~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Pahoittelut Siida. Todella sanattomaksi ja surulliseksi vetää.

Lottaiselle vielä onnittelut. Kerro sitten kuulumisia kun ehdit ja jaksat.

Cerezah Floradix toimi mulle tosi hyvin. Hemoglobiini nousi nopeasti eikä tullu mahavaivoja. http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/FLORADIX-KRAeUTERBLUT-SAFT-RAUTAVALMISTE-250-ML

 

Ahdistuksen ja itkun täyteinen aamu. Tänään 5+3 ja digiin taas 2-3. Edellinen keskenmeno huhtikuussa ja nyt jos taas niin mä en tiedä miten täältä noustaan... Kuulostelen lakkaamatta oloja ym.ei pysty rentoutua..hirvee olo. Ootteko muut saanu milloin 3+ tuloksen?

 

Siida, voimahalaus <3

Mamido, toivottavasti ei ole keskenmeno <3

Kiitos onnitteluista! Täällä aika epätodellista vauvaarkea eletään, joudun vähän väliä ihan ääneen toteamaan, että pieni tyttö on nyt oikeasti syntynyt ja tässä. Itkenyt ja ollut onnellinen.
Vauva on todella tyytyväinen lapsi. Nukkuu hyvin, nyt kun maito on noussut ja imetyskin lähtenyt niin hyvin käyntiin. (Ainiin, listalle muuten et syntyi 41+1)
Olen jossain leijuntatilassa, univelasta huolimatta.
Synnytys oli upea ihana kokemus, vauhdikas ja kipeä, mutta kroppa ja pää pysyivät silti koko ajan täysin mukana.

Uskomatonta, haaveet voivat joskus toteutua.
Toivon sydämestäni, että mahdollisimman monella tämä haave kaikkien kipujen, vaikeuksien ja raskaiden aikojen jälkeen toteutuisi.
Lopettelen täällä kirjoittelun. Kiitos kaikesta tuestanne matkan varrella, vertaistuki on ollut korvaamatonta.

Rakkaudella, Lottis ja pieni timantti 1vko

 

Mamido! Käy verikokeessa. Soita polillesi ja pyydä lähete. Minä taisin edellisen km aikoihin saada tasan 3viikkoa siirrosta 3+ ja kun tyttöä aloin odottaan, niin sama juttu, mutta se ei kerro mitään, että sulka olisi nyt asiat huonosti 2-3 voi olla tosi kauankin, vaikka hormoni on hyvin noussut. Yritä jaksaa, tiedän tasan tarkkaan sen epätoivon tunteen. Sen raivon ja toivottomuuden! Rutistus!

 

Mamido ei vielä hätää 5+3 jos ei tule +3!! vaikka ymmärrän ja tiedän miten se hermostuttaa ja panikoittaa, itsekin stressailin digien kanssa alkuraskaudesta ihan liikaa. Se +3 raja on tosi häilyvä eikä tod ole ainakaan se 2000 minkä tiedon netistä kaivamalla löytää.

Mä menisin myös verikokeisiin niin saisin hermot tasattua. Mun (yksityisellä) klinikalla maksoi 44eur per verikoe täällä Helsingissä. Jos siis et saa lähetettä. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että saa hengähdettyä kun näkee, että hCG nousee normaalisti. Tsemppiä!

 

Mamido! Mitä kuuluu? Oot ollu mielessä? Kävitko verikokeessa?

 

Mamido: sain myös rv5+3 (pas-raskaus) digiin "raskaana 2-3", ja olin hanskoja tiskiin heittämässä. Olin tehnyt toisen digin samalla tuloksella rv4+2, joten mielestäni olisi selvästi pitänyt jo tulla 3+...! Tein vielä sen virheen että googlailin kaiken maailman keskustelupalstat läpi, ja niin monella tuntuivat nuo viikot testissä vaihtuvan prikulleen oikeana päivänä.

Raskaus kuitenkin jatkui ihan normaalina. Muistaakseni hoitoalkuisissa raskauksissa hcg nousee usein keskimääräistä hitaammin. Lisäksi noissa virtsatesteissä on paljonkin vaikutusta virtsan vahvuudella jne.

