paineita olekaan.

Voi @kiuski tuota teidän murhetta Onneksi alkaa alkushokki helpottaa, sitten pystyy katsomaan asiaa vähän etäämmältä. Kunpa pääsisitte pian lisätutkimuksiin

Meillä on yöt nyt siitä viime viikon hulinasta aika paljon jo rauhoittunut. Edelleen ponnistaa kontalleen ja istualleen yöllä, mutta vähemmän ja ei enää karju ja tuttikin jo kelpaa. Siirrettiin myös pinnis toiselle seinälle huonetta, jos ei sitten niin heräilisi ainakaan maidon hajuun. No tämä ei kyllä auta mitään koska ekan syötön jälkeen (usein herää ekan kerran kun me mennään maata, jolloin on nukkunut 2-3h) otan pojan meidän väliin ja siihen jää Viime yönä mä olin hereillä pojan ähistessä puoliunissaan, ja alkoi sitten kiivetä miehen rinnan päälle! Voi apua, olisi varmaan kiivennyt yli ja pudonnut lattialle jos en olisi estänyt (mieskin kyllä juuri säpsähti hereille) Jäi vähän huono fiilis tästä uskaltaako sitä perhepedissä enää nukkua

MyMa ja poju 8kk

 

On tuntunut niin kaukaiselta kaikki muut ruokahommat kuin tissimaito, etten ole hirveästi asiaan vielä perehtynyt enkä siihen osaa oikein kommentoida. Mutta neuvolan täti sanoi että jos tyttö osoittaa kiinnostusta niin voi alkaa antaa pieniä maistiaisia 4kk alkaen. Sit vasta tajusin että herramunjee, sehän on parin viikon päästä! Varmaan joillain juuressoseilla sitä vois aloittaa, mutta annetaanko niitä ihan lusikalla vai millä?

@kiuski ootte ollu mielessä, uskotaan ja toivotaan että kaikki kääntyisi parhain päin. Tunnistan kyllä nuo ajatukset, tytön syntymän jälkeen oli jonkin aikaa sellainen olo että tää oli ”väärin”, kun en meinannu tulla raskaaks, sit en pystyny kasvattamaan mahassa tervettä lasta, sit en pystynyt edes synnyttämään sitä ”oikein” ja aluksi vielä kun imetys ei toiminut niin että en edes pystynyt ruokkimaan sitä lasta. Että mihin mua edes tarvitaan. Nyt toinen onkin sitten sellainen tissitakiainen että välillä vähän vähempikin riittäisi

Yöhulinat. Jos ei aiemmin tarpeeks vielä ollut niin nyt on. A-pu-a Viimeset neljä yötä ollu yhtä syömistä, ähinää, kitinää ja valvomista. Itse nukkunu ehkä yhteensä kuus tuntia viimeseen kolmeen yöhön. Kauankohan nää hulinat mahtaa kestää..? Päivällä nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa tai tissi suussa. Aika intensiivistä

On muuten jännä, itsellä on ollu välillä fiilis että mistään ei saa valittaa kun on lapsettomuustausta, mutta ekaa kertaa törmäsin nyt ulkopuoliseen ihmiseen joka oli sitä mieltä. Mainitsin vaan että joo vähän väsyttää ja että ihan jees joskus käydä tunti pari yksinkin jossain, niin tää sano jotain että vauvan kanssa kotona oleminenhan on just sitä mitä sä halusit, et nyt oot saanu sen. Rivien välistä tajusin kyllä että eli mitäs siinä valitat. Murehdin tätä vähän kaverille, joka lohdutti sanoen että hänen mielestään päinvastoin kaikkien koettelemusten jälkeen oltais ansaittu 14h yöunia vetelevä buddhababy
Mutta joo, on kyllä huono omatunto pelkästään siitä että välillä tuntee itsensä tosi väsyneeksi saatika että kehtaa kellekään asiasta mainita, kun samaan aikaan yhdessä fb-ryhmässä jossa oon kirjotellut on lyhyen ajan sisään kuollut kaksi vauvaa. Tuntuu että ei mulla oo oikeutta olla muuta kuin ikionnellinen ja kiitollinen 24/7 kun oma vauva on sentään elossa.
Onkohan näissä mun väsyjorinoissa mitään tolkkua?

marrasmai ja hötä-pirpana 3,5kk

 

Ja älkää siis käsittäkö väärin, olen todella onnellinen ja kiitollinen noin 23/7, mutta välillä myös pirun väsynyt.

