Tosi mukavalta kuulostaa teidän suunnitelmat jaetusta vanhempainvapaasta,
Kesis!
Meilläkin on mies jäänyt pitkälle kesälomalle, ja se on kyllä ollut ihan luksusta, kun joku toinen jakaa vastuun vauvasta aamusta iltaan. Saas nähdä, miten sitä osaa enää ollakaan sitten elokuussa, kun mies palaa töihin!
MyMa, musta on ihan luonnollista, suorastaan normaalia kaivata vähän omaakin aikaa ja poissaoloa vauvan luota. Mä ainakin olen sellainen ihminen, että olen muutenkin tykännyt olla välillä itsekseni ja kaivannut omaa aikaa ja tilaa, eikä se ominaisuus ole vauvan myötä kadonnut mihinkään. Mä yritin ekojen kuukausien ajan hyödyntää vauvan päiväuniajat mahdollisimman hyvin. Jos vain mies oli silloin kotona, laitoin jo etukäteen kaiken valmiiksi niin että vauvan nukahdettua saatoin melkein siltä istumalta singahtaa ulos itsekseni, vaikka vain metsään kävelylle tai kauppoihin kiertelemään, kahville tms. Se teki todella hyvää pääkopalle!
Meillä toki auttoi se, että vauva suostui syömään pullosta, mutta oli meilläkin aika jolloin hän ei suostunut rauhoittumaan ilman mun läsnäoloani.
Alkuun sitä tietenkin stressasi tosi paljon, että mitä jos vauva herääkin heti ja miten ne siellä pärjäävät. Mutta kyllä sitten aika pian opin luottamaan siihen, että kyllä ne siellä aina jotenkin selviävät, eikä vauva ihan hetkessä nälkään kuole.
Ja voin vakuuttaa, että tilanne helpottuu koko ajan vauvan kasvaessa, ja viimeistään sitten kun kiinteitä ruokia alkaa mennä vähän isompia määriä, ei tissiä enää kaivata niin usein.
Vauvan iltaunille nukuttamisesta muuten tuli mieleen, että mä olen (osin tiedostamattakin) ulkoistanut sen lähes täysin miehelle. Meillä mies syöttää aina kotona ollessaan iltapuurot ja juottaa iltamaidon ennen nukkumaanmenoa. Varsinaiset iltarutiinit ja sänkyyn laitto hoidetaan yleensä yhdessä, mut nekin onnistuisi varmasti ilman mua. Illan vika maito on jo pitkään annettu tuttipullosta vaikka muuten imetän, alkuun siksi että vauva saisi varmasti mahansa täyteen, mutta nyt oon todennut sen tosi käteväksi senkin puolesta, että homman voisi hoitaa joku muukin jos joskus olisin illalla poissa kotoa. Vaikka siis en tähän mennessä ole kertaakaan ollut poissa kotoa vauvan nukkumaanmenoaikaan, niin on helpottava ajatus, että periaatteessa voisin olla ja silti homma hoituisi. Vähän sama juttu tuttipullonkin kanssa – haluttiin ihan pienestä pitäen totuttaa vauva siihen, jotta vähän pidemmätkin poissaolot kotoa olisi mulle mahdollisia. Loppujen lopuksi niitä on ollut tosi vähän, mutta jo tieto niiden mahdollisuudesta on ollut tosi vapauttava!
Teille joilla on joku iltameno tms. tulossa, voisi ehkä olla hyvä ajatus kokeilla siirtää iltarutiini- ja nukutushommia pikkuhiljaa enemmän ja enemmän miehelle. Jos ja kun ne hoituu häneltä niin todennäköisesti ne sen jälkeen hoituvat helpommin myös muilta hoitajilta. Eihän se ihan hetkessä onnistu, mutta kyllä tuloksia voi saada yllättävän nopeastikin, vauvat on kumminkin aika oppivaisia ja joustavia tapauksia!
Ja ylipäätään kannustan
Kesiksen tavoin kaikkia järjestämään omaa aikaa itselle ja jopa tietoisesti harjoittelemaan sitä. Minä myös ajattelen niin, että tyytyväisenä ja onnellisena olen myös parempi äiti vauvalle.
Meilläkään ei vielä ryömitä. Tosi pitkään poika on jo harrastanut joogalentoa, pyörinyt ja kierinyt ja pungertanut peppua ylös maasta, mutta ihan ei ole vielä hiffannut käsien ja jalkojen yhteispeliä.
Mutta mikäpä kiire tässä.
Roxanne ja poju pian 8 kk