Mä muuten avasin nuo molemmat testit, ja niistä otettu kuvakin löytyy jo kaipailet... Siinä voi lähinnä todeta, että tuo numeerinen tulos on sama vaikka testeissä viiva merkittävästi vahvistuu.

Toivottavasti kaikki on siellä hyvin. Mielenrauhaa!

 

Se siitä vegasin matkasta sitten, torstaina alkoi kovat alavatsa kivut jolloin sain käskyn mennä äippäpolille. No vauvalla oli kaikki hyvin, painoakin oli jo 1400g, kaikki paikat olivat myös kiinni. Mutta pissaan/pissasin verta. Pissassa oli myös ketoaineita,proteiinia ja leukosyyttejä. Merkkejä tulehduksesta ei löytynyt to eikä pe ja huomenna uudestaan taas kokeisiin, epäilevät virtsakiviä..
Tänään sain myös ilmeisesti kokea miltä ne ns. Sukkapuikko kivut tuntuvat, huh mitä tuskaa vaikka tuikkiminen kesti max puoli tuntia, tuntui ikuisuudelta. Kivun täyteinen viikonloppu siis
Mamidolle tsemppiä! Kyllä se 3+ vielä pärähtää digiin
Rv 29+6 <3

 

Kiitos ihanat myötäelosta<3 me oltiin tosiaan viikonloppu mökkeilemässä ja juuri kotiin päästiin takaisin...eilen meni masistellessa, itkeskellessä jokaiselle perheen jäsenelle vuoron perään...
Tänään oon ollu paremmalla mielellä, tuntuu etten oo sittenkään ihan valmis vielä luovuttamaan vaikka eilen siltä kyllä tuntui!! Kiitos teidän!! Tupa factor: uskomatonta, tein noi kaksi testiä ihan samoina päivinä kuin Sinä! Juuri arvasinkin tuon eilisen testin ja ne kaksi viivaa oli yhtä tummat keskenään..vertailua ei ole kun viimeksi heitin jo digin roskiin...
Mulla on ollu tänään lähes koko päivän tää etova olo, närästää (tai lähinnä röyhtäyttää) ja tissit on ihan yhtä kipeät ku aikaisemminkin..jospa tää siis vielä tästä?!
Mietin että mitä nyt..teenkö vielä digin vaikka ti vai mikä ois paras..saitko sä tuba jossain välissä sitten sen 3+? Tässä vaan menee parisuhde kun mies ei käsitä sitä et tää on koko elämä ja masistelen koko ajan mut mä en voi sille mitää!!

 

Mamido, periaatteessa jos jaksat odottaa niin kokeile sitä uutta digiä vaikka vasta sitten kun ihan varmasti pitäisi olla jo 3+, esim vaikka rv6 tai sen jälkeen. Koska ne digitkin on niin epätarkkoja kuitenkin verrattuna verikokeeseen, niin sitä hCG:n nousemista ei tarkkaan pysty niillä kuitenkaan testaamaan. Ja jos saat 3+ tuloksen niin se kuitenkin on jo todella hyvä ja kertoo, että hormoni nousee.

Kannattaa yrittää miehellesi sanoa, että raskaus tekee naisella kummia asioita, ja varsinkin hoitojen jälkeen, kaikki se epätoivo ja toivo samanaikaisesti saa pään aivan sekaisin. Kyllä hänenkin on hyvä valmistautua henkisesti siihen, että sun ajatusmaailma ja ajatukset on muuttuneet/muuttumassa raskauden myötä ja niin se vaan on. Sä et kuitenkaan tarvi mitään ylimääräistä stressiä hänen osaltaan asian suhteen, joten tuki sieltä suunnalta on kullan kallista ja hänen olisi hyvä astua oman navan ympäriltä hieman ulos, jotta voi auttaa sua matkan varrella kaikkein parhaiten

 

