Mulla oli perhehuoneeseen pääsemisen jälkeen sellanen olo, että "ok toi on nyt sitte vissiin meidän lapsi ja nyt se vaan jätettiin tähän meille ja meidän pitäisi tietää mitä tehdä sille"
oli tosi epätodellinen olo kyllä. Välillä vieläkin on aivan epätodellista ajatella, että olen oikeasti ÄITI. En osaa vieläkään yhdistää sitä sanaa itseeni, koska äiti on mun oma äiti, en minä
ehkä sen sitten tajuaa kun tuo pikkukaveri hokee miljoona kertaa päivässä sitä sanaa
Olet kyllä tosi onnekas jos paikat on ihan ok kunnossa! mulla kesti se rakon tunnottomuus ja pukamat kuitenkin viikkoja ja vähän epätoivoista se eka viikko kun ei voinut uskoa että aika parantaa. Mä tosiaan siis pusasin nyrkki poskella olevaa vauvaa tunnin ennen imukuppia kun meni aina takaisin ylöspäin jokaisen ponnistuksen jälkeen.. Ompeleet on vieläkin välillä kipeät, ainakin seksissä.
Siinä lopussa alkoi itselläkin voimat loppumaan ja kuulin itseni sanovan "mä en jaksa enää, ei se tuu koskaan ulos!" mutta silti sitä kuitenkin joka supistuksella silti sai puskettua jokaisen voiman rippeen siihen ponnistukseen. Olin niin hyvin puudutettu, etten edes sitten toisella imukuppiponnistuksella tuntenut kun pää tuli ulos, mutta ai herranen aika kun koko 4kg kroppa tuli ulos, tuntui että repeän kahtia
ei kyllä kivut mitenkään kadonnut kun vauvan sai rinnalle, siinä vaiheessa vasta tajusin, että nyt nämä kaikki kivut ei enää ole ns hyvää kipua kun vauva on ulkona vaan nyt sitten vaan sattuu
Niin ja meidän poika oli KOKO AJAN rinnalla osastollakin, ei kauheasti nukuttu. Ja silloin kun torkahdettiin niin eiköhän just joku kätilö tullut jotain juttelemaan tai verikokeita otettiin (pitkän vesien menon takia tulehdusarvoja kontrolloitiin päivittäin). Synnytyssalissa kun kätilö auttoi imuotteen saamisessa niin vauva oli siitä pari tuntia rinnassa kiinni, mut kärrättiin rullatuolilla vauva tississä kiinni perhehuoneseen
mäkin siis menetin verta ja oli tosi heikko olo. Ja auuuuuh nännit kun toinen vaan imee ja imee vaikka tosiaan eihän sieltä kun tippoja tullut. Mutta tilasi itselleen sopivan määrän maitoa kai sitten kun paino nousi harppauksittain sen jälkeen kun maito nousi. Nännit kyllä helpotti mulla samantien kun maito nousi kun poika ei ollut enää täysin kiinni rinnassa 24/7 kun sai mahan täyteen. Maidon nousun jälkeenkin ruokintatahti oli 1-3h välein mutta ei niin paha nänneille, ei mennyt iho edes rikki onneksi. Ja meillä alkoi aina huuto ruokaa varten heti kun heräsi
ei onneksi enää hehe.
Sori tää jaarittelu tänne, olipa kiva muistella taas näitä