~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Ihania synnytys- ja syntymäuutisia

love- mikä sun vointi on?

Mulla pahoinvointi jatkuu mutta olen selvinnyt vielä töissä. Tänään tosin kerroin esimiehelle kun halusin varoittaa että jos joudunkin jäämään pois. Onnitteli tosi lämpimästi ja kehotti olemaan reilusti pois päiviä tai tekemään lyhyempiä päiviä heti jos siltä tuntuu. En tosin yhtään tiedä miten osaisin tehdä lyhyempiä päiviä kun kalenteri aamusta iltaan täynnä mutta joka tapauksessa todella ihana vastaanotto.

Eka neuvola ensi viikolla jolloin 8+4. Kuuntelevatkohan sydänääniä jo?

 

Meillä neuvolassa ei suostuttu kuuntelee sydänääniä, sanoivat että vasta rv12 jälkeen. Eivät ilmeisesti halua mitään paniikkia aiheuttaa jos ei kuulukaan. Ja tosiaan rv8 on vielä todella aikainen sydänäänien kuulumiseen, harvalla kuuluu edes rv9. Mulla himassa kotidopplerilla sain noin puolen tunnin etsinnän jälkeen kuulumaan pariksi sekunniksi 10+4 ja sekin saattaa olla osaksi sen avulla, että istukka oli etuseinässä, joten alkiokin ehkä siten lähempänä mahan pintaa josta kuunnellaan.

Onnea hannuliinillekin tuplaonnesta!

 

Ei tosiaan pidä panikoitua vaikkei alle 10 viikon kuuluiskaan dopplerilla...mulla yritti neuvolassa (kinuamisen jälkeen) pitkän aikaa löytää ääniä 9+5, ei mitään.. muuta kun istukan viuhunta. Vasta 11+0 kuulu, en toki tiedä oisko tossa välillä jo kuulunu. Ja mulla siis oli istukka takaseinässä.

 

Onnittelut kaikille jo käärön saaneille ja suuret tsempit viime metreillä oleville!

Tänne on hurjan paljon tullut tekstiä, en millään muista kaikkea ja yritän ajan kanssa jossain välin käydä läpi!

lullaby kiitos että päivitit listalle, onko ok että kertoilen litanjaa sitten kun tiedän la:n sun muut?

aniara ikävää tuo pahoinvointi mut ihanan ymmärtäväinen työyhteisö sulla!

Täällä mahakivut loppuivat eilen tais vielä vähän juilia, erittäin erittäin tumman (miltei mustan) niukan/vähäisen vuodon kanssa. vähän on pyyhkiessä tänään näkynyt ruskeaa.. oon pähkäilly voisko olla et toinen ei oo kiinnittynyt ja nyt sit yrittänyt/tullut ulos? Kaksi blastoa siis siirrettiin. Oli miten oli, meinasin huomenna soitella tk:lle ja kysellä jos sinne pääsis käymään jo ennen kun on tuo polin ultra.. nyt on vain ollut nippailua tisseissä ja turvotusta koko kropassa

 

Juu, tottakai love- ja listaa voi siis kuka vaan päivittää tarvittaessa omalta ja muidenkin osalta. Ja määhän oon muutenkin täällä nyt vaan taustalla enkä varsinaisesti edes kuuluiskaan tänne...jaa miten niin addiktoitunu tännekin

Kuulostaa melko samantyypiseltä toi vuoto mitä mulla oli myös joskus rv5-6.. rusehtavaa niukkaa kivutonta vuotoo ja joku päivä tais olla vaaleenpunertavaakin. Yks yö tuli vähän enempikin sellasta tummaa mössöö. Eli eiköhän toi oo vaaratonta sullakin!

 

love- Eiköhän siellä kaikki oo ihan kunnossa Ja niin yleisiä on noi tuhruttelut. Mullakin alkuraskaud yleensä vähän vuotanu ja se on tienny sekä hyvää että pahaa. Ei se vuoto oikeesti kerro mitään! Hyvä että käyt tk:saa!

Lullaby! Odotukset ei oo suuret. Torstaina saan tietää, että pääsenkö nyt siirtoon vai en. Toive toisesta ihmeestä on kyllä suuri... nähtäväksi jää On kyllä lohdullista, että sulla tuollainen tunne, että palaan, voi kun se pitäisikin paikkaansa ja pysyisinkin täällä kesään saakka! Pitäähän sille sinun pikku-ukolle kaveri saada tervetuloa taas takaisin, kunhan hetki on oikea! Ihania hetkiä, eloa ja oloa jäbän kanssa!

Onnea Hannuliini kaksosista touhukasta ja vaativaa on varmasti arki kahden pikkuihmisen kanssa, mutta varmasti valtavan ihanaa

Kiia-s Voimia loppurutistukseen! Palkinto on kaiken tuskan ja vaivan arvoinen! Onnea matkaan!

 

lullaby juu no totta käytän tosin tätä vain puhelimella niin en oo uskaltanut ruveta kopioimaan/liittämään ettei mee sekasi koko lista pitänee jossain välin kokeilla

Siida toivon mukaan kaikki on hyvin! soittelin tänään tk:lle niin kappas vain, ei kiinnosta soita neuvolaan noh, soittotunti 12-13 ja oon yllärysyllätys aamuvuorossa niin taitaa jäädä ajan varaaminen huomiselle eihän se toki niin päivälleen ole, mutta kumminkin

 

Voi kunpa Siida pääsisit siirtoon.

love kiva kuulla että vuoto ei sen kummemmin alkanut! Muutenkin ihailtavaa positiivisuutta

Täällä ei kummmepaa vatsaa turvottaa ja lievää etomista iltaisin. Tissit on edelleen raskaat ja kipeät.

 

Eihän tässä saa nukuttua nii jotain pitää tulla kertomaan Eli hän on täällä! pieni poika syntyi ennen yhtätoista illalla. Vauvan painoarvio heitti sen 10% yläkanttiin eli "vain" 3,6kg ja pituutta 49,5cm. synnytys eteni hitaaasti tai oikeestaan junnas paikoillaan koko päivän. Ballonki tuli aamulla ulos ja supistuksia alko tulla hyvin, jossain välissä puhkastiin kalvot aamusta. supistuksia tuli tosiaan noilla hyvin et epiduraalikin pian piti laittaa, mutta kohdunsuu aukes vaan 5 senttiin ja jämähti siihen kuudelta illalla laitettiin vihdoin oksitosiiniä tippumaan mutta sekään ei auttanut kuin vasta sitten ku meni maksimi annos. tulehusarvot mulla oli 50 ja kuumetta kokoajan, mutta vauvalla kaikki hyvin. puhuttiin et sektioon puoleen yöhön mennessä jos ei ala tapahtua edistystä. Kaikki oli jo valmiina sektiota varten.yllättäen maksimi annoksella varmaan tunnissa avautu 9 senttiin ja tuskat oliki kovat epiduraalikaan ei auttanu. ponnistusvaihe kesti n. 40 min ja tuloksena täydellinen ja rahallinen vauva . no nyt nukkumaan

 

Onnea Jonpa, Hannuliini ja Kiia! Ihanan paljon vauvauutisia! Ja tsemppiä viime metreillä oleville, kohtahan niitä uutisia on taas lisää! Ja alkuvaiheeseen tsemppiä myös, se on kyllä raastavaa aikaa.

Mulla taitaa olla nyt se hetki kun ei oikein tapahdu mitään, pelkkää odottelua. Laskettuun aikaan n. kuukausi, ja jotenkin en usko että tämä nyt mitenkään ennen sitä syntyisi. Olokin ihan hyvä, vähän maha painaa. Mies on vielä reissutöissä joulukuun alkuun asti. Käy kyllä välillä kotona, ja pääsee toki heti tulemaan jos synnytys alkaa, mutta oon kuitenkin pääosin yksin kotona. Synnärille siirtyminen tosin vähän jännittää, jos synnytys alkaisikin, matkaa on n. 40 km, mutta eihän se kuitenkaan ihan mahdottoman pitkä matka ole, taksilla pääsee tarvittaessa. Vähän erakoitunut olo kyllä on kun viettää kaiken aikansa täällä ketään näkemättä, mutta ihmeen hyvin aika on kyllä mennyt .

35+1

 

Onnea kiia-s ihanasta vauvelista! Ja mar80 tsemppiä odotteluun. Kaikki sanoo, että aika menee tosi nopeesti, mutta itsestäkin kyllä tuntuu kuin aika olis pysähtynyt kai se tästä matelemallakin kuitenkin pikkuhiljaa etenee..

rv 31+6

 

Onnea paljon kiia!! <3

 

Onnea täältäkin hannuliinille ja kiia-s:lle!! <3
Samoin RooRoolle ja muille kellä maaliviiva häämöttää enää muutaman askeleen päässä!

 

Onnea kiia! Toivottavasti tulen pian perässä
Eilen oli taas neuvola, samat sanat joka viikko että pian tulee.. Verenpaineet oli noussu huomattavasti ja paino laskenut, joten päätin leipoa joulutorttuja
Pientä menkkajomoa jokapäivä ja todella vetistä/runsasta valkovuotoa, ei muuta "oiretta"..
rv 39+3

 

Onnea pienestä nyytistä kiia <3

Ihanaa että tänne palstalle saapuu uusia. Kyllä se sydäntä lämmittää että tänne niitä uusia vahvoja naisia siirtyy hoitoketjusta. Itse en ehkä ole tässä kiireen keskellä niin paljon ehtinyt kirjoitella mutta tiiviisti tulee luettua tätä ketjua sekä hoitoketjua.

Oma napa:
Täällä on nyt 24t putkeen supistanut kipeästi pienestäkin stressistä joten päätin sitten soittaa miehelle että nyt on aika tulla kotiin ja ottaa vetovastuu että itse saisi voimia kerättyä. Taapero, herra 2v meni tietysti sekaisin siitä että iskä yhtäkkiä talossa

Sektio on siis varattu viikonpäästä perjantaina joten itse tässä toivon että nää supparit loppuu ja saan rauhassa viettää viimeistä viikkoa sohvalla netflixin parissa

Mukavaa viikonloppua arvon naiset!

 

Onnea kiia-s! Ihania vauvauutisia

Paljon tsemppiä teille raskauden loppumetreille! Jasmina tiedä vaikka sinäkin olisit jo nyytinhakureissussa

 

Eheeei, täällä ollaan edelleen

 

Ihania vauva- ja uusia plussauutisia
Onnea ainakin kiia-s ja jonpa77 vauvoista! Ja kaikille plussanneille onnen lisäksi tsemppiä ja kärsivällisyyttä ihan hirmuisesti jatkoon!
Ja moni näköjään on ihan näinä päivinä hakemassa nyyttiä kotiin synnäriltä, jänniä aikoja. Tsemppiä tulevaan!

Mä oon vähän tällanen väliinputoaja tällä palstalla kun en oo vielä edes viimeisellä kolmanneksella mut alkuvaiheet jääneet jo kauaksi taakse. Mut kyselempä silti josko toisella kierroksella tai viimeisillään olevilla olisi kokemuksia tämän vaiheen harjoitussupistuksista: niitä on ollut jo jonkin aikaa mutta nyt viikon sisään alkanut esiintyä kipua/inhottavaa tunnetta niiden yhteydessä. Paljonko uskaltaa "antaa niitä tulla" vai onko hetimiten hakeuduttava lepäämään? Seuraavaan neuvolaan vielä melkeen pari viikkoa.
Pelot on jostain syystä palanneet taas vahvempina ja tuli sellaisia fiiliksiä et tarvitaan lisää konkretiaa tulevaan. Ollaan sit yritetty vähän laittaa kotia ja hankkia tarvikkeita (vaunut ja kaukalon) ja niin olen "pakottanut" itseäni luottamaan, et kaikki voi mennä hyvinkin loppuun asti.
Pikkuinen tuolla vatsassa parhaillaan riehuu ja usein päivässä liikkuu, joten se vähän tuo mielenrauhaa päiviin.

Haaveilija87 rv25+2

 

Haaveilija87 itsellä myös supistellut oikeastaan koko raskauden ajan, ja terkkari neuvolassa neuvoi että jos harjoitussupistukset muuttuu kivuliaiksi, niin sitten olisi hyvä tsekata tilanne. Ehkä kävisin huomenna päivystyksessä tai viimeistään kannattaa soittaa ma neuvolaan ja kysyä mitä tehdä. Voi olla että kaikki on ihan hyvin, mutta hyvä kuitenkin varmistaa ettei kohdunsuulla ole tapahtunut mitään muutoksia

rv 32+0

 

Onnittelit jonpalle Jasminalle tsemppiä viimehetkiin mulla on niin masuikävä iski heti synnytyksen jälkeen kun tajus ettei sielä enää ole ketään mutta silti maailman ihaninta tuo nyytti on vaikkei sitä vielä ihan tajuakkaan että se on ihan oma lapsi.. vauvalla kauhea tarve olla rinnalla vaikkei söiskään mitään nukkuu vaan mutta kun laskee sängylle hetken päästä alkaa kähinä, mutta jee meijän poika ei itke, ei oo itkeny kertaakaan sen jälkeen kun vähän rääkäs pian syntymän jälkeen. Synnytyksessä menetin paljon verta ja hemoglobiini oli 87 nii alku alko huterasti sängyn pohjalla, mutta tänään tuskin huomaa että ois vasta synnyttänyt paitsi vessassa käydessä ja kovalta tuolilta noustessa.
Ponnistamisvaiheeseen oon kyllä tyytyväinen siis että se oli satakertaa helpompaa kuin olin tv:n perusteella kuvitellut, tuntuhan se välillä et miten ihmeessä sen saa ulos kun ei vaan happi riitä tarpeeksi kauon et etenis tarpeeksi ettei hilautuis taas taaksepäin, mutta kun tiesi ettei muutakaan voi kun vaan työntää vaikka tuntuu et kohta kupsahtaa nii jotenki sitä vaan sai jatkettua, toki tääki on yksilöllistä, jos vauva tulee huonossa asennossa tai lantio on ahdas tms. nii onhan se varmasti vaikeampaa. Mutta joo loppujen lopuksi olen valmis tähän kaikkeen uudelleen vaikka välillä synnytyksessä toivoi että voi kun kaiken vois perua, kuolen tähän

 

Mulla oli perhehuoneeseen pääsemisen jälkeen sellanen olo, että "ok toi on nyt sitte vissiin meidän lapsi ja nyt se vaan jätettiin tähän meille ja meidän pitäisi tietää mitä tehdä sille" oli tosi epätodellinen olo kyllä. Välillä vieläkin on aivan epätodellista ajatella, että olen oikeasti ÄITI. En osaa vieläkään yhdistää sitä sanaa itseeni, koska äiti on mun oma äiti, en minä ehkä sen sitten tajuaa kun tuo pikkukaveri hokee miljoona kertaa päivässä sitä sanaa

Olet kyllä tosi onnekas jos paikat on ihan ok kunnossa! mulla kesti se rakon tunnottomuus ja pukamat kuitenkin viikkoja ja vähän epätoivoista se eka viikko kun ei voinut uskoa että aika parantaa. Mä tosiaan siis pusasin nyrkki poskella olevaa vauvaa tunnin ennen imukuppia kun meni aina takaisin ylöspäin jokaisen ponnistuksen jälkeen.. Ompeleet on vieläkin välillä kipeät, ainakin seksissä.
Siinä lopussa alkoi itselläkin voimat loppumaan ja kuulin itseni sanovan "mä en jaksa enää, ei se tuu koskaan ulos!" mutta silti sitä kuitenkin joka supistuksella silti sai puskettua jokaisen voiman rippeen siihen ponnistukseen. Olin niin hyvin puudutettu, etten edes sitten toisella imukuppiponnistuksella tuntenut kun pää tuli ulos, mutta ai herranen aika kun koko 4kg kroppa tuli ulos, tuntui että repeän kahtia ei kyllä kivut mitenkään kadonnut kun vauvan sai rinnalle, siinä vaiheessa vasta tajusin, että nyt nämä kaikki kivut ei enää ole ns hyvää kipua kun vauva on ulkona vaan nyt sitten vaan sattuu

Niin ja meidän poika oli KOKO AJAN rinnalla osastollakin, ei kauheasti nukuttu. Ja silloin kun torkahdettiin niin eiköhän just joku kätilö tullut jotain juttelemaan tai verikokeita otettiin (pitkän vesien menon takia tulehdusarvoja kontrolloitiin päivittäin). Synnytyssalissa kun kätilö auttoi imuotteen saamisessa niin vauva oli siitä pari tuntia rinnassa kiinni, mut kärrättiin rullatuolilla vauva tississä kiinni perhehuoneseen mäkin siis menetin verta ja oli tosi heikko olo. Ja auuuuuh nännit kun toinen vaan imee ja imee vaikka tosiaan eihän sieltä kun tippoja tullut. Mutta tilasi itselleen sopivan määrän maitoa kai sitten kun paino nousi harppauksittain sen jälkeen kun maito nousi. Nännit kyllä helpotti mulla samantien kun maito nousi kun poika ei ollut enää täysin kiinni rinnassa 24/7 kun sai mahan täyteen. Maidon nousun jälkeenkin ruokintatahti oli 1-3h välein mutta ei niin paha nänneille, ei mennyt iho edes rikki onneksi. Ja meillä alkoi aina huuto ruokaa varten heti kun heräsi ei onneksi enää hehe.

Sori tää jaarittelu tänne, olipa kiva muistella taas näitä

 

Oi, onnea kiia!!
Ja tsemppiä täällä kaikille, olittepa missä vaiheessa odotusta tahansa

 

Mandala Tuli niin mieleen tuossa ku kerroit, että se tilanne on ihan hiukan hämmentävä, kun yrittää sisäistää, että tässä tämä pikkutyyppi on nyt meidän ja tullut jäädäkseen. Mies oli ollu ihan hämmentyneenä ja parkana, kun mua vietiin leikkuriin heti synnytyksen jälkeen ja lapsi oli peittoon kääräistynä pistetty hänen syliin ja jätetty heidät ihan kaksin, että....hei, te unohditte antaa ne käyttöohjeet!!! .... Ei ollu käyttöohjetta, olivat vaan tiivisti toisiaan tuijotelleet, tyttö ihan yhtä hämmentyneenä kuin isänsäkin, mutta luottavaisena... ja isä ei ihan niin luottavaisena siinä mietiskellyt, että mitä jos tää nyt tähän kuolee ;D Liikuttavia ja ikimuistoisia hetkiä Ja Mandala, voin kertoa, että se "äiti" sana tulee sinullekkin vielä hyvin tutuksi. Meillä se sanotaan ainaki satatuhatta kertaa päivässä ja joka kerta se on aina niin sydäntä lämmittävää....ei siihen kyllä kyllästy, enkö oikeen tiiä kyllä tottuukokaan siihen...kyllä minä vieläkin hämmästelen sitä, että saan olla äiti

 

Huomenna olisi laskettu aika..
Eilen illalla olo oli tosi tukala, jatkuvaa kipua kohdun suulla mutta meni ohi yön aikana, menkka jomoa silloin tällöin tuntui pitkin päivää. Tänään aamulla huono olo ja nenä tukkeessa, siis tosi huono olo. piinaa..
Voisiko nämä olla edes jotain merkkejä
rv 39+6

 

Toivottavasti Jasimina olet saanut kuitenkin levättyä. Kyllä nuo jomotukset kuulostaa hyvältä

Onko muita jolla mieli on maissa, tai sitten todella räjähdysherkkänä? Ihan kauhee olo. Ihan kuin pahin PMS, joka vyöryää mustan kallion lailla päälleni Oikeesti jo pelottaa jospa se onkin merkki siitä että kehitys on pysähtynyt ja vuoto on nurkan takana. Mahaakin jomottaa. Joo ei auta kuin puhallella ja toivoa, että kyse on raskauden aikaisesta hormonihirviöstä.