Jasmina mulla kans pari päivää sitten alkoi supistella, supisteli 5-10 min välein pari tuntia. Kävin myös päivystyksessä, supparit laantuivat ja tulehdustestit negatiiviset. Syynä ilmeisesti viime aikojen kohdun nopea kasvu ja väsymys. Esikoinen on tehnyt ensin viikon poskihampaita ja nyt kurkunpääntulehdus ja yöt hinkuu... Me kans ollaan peruttu ens viikolle kaavailtu keski-euroopan matka. Ihan vaan siksi, että tuntuu nyt pieninkin ponnistus aiheuttavan suppareita. Ja samasta syystä oon saikulla... Nyt vaan täytyy pelata aikaa, että pääsis isommille viikoille. Onneksi seuraava viikko on lomaa.

Mamido oon samaa mieltä tuban kans, digi testi pissasta on kuulemma aika hakuammuntaa, pissan hcg pitoisuus vaihtelee niin paljon. Soita neuvolaan huomenna ja pyydä hcg testi verestä, saat tietää onko suurusluokka viikkoja vastaava..

 

Kiitos mandala <3 yritän nyt olla vielä päiviä testaamatta ja rauhoittua. Kirjoitin vähän huonosti.. Mies on kyllä kultaakin ihanampi ja jaksaa tukea mua yleensä järkkymättä (silittelee kun itken taas mitäkin asiaa). Hän ei vaan ymmärrä sitten yhtään tätä testausta ym. Asioiden kontrolliyritystä, mitä harrastan. Hän on siis sitä mieltä että huolimatta edellisestä keskenmenosta, nyt ollaan raskaana ja meidän pitää nauttia siitä nyt eikä epäillä mitää. Varhaisultrassa sitten nähdään missä mennään jne.. Mutta kun eihän tuohon kukaan näitä hoitoja kokenut pysty?! Tai ainakaan mulla meni viimenen luotto tuohon edellisen keskenmenoon. Ja vielä kun alkio on MUN sisällä niin millä mä pystyn olla koko ajan kuulostelemassa ihan kaikkea?. Hänen mielestään siis kerjään vaan meillä huonoa fiilistä jne.. No joo, tässä ei kai vaan kumpikaan pysty kunnolla pääsemään toisen pääkopan sisälle. Meillä on 9.9 varhaisultra..katotaan päästäänkö sinne saakka

 

Rautalääkityksestä vielä, itse oon aina yrittänyt nostaa hemppaa kaikilla mahdollisilla lääkkeillä, jossa syöminen on tosi tarkkaa, 2 tuntia ennen ja jälkeen ei saa syödä mitään jne, ja eihän se hemoglobiini ole oikein noussut kun en pysty olemaan 4 tuntia syömättä pahoinvoinnin ja närästyksen vuoksi. Mutta nyt löysin Maltofer purutabletit. Tosi helppo käyttää, 3 tablettia päivässä ja pitää ottaa ruoan kanssa. En tiedä vielä miten tällä lähtee hemppa nousemaan, mutta ainakin annostelu on helpoa ja maistuvat ihan salmiakkipastillille (vaikka makuna pitäisi olla suklaa-vanilja...)

 

(Ainiin, listalle muuten et syntyi 41+1)

Korjattu tuonne edelliseen listaan

 

http://aijaa.com/3pf8gm
Tuossa kuva testistä purettuna (rv5+3). Yritin saada molemmat kuvat samaan linkkiin mutta en perhana onnistu. Kerro jos haluat vielä nähdä miltä näytti rv4+2. En nyt jaksa säätää....

Mä en ostanut enää uutta digiä, vaan odotin raskain tunnelmin varhaisultraan asti. Harmitti vietävästi, että ylipäätään ostin yhtään digitestiä! Kalliitakin ovat, ja sitäpaitsi pelotti tehdä uutta testiä, kun ohjeiden mukaan voivat näyttää väärin rv6+. Ensi kerralla, jos ikinä samassa tilanteessa olen, en kyllä osta mokomia..