 

@marrasmai Eiköhän meillä ole ihan sama oikeus valittaa sitä väsymystä kuin niillä äideillä jotka raskautuu saunanlauteilta Kai sitä jokainen joskus väsyy, en usko että sellaista supermutsia edes onkaan joka piereskelee sateenkaaria ja viettää jotain sambacarnevaalia päivästä toiseen.

Toisaalta kyllä mulla sellanen pieni pistos tulee sydämeen kun murehdin meidän pojan leikkausta, eihän se ole mitään verrattuna teihin. Mut kai se niin on että jos oikein alkaa miettimään niin aina jollain menee vähän huonommin eikä täten itse saisi valittaa mistään. En tiedä. Mä ainakin olen väsynyt yöhulinoihin, siihen että en saa tarpeeksi unta ja omaa aikaa ja siihen että en saa syödä silloin kun on nälkä. Vali vali

Minäkään en osaa kommentoida noihin ruokailuihin mitään! Mutta kohta syödään jee! Poika on niin kova lussuttaa käsiä ja aivan kaikkea minkä käteen vaan saa niin aattelin aloittaa soseiden maistelut kun se 4kk vaan tulee täyteen. Meillä ei ole myöskään mitää rytmiä päivässä niin se voisi kivasti vähän tahdittaa sitä

@MyMa Mä olen kans miettinyt tota perhepetiä... meillä on sänky nyt seinässä kiinni ja pyrin nukkumaan niin että poika on aina seinän vieressä mutta kun nyt hulinoissa syödään koko aika ja tissiä pitää vaihtaa niin välillä kyllä nukahdan itse siihen seinän vierustalle ja poika on sitten siinä keskellä. Mies tekee myös yötöitä niin ei sekään ole aina blokkina siinä. Onneksi tuo ei vielä liiku mutta kohta...

 

Tottakai saa olla väsynyt ja valittaa, oli tausta mikä tahansa. Olisin tommosille kommentoijille kyllä takaisin sanonut. Onhan suurin osa itsekkin lasta toivoneet ja yrittäneet, oli sitten luomuna, tolla logiikalla ei hekään sais valittaa.

Omasta lapsesta oleva huoli on kyllä pahinta mitä on, meillä esikoisen ongelmat johtuu täysin synnytyksestä mutta paljon on tutkittu ja kontrolleissa käyty. Joitakin leikkauksia on myös odotettavissa tulevaisuudessa. On se raskasta ja huoli on edelleen vaikka "pahin" diagnoosi ollaan saatu ja ei mitään hirveän yllättävää pitäs enää tulla. Puoltava päätös hoitovirheestä on nyt saatu ja korvausta odotellaan.

Ja se väsymys, mitään hirveempää en tiedä kun krooninen väsymys. Tsempit kaikille jotka joutuu valvoon, oli sitten vaiheesta vaan kysymys. Ei musta lasten hoito sinällään ole raskasta, väsyneenä kuitenkin välillä on tiukkaa.

Meillä junamatka meni ihan hyvin, kiukut tuli pukiessa ja kun piti odotella vaatteet päällä junan pysähtymistä, mutta siinähän huusi kun en mitään voinut siinä asialle tehdä. Kanssamatkustajien ilmeet oli just sitä mitä mullakin ois ollu ennen lapsia Ei ollut kyllä mikään lepoloma, mutta kivaa oli. Joku äidissä roiroikkumisen vaihe on ja ehkä jotain tiheää imua kun tissillä roikkuu yöt ja päivät.

