~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Kesäheinä, kiitos synnytyskertomuksesta! Mullakin tuli tippa linssiin sitä lukiessa - noihin tuntemuksiin pystyn niiiin hyvin samaistumaan itsekin pitkän hoitotaipaleen kulkeneena. Hienoa kuulla, että synnytys sujui noin hyvin ja vauhdikkaasti. Luullakseni se ei ole kovin yleistä ensisynnyttäjillä, mutta ihanaa että teillä kävi niin ja sait lääkkeettömän synnytyksen kuten toivoitkin.

Vauvaketju on edelleen työn alla. Meillä on nyt ollut pari sellaista känkkäränkkäpäivää, etten ole juuri ehtinyt nettiä vilkuillakaan. Tänään onneksi rauhallisempaa... Infoan siitä kyllä täälläkin sitten kun saan ketjun pystyyn.

Gemmylle kovasti voimia epävarmuuteen, toivottavasti huoli on turha ja hcg lähtee hyvin nousuun!

Tsemppiä kaikille radi-diagnoosin saaneille! Mulla ei ollut mitään oireita etukäteen ja tuo diagnoosi tulikin ihan puskista. Ikä oli mulla ainoa riskitekijä, pco:ta ei ole ja paino häilyy alipainon ja normaalipainon rajoilla. Henk. koht. olenkin sitä mieltä, että noita daignooseja lätkitään turhankin herkästi - ne rajat on oikeasti tiukat (paljon tiukemmat kuin ei raskaana oleville) ja tosi paljon kuulee tapauksista (kuten mullakin oli) ettei kotimittailuissa ole mitään häikkää verensokeriarvoissa. Toisaalta jos tuo diagnoosi kannustaa syömään terveellsemmin niin onhan siinä hyvätkin puolensa toki.

Muuta ei nyt taas ehdi kommentoida, vaikka paljon kiinnostavaa keskustelua ollut eri aiheista...

 

Hei kanssasisaret...yks ahdistava juttu, mulle varsinkin todella ahdistava. Mutta, oon lihonut ihan hulluna En syö makeaa juuri lainkaan, koska ei tee mieli. En syö roskaruokaa, koska ei todellakaan tee mieli. Syön kotiruokaa ja sitäkin normaalia pienempiä.annoksia. Nyt kun pahoinvointi on sen verran hellittäny, etten päivittäin oksentele, oon jättäny kaiken napostelunkin pois. Pahoinvointilääkkeenä käytän puolukoita suoraan pakkasesta, kun tuntuu pahalta. Siltikään en oo tippaakaan laihtunut, päinvastoin tuntuu että lihon, lihon, lihon....ei maistu leipäkään lainkaan. Riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa oon muutamana päivänä syönyt ja sitten ihan kotiruokaa. Sokerina käytän hunajaa ja inkkarisokeria, vehnää en ollenkaan. Kai mun vaan pitää lisätä liikuntaa, kun se oikeestaan on jäänyt. Tytöltäkin tuli painoa paljon 18kg, mutta nyt tää vauhti tuntuu olevan ainakin tuplat...vaikuttaako kaks istukkaa tähän asiaan!?!? Ahdistaa mennä neuvolaan vihaan sitä vaakaa

 

Kesis niin ihana synnytyskertomus! <3

Salama mä niin näin jo sut juoksemassa hangessa koiran perässä perkeleet kaikuen Ihana pieni myllerrys masussa sen jälkeen <3

Siida mua alko naurattaan kun sanoit että sulla oli opiskelija ekassa neuvolassa - niin mullakin. Kun on jo aiemmin käyty hoidot samassa sairaalassa (ja menossa synnyttään sinne), meidän molempien kotikunta järjestää ultrat yksityisellä ja nyt vielä tuokin.. Mutta siis mulle sanottiin että saan itse valita menenkö sokerirasitukseen vai en. Ei mitään riskitekijöitä eikä aiemmassa raskaudessa mitään syitä miksi laittaisivat mutta saan mennä jos haluan. Eihän tuo tytöstä kertynyt 18kg ole kuin muutaman kilon yli ”sen normaalin”. Sullakin hyvä ruokavalio kuitenkin, ei ole kyse mistään herkuttelulihomisesta.

Mä uskon siihen että toisille vaan ihan oikeasti TULEE kiloja raskausaikana. Yhdellä kaverilla on useampi lapsi ja jokaisesta on lihonut ihan silminnähden reilusti ja itsekin sanonut että ne kilot vaan tulee. Edellisessäkin raskaudessa liikkui todella paljon, eikä kilot jättäneet tulematta. Ja aina on kilot myös lähteneet. Senkin tuskan ymmärrän kun toisilla ne tuntuu tulevan jäädäkseen. :/

Helios onpa hieman jännä että epäili ”heti” tuota vuotoa ja eikös sen saisi kuvaamallakin selville..? Yksi tuttu pn saanut suonensisäisesti jotain tuota hb:ta nostamaan kun oli niin matalalla hänelläkin. Ikävä kyllä en tiedä tarkemmin.

Caro kunhan vauvalla on kaikki hyvin <3 Mä kyllä käsitin ensin ettet oo rasvoja varonut, mutta jos oot niin älä suotta ihan tiukalle kiristä kaikkea.

Kiuski hienoa että siellä alkaa elämä oleen hyvällä mallilla! Kyllä varmasti jaksaa ja motivoi touhuta kun ei tarvitse pönttöä halailla koko ajan.

Täällä 13+3, väsymyskin on vihdoin helpottanut ja kovasti yritän pohtia kumpi tämä pieni voisi olla. Sykkeet 150-165 kertoo kyllä ilmeisesti tytöstä. Aamulla kun makoilee selällään sänkyllä niin alavatsalla on pieni kumpu ja käteenkin tuntuu jo, ettei ole enää vain turvotusta. Illaksi toki paisuu tää vatsa vielä sitten ihan kunnolla.

 

Kiitos! Itsellekin tumi ihan yllätyksenä kuinka helppo ja nopea – suorastaan ihana – synnytys voi parhaimmillaan olla, etenkin kun osasin odottaa vain pitkää ja tuskallista urakkaa, jossa todennäköisesti joku menee pieleen. Koin että oli tärkeää kirjoittaa oma positiivinen synnytyskertomus tänne, koska niihin törmää harvemmin. Mietin synnytystä joka päivä ja iloitsen siitä että kaikki meni niin hyvin ja kroppani suoriutui kerrankin näissä lisääntymisasioissa niin kuin pitää. Uskon että suurin merkitys oli huolellisella valmistautumisella, hypnosynnytysvalmennuksella ja rentoutumisharjoituksilla sekä hyvällä tuella mm. nyytti-ryhmästä ja doulalta (joka ei lopulta ehtinyt paikalle kun homma eteni niin vauhdilla).

Josta tulikin mieleeni että MyMako taannoin kyseli kirjavinkkejä? Voisin suositella synnytykseen valmistautumiseen Ina May’s Guide to Childbirth ja Marie F. Monganin Hypnobirthing -teoksia, erityisesti jos altiivinen/luonnollinen synnytys yhtään kiinnostaa. Omaan lukupinoon voisin ottaa hyviä kasvatusoppaita tms. jos suosituksia löytyy.

Roxanne jään odottelemaan uutta vauvaketjua ja riennän sitten heti sinne. Toivottavasti siellä känkkäränkkä alkaa helpottaa.

Täälläkin on takana vähäuninen yö. Pikkuinen on normaalisti tosi helppo tapaus, syö ja nukkuu eikä turhia kitise, mutta nyt yritettiin nukuttaa häntä unipesään, mikä ei tuntunut huvittacan häntä ollenkaan. Tyttö tuntuu viihtyvän ainoastaan sylissä ja mieluiten vatsan päällä pienessä mykkyrässä, eikä selällään nukkuminen vaan nappaa yhtään. Pakko kuitenkin opetella, joten nyt tulee sitten vaan näitä vähäunisempia öitä kunnes homma alkaa luonnistua. Onneksi mies on isyyslomalla niin voidaan vuorotella nukkumisen kanssa. Vinkit ja neuvot tähän liittyen kelpaavat! Eli millä keinoilla voisi totutella vauvaa nukkumaan selällään, kun se ei yhtään huvita?

Kesis ja Pikkuinen

 

Onnea Kesis! Ihan mahtavaa, kun synnytys sujui noin. Oli mukava lukea.
En muista josko Roxannea olen onnitellut, varmuuden vuoksi Onnea!
Pitkiä on taipaleet, mutta ihana kun onnistumisia on. Meitä on aika mukava määrä täällä.
Minä odotan myös esikoista. Ei kyllä haittaa jutut sisaruksista. Oon sen verran varttunut, etten usko toista tekevän. Harmittaa tosin pienen puolesta. Oon myös itsellinen eli meidän perhe on sitten minä ja poika.
En oo oikein jaksanut kirjoitella, työt, opiskelu ja asunnon etsintä vie energiaa. Kaikki hyvin tosin. Liikkeitä en tunnista vielä, jospa ne tulee tässä, vaikka jouluksi.
Tänään oli kyllä niin perusteellinen raskaustunnemyrsky. Kuuntelin joululauluja ja aloin kovasti itkemään, kun laulettiin Jeesuslapsen syntymästä ja kapaloimisesta. Oli kyllä erikoinen tilanne, kun kyyneliä vaan tuli.
Ens viikolla ultra, vahvistuu sitten tuo
Poikalupaus.
Bridge 16+1, näin se etenee

 

Nopeesti kirjottelen, kiitos kommenteista kaikille! Ihmettelen kans että miksi eivät ultranneet jos epäilee vuotoa ja miksi ei ole mitään kipuja.. Aika outoa on. Epäilen että on turha tuo tähystys ma ja vähän harmittaa mennä turhaan, oon aika kova panikoimaan ylipäätään mitään toimenpiteitä.. mutta katsotaan miten käy. Kiitos tsempeistä

Siida ymmärrän kans painonnousu-ahdistuksen, itse ahdistuin myös kun nyt oli ekan kettan paino noussut. Mulla on siis ylimääräistä aika paljon jo valmiiksi joten sitä syynätään ja olisin toivonut että sitä ei juuri tulisi ollenkaan mutta taitaa olla turha toivo. Muuten on terveellinen ruokavalio mutta herkkuja menee kyllä välillä ja n. kerran viikossa jotain ravintolaruokaa. Syöttekö kaikki muut tosi tiukasti tai herkuttomasti? Määrät on siis toki suht maltillisia kun on tuo diabetes ja sokereita pitää vahtia tietysti kokoajan.

 

Kesis, on kyllä tosi mukavan kuulonen synnytys ollut! Tollanen se pitäs olla, että jää hyvä mieli jälkeenpäin.

Siida, varmasti painoa tulee eritavalla kun kahta odottaa. Koita olla stessaamatta painosta, hyvä sanoa tiedän, vauvat kuitenkin tarvii ravintoa ja niiden kannalta on hyvä että painoa tulee vaikka toki ihan mahdottomasti ei oo hyvä. Sulla esikoisesta kuitenkin tullu ihan normaali määrä kiloja.

Mä puhusin koirista vaikka aamusta iltaan mutta ne jutut taitaa kyllä mennä ihan ohi aiheen jos ei raskauteen tai vauvoihin liity meillä ne on elämäntapa kun harrastuskoiria ovat.

Oon ollu vähärasvasella ruokavaliolla kun niin neuvottiin. Pari kertaa viikossa on syöty kalaa, että sieltä tulis niitä hyviä rasvoja. Pitää nyt yrittää saada enemmän energiaa.. Aamulla oli paasto melkein rajalla, oli 5.4... Pitää illalla varmaan syödä proteiinipitosempi iltapala. Nytki paastoaika oli reilu 10h. Aika hankala saada sitä pienennettyä. Ite oon muuten herkut jättäny mutta kerran pari viikossa oon pienen suklaapatukan syöny ruuan päälle. Ihan kamalasti tekis mieli joulutorttuja, uskaltaskohan sitä yhden syödä..

Caro ja 29+6

 

#hope mulla on kans n. 8kg ylimääräistä, hoitojen takia oon lihonu melkein 15kg... Aluksi hätäilin kun en ole lihonut kuin n. 400g, mutta sitten tajusin että kaipa se on vaan hyvä kun sitä ylimääräistä on. Nyt vasta aloin tajuta että eihän mulle saiskaan niin paljon sitä painoa kertyä kun sitä on jo ennestään.

Mä en oo jaksanu kokkailla ja töissä tulee melkein joka päivä ostettua ravintolaruokaa, josta tietty huono omatunto. Myös nakit on jonkin verran maistuneet, vaikken yleensä syö juurikaan lihaa. Suklaa sen sijaan kaikissa muodoissaan, jopa sen näkeminen, ällöttää aivan valtavasti.
Muuten menee kyllä helposti alas töissä tarjottavat pullat ja piparit, josta siitäkin vähän huono omatunto, etenkin kun mulla ylipainon takia on varmaan se radiriskikin. Yleisesti ottaen ruoka maistuu vähän huonosti ja usein jää ruoka kesken, eli voi siksikin olla ettei painoa niin kerry. Jostain syystä mulla ruokaällötys paljon pahempi illalla kuin aamulla. Töissä tuntuu että voisin syödä pitkälti vaan juustoleipää ja klementiinejä. Suolakeksejäkin menee jonkin verran, eipä kai nekään järin terveellisiä oo. Sipsit sen sijaan on ihan yök.

Bridgekin jo noin pitkällä, vau!

 

Joku kyseli oireita radiin, muuten on hyvin vähän, mutta väsymys painaa edelleen ja varsinkin iltaisin ja päivisin janottaa. Ne on toki myös normioireita raskaudessa, joten aika vaikea erottaa radi pelkkien oireiden avulla.

Kyllä sä Caro yhden tortun uskalla syödä, varsinkin, jos ei ole edes paino-ongelmia. Neuvolassa sanoivat ainakin mulle, ettei nyt ihan täysherkuttomalle linjallle tarvitse ruveta, mutta ei saa liikaa herkutella hiilareilla. Mulla on ainakin vielä pysynyt aamusokerit kurissa. Ootko syönyt tarpeeksi hiilaria iltapalalla, jos aamusokeri on lähellä rajaa?

Siida, toisella palstalla odottaa samassa ryhmässä eräs kaksosia ja hän on samaa painon nousua manaillut siellä. Varmaan kaksokset saa kehon keräämään ylimääräistä, että se jaksaa imetyksen kanssa.

Itselläni on paino tippunut hieman, nyt kun olen karsinut huonoja hiilareita pois. Silti noin 1 kg on tullut lähtötilanteeseen nähden. Toivon kanssa painon nousevan hyvin maltillisesti, kun hieman on ylipainoa jo ennen raskautta, mutta katsotaan miten käy.

Helios 16+2

 

Ihana synnytyskertomus @Kesäheinä-78, kiitos! On kyllä kiva kuulla tällaisia positiivisia ja jopa noin voimaannuttavalta kuulostava synnytys, on varmasti ollut ainutkertainen kokemus joko pääsitte sairaalasta kotiin? Ja suurkiitos kirjavinkeistä! Oon kiinnostunut kaikista kirjoista (luen muutenkin paljon) ja vaikkei joka aihe olisikaan sellainen mitä itse aikoisin soveltaa, niin luen silti mielelläni erimoisia lähestymistapoja synnytykseen ja myöhemmin sit kasvatukseen Synnytyksen osalta toivoisin ainakin, että Taysissa annetaan vauvan rauhassa olla rinnalla ja että saataisiin kaikessa rauhassa käynnistellä imetystä omaan tahtiin.

Kiva kuulla @Bridge sustakin ja hienoa kun kaikki on sujunut hyvin! Sullakin puoliväli jo häämöttää, juurihan sä plussasit

Ruokajutuista: no mulla ei nyt sitä radia ole mutta kommentoin silti. Ruikutinkin täällä aiemmin että stressasi painonnousu ihan hirveästi, kun mitään pahoinvointia ei ollut ja erityisesti ekalla kolmanneksella ruoka maistui turhankin hyvin. Mulla ennen raskautta BMI 23 ja oon aina ollu monipuolinen ja terveellinen syöjä, joskin herkutkin maistuu... Mulla ei normaalisti paino nouse kovin herkästi ja sillä kai herkkujakin tulee naposteltua, kun ne ei missään juuri näy.

No tosiaan sinne jonnekin rv16 mennessä tuli n. 7 kg ja rv20 tienoille mennessä oli tullut yhteensä reilu 10kg ja alkoi kauhistuttaa kun tuntui että jos tätä vauhtia jatkuu, niin... No nyt rv31 ja yhteensä tullut 11-12kg, eli vauhti on hyytynyt reilusti mun terkkari sanoi että hän ei painoa kyttää jollei mene överiksi, eikä suostunut sanomaan mitään "suositusmäärää". Katsotaan paljonko loppupeleissä sitten on tullut, nyt vauva ottaa vielä kokoa sen parisen kiloa ennen täysaikaisuutta.

En ole juurikaan muuttanut syömisiäni, kalaa vain koittanut lisätä (välillä unohtuu). Syön edelleen herkkuja ehkä kerran viikossa, ihan irtokarkkia, pullaa, suklaata tms mutta määrät ei oo mun mielestä kovin suuria (esim suklaapatukka ja pulla vkolopun aikana). Ravintolassa/noutoruokaa syön ehkä pari kolme kertaa kuussa. En ole stressannut näistä, kun perusruoka on terveellistä ja monipuolista, syön marjoja, paljon hedelmiä ym. Ja melko vähän "puppuhiilaria".

Mielestäni kokonaisuus ratkaisee. Helppo tosin sanoa kun paino pysyy kurissa eikä radia ole, mutta tämä näin omasta näkökulmasta tsemppiä kaikille radin ja ruuan kanssa painiville, hermoja tuommoinen vaatii!

MyMa 30+6

 

MyMa, No sehän tässä turhauttaa, kun en todellakaan syö herkkuja, kun mikään herkku ei uppoa, eikä roskaruoka. Just oltiin pikkujouluissa ja salaattipuoli/suolainen maistui kyllä....tänään jäi syömiset muutenkin vähän heikolle, mutta makea puoli ei uponnut lainkaan. Tytöltä paino nousi tappavan tasaisesti koko raskauden ja kyllä neukkutäti tenttasi mua puolivälin jälkeen, että tuleeko syötyä herkkuja Ja en todellakaan syönyt mitään ylimääräistä, edes hiilareita ku yritin vaatteisiin mahtua. Nyt varmasti sama odotettavissa...
Normaali elämässä ei oo tällaista ongelmaa, en kyllä syömällä saa itelleni painoa kertymään paria, kolmea kiloa enempää, niin nyt pelkkä ruuan kattominen/ajatteleminen riittää lihottamaan. Kai tää pitää vaan hyväksyä ihanana sivulisänä tähän odotukseen, ja keskittyä olennaiseen. Tunnen jo selkeämmin kutituskset ja niitten lisäksi on nyt tullut myös pieniä nykimisiä, ihan kuin joku nyppäsisi sormilla mahanahkaa sisäänpäin

Helios, kiitos tuosta tiedosta, että sieltä löytyy kohtalotoveri, jolla myös paino nousee. Oon mää sen suuntaista nyt kuullut muualtakin, että kun hormonimäärät on suuremmat, niin painoa tulee helpommin, jos on tullakseen.

 

Yks herkuttelija täällä huutelee. En olis uskonut, että pulla maistuu näin hyvin (joka päivä), kun vertaa ennen raskautta. Kiloja on entisestään, pääosin hoitojen myötä tulleet, joten oon myös huolissaan painosta. Puntarissa ei oo tällä hetkellä pattereita, joten en tiedä missä mennään. Täytyy käydä ostamassa. Miten usein teille tulee nälkä? Jos teen opintohommia, niin voin olla esim 5 tuntia syömättä ilman nälkää. Pitäiskö syödä kuitenkin? Uskon, että kroppa kertoo energianpuutteesta, vai?
Joo MyMa Ja Marrasmai, mukavasti on aika nyt mennyt. Ei oikeestaan nyt kiirettä mihinkään etappiin. Tai niitä liikkeitä olis mukava tuntea.
Tuosta radista, pitää kysyä ensi viikolla josko täällä tehdään testit. Kuulostaa epämiellyttävälle, mutta mielellään tekisin, että voi lopettaa tuon pullan syönnin.

 

Bridge, mää en edes halua nyt mennä puntarille, vaikka onkin partterit kunnossa...ahdistais vaan se tieto lisää...tekis mieli mennä neuvolassakin vaa'alle väärinpäin ja sanoa, että älä kerro ääneen.

 

Mitä oon lukenut painonnoususta, niin on vissiin yksilöllistä. Söi miten vain, niin kilot tulee jos niin on ollakseen. Älä Siida stressaa liikaa. Sun pienet tarvii ravintoa ja myös sinä. Jos neuvola jännittää niin tee vaikka ruokapvk viikosta mukaan. Mulla ei oo sanottu mitään mun ylikiloista. Vain sen, että saa tulla vähemmän kuin normaalipainoisilla ja että enää ei saa paino pudota. En usko, että on pudonnutkaan enää, alussa lähti n. 3 kiloa.
Taidat Siida olla yökukkuja, monesti kun herään niin oot vielä täällä.

 

Evangelina ilmoittautuu yösyötöltä!

Pari päivää sitten syntyi pieni tyttö hetisektiolla vaikean raskausmyrkytyksen vuoksi. Painoa prinsessalla oli 2,2kg ja keuhkot kuin ooppera laulajalla

Kaikesta huolimatta saatiin vauva osastolle viereen kun kaikki arvot piti.bilirubiiniin ollaan kyllä aurinkoa otettu.
Minun verenpaine arvot ja veriarvot pikkuhiljaa korjaantuu myös.

Evangelina ja pinkuliina 3 vrk ( syntyi rv 36+4)

 

Onnea Evangelina!

 

Evangelina onnea! Ihana kuulla että kaiken jälkeen kaikki on hyvin!

Mä syön liikaa herkkuja.. Joka ilta tekee mieli syödä pari palaa suklaata, joulutorttu, pari keksiä tai jotain hyvää.. Oon aika normaalipainoinen ja esikoisen raskaudessa tuli muistaakseni joku 12-15kg. Kilot ei mua oikeastaan, kun tiedän (tai mistäs sen tietää!?) niiden katoavan, mutta nyt toisen kohdalla tuo liika herkuttelu, sokeri ja radi vähän ahdistaa. Pitäis syödä paremmin..

Ikävä kuulla että moni täällä stressaa tuosta painosta ja vielä neuvolastakin saatetaan ahdistella sen vuoksi. Se kun kuitenkin voi hormonienkin takia nousta 25kg vaikka söis vettä ja leipää koko raskauden. En oikein osaa neuvoa ja tavallaan tuntuu että käännän veistä haavassa tällä omalla ”en välitä”-asenteellani.. Varmastihan se itseäkin ahdistais jos kiloja olis jo ennestään, sitä vahdattais neuvolassa tai paino nousis ihan holtittomasti. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!

Myma mä sain ainakin esikoisen rinnalle viime synnytyksessä ja saatiin rauhassa ihailla häntä siinä. Hän jopa itse hamusi tissiä jo siinä kohtaa ja kun kätilö myöhemmin ehdotti ensi-imetystä totesin vain että tällä miehenalulla on homma hallussa jo.. Tayshan on hyvin imetysmyönteinen sairaala joten varmasti uskoisin, että saatte rauhassa käynnistellä imetystä ja neuvoja ja tukea löytyy tarvittaessa. Pitää itsekin sitä aktiivisesti kysellä jos on jotain mihin kokee kaipaavansa neuvoja tai tukea.

Siida ihania nuo liikkeet Kovasti jo odottelen niitä itsekin.

Annoin eilen esikoisenkin kuunnella vauvan sykettä dopplerilla. Tykkäs siitä hirmuisesti eikä olis halunnut lopettaa ollenkaan. Jotenkin sydän niin suli kun muuten niin vilkas pikkumies jaksoi rauhassa kuunnella..

Mavli 13+4

 

Evangelina, ihanaa kun sulla tyttö kainalossa ja kaikki odotus jännitykset ohi, onnea sylillinen

Mavli, eilen annoin minäkin tytön kuunnolla kun tuli kuulokkeita kärttämään. Eipä olisi sitten millään mun enää antanutkaan kuunnella Sitte ku kysyin, että mitä kuului, niin sanoi että "tunt tunt tunt tunt"....ei tasan siitä varmasti tajunnu yhtään mitään, mutta ku kerran halusi Laitoin sulle muuten yv:tä

Bridge, oonkin yökukkuja Tää oli sama tyttöä odottaessa, että joko en saa unen päästä kiinni, tai vähintään jos saan, niin herään sitte parin tunnin päästä joko omaan vessahätään tai muuten vain tai tyttö herää pissalle...sitten en saa unta ja saatan valvon parikin tuntia...päivällä tietysti väsyttää. Usein en nuku päivällä, en jos ei oo aivan pakko, mutta ei sekään etten päikkäreitä ota, välttämättä tee seuraavasta yöstä parempaa....niinku nytkään. Tyttö heräs pissalle ja nyt en saa nukahdettua vaikka makeasta syvästä unesta heräsin. Edellinenkin yö oli tosi kehno ja päikkäreitä en nukkunut. Onneksi on sunnuntai, niin mies voi olla tytön kans aamulla ja saan sitten nukkua, jos vaan uni maistuu. Oltiin vielä tosi myöhään kotonakin ku venähti kaveripikkujouluissa ja aattelin, että nyt kyllä varmasti nukun aamuun saakka, mutta mua vaivaa öisin myös hillitön jano. Herään siihenkin usein pissareissujen lisäksi, eli rikkonaista on, mutta onneksi en oo täistä heräilyistä huolimatta ollut enää niin uupunut päivisin, mitä olin vielä pari viikkoa sitten. Tää on kyllä niin samanlaista ku tyttöä odottaessakin oli. Nyt ollu taas pari päivää muutenkin helpompi olo pahoinvoinnin suhteen. Pahoinvointi tulee enemmän nyt voimakkaina aaltoina, mikä menee syvään hengittämällä oli. Tai niillä puolukoilla!!

 

Evangelinalle hurjasti onnea pikkuisesta prinsessasta!

Kaikille painon kanssa kamppaileville tsemppiä! Taitaa tosiaan olla niin että joillekin kiloja vaan kertyy eikä siihen pysty juurikaan itse vaikuttamaan - ja kaksosraskaudessa niitä kiloja ihan ymmärrettävästi kertyy vielä enemmän. Mun kokemukseni mukaan kilot kyllä karisee imetysaikana aika tehokkaasti, kun energiankulutus kasvaa eikä aina tahdo edes ehtiä syödä tarpeeksi.

MyMa kyseli kirjavinkkejä, joten tässä muutamia joita olen lukenut. Mä olen myös innokas lukija, ja äitiyteen liittyvät kirjat on kiinnostaneet mua aina. Osan näistä kirjoista luin itse asiassa jo silloin, kun lasten hankinta ei vielä ollut ajankohtaista, mutta palasin niihin raskaana ollessani.

Outi Gylden: Suomalainen vauvakirja
- kattava perusteos, jossa käsitellään niin raskausaika, synnytys kuin vauvan hoitokin. Mulla on tästä vanhempi painos (v. 2004), jossa ei ollut ihan kaikkia nykypäivän suosituksia, mutta ymmärtääkseni kirjasta on olemassa myös uudempia, päivitettyjä painoksia.

Vicki Iovine: Tyttökavereiden opas odottajalle / vauvavuoteen / taaperovuosiin
- näiden kirjojen tyyli on aika amerikkalainen ja saattaa ärsyttää joitakin, mutta mun mielestäni kirjat oli hauskoja, ja niissä kerrotaan rempseällä tyylillä monista sellaisista asioista (mm. raskauden ja synnytyksen kehoon aiheuttamat muutokset), joista ei monesti ääneen puhuta.

Lennart Nilsson: Syntyy uusi ihminen
- tässä kirjassa käydään läpi alkion/sikiön kehitys aina hedelmöittymishetkestä syntymään todella näyttävien ultraäänikuvien kera

Jos miehinen näkökulma aiheeseen kiinnostaa (tai haluaa lukuvinkkejä tulevalle isälle), Juhan Seppäsen Ensimmäinen sana on isä on mun mielestäni hyvä ja viihdyttävästi kirjoitettu teos. Oma mieheni ei valitettavasti ole oikein kirjaihmisiä, mut esim. siskoni mies luki sen innolla, kun he odottivat esikoistaan. Samantyyppinen mukaansatempaava kirja lapsen saamisesta miehen näkökulmasta on Jari Tervon Kallellaan.

Vähän teoreettisempaa pohdintaa äitiydestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä (mutta myös omakohtaisia kokemuksia äitiydestä) on Anu Silferbergin kirjassa Äitikortti. Se herätti paljon ajatuksia ja laittoi pohtimaan myös omia näkemyksiä vanhemmuudesta. Luin myös kiistellyn teoksen Kuinka kasvattaa bebe ranskalaisnaisten vanhemmuudesta. Vaikken kaikkea siinä allekirjoitakaan, niin tämäkin kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Varsinaisia kasvatusoppaita en ole vielä ehtinyt lukea, mutta mua kiinnostaisi ainakin Jari Sinkkosen ja Liisa Keltikangas-Järvisen teokset. Jos jollakulla on heittää muita kirjavinkkejä, niin kuulisin niitä mielelläni!

 

@MyMa Onneksi saat vähän helpotusta työstä! Vaikka minäkin vasta ihan alussa niin kyllä se jotenkin väsyttää ihn eri tavalla. Meillä pomo sentäs ihan itse kyseli että millasia toiveita mulla on työvuorojen suhteen. Meillä voi monesti olla 9päivän työputkia ja niistä sanoin jo että ei kiitos, että riittävä lepo täytyy olla.

@SalamaT aikaisemmin tosiaan puhuin täällä siitä että meillä on kotikoirana tuommoinen hirveän riistavietin omaava riiviö ja sen käytös naperoa kohtaa vähän jännittää. Hetki sitten oli kylässä sellanen konttaava pirpana ja aina kun tyyppi pyöri lattialla niin koira oli vaipssa kiinni Mutta joku(caro?) täällä jo lohdutteli että koira kyllä todennäköisesti tottuu uuteen tulokkaaseen siinä ajassa kunnes se ryömii lattialla. Koira kyllä tottelee ja on sinänsä maailman lepsuin... kovin vaan kiinnostelee kaikki mikä liikkuu lenkilläkin kun ollaan ja jos ottaa hajun jäniksestä niin juostaan loppumatka kun on niin "kivaa".

@Kesäheinä-78 kiva että synnytys oli positiivinen ja ihana kokemus!

@Evangelina Onnea onnea onnea

@Siida nuo yöheräilyt on kyllä inhottavia! Minäkin sen ensimmäiset 2kk heräsin varmaan joka yö pissalle, mutta nyt saan onneksi nukkua ihan rauhassa (toistaiseksi). Kyllähän sitä tekee mitä vaan ja miten päin vaan kun on saanut vaan kunnolla levättyä. Oman äitinikin suurin neuvo on aina se että jos on paha mieli että "nuku ensi yö hyvin ja pitkään niin murheet tuntuu paljon pienemmältä huomenna". Ja tottahan se on, mä en ainakaan jaksa mitään ja kaikki ärsyttää jos nukkuu jatkuvasti katkonaisesti. Että tervetuloa vaan yösyötöt ja heräilyt

Kiloistakin oli paljon puhetta.. Minähän olen paisunut hoitojen aikana varmaan jonkun 7kiloa ja nyt alkuraskauden aikana laihtunut jonkun 4. Olen siis kokoa S-M, eli ihan normimitoissa mennään vielä. Neuvolan täti jo sanoi että ei sitten yhtää enempää että suunta ylöspäin. No kotona ei ole vaakaa joten ei mitään hajua että mikä tilanne on nyt. Varmaan jo noussut ihan mukavasti kun ruoka maistuu. Vatsakin on pyöreänä jatkuvasti ja illalla se menee selkeästi tissien ohi kun sivusta katselee itseään peilistä suklaata olen syönyt aina muutaman palan päivässä, en tosin oikein mistää pullasta välitä. Ja nyt ihan selkeästi enemmän syön hedelmiä ja terveellistä kun rasvamättö ei niin maistukkaan joten annettakoon se pari palaa suklaata anteeksi. Kokonaisuus varmasti ratkaisee ja toisille tulee kyllä varmaan herkemmin niitä kilojakin vaikks söisi mitä. Itse en ole ikinä välittänyt mitä se vaaka sanoo, enkä ole päivääkään ollut elämästäni laihiksella. Herkkuja vähentänyt jos on ollut inhottava olo itsellä. Saas nähdä mitä tämä raskaus tekee kropalle ja mielelle

Lisään vielä että oliko se nyt @Bridge joka puhui tosta itkemisestä kun kuunteli joululauluja. Täällä on kans yks itkupilli. Piikityksen aikana itkin milloin mistäkin jatkuvasti, ja eilen kun katsoin SuomiLovea niin taas hanat hauki. Siinä sitten vuoronperää nyyhkytin ja nauroin että ei se nyt oikeasti niiin liikuttavaa ollut. Että mitä tämä on kun loppu lähestyy jos nyt jo vollaan tälläi...

Pitäis varmaan pyrkiä ainakin kerran päivässä kommentoimaan ettei mene aina tuntia tähän kun selaa ees taas juttuja

 

Kiuski, sehän tässä just on niin ahdistavaa kun ei normisti ikinä liho. Ei oo tarvinu olla minunkaan koskaan varsinaisesti laihiksella. Vhh ruokavaliota oon noudattanu pääsääntöisesti (ajoittaisia lipsahduksia lukuunottamatta) ihan oman hyvinvoinnin vuoksi, kun se vaan antaa paremman olon. Painoonkin se tietysti vaikuttaa positiivisesti, mutta ei se oo ollu syy, ehkä miellyttävä seuraus, että on nesteet ja pöhötys lähteny. Nyt tää painon nousu tuntuu karulta ja kyse ei oo mistään parista kilosta vaan varmaan 7on jo tullut lähtötilanteesta, niin kyllä tässä meinaa epätoivo iskeä. Imetys sulatti kaiken hetkessä, että sen voimin mää yritän itseäni tsempata. Tänä aamuna piti oksentaa, mutta vaihtui uusi viikkokin.tässä viikonlopun aikana, niin ehkä se oli sen kunniaksi

Siida 14+2

 

@Siida lihot sen minkä lihot ja sitten kun imetät sekä työnnät niitä kasosrattaita perä pitkällä kuule tuolla niin kyllä ne kilot karisee. Tuntuuhan tää oudolle kun ei tunnnista omaa kehoaan kun paisuu ja muutenkin tapahtuu jatkuvasti outouksia. Mut ehkä se tästä palautuu ainakin osittain minäkin oksensin tänään taas kun piti herätä vähän aikasemmin, mut hei tänään onkin 13+0! Jeee

 

Evangelina voi miten ihana kuulla että kaikki on hyvin! Onnea pikkuisesta prinsessasta ja toivottavasti voit itse myös jo paremmin. Varmasti helpottunut olo kun huoli on nyt takanapäin. Onko löytynyt syytä vauvan huonolle kasvulle tai muille ongelmille?

Roxannella onkin mahtava kirjalista! Täytyykin käydä kirjastossa heti kun vauvan kanssa pääsee liikenteesee. Tuo Äitikortti onkin pitänyt lukea, joten täytynee käydä laittamassa se varaukseen saman tien. En raskauden aikana, saati ennen sitä, uskaltanut lukea oikein mitään aiheeseen liittyvää, kun pelkäsin että joku menee pieleen eikä äitiys toteudukaan. Sinkkonen on mulle vähän ristiriitainen hahmo, mm. näiden viimeaikisten sukupuolipuheidensa takia, joten en ole aivan varma viitsinkö lukea hänen tuotantoaan. Mutta ehkä se tarjoisi kiinnostavia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta.

Painonnousu on varsin vaikea aihe monelle odottajalle, mikä on mun mielestä tosi harmillista ja kertoo pljon tästä ajasta, jossa painolla ja ulkonäöllä on niin suuri painoarvo. Itsellä on ollut aina ongelmia painon kanssa, tai ei niinkään itse painon vaan siihen suhtautumisen, mutta muutaman viime vuoden aikana olen päässyt niistä paineista eroon. Keräsin hoitojen aikana 10 kg ylimääräistä, ja ajattelin että raskauden aikana painoa kertyy entisestään, mutta en tehnyt tästä itselleni ongelmaa. Ajattelin että paino kertyy sen minkä kertyy ja raskauden (tai oikeastaan imetyksen) jälkeen voi sitten keskittyä sen hallintaan, jos tarvetta on. Kävi sitten niin, että mulla paino nousi vain viitisen kiloa ja tuntuu että vähintään sen verran jäi synnytyssairaalaan. Kropasta ei muutenkaan näe että olen synnyttänyt vajaa viikko sitten, mikä auttaa kyllä painonhallintaprojektissa sitten kun sen aika on. Nyt kun hoidot on takanapäin energiaa riittää paremmin omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Rohkaisisin muitakin unohtamaan painon tarkkailun raskauden ajaksi, koska se nousee sen minkä nousee, eikä siitä stressaaminen ainakaan hyvää tee.

O-ou, nyt pitää mennä imettämään, palataan!

Kesis

 

@MyMa jostain syystä mulla näkyy kyllä tutkimuksissa esimerkiksi verikokeiden (siis työterveydessä otettujen) tulokset, muttei noita hcg tuloksia. No, ehkä tässä on joku juttu. Meillä hoidot oli julkisella.

@Kesäheinä-78 kuulosti ihanalta synnytykseltä. Jostain syystä kuvittelen, että kun vältytään oksitosiinilta, niin keho ehtii luonnollisesti mukaan synnytykseen ja se pahin repiminen ei tunnu niin hirveältä. Tässä ajatuksessa ei ollut sitten mitään tieteellistä taustaa.

Painohommista. Olen ollut flunssassa marraskuun ja joulukuun. Tuntuu, että on jo senkin takia paksu ja tönkkö, epäenerginen olo. Kuntokin ehtii rapistua kahdessa kuukaudessa ihan hirveästi. Eilen kävelin rattaiden kanssa 4 km ja kotiin päästyä tein kuolemaa.

@Siida mietihän millainen energiankulutus sitten käynnistyy, kun pitäisi kaksi pientä ruokkia. Ehkä kehon on syytäkin sitä varten vähän enemmän varautua.

Henkisesti on mennyt ehkä vähän iisimmin. Ihan koko aikaa ei tarvitse pohtia onko raskaana vai ei. Ja huomaan, että ruokailujen suhteen olen aika paljon stressittömämpi kuin edellisessä odotuksessa. Ei tarvitse jokaista asiaa googlata, enkä mennyt paniikkiin vaikka söin raejuustopurkin jämät jääkaapista. Ultraan vielä 11 päivää. Siinä välissä pitäisi selviytyä joulupöydästä, enkä haluaisi vielä kertoa asiasta.

 

Mä en varmaan koskaan oo ollut tyytyväinen painooni tai lähinnä kroppaani teini-iän jälkeen vaikka normaalipainoinen olenkin, mutta raskaus aika oli itse asiassa upeaa sen puolesta, ettei mikään ärsyttänyt tai ahdistanut sen suhteen vaan olin jopa ylpeä, varsinkin mahasta tietty ja tykkäsin pitää vartalonmyötäisiä paitoja. Äitiyshousujen takia ei mikään puristanut tai pursottanut mistään, kerrankin

Pitkään olin 13kg ylimääräisellä kilolla kunnes viimeisillä viikoilla ilmeisesti turvotus nosti 17kiloon. Sain ne kaikkikyllä tiputettua imetyksen aikana mutta imetys kun loppui pojan ollessa vajaa 7kk niin pikku hiljaa tullut 5kg ylimääräistä ja sepäs vasta inhottaa kun en ole näin painava ollut teini-iän jälkeen UGH. Tuli kyllä tyhmästi yllätyksenä miten se paino hiipi ylös vaikka en edes imetyksen aikana mitenkään tajuttomasti syönyt/mässännyt saatikka sen jälkeen mutta niinpä vain nousi. Tietty samoihin aikoihin pelkkä vaunulenkkeily ei kyllä ihan älyttömästi enää kiinnostanut kun oli jo kuukausitolkulla samoja reittejä kävellyt, poikakaan ei enää oikein vaunuihin nukahtanut ja nukkui päikkärit parhaiten sängyssä, eikä salille ole tullut lähdettyä takaisin joten eipä tuo mikään ihmekään sitten ole vaikka yllätyinkin. Valivalivali