 

Kiitos Tuba <3! Katotaan jos mäkin pystyisin unohtamaan noi digit kokonaan ja sinnittelemään vielä reilu 11vrk

 

Mamido, eiköhän siellä pieni ihmistaimi hyvin voi! Voimia sulle/teille ja niin hyvin ymmärrän sun turhautumisen ku mieskään ei täysin ymmärrä. Minunkin mies kyllä tukee ja on 100% projektissa mukana, mutta sitten tulee noita ihania..."ajattele positiivisesti" ja "lopeta se ressaaminen" .....mulle ei uskalla enää sanoa, että lopeta testaaminen...oon niin totaalisesti siitä lauseesta kilahtanu ....tällä kertaa ku piinailin ja hän kävi kaupassa, niin toi testejä ilman pyytämättä!? Hänkään kai ei enää usko viivoihin pätkääkään, kun niitä mulle kantoi ja halusi, että testaan. Ei me kyllä kumpikaan uskota enää, että toista koskaan saadaan Toi tieto klinikalta kyllä helpotti jatkoa ajatellen, että toiseen ICSIin ei tarvi jonottaa, vaan jos viimeisestä alkiosta ei mitään tule, niin uuteen kierrokseen pääsis vaikka heti seuraavasta kierrosta, tai kun sitten kun halutaan...tästä ei oo vielä edes kunnolla keskusteltu.

 

No hyvä juttu Mamido, että mies on tukena! meilläkin kyllä mies ihmetteli ihan aluksi, että miksi pitää testata niin usein. Sitten kun selitin niistä viivan vahvistumisista niin ei kysellyt enää. Tosin hän oli sitten todella skeptinen nyt pojan tuottaneesta raskaudesta aluksi kun elämämme ensimmäinen plussasiirto juuri sitä ennen oli suureksi pettymykseksi päättynyt kemialliseen. Oltiin yhdessä yhtä skeptisiä ennen ekoja pieniä etappeja (verikokeiden tulokset ja eka varhaisultra), mutta siitä sitten pikku hiljaa mies otti sen miesmäisen asenteen "kaikki on ihan hyvin" siinä missä itse panikoin vielä rakenneultraakin. On ne miehet ihania, mutta välillä myös niin ärsyttäviä omassa positiivisuudessaan Olisin ollut varmasti todella hämmästynyt jos mun mies olisi tuonut testejä, niinku Siidan mies ihana toinen.

Noista digeistä vielä. Sain tosiaan itsekin aivan karmeat stressit päälle siitä. Mulla oli siis hCG 4+2 tosi korkea (yli 1000) ja sitten ajattelin, että no jos se nousee normaalisti niin 3+ pitää tulla jo ennen rv5, mutta sain vielä 4+6 tietysti 2-3 jolloin aukaisin testit ja paniikissa vielä vertailin niitä liuskoja väärinpäin toistensa kanssa ja meinasin kuolla kun sen perusteella totesin viivojen haalistuneen. Ja auta armias kun kädet tärisi ja vatkasi kun sitten 5+2 testasin viimeisen digin, en muista koska olisin niin paniikissa ollut. Mulla se hCG nousi aivan tajuttoman nopeasti kun alkio oli jakautunut identtisiksi kaksosiksi (toinen kyllä hiipui pois noin 6+2).

Tsemppiä Jasmina mahakipujen kanssa, harmi kun reissu meni persiilleen, mutta hyvä rauhoittua pitämään masusta huolta!

 

Tsemppiä Jasmina! Toivottavasti kivut on helpottanut ja syy löytyy että osataan oikein hoitaa!

Ja digtesteistä. Mä sain testipäivänä 2-3 ja aika paljon sen jälkeenkin vielä saman (en muista päivää, mutta niin kuitenkin että olisi mielestäni ihan selkeesti pitänyt 3+ tulla). Se stressasi niin paljon, että jäi sitten yksi digi kaappiin, kun en uskaltanut enää edes koittaa. Helppo sanoa että ei kannata stressata, tiedän että on paljon vaikeempi toteuttaa .

Viime viikolla sain äitiyspakkauksen, hurjaa.