Caro ja poju 8kk

 

Mulla on kans tästä saako valittaa-asiasta aika vahva mielipide. Kyllä saa! Oon pohtinut, että kyllä ne eri ihmisten ongelmat maailmassa tosiaan voi laittaa ainakin jonkinlaiseen kurjuusjärjestykseen. Mutta kun vaan osa niistä ongelmista tulee yhdelle ihmiselle! Ja jokaisen omat ongelmat on omat ongelmat. Jos vaikka mä valvon kolme yötä putkeen, migreeni puskee päälle ja vauva tekee hampaita. Niin ei ne mun murheeni pyyhiydy pois siksi, että naapurin lapsella on vakava sairaus tai rahat loppu eikä ole varaa ostaa kenkiä. Kurjaa on muillakin, mutta kyllä jokainen elää vain sitä omaa elämäänsä sen suhteen, mikä eniten painaa mieltä.

En myöskään kyllä jotenkin tajua että miksi hoitotaustaisilla ei olisi oikeutta valittaa. Ennemmin niinpäin, että mitä ne muut valittaa, niillähän sentään lapsi sai alkunsa helpommin

@marrasmai ei tarvikaan osata kaikkeen kommentoida ja pian on ne ruokailut teilläkin arkipäivää. Juures- ja hedelmäsoseet on hyvä startti, vaikka bataatti tai päärynä kun ovat miedon makuisia, noin esimerkiksi. Ja pienellä muovilusikalla vähän maistiaista suuhun vaan Ei se itse syöttäminen rakettitiedettä ole, kunhan tsekkaa koska saa antaa lihaa, viljaa tms. Tsemppiä aloitukseen ja Kiuskille samoin!

@Caro87 kiva kun junamatka meni hyvin! Eikä vaunujakaan vissiin varastettu Meilläkin toi ulkovaatteet päällä olo sisällä on ihan kidutusta pojalle vissiin Ja onpa hienoa, että teidän hoitovirhe-asia etenee. Ei se asiaa tietysti muuta miksikään, että vahinko on jo tapahtunut Mutta kyllä sitä lapsiperheelle aina rahalla on käyttöä ja toisaalta se "oikeassa oleminen" on henkisesti varmasti tärkeä juttu.

Niin ja hulinoista vielä: meillä noi 4kk hulinat oli vasta 5kk tienoilla (jos semmosta asiaa nyt siis on olemassakaan ) ja kesti reilun viikon. Sitten mentiin taas autuaasti 1-2 herätyksellä kunnes nyt alkoi tämä jäätävä härvääminen Juuri kun pääsin sanomasta että helpottaa, niin viime yö taas valvottiin.. Kaksi hammastakin näyttää kyllä taas olevan tuloillaan, liittyy varmaan siihenkin.

Me jo yritettiin siirtyä enemmän siihen, että poika nukkuisi enemmän pinniksessä. Nää hulinayöt kyllä pistää menemään siitä mistä aita on matalin, eli nyt on taas lähes vallan meidän välissä. Ei tarvi nostella montaa kertaa pinniksestä, mulla on selkä jo ihan sökö sen takia ja en oo nyt muista syistä päässyt oikein liikuntaakaan harrastamaan ja kyllä huomaa, uhh oon niiiiin jumissa taas.

@kiuski kyllä se sängystä putoaminen vaan mietityttää onko teillä joku peittopötkö tms vauvan suojana jos mies ei ole kotona? Me ollaan tungettu tyynyjä petarin alle että se nousisi pystyyn, jos vauva on "tyhjällä" puolella. Enää sekään ei ole kovin varma kun poju konttaa ja nousee ylös Ootko muuten koittanu imettää molemmat rinnat samalta kyljeltä? Mulla se ei alkuun onnistunut, mutta kun vauva vähän kasvoi ja jäntevöityi, niin alkoi onnistua. Helpotti ihan sikana, kun ei enää tarvinnut nostella puolelta toiselle. Tähän vaikuttaa toki rintavarustuksen tyyli ja sängyn pehmeys ym. Mutta kannattaa kokeilla

Väsymys on tosiaan ihan täyttä myrkkyä. Että voi tsiisus sentään niitä/teitä, jotka jatkuvasti joutuu valvomaan, mulla jo nää muutama viikko ottaa koville. Ja mulla tulee aina väsyneenä päänsärkyä ja se tuplaa kurjuuden.

MyMa ja poju 8kk

 

Myma samaan tyyliin mäkin teen soseet, kun annokset alkaa oleen useita ”jääpaloja” niin teen sekoituksen ja punnitsen keittiövaa’alla minikokoisiin minigrippeihin. Täytyy kyllä kokeilla noita rieskoja! Sain väsyneet naurut tuosta kun pääni puhki mietin että miten imetetään makuultaan molemmat tissit samalta puolelta Mutta ei todellakaan tällä rintavarustuksella

Tuo onkin kyllä haastava että miten pikkusen saa pidettyä siellä sängyssä varsinkin jos ei ole vanhempien välissä. Meillä esikoinen kiipesi jo meidän sänkyyn (matalahko) 8kk iässä..

Esikoisella tosiaan toimi se päärynäsose samaan tapaan kuin luumu, piti kakan pehmeänä mutta ei sitten enää auta tällä herralla. Toki rauta varmaan lisää oman haasteensa tähän sekaan. Oon muutaman päivän antanu tosi vähän soseita niin tänään vasta kakka tuli kunnolla eikä ollut enää kovaa. Pitänee taas yrittää sitten varavasti nostaa määriä. Ei kovin helppo yhdistelmä kun painoo pitäis saada ja poika söis kyllä, mutta maha ei vedä..

Kiitos kaikille tsempeistä! Pojan osalta kuvaukset onnistui ihan hyvin eilen ja päästiin illalla kotiinkin, vaikka jouduttiinkin nukuttaan. Äidin mielestä oli suoraan sanottuna paska reissu. Kaikki meni aivan toisin kuin mulle oli ennalta kerrottu ja mitä olin itse kysellyt ja halunnut tietää. Kuvien vastauksetkin luvattiin samalla reissulla, mutta eihän me niitä saatu eikä edes tarkkaa tietoa siitä koska ja miten ne saadaan.

 

Ainii unohdin kommentoida tota perhepedissä nukkumista, meillähän poika tipahti jo kerran sängystä jätin nukkuvana ja jouduin nopeaan pistäytymään olkkarissa. Heti kuulu tumps ja hirvee huuto. Säikähdin ihan hirveesti ja meni aikaa, että sain rauhoteltua. Soitin päivystykseen, kun en tienny pitääkö lähtee näytille, käskivät vaan tarkkailla. Kuhmu nousi otsaan mut ei muuta. Neuvolalääkäri oli samana päivänä ja hän vaan totes, että niitä sattuu no siitä lähtien ollaan edelleen nukuttu perhepedissä, mutta pelkillä patjoilla, ei ole pudotus suuri. Ei ne tyynyt sun muut enää tämän ikästä oikein estä.. kunhan jaksan niin ruvetaan harjoitteleen pinniksessä nukkumista että edes alku pätkän yöllä siinä nukkus. Mut oli kyllä tosi huono äiti fiilis ton jälkeen

Caro ja poju 8kk

 

Meillä about noihin samoihin aikoihin putosi poika sängystä myös. Meillä vielä jenkkisänky eli korkeutta ainakin semmonen puoli metriä. Mä olin petaamassa petiä kun hän oli sängyssä hereillä ja kun peittoa heilautin isosti sängyn päälle niin hän oli ehtinyt kontata sängyn reunalle. Kun peitto laskeutui niin samalla poika heilahti selälleen maahan. Huuto alkoi samantien (ilmesesti se itsessään jo hyvä ettei kestä kauaa itkun alku), ei onneks kauhean kauaa jatkunut ja syötiin lounaskin siinä samalla kun odotin puhelimessa että pääsen terveysneuvontaan läpi. Siellä sitten joku tökerö akka ei selvästi kuunnellut edes mitä sanoin ja selitti vaan että pitää mennä näytille. Lopulta en vienyt kun ei mitään oireilua ollut. Olisin halunnut vain tietää voiko päikkäreille laittaa tuollaisen jälkeen. Laitoin sitten kun oli ihan normaali ja kävin välillä katsomassa mutta en herättänyt.
Paska äiti fiilikset kyllä taatut tuollaisen jälkeen.

 

Moi kaikille tosi pitkästä aikaa! Ihan sikakauan on pitänyt kirjoitella, mut aina muka jotain ensin ja sit unohdan... Oon kyllä lueskellut teidän kuulumiset ja saanut paljon vinkkejä ja tukea, kiitos niistä!!

Meillä on mennyt pääosin tosi kivasti. Tyttö on edelleen helppo, kiltti ja iloinen pikku pakkaus! On niin ihanaa olla äiti! Soseita ollaan nyt maisteltu muutama viikko, hyvin uppoaa. Kääntyy selältä vatsalle, kaikki menee suuhun ja kaikki kiinnostaa. Nauraa rätkättää välillä ja hyvin napakasti kertoo myös jos on tylsää tai nälkä tai väsy. Viihtyy lattialla ja leikkimatolla leluineen välillä pitkiäkin aikoja touhottamassa. Koiran tullessa tutkimaan osaa sulkea silmänsä muttei suutaan, joten meillä on takuulla erittäin maalaishenkinen ja monipuolinen bakteerikanta Tytöllä on myös jonkinlainen päivärytmi, aamupäivällä nukkuu 2-3h vaunuissa ainakin täällä kotona rauhassa, iltapäivällä a alkuillasta arit vähän lyhemmät tirsat.

Ne 4kk hulinat tais tulla vähän jälkijunassa, nyt noin viikon on nukkumaan jääminen ollut heikonlaista ja yöt on tosi levottomia. Just kun päätin, että oman selän ja unen takia yritän ainakin ekan unipätkän pitää omassa sängyssä-yhtenä yönä toteutin ja sit alkoi tämä vaihe! Noin 3kk ikäisestä on kyllä herännyt vähän useammin syömään kuin siihen asti, mutta nukkunut tämän hetkistä paremmin. Eli just nyt äitiä vähän väsyttää...

Meillä oli 4kk ikäisenä kontrolli siitä synnytyksen matalahkosta happiarvosta johtuen. Ei mitään huolenaiheita löytynyt, kontrolli kuitenkin vielä 7kk ikäisenä. Parempi että seurataan tarkkaan!

Koitan kirjoitella jatkossa vähän ahkerammi n niin pystyisi paremmin muillekin jotain kommentoimaan! Mukavaa syksyä kuitenkin kaikille tasapuolisesti ja jaksamista pimeyteen...

 

...Tyttö siis muutaman päivän vaille 5kk. Mihin tää aika oikein menee???

 

@mavli mukava kuulla että kuvaukset meni hyvin Vaikka tosi tylsää ja tympeää tuo, että kerrottu etukäteen eri lailla ja sit meneekin jotenkin toisin Noi on muutenkin varmasti ihan tarpeeksi raskaita reissuja, ja kun edes vähän helpottaisi jännitystä etukäteen jos tietäisi mitä tehdään. No nyt se on sitten takanapäin kuitenkin

Niin ja mahan kovuudesta, ootko kokeillut mallasuutetta? Mä annoin sitä kahtena päivänä 2x 1 rkl (aamu ja ilta') ja sit kolmantena päivänä pehmeni ja tuli iso lasti Ensin piti tietysti kakata ne kovat papanat tieltä pois. Ja meillä on alkanut vatsa toimia kun ollaan lisätty veden juontia aika paljon. Kiitos vinkeistä täältä palstalta

Ja se imetys samalta kyljeltä vielä Se ei oikeasti mun mielestä ollut lopuksi niin vaikeaa mitä luulin. Mäkin sitä mietin ennen että what, miten se voi onnistua, mutta kun hoksasin niin eipä oo kätsympää tapaa! Mä siis vaan vähän niinkun nojaan hieman pojan "päälle" tai siihen suuntaan, ja laitan ylemmän käden kaarena tukemaan sinne pojan selän taa. Tai jos oon oikein väsynyt niin makaan puoliksi kyljellä, puoliksi mahallani, molemmat kädet tyynyn alla (kuten mahallaan nukkuessa) ja poika on sitten sielä mun kainalossa imemässä. Ja mulla siis rinnat kokoa B/(C) että ei todellakaan mitkään lollot Mun mielestä se rintojen koko ei oo mitenkään olennainen tekijä. Sängyn upottavuus ehkä on, meillä melko pehmeä sänky niin saan sen alemman rintani upotettua sinne patjaan päin

Kurjia nuo sängystä putoamiset varmasti jää mieltä kalvamaan. Meillä ei poju oo pudonnut mutta ei oikein meidän sängyllä voi pitää. Tuokin kun mies lähtee aamulla töihin ja laittaa tyynyjä petarin alle, niin eihän se mikään pomminvarma keino ole. Ja pelkään sitäkin että joskus olisin niin sikeässä unessa, etten herää pojan möyrimiseen Meillä kans jenkkisänky ja tosi korkea. Tarpeeksi kauhistuttaa nuo seisomasta muksahtelutkin, kerran jo pojan huulesta tuli verta kun kaatui naamansa emännänjakkaraan.

 

Kiva kuulla susta @SalamaT pitkästä aikaa, jossain vaiheessa mietinkin mitä teille mahtaa kuulua. Tosi mukavalta kuulostaa teidän vauva-arki (levottomia öitä lukuun ottamatta)!

Väsymyksestä ja siitä valittamisesta komppaan vahvasti edellisiä. Siis totta kai saa valittaa, vaikka olis millainen taival takana – eihän se väsymys siitä lievemmäksi tai mukavammaksi muutu, vaikka vauvaa olis miten pitkään toivottu ja yritetty. Eikä valittaminen tosiaan tarkoita sitä, etteikö vauvasta voisi samaan aikaan olla äärettömän kiitollinen ja onnellinen. Ja kyllä pienenkin vauvan äiti voi ja saa kaivata myös omaa aikaa. Toki on niitäkin äitejä, jotka ei edes halua pienen vauvan luota minnekään, mutta luulen että enemmistö meistä äideistä kuitenkin kaipaa pientä pään tuuletusta silloin tällöin. Mä ainakin uskon olevani parempi äiti, kun saan välillä tehdä omiakin juttujani ja käydä jossain ilman vauvaa.

Tsemppiä ihan hurjasti kaikille yövalvomisten kanssa tuskaileville! Meillä neljän kuukauden hulinat ei lopulta kestäneet kovin pitkään, mutta parin tunnin välein heräilyillä mentiin kyllä jonnekin seitsemän kuukauden ikään asti, jolloin pidettiin unikoulu. Senkin jälkeen on aina välillä ollut takapakkia, hankalampia vaiheita ym., mutta onneksi nyt jo osaa luottaa siihen, että ohi ne aina jossain vaiheessa menevät. Ja totisesti osaa olla kiitollinen siitä, että nykyään useimmat yöt sujuvat ihan hyvin eikä olo ole koko aikaa väsymyksestä tokkurainen.

Täällä on valitettavasti myös yksi äiti jonka vauva on pudonnut sängyltä. Meilläkin se tapahtui joskus 8 kk:n paikkeilla, kun ei vielä tajuttu, että poika voi niin vikkelästi kieriä sängyn laidalle sillä välin kun selkänsä kääntää. Onneksi meillä oli tuttavapiirissä ollut jo sen verran monta vastaavaa tapausta, että tiesin vauvojen olevan aika kestävää tekoa ja selviävän tuollaisista yleensä ihan ehjinä. Mutta totta kai se säikäytti hurjasti ja tuntui kamalalta. Se on tosiaan hyvä merkki, jos vauva alkaa heti huutaa. Joitain on neuvottu herättelemään vauvaa seuraavana yönä parin tunnin välein, mutta me ei siihen ryhdytty, kun poika vaikutti loppupäivän ihan normaalilta ja heräsi tuohon aikaan joka tapauksessa öisin syömään. Tuon tapauksen jälkeen ollaan kyllä oltu ihan supervarovaisia, ettei mitään vastaavaa enää pääsisi käymään.

 

Kiuski oon tosi pahoillani, että teille on tullut ylimääräistä murhetta Voin vain kuvitella teidän huolen määrän, mutta onneksi olet lukenut onnistumistarinoita ja saanut sulateltua asiaa. Ja hyvä, että tilanne ei ole vakavimmasta päästä.

Tuosta vauva-arjesta valittamisesta hoitotaustaisena.. Itsekin myönnän, että syyllistyn siihen ajatteluun ettei me saatais valittaa ku tätähän me niin kovasti haluttiin! Mutta eihän se tietenkään niin ole, vaan meillä on yhtä lailla oikeus olla väsyneitä ja välillä kyllästyneitäkin ja tuoda se myös esiin. Ei valittaminen tosiaan vähennä kokemaamme kiitollisuuden ja onnellisuuden määrää, vaan se on ihan inhimillistä

Me ollaan kans aloitettu kiinteiden maistelu. Pojan ilme on kyllä alkuun ollut useimpien soseiden kohdalla näkemisen arvoinen, semmonen nyrpistelevä Mutta on se silti niitä kohtuullisen hyvin niellyt ku oon vaan tunkenut suuhun. Ei se oo kuitenkaan oikein näyttäny nauttivan mausta. Toivottavasti siitä ei oo tulos kauhee nirsoilija

Harmi, että monella on ollut niitä ns. 4 kk hulinoita. Meillä ei vielä semmosia oo näkyny, mutta ehtiihän ne tulla myöhemminkin. Ja tosiaan kaikenlaisia vaiheita voi tulla.. Päiväunissa meillä ei oo vieläkään mitään rytmiä. Välillä oon yrittäny rytmittää päikkäreitä niin, että laitan pojan aamupäiväpäikkäreille aina samaan aikaan. Nii riippumatta siitä, että aamuherätys on ollut aina noin klo 7 nii joskus se nukkuu ekoja päikkäreitä noin 45 minuuttia ja joskus jopa 2,5 tuntia eli unien pituus on kovin vaihteleva. Ulkona nukkuminenkaan ei juuri vaikuta unien pituuteen. Nii silloin päivän seuraava päikkäriaika tietysti vaihtelee. Väkisin en oo viittiny pitkää aikaa toista valvottaa. Onneksi yöt sentään sujuu hyvällä rytmillä ja oon siitä kyllä tosi kiitollinen. Eikä päivärytmin vaihtelu oo ennen juuri haitannu ku poika on ollu silti melko tyytyväinen ja me ollaan oltu tosi paljon vain kotona. Lähinnä vain vaunulenkkejä ollaan tehty ja välillä käyty sukuloimassa nii ei sillä rytmillä oo juuri ollu väliä. Tähän asti oon nauttinu olla vaan lähinnä kotona vauvan kanssa kahdestaan arkipäivät, mutta ny oon jotenkin ruvennu kaipaamaan muutakin seuraa. Mulla ei vielä oikein ole äitikavereita ku omilla kavereilla ei ole lapsia. Nii huvittais ruveta käymään vauvakerhois tms. nii sais ehkä muutakin seuraa. Ja vauvallekin se vois tehdä hyvää. Ehkä pitää vaan mennä semmosina päivinä niihin ku päiväunirytmi sattuu menemään kohdalleen. Tai ehkä poika voi sit tarvittaessa ottaa päikkärit siellä kerhossa mut en tiedä saako se nukuttua siellä ja itkee vaan. Ähh, meinaan olla vieläkin liian arka kulkemaan pojan kanssa missään. Pitäis ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä vaan rohkeasti käymään jossain ja jos joku pikkuasia menee pieleen nii siitä kyllä selvitään. Täällä kotona on saanu elää niin turvallisessa, mutta nykyään välillä vähän tylsässä kuplassa.

maljakko ja poika pian 5 kk

 

@SalamaT ihana kuulla sustakin pitkästä aikaa tsemppiä sullekin väsymyksen kanssa kärvistelyyn!

@maljakko suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitä itseä niskasta kiinni ottamista, se helpottaa sitten tulevaisuudessa lapsen ollessa isompi teitä molempia kun olette tottuneet olemaan liikenteessä. Onhan se alussa tympeää kun kaikkea kiukkua ja nälkää yms voi sattua just kun istut jossain bussissa/ratikassa/kaupassa yms mutta kaikki nuo auttaa sua itseäkin siedättymään asioiden hoitamiseen julkisilla paikoilla. Ja voihan käydäkin niin hyvä tuuri, että vauva ei inahdakaan koko reissussa.
Ja lapsikin ihan varmasti tykkäisi vaikka vaan ihmetellä maisemia ja meininkiä jos menisit esim vaan kaupungille ostoksille tms Mä kävin joskus pojan kanssa kahdestaan lounailla kaupungilla, vaikka ei siinä kauheasti juttuseuraa ollut mutta olipahan tekemistä siinäkin.

Vauvakerhojen lisäksi on, kaupungista riippuen, kaikenlaisia vauvajumppia, muskareita, värikylpyjä yms olemassa, kannattaa googlailla. Suosittelen lämpimästi! joskus vain käy niin, että vauva vaikka nukkuu puolet koko hommasta jos on matkalla nukahtanut. Tai häntä täytyy kesken kaiken syöttää/vaihtaa vaippaa, mutta se kuuluu asiaan ja vauva"piireissä" tuollaisissa kokoontumisissa kaikilla sitä tapahtuu, tai joku itkeä kitisee koko tunnin.
Ainakin itse sain suunnattoman paljon irti siitä, että lähdettiin vauvajumppaan pojan kanssa kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen. Oli kivaa tekemistä, näki muita ihmisiä ja lapsi näki muita vauvoja mikä oli suloista varsinkin mitä isommiksi kaikki vauvat siellä kasvoivat ja alkoivat sosiaalisoimaan

Tuosta valittamisesta oon tosi iloinen huomatessani miten järkeviä ajatuksia teillä kaikilla on asiasta! itse olen surutta tuonut myös negatiivisia fiiliksiä esiin keskusteluissa, koska mun mielestä se on normaalia - oli sitä vauvaa halunnut kuin pitkään tahansa. Se millä tavalla se lapsi on saatu aikaiseksi ja kuinka pitkän ajan päästä, ei vie pois sitä faktaa että me ollaan 'vain ihmisiä' myös ja ollaan todellakin oikeutettuja omiin tunteisiimme. Ja parempihan niistä on puhua kuin pysyä hiljaa.
Olen itse keskustellut juuri tuon väsymyksen lisäksi avoimesti mm. siitä kuinka itse en ainakaan heti lapsen rinnalle saatuani kokenut mitään ylitsevuotavaa rakkautta. Lähinnä paikat kipeänä sellasen ruljanssin jälkeen ekat fiilikset oli "mitä hittoa jättääkö nuo tän lapsen nyt vain meille ja meidän pitäisi tietää mitä tehdään tälle??" kun perhehuoneen ovi suljettiin ja jäätiin sinne kolmistaan. En kokenut itseäni äidiksi oikeasti hyvinkään pitkään aikaan; jotenkin sen identiteetin hankkimiseen vaadittiin sitten tosi paljon. Olin vain imettäjä, nukuttaja, päivisin viihdyttäjä, ruokkija, mutta en äiti. Ja ihan ekat pari päivää kotona sohvalla 24/7 tissi suussa istuessa mietin, että olisiko ns entinen elämä ollut siltikin parempi kun koin olevani niin yksin sen imettämisen kanssa. Se tunne väistyi onneksi seuraavaksi päiväksi jo, mutta se sellanen suunnaton rakkaus ja äitiys kuoriutui vasta pikku hiljaa sitten joskus.
En tosin itse koe sitä mitenkään negatiivisena enää, silloin ehkä alussa "miksi tunnen näin kun olen saanut mitä halusin?"- tyylisesti.

Noh tulipas taas tekstiä oiken roppakaupalla

Mandala ja poitsu 2v3kk