~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Kävin kaivamassa ja päivittämässä listan, kun se oli hautautunut jo aika monen sivun päähän. Marrasmai, kuten tuolta näkyy niin enemmistö täällä on kumminkin ekan odottajia. Mun mielestäni on ollut ihan kiinnostavaa lukea myös vanhempien lasten suhtautumisesta yms., vaikka toki ymmärrän että joitain se voi häiritä.

Mikähän on Evangelinan tilanne, onkohan siellä jo nyytti sylissä?

 

Kommentoin paremmalla ajalla laajemmin, mutta täällä kans @marrasmai ekaa odotellaan

Mua ei myöskään haittaa vaikka välillä puhuttaisiinkin muita juttuja, samaa mieltä kuin Caro että koen esim perheen dynamiikan ihan keskeisesti liittyvän vauvan tuloon. Toisilla perheeseen kuuluu mies, toisilla aiemmat lapset ja myös uusperheet, omat vanhemmat jne. Ja jokunen yksin odottajakin oli (ainakin jossain välissä). Ehkä sitten alkaa vähän tylsistyttää jos menee ihan vallan esim. kasvatuskeskusteluksi, mutta aika nopeasti täällä yleensä palataan takaisin "raiteille" Näistä asioista voi olla montaa mieltä ja me itsehän tämän ketjun suunnan porukalla päätämme kirjoituksilla, että rohkeasti vaan aiheita seinälle

Niin ja ehkä vielä myös jos keskusteluun tulee koiria ja autonrenkaita (ihan fine mulle) kertoo myös siitä että ehkei ole niin "akuuttia" menossa juuri kellään? Tai sitten saa vaan pitää meteliä enemmän! Varsinkin hiljattain mukaan liittyen, ei muuta kuin puhukaa päälle vaan reilusti ja jutut takaisin vatsan nipistelyihin ja neuvoloihin jos menee sivukaupalla off topiciksi Itsellä on tässä kohtaa usein niin vähän kerrottavaa että luen tosi mieluusti toisten juttuja, ihan yksityiskohtia myöten

P. S. Siida ihana ajatus tuo sisaruksen huomioiminen synnärillä ja varmasti tärkeä ja tosi asia

Toivottavasti @Evangelina teillä kaikki hyvin!

MyMa 30+3

 

Ei täälläkään haittaa vaikka keskustelu käy kasvatuksessa. Vaikka ei olekaan omalla kohdalla ajankohtaista nyt, niin jos joku päivä sellainen onni suodaan että lapsia lisää tulisi niin jääpä ainakin korvan taakse että sisarus/perhedynamiikka on kohta joka voi tarvita erikoishuomiota

Niin ja Kesäheinälle huimasti onnea! Ehdit ensin.

giraffen 38+3

 

Onnea kesis prinsessasta sekä muille hyvistä ultra ja labra kuulumisista.

Ekaa myös täällä odotellaan, mutta ihan kiva kuulla, miten niissä perheissä sujuu, joissa on jo lapsia ennestää raskausarki ja lapsiarki.

Evangelinalle tsemppiä!

Mä kävin viime perjantaina sokerirasituksessa ja niinhän siinä kävi, että radi napsahti. En tiedä pitäiskö huolestua, kun käytössä on jo metformiini ja silti parin tunnin arvo jäi liian korkeaksi. No ei auta kuin hakea mittari ja ohjeet sekä katsoa joutuuko insuliinille vielä raskauden edetessä.

Helios 15+6

 

Kiitos Roxanne, että jaksoit vauvakiireiltäsi päivittää listaa Onhan siinä suurin osa esikoista odottavia, kun kokonaisuutta katsoo. Ehkä esikoista odottavat ovat olleet viime aikoina vähän passiivisempia keskusteluissa

Siis tottakai täällä voi munkin mielestä keskustella, mistä haluaa Onneksi täällä käytetään kappalejakoa, niin on suht helppo vaan jättää lukematta ne kappaleet, mitkä ei vaikuta ajankohtaisilta/itseä kiinnostavilta.

 

Siida teillä varmasti tulee elämä ja alku olemaan uuden arjen opettelua ja totuttelua kaikkeen. Onkos niin että monikkoperheet saavat ainakin joiltain kunnilta apua kotiinkin jos kokevat sitä tarvitsevansa? Ja hyvä pontti tuo esikoisen huomioiminen vahvasti jo sairaalassa. Itse oon aika vähän vielä miettinyt asioita noin pitkälle.

Esikoisen odottajille varmasti hieman off topic-keskustelua tuo perheen dynamiikka ja muiden sisarusten huomiointi, mutta kaikki keskustelunavaukset ovat varmasti tervetulleita ja on hyvä että saadaan monipuolista keskustelua kaikesta. Kaikki aiheet ei varmasti kosketa kaikkia yhtä henkilökohtaisesti, mutta pääasia että keskustelu on rikasta.

Helios äh, harmi että radi diagnoosi tuli.. Toivottavasti pääset kuitenkin suht helpolla sen kanssa.

Giraffenilla jännät paikat seuraavaksi, sitten taitaakin olla jo hieman väliä ennen muiden koitoksia. Kesälle onkin sitten taas rytinää tiedossa kun niin moni nyt alkutaipaleella.

 

Roxanne jos ehdit jossain kohtaa korjaamaan niin meillä 2.IVF/ICSI 1.PAS onnistui.

Puhelimella täällä käyn niin vaikea saada lihavoitua tuota tekstiä.. :/

 

Tottakai täällä saa keskustella mistä vaan, tunnustan vaan että vähän kademieli iskee välillä kun itsellä ei ole edelleenkään yhtään varmaa saadaanko sitä yhtäkään lasta. Vähän ulkopuoliseksi tuntee itsensä noista perhekeskusteluista, mutta ilman muuta niistä jutella saa.

 

marrasmai, hyvin ymmärrettäviä nuokin tunteet

Helios, saako udella miksi metformiini sulla jo nyt käytössä? Mulla oli kans esikoisen hoitojen aikaan. Oliko sulla yks arvo vaan yli? Tosi yleistä kyllä tuntuu tää radi olevan. Mulla tosiaan kaikki arvot oli tokassa rasituksessa yli, nyt on kyllä pysyny ruokavaliolla arvot hyvinä. Välillä kyllä tuntuu että ei oo mitään logiikkaa noissa sokereissa kun joskus saman aamupalan syötyä saan paljon isomman lukeman vaikka viitearvoissa pysyy.. Vähän tuntuu että liekkö joutuu vieläkin nipistään loppuraskaudessa ruokavalioo. Aika samaa ruokaa oon nytkin puputtanu, ja samat välipalat..

Saattaapi olla että viimeset viikot on aika tuskaa kun nyt jo on välillä hankala olo. Eilen totesin etten kohta jaksa suihkussakaan seistä, illasta varsinkin ei oo enää missään hyvä, ei istuenkaan. Sit yöllä pyörin ja ja istuskelen välillä sängyn reunalla tai muuten heiluttelen jalkoja kun ne vaivaa. Kummasti nimenomaan oikea jalka. Nukahdan illalla tosi nopeesti mut sitten kun ekan kerran herään niin ei meinaa tulla mitään. Esikoinenkin herättelee vielä lisäksi öisin. Tämmönen pikku valitus tähän väliin

Caro ja 29+4

 

Caro, mulla on ollut koko alkuraskaus.tosi huonoa nukkimen. Nukun sitten kun oon ensin pyöriny pari yötä. Itsekin saatan nukahtaa illalla, mutta kun käyn pari kertaa yöllä vessassa ja lähes joka yö tyttökin herää yöllä pissalle, niin jokaisen herätyksen jälkeen on erittäin vaikeaa saada unta. Pyöri ja pyörin ja mullakin on alkanu olla levottomat jalat. Tytöltä se jalkojen levottomuus alko vasta puolivälin jälkeen, mutta nyt oon jo pari vikkoa potkinut enenevässä määrin. Ymmärrän kyllä kuinka viheliäinen vaiva tää jalkojen potkiminen on. Pahimmillaan tuntuu että pää leviää!? Perinnöllistä tämäkin kai, kun mun äitillä on ollu vikat 3kk raskaana pelkkää valvomista kun oli niin pahasti levottomat jalat.

Mää muuten ihmettelin kun neuvolasta sano, ettei mun tarvi mennä sokerirasitukseen lainkaan. En kyllä oikein usko sitä, kun mulla on ikää jo 38 ja vaikka tytöltä kaikki olikin kunnossa, niin eikö se nykyisin joka tapauksessa testata kaikilta? No, en ole pahoillani jos siltä säästyn, mutta luulen, että tämä opiskelija/harjoittelija ei vain tiennyt.....vailka heillähän se tuorein tieto pitäis kyllä olla. No, jääpi nähtäväksi.

Marrasmai, ymmärrän sun tunteet ihan täysin. Ei siitä omasta tilanteesta niin kauan ole, kun ei vaan usko riittänyt siihen, että kaikki voisi mennä hyvin ja sen oman nyytin saada. Se oli kyllä ihan todella epätodellinen ajatus ja ei siinä oikein jaksa keskittyä mihinkään sisarustarinoihin. Mutta, kyllä siellä sun kohdussa nyt pikkuinen kasvaa, ei ole enää muuta vaihtoehtoa

 

Caro87 mulla on ollut metformiini käytössä yhdessä myo-inositolin kanssa käytännössä yksityiselle klinikalle siirtymisen jälkeen (~1,5 v), kun mulla on pcos ja suvussa paljon diabetesta. Oman lääkäri oli sitä mieltä, että oli syytä parantaa sokeritasapainoa, vaikka en ennen raskautta diabeetikko ollutkaan. Niin ja niiden piti auttaa painonhallinnassa = parantaa raskautumismahdollisuuksia.

Mulla on ainoastaan 2 tunnin arvo yli rajojen, mutta tietysti harmittaa, kun näin aikaisessa vaiheessa jo oma insuliini on heikko toiminnaltaan. No nyt jää vaan kaikki herkut syömättä, muuten ruokavalio oli jo ennestään aika hyvässä mallissa.

Siida ehkä sun ei oikeasti tarvitse mennä, kun esim naistentalon sivuilla mainitaan, että: Sokerirasitusta ei myöskään tehdä jos odottaja on normaalipainoinen alle 40-vuotias uudelleensynnyttäjä, jolla ei ole ollut raskausdiabetesta ja jonka aiempi lapsi ei ole ollut makrosominen. Jos sulla täyttyi nuo kriteerit, niin silloin ei automaattisesti joudu rasitukseen.

Helios 16+0 (jee taas yksi viikko täynnä)

 

Musta on ainakin kiva lukea myös teidän ajatuksia ja juttuja jotka odottaa jo toista lasta. Välttämättä itse ei vaan tule niitä kommentoitua kun itselle se on kuitenkin niin vieras asia kun tässä esikoista odottaessa miettii ihan toisia juttuja. Haluan kuitenkin uskoa että meille vielä joskus toinenkin tulee (no kuhan nyt sais edes sen ensimmäisen syliin asti). Ja nyt nämä vuodet on mennyt siihen että on keskittynyt siihen että näinköhän sen lapsen edes saa, niin en ole edes miettinyt vielä mitään kasvatusjuttuja. Alitajuisesti ainakin huomaan ajattelevani teidön juttujen jälkeen myös niitä Eikä tuskin kovin moni voi samaistua esim meidän koira+vauva ongelmaan, vaikkei se nyt varsinaisesti liity raskauteen mutta on myös niitä asioita joita tulee mietittyä näin raskausaikana kun se meillä on edessä.

Selkeästi alkanut ihana ja seesteinen aika täällä. Oksu tulee enää aamuisin ja vaan muutaman päivän välein. Ihanaa! Jotenkin myös mahtavaa kun ruoka maistuu normaalisti. Enää kävelykään ei tee pahaa vaan nyt voi melko normaalisti mennä koiran kanssa pitkällä lenkilläkin. Aina puhutaan että keskiraskaudessa on energiaa ihan hirveästi, no ei oo ihme kun ei tarvi viettää päivää pää pöntössä enää

seuraavaksi olisi heti tammikuun alussa neuvolalääkäri, mitäs siellä tehdään ja katsotaan?

Kiuski 12+4

 

Kiuski, ihanaa kun sulla on niin hyvä olo Oksentelu on täälläkin lähes loppunut, mutta paha olo ei. Eilinen oli ihan hyvä päivä, olin pitkään ulkona tytön kanssa päivällä. Tänään taas ihan kauhee olo ollut aamusta saakka. Pää kipeä, oksettaa, väsyttää, nukuttiin tytön kanssa parin tunnin päikkärit ku piti ulkoilla ja nyt häntä ei sitten saa millään rauhottumaan. Odotan kovasti sitä energiatä keskiraskautta, tosin monikkoraskaudet usein kuulemma väsyttää alusta loppuun. Tyttöä odottaessa taas en ollut oikeen missään vaiheessa väsynyt.
Mulla on lääkkärineuvola maanantaina. Tyttöä odottaessa muistan että ainakin ultrattiin....tosi huonolla neuvolan laitteella, mutta kyllä siitä sikiön kasvun näki. Muuta ihmeellistä en siitä kyllä muista. Eikai mitään kummempaa normi neuvolasta poikkeavaa muuten ku että lääkäri siinä mukana ja kyseli kuulumisia.

 

@marrasmai ymmärrän hyvin fiilikset, itselläkin välillä samanlaisia

Samalla kiva ollut lukea kasvatusasioita, ja toivoskella että meilläkin joskus tuo tilanne ekaa siis täälläkin odotellaan.

@Kesäheinä-78 paljon onnea pienestä!!

Täällä ei paljon seesteistä aikaa ole näkynyt olon puolesta joo, pahoinvointi on lähes pois ja ihanaa kun ruoka maistuu taas! Mutta toi väsymys ja hengästyminen vaan pahenee 100m ei jaksa kävellä ees hipsuttamalla hengästymättä, mikä tuo etovan olon aina vielä päälle. Hb nyt 97 mitta rautavarastot ym kunnossa niin nyt etsitään jotain sisäistä verenvuotoa, maanantaina tähystys.. tosin lääköri ei ollut tälläiseen ennen törmännyt joten tuntui vähän arvalevan.. vauvasta ei puhuttu mitään joten ilmeisesti ei epäile että siellä hätää. Neuvolalääkärissä sydänäänet kuului vahvana vaikka sainkin paniikin siitäkin itselleni kun ystävän (hyvin vanhalla..) dopplerilla en saanut kun oman sykkeen kuulumaan.

Ja jouluksi pitäis lähteä Lappiin ja mitkään toppavaatteet ei mahdu päälle paniikki

#hope ja muru 17+2

 

Täällä tosiaan melkeinpä kaikki vähän kappalejaottaa juttuja, niin niistä on helppo hyppiä yli jos ei aina itseä kosketa/kiinnosta. Koirajutut menee multa ihan förbi, mutta monia ne kiinnostaa niin senkun keskustelette

Täytyy koittaa tuota listaa aina välillä nostaa vaikkei aina tulisikaan muutoksia, kun muuten sitä saa haeskella tosi kaukaa.

@Helios... Tylsä juttu kun radi diagnoosi tuli. Mutta tässäkin porukassa sitä on tosi monella, varmaan se on sit aika yleistä mutta vissiin sitä on monentasoista, että toisilla pysyy ruokavaliolla ja toiset tarvii lääkitystä? Ja @Siida mä oon kans ymmärtänyt että uudelleensynnyttäjän ei tarvi mennä rasitukseen jollei muita syitä ole.

@marrasmai tunnistan noi kateuden tunteet, vaikka tässä sisaruskeskustelussa mulle ei sellaista tullutkaan. Mä esimerkiksi edelleen tunnen surkua ja kateutta, kun joku tuttu saa vauvan. Että tuo sai jo lapsen syliinsä, vaikka meillä on sama tilanne jo ihan pian. Jotenkin se lapsettomuuden haamu tulee heti ensiajatuksena mieleen, ja sitten vasta hetken päästä tajuaa että hei, ei mun tarvisi enää kadehtia. Ja sitten olen kade tutuille jotka saa toisen, tunnen olevani "jälkijunassa".

Kun hyvän ystävän lapsi (josta tuli meidän kummilapsi) syntyi, niin sain niin hirveän tuska- kateus- ahdistus- ja itkuromahduksen, että jouduin lähtemään kesken päivän kotiin (olin työkoulutuksessa). Itsellä oli juuri tullut siirrosta nega ja se läheisen synnytys jotenkin katkaisi kamelin selän. Kaikenmoisia tunteita sitä tulee.

@#hope jopas nyt on lääkärillä erikoisia ajatuksia, tai kuulostaa siltä jos alhaisen hb:n takia ekana epäillään verenvuotoa? Noh, hyvä kun selvitetään, toivottavasti toimenpide menee mutkitta

Mulla kävi niinkuin pelkäsinkin, että kun työ muuttui raskaammaksi niin en vaan jaksanut. Meillä töissä joulukuu on aina kaameaa ryskäämistä, ja nyt on selkä ja niska niin jumissa että tänään jäin saikulle. Onneksi pomokin taisi nyt ymmärtää että en jaksa vanhaa tahtia, kun tätä vähän etukäteen pelkäsinkin ja sanoin pomolle jo ennemmin, mutta hän oli vaan että no katsotaan kuinka sujuu.. Nyt puhelimessa ehdotti itse että jos koitetaan vähän keventää mun työpäiviä. Huh.

Muuten on mennyt ihan hyvin, mutta musta on tullut kaamea hikipeikko En normaalisti hikoile juuri lainkaan tai tosi vähän, nytkin sohvalla istuessa kainalot märkänä ja on semmoinen paahtavan kuuma olo monesti iltapäivisin varsinkin. Maha alkaa olla aika iso ja haittaa jo normi arkitoimintojakin. Eilen ruokaa laittaessa meinasi pötsi mennä hellalle 

MyMa 30+5

 

Muuteb @Zoona, vastaan sulle tänne ku en jotenkin kehtaa tuonne hoitoketjuun huudella vaikka sitä seuraankin. Kysyit siellä että näkyykö yksityisen käynnit Omakanta-sivuilla. Ne siis pitäisi näkyä siellä kyllä ihan yhtä lailla kaikilta terveydenhuollon palveluntarjoajilta, sekä yksäriltä, julkiselta että kolmannelta sektorilta. Se on koko Kannan idea että sinne tulee KAIKKI.

Kuitenkin siinä näkymisessä on viivettä (voi kestää ennenku tiedot ilmestyy), joiltakin toimijoilta tulee vain esim. Käyntisyy ja diagnoosikoodi eikä mitään tekstiä, kaikilla yksityisillä Kanta ei ole vielä käytössä ollenkaan (vaikka deadline meni jo). Lisäksi Kanta on avattu vaikka siinä on edelleen tosi paljon puutteita ja "lastentauteja" ja käyttöliittymä ei todellakaan ole asiakasystävällisimmästä päästä.

Eli siis, toisilla näkyy siellä tiedot paremmin kuin toisilla, hoitopaikasta riippuen. Ja toki sieltä on vähän hankalaakin niitä tietoja itse etsiä.

 

Vähän varovasti tulen tänne kurkkimaan ja kysymään. Tein plussan pp7, pp8 ja pp9 (5 pv alkio) digillä ja liuskatesteillä. Eilen sitten pp10 puikolla joka lähes nega Hcg-koe oli eilen ja siitä tulos 39. Eli tämä siis pp10. Lääkärin mukaan hyvin pieni todennäköisyys että voisi olla normaali raskaus, mutta maanantaina kuitenkin katsotaaan vielä tilanne. Onko muilla näin alhaista arvoa ollut ja näkynyt jotain ultralla myöhemmin?

 

Gemmy mulla oli pp12 hcg 17, myös 5pv alkio (tosin hidas sellainen), eikä mulle klinikalta kommentoitu sitä mitenkään. Seurantakokeessa arvo oli kuitenkin tuplaantunut normaalisti, jolloin sanoivat että viittaa normaaliin raskauteen. Ainakaan se ei ole vielä ulos tullut, ultrassahan en oo viime joulun traumojen takia vielä käynyt. Kovasti kyllä pelkään tuulimunaa. Nyt siis 10+3.

 

Siida, toi on kyllä hirvee vaiva mieluummin jonnekkin oikeesti sattus kun vaan tosi epämukava olo jonka takia ei pysty oleen paikallaan. Mulla ei sitä esikosta ollu, jännä miks nyt sitten.

Helios, mullakin pco, mutta ei muuta riskiä diabetekselle, ei suvussa oikein ole ja oon normaalisti alipainon rajoilla. Mut eipä siihen radi riskiin tarviikkaan kun sen pcon. Mulla munsarjat toosi rakkulaiset, amhkin oli aikanaan hurjan iso. En tarkkaan lukua enää muista.

kiuski, nyt en oo perus neuvolalääkärissä käyny mutta muistaakseni esikoisesta vaan nopsaan katottiin vauvan vointi ja jotain kyseli. Oli ehkä vartin keikka ja musta tuntu aika turhalta vaikka ultrassa kiva aina käydä.

MyMa, hyvä että pomokin vihdoin tajus höllentää töitä! Mulla esikoisesta kun töissä olin niin pyynnöistä huolimatta ei otettu huomioon mun sijotusta. En saanut taukoja kuin keskimäärin 15min päivässä mikä pahoinvoinnin kanssa ei oikein kiva. Ja tein sellasta työtä ettei siinä työnlomassa kerkee tai pysty syömään. No yllättäen olin melkein koko ajan saikulla. Että ei senkään luulis työnantajalle olevan kiva. Mä muuten hikoilen kanssa! Pitää miettiä kun kylään lähtee että millanen paita päällä ettei hikiläntit näy ja musta hiki haisee erilaiselta. Kotona meillä sen verran viilee että lähinnä kylmä kokoajan.

hope, kurja juttu.. Mistähän tollanen vuoto vois olla peräsin. Ja pelkästään hb:n perusteella sitä epäilevät? Mulla oli sektion jälkeen hb 94 ja kukaan ei sairaalasta viittiny kertoo ees kuinka matalalla on. Terkka huomas tiedoista viikkoja myöhemmin kun kävin sektiohaavaa sille näyttämässä.

Kävin aamusta neuvolassa. Muuten kaikki ok, vauva pääalaspäin edelleen ja sf mitta keskikäyrillä, painoo ei vaan ole tullu lisää. Ei terkka ollu siitä huolissaan vielä mutta saisin energiamäärää nostaa mikäli ei sokereihin vaikuta. Tätä vähän pelkäsinkin kun koskaan en ole vähärasvasella ruokavaliolla ollu enkä liiemmin syömistä kattonu vaikka aika perus terveellisesti syönkin. Aina mulla ollu ongelma ettei paino nouse vaikka mitä söisin. No vauva on kyllä kasvanut ettei siitä huolta.

Caro ja 29+5

 

Gemmy yksittäinen hcg arvo ei oikeasti kerro kauhean paljoa raskauden tilasta vaan tärkeintä olisi saada toinen arvo otettua josta nähdään tuplaantuuko arvo normaalisti.

Oletko käyttänyt saman merkkisiä raskaustestejä koko ajan? Mun ensimmäinen plussa aikoinaan tummui muutaman päivän ja sitten haalistui, raskaus todettiin kemialliseksi. Mutta jos olet testannut eri merkkisillä testeillä niin silloin tuo 'lähes nega' ei välttämättä tarkoita huonoa vaan johtuu testien erilaisuudesta.

 

Marrasmaille täältä sympatiahalaus, niin tuoreessa muistissa on tuo epätietoisuus ja kaikki pelot... Toivottavasti pystyt viettämään tämän joulun edes vähän siitä nauttien ja ultra antaa sitten mielenrauhaa. Ainakin sun oireet on lupaavia!

Esikoistahan minäkin odotan, nuo vierailevat lapset vaan kuuluu tähän pakettiin siinä sivussa. Välillä on muistutettava miestä, että tämä on meidän ja varsinkin minun esikoinen... Me kuitenkin suurin osa ajasta vietetään kaksin, tai siis kolmin tuon koiran roikaleen kanssa.

Kasvatusasioihin on vaan väkisin joutunut paneutumaan, varmasti vähän eri näkökulmasta kun ne ei kuitenkaan ole omia eikä samanlaista tunnesidettä ole. Tärkeitä varsinkin kaksosista on ajallaan tullut, muttei se silti millään ikinä voisi korvata omaa lasta. Mutta varmaan niitä kasvatusasioita kannattaa jo miettiä ja keskustella puolison kanssa, vaikkei aiemmin olisi tarvinnut. Kai se niin on, että suurimmat riidat pariskuntien välillä käydään juuri niistä -ja ne on vääjäämättä edessä esikoistenkin kanssa.

Hui hope, noille viikoille tuo hb on kyllä jo tosi matala, toivottavasti löytyy syy ja saadaan korjattua! Voi olla vähän vetämätön olo.

Ompas täällä nyt paljon radidiagnooseja. Onko teillä ollut niistä mitään oireita ennen rasitusta? Kun yleensä ne ei kai oireile. Olen vaan miettinyt tätä omaa jatkuvaa janoa ja herkkunälkää, yleensä en kovin hanakka ole herkuttelemaan. Ja välillä pari tuntia ruuan jälkeen iskee aivan totaalisti taju pois. Eilen ja tänään olen kotikonttorin autuutta hyödyntänytkin ja nukkunut päikkärit iltapäivällä. Kun ei vaan pysy silmät auki ja päässä vaan humisee. Mulle on rasitus merkattu sinne rv24-28, mutta taidan kysyä ensi viikolla neuvolassa.

Eroaakohan nuo neuvolakäytännöt jotenkin alueellisesti? Kiuskilla ja Siidalla tuntuis olevan neuvolalääkärit näillä samoilla viikoilla, mulla on vaan normineuvola ensi viikolla ja rakenneultra sitten tammikuun puolivälissä.

Kiuski millainen koira-vauva-haaste sua mietityttää? Meillä vähän samat mietinnät... Laitellaan vaikka yv jos tuntuu että palsta täyttyy muuten epäoleellisuuksista?

Koira karkasi eilen (taas) peuran jäljelle tonne lähimetsään, lällätteli vaan kun kutsuin takaisin. Meni niin käämi että kävin hakemassa sen sieltä, lopulta juoksin kiinni puolimetrisessä hangessa Eli hengästyin ihan reippaasti puolisen tuntia ja adrenaliinipiikki oli kyllä valtaisa... Sit sohvalla vähän säikähdin, että mitä mä nyt tollasta. Siinä hengitystä tasaillessa alkoikin tuntua sellainen pieni mylläys masussa! Ihan selvästi siellä mentiin miljoonaa. Oon vähän kuulostellut niin kuin hipaisuja tuntuisi, mutta ei voi olla varma. Sen jälkeen ollut kyllä hiljaista, piti dopplerilla tarkastaa aamulla -ja nyt kuului vihdoin ihan kajarista vauvan sykkeen kiihkeä jumputus. Huh!

T. SalamaT ja Sitkeä Sintti 16+0

 

Zoonalle vielä kommenttina, että ainakaan meidän klinikka ei nimenomaan laita itään Kantaan. Liittyiskö se asian arkaluonteisuuteen vai miten... Esim työterveyden jutut siellä näyttää näkyvän kaikki (sekin yksityinen).

 

Kiitos Roxanne listan päivityksestä. Ihanaa olla vihdoin maaliin päässeissä! Siirryn sun seuraksi sinne synnyttäneiden ketjuun jos vain löydän sen...

Evangelinan uutisia täälläkin odotellaan. Voi kun kaikki olisi hyvin!

Olen käynyt pikaisesti lueskelemassa muidenkin kuulumiset, mutta juuri nyt en muista kenelle piti kommentoida ja mitä. Mutta vaikuttaisi siltä että (lähes) kaikilla menee juuri nyt mukavasti raskauksiensa eri vaiheissa, ja että tuleva elämänmuutos mietityttää. Se on enemmän kuin luonnolista, itsekin on uutta elämäntilannetta tullut mietittyä monelta kantilta, mutta toistaiseksi kaikki on tuntunut positiiviselta.

Ja kovasti tsemppiä teille, jotka joudutte jännittämään hcg-arvojen tai testiviivojen kanssa. Se on niin raastavaa!

Tässä nyt hieman yksityiskohtaisempaa synnytyskertomusta, edellisessä viestissä keskityin lähinnä siihen käynnistykseen:

Mentiin siis sunnuntai-iltana viiden jälkeen Naikkarin päivystykseen vähäisten liikkeiden takia. Liikkeitä oli kyllä ollut, mutta normaalia vähemmän. Käyrät olivat hyvät, mutta liikkeitä tuntui edelleen avin muutama, joten pääsin lääkärin tsekattavaksi. Ultrassa tosiaan näytti siltä, että vauva ei olisi kolmessa viikossa kasvanut yhtään, tämän kävi myös perinatologi toteamassa. Vauvan voinnissa kaikki muu näytti normaalilta, eikä kasvu ollut aiemmin jätättänyt, mutta lääkärit tuumivat että istukka olisi saattanut tulla tiensä päähän hieman ennenaikaisesti, joten katsoivat parhaaksi käynnistää synnytyksen, kun raskaus oli kuitenkin jo täysiaikainen. Itse olisin ehdottomasti toivonut raskauden käynnistymistä luonnollisesti, mutta koska vauvan oloauhteet vatsassa aiheuttivat huolta, asiaa ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. Meille annettiin vaihtoehdoiksi aloittaa käynnistys heti tai lähteä vielä yöksi kotiin ja aloittaa aamulla, mutta me tiedettiin ettei nukkumisesta tulisi kuitenkaan mitään, joten jäätiin saman tien sisään. Mitään sairaalakasseja ei oltu tietenkään tajuttu ottaa mukaan, joten mies lähti nopeasti käymään kotona ja minä jäin synnytyshuoneeseen käyrille.

Lähtötilanne oli jo aika kypsä (kaulaa 1 cm ja 3 cm auki), joten käynnistys aloitettiin kalvojen puhkaisulla iltayhdentoista jälkeen. Jos supistukset eivät alkaisi tunnin parin kuluessa, käynnistystä vauhditettaisiin oksitosiinilla, mutta tätä en toivonut, joten sovimme lääkärin kanssa, että oksitosiinin kanssa voisi odottaa aamuun.

Supistukset kuitenkin alkoivat hyvin pian kalvojen puhkaisun jälkeen, aluksi lievempinä menkkajomotuksina, mutta myöhemmin napakoituen jo ihan tuntuviksi. Säännöllisiksi supparit muuttuivat joskus yhden maissa yöllä, sen jälkeen kun olin saanut akupunktioneulat reiluksi puoleksi tunniksi. Selvisin supistuksista helposti vain hengittelemällä ja miehen hieroessa selkää. Kävelin huoneessa ympäriinsä, istuin välillä pallolla ja nojailin sänkyyn.

Kolmen maissa aloin tuntea paineentunnetta, joten kätilö tarkistaa tilanteen. 4 cm auki, vasta! Tässä vaiheessa tuntui, että supistukset olivat toistaiseksi ihan siedettäviä, mutta että jos homma näin hitaasti etenisi niin lisäapuja kivunlievitykseen tultaisiin tarvitsemaan.

Tässä vaiheessa mentiin ammeeseen, jossa supistukset olivat jo todella napakoita. Parin kohdalla tunsin jo hieman ponnistamisen tarvetta. Mies suihkutti supistusten aikana lämmintä vettä selkään, mikä helpotti hieman. Eniten helpotti ajatus siitä, että supistus menisi kohta ohi.

Nousin altaasta ehkä reilun puolen tunnin päästä, kun vesi ei tuntunut enää mukavalta ja mulle iski hirveä kylmänhorkka.

Neljän jälkeen alkoi ponnistuttaa jo ihan kunnolla ja olinkin hups ihan yhtäkkiä 9 cm auki! Kohdunsuu siis avautui neljästä sentistä yhdeksään vain tunnissa. Puoli viideltä kohdunsuu oli täysin auki ja sain alkaa ponnistaa. Aloitin puoli-istuvassa asennossa, mutta vaihdoin tovin kuluttua kylkimakuulle ja sitten vielä polviseisontaan. Tässä asennossa ponnistamiseen sai parhaiten voimaa, ja ihan muutamalla supistuksella vauvan pää syntyikin. Tässä vaiheessa kuului reipas parkaisu, josta sain ihan valtavasti voimaa. Seuraavaa supistusta sai odotella hetken aikaa, mutta kun se lopulta tuli, vartalo syntyi kuin itsestään. Vauva voi erinomaisesti, joten sain hänet heti syliin. Sitä tunetta ei voi kyllä sanoin kuvata!

Istukka ja kalvot tulivat kokonaisina ulos ja kohtu supistui hyvin. Alapäähän tuli pieni repeämä, mutta se kuulemma paranee kokonaan ja nopeasti. Jälkitoimenpiteet kirpaisivat melkein enemmän kuin itse synnytys .

Kokonaisuutena synnytys oli erittäin positiivinen kokemus, suorastaan voimaannuttava! Meille osui ihana kätilö, koin että minua kuunneltiin, synnytys oli nopea ja selvisin ilman lääkkeitä ja vieläpä erittäin hyvin! Ja mikä parasta, koko synnytyksen aikana ei tullut mitään vastoinkäymisiä ja vauvan vointi oli koko ajan erinomainen.

Ja siis vauvahan on aivan ihana ! Voisin vain tuijottaa ja pusutella häntä päivät pitkät. Tunnen joka ikinen hetki aivan valtavaa onnea ja kiitollisuutta siitä, että saimme vuosien kivikkoisen tien kuljettuamme vihdoin oman lapsen syliin. Tätä tunnetta ei voita mikään, ja soisin sen niin mielelläni kaikille, jotka vanhemmuutta toivovat.

Toivottavasti meidän tarinasta on myös rohkaisuksi ja kannustukseksi teille muille, erityisesti pitkän tien kulkeneille. Että onnistuminen voi tulla vielä näinkin monen epäonnistumisen jälkeen, ja siinä vaiheessa ei pulitetut eurot ja vuodatetut kyyneleet tunnu enää missään.

Huh mikä maratonviesti! Palaan kommentoimaan muiden juttuja myöhemmin, ja vauvajuttuja painun kirjoittelemaan Roxannen kanssa sinne toiseen ketjuun. Tulkaahan pian perässä!

Kesis ja Pikkuinen 4 vrk

 

Aih, Salama mää niin tunnustin itseni tuosta kun juoksit koiran perässä adrenaliinipiikissä Mulla niin leipoo kiinni kun varsinkin tuo vanhempi lähtee herkästi jäniksen perään,eikä tod oo mitään riistaviettiä ku paimenkoira...ehkä se yrittääkin palauttaa sitä jänöä takas laumaan...ymmärtäis vaan sen, ettei se meiän laumaan kuulu Menee kyllä niin hermo ja näyttää tuolle nuoremmallekin erittäin hyvää esimerkkiä!! Parasta kuitenkin, että sait pikkutyypin möyrimään Hän siellä ihmetteli, että mitä se äippä riehuu

Sitte toi lääkärineuvola juttu. Kyllä se tytöltäkin oli viikolla15+jotain, nyt joulun vuoksi tulee noin viikkoa aiemmin, kun muuten ois menny kuulemma liian pitkälle...... tammikuulle, sitä en tiiä, että mikä siinä on niin tarkkaa, mutta ihana päästä taas pian ultraan!

Ehkä täällä ei kaikkia nämä koirajutut kiinnosta, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, itte en kyllä jaksa joka lausetta miettiä, että mikä juttu just tänne kuuluu vaikko ei kuulu. Eikä tosiaan kenenkään teidän kirjoitukset aiheesta riippumatta ärsytä. Muistetaan vain kunnioittaa toisiamme

Gemmylle isosti voimia, epävarmuus on pahinta, nyt vaan toivotaan kyynärpäätkin ristissä parasta!

Caro, mun mielestä ihan turhaan vättelet rasvaa. Lapsi sitä tarvii ja sinä. Mun mielestä se ei kyllä yksistään nosta verensokeria,vaan hiilarit sekä sokeri. Tää on mun mielipide, mutta ettet kuihdu kokonaan pois

 

Kesis, sun synnytyskertomus on niin ihana, etten kyllä silmät kuivina pystynyt lukemaan. Aivan huikeen.ihanasti kaikki sulla mennyt. Nuuskutelkaa ja paijailkaa pikkusta, on noi kääröt niin suuria ihmeitä, ettei voi käsittää