25+5

 

Heippa!
Mahtuisinko mukaan kirjoittelemaan, vaikken tuolla aiemmalla palstalla uskaltautunut/ehtinyt esittäytyä?
Taustasta sen verran, että olen 29- vuotias ja ensimmäistä lasta odotellaan. Viikkoja kasassa tällä hetkellä 15+5. Tähän asti (ja vähän vieläkin) jännitys ollut valtava ja usko siihen, että kaikki voisi mennä nyt hyvin, on ollut horjuva.
Ehkäisyn jätimme pois kesällä 2014 ja aika pian selvisi, että tarvitsisimme raskautumiseen todennäköisesti apukeinoja pcos-diagnoosin vuoksi. Aluksi yritimme yksityisellä ovulaation induktiota jouluun 2015 asti. Tänä aikana yksi alkanut raskaus, joka päättyi keskenmenoon 03/15. Julkiselle puolelle siirryttiin 01/16 tarkoituksena aloittaa tehokkaammat hoidot. Näitä ei kuitenkaan ehditty aloittaa sillä viimeinen OI-kierto olikin tärpännyt, mutta siinäkin koimme saman musertavan keskenmenon kun aiemmin.
Toukokuussa erinäisten vaiheiden jälkeen päädyttiin ivf-hoitoihin ja ensimmäinen tuoresiirto onnistui.
Epäuskon ja onnen sekaisissa tunteissa menty nyt koko kesä ja pikkuhiljaa yritän jättää pelot taka-alalle, jotta voisin nauttia tästä raskaudesta 100 %:sti.
Miten te muut olette käsitelleet pelkojanne vai oletteko osanneet olla rauhallisin mielin ja nauttia?

 

Voi pahoittelut Siida Voimia teille!

Mamido, mä muistelisin, etten saanut 3+ digiin. Lopetin testaamisen lopulta, kun sain tavalliseen testiin tasavahvat viivat. Jos joskus vielä raskaudun, yrittäisin välttää testirumban, mutta en usko, että kuitenkaan pystyisin olemaan testaamatta.

Onnea Haaveilija ja ihanaa odotusta sulle! Mä stressasin ja murehdin koko raskauden. Oikein harmittaa, etten missään vaiheessa onnistunut rentoutumaan ja nauttimaan raskaudesta. Vasta synnytyksen jälkeen huomasin, että aiheesta on kirjoitettu kirjoja. Mä olisin tarvinnut jotain sellaista tsemppaamaan itseäni pois murehtimisesta. Ennen synnytystä löysin YouTubesta ohjattuja rentoutus- ja meditaatiovideoita, joista tykkäsin tosi paljon. Mutta siis kannustan aktiivisesti etsimään itselle sopivaa tapaa. Raskausaika on kuitenkin niin lyhyt ja on niin ihmeellistä tuntea, kun uusi elämä kasvaa, että on kauhea menetys, ellei siitä pysty nauttimaan.

Peppermint ja nyytti 3kk

 

Heippa taas pitkästä aikaa, töissä kun on ollut niin ei ole konetta jaksanut availla ja puhelimella ei jaksa kirjoittaa. On tää raskaana oleminen ja fyysinentyö kyllä yllättävän rankkaa yhessä, kotona se maha ei niin hirveästi vielä vaivaa nii sitä kuvittelee et voi tehä mitä vaan,mutta töissä sit kokoajan selkä jostaki kohtaa hajalla ja jalatkaan ei meinaa kantaa. Nyt olenki sairaslomalla tän vikon ja sitloppuukin sopimus eli äitiysloma tavallaan jo alko Hurjan pitkään tässä kyllä saa vielä la:ta odotella et saas nähä miten aika kuluu, no ainaki suursiivouksen haluaisin kotia tehä ja babyboxissa tullut viaplay lahjahkortti vähän auttaa

Mamidolle onnea plussasta, eiköhän kaikki ole hyvin,toivotaan ainakin
Lottalaiselle isot onnittelut vauvelista
Haaveilija onnea teillekin raskaudesta,kyllä sitä itsekkin on kokoajan jostakin huolissaan raskauden ajan ollu, ultrat hetkeksi helpottaa oloa,mutta ssitten taas pelkää et onko kaikki vieläkin ok.
Rv 30 on tullu täyteen ja edelleen poitsu liikkuu tosi vähän tai tunnen liikkeitä vaan vähän päivässä varmaan keskimäärin sen 10liikettä päivässä mikä vähintään pitäs tuntua tunnissa..Ultrissa kyllä on aina sanottu että kaikki näyttää normaalilta, neuvolossa meillä vaihtu hoitaja ja tää uus sano vaan et voi kertoa siitä, että kaikki ei ole hyvin Olen onneksi googlella löytänyt tarinoita kuinka ollu vähän liikkuva kaveri masussa, mutta ihan terve lapsi syntynyt..

Rv 30+1

 

Heippa,

Kiitos Peppermint ja kiia-s! Onnea teillekin, Peppermintille ihanvaa vauva-aikaa ja kiia-s:lle onnellista raskautta.

Ja ihan kaikille muillekin hurjasti onnea eri tilanteisiin. On tää aikamoista Oon teidän kuulumisia jo seuraillut kesän alusta mutta en ole tohtinut vielä kirjoittelemaan.

Totta tuo, että ultrat helopottavat aina pelkoja hetkeksi mutta jostain ne taas hiipii pikkuhiljaa takaisin. Jossain alkuvaiheessa sanoinkin, että kävisin ultrassa vaikka joka viikko jos olisi varaa ihan vaan mielenrauhan vuoksi
Tällä hetkellä päälimmäisenä pelkona se, että vaikka vatsa kasvaa niin kasvaakohan se tarpeeksi? Sitä kun tuijottaa ja tarkkailee itseään joka päivä... Ja kun pahimmat alkuraskauden oireet väsymystä lukuunottamatta ovat pääosin hellittäneet... Mutta ensi viikolla on lääkärineuvola, josta toivottavasti saa taas hetkeksi mielenrauhaa.

Yritän kyllä parhaani mukaan nyt nauttia tästä, on se vauva kuitenkin niin toivottu ja ihana. Kiitos Peppermintille myös vinkistä tutustua kirjallisuuteen ja muuhun netin sisältöön.

Missä vaiheessa muuten olette alkaneet tuntea liikkeitä? Itsellä niitä ei vielä tunnu, ainakaan niin, että ne tiedostaisin. Tänään strattasi rv 16.

 

Tervetuloa haaveilija, mukavan pitkällä olet jo raskaudessasi <3
Muistankin nyt kun mandala pähkäilit myös digien kanssa silloin aluksi plussattuasi, onneksi kaikki meni hyvin kunpa itsekin saisi jälkikäteen tälle kaikelle stressailulle nauraa!
Onneksi olkoon Mar pakkauksesta, tykkäätkö siitä?
Kiia s: varmasti huolestuttaa liikkeiden vähyys vaikka onkin todettu että kaikki on hyvin. Oletko käynyt ylimääräisiä kertoja neuvolassa sen vuoksi? Tsemppiä sinne... Ehkä kyseessä on vaan rauhallinen vauveli <3

Täällä mieli ja olot aaltoilee. Yhdessä hetkessä oon varma että kaikki on hyvin ja oon yhtä hymyä (yleensä sillon kun etoo, niin tuntuu todelliselta...) ja sitte taas tekis vaan taas mieli itkeä maailman epäreiluutta ja oon varma ettei kohdussa eloa oo en oo käyny ostamassa uusia digejä, yritän nyt tosissani ne välttää. Varhaisultra viikon päästä pe.. Tänään oli kyllä pakko tehä ihan tavallinen liuska ja nähdä se heti piirtyvä toinen viiva..rauhoitti edes vähän. Nyt flunssassa niin ei oikein mitään jaksaisi..töitä nyt varsinkaan!
Rv 6+0

 

Haaveilija onnea täältäkin raskaudesta! mua vaivasi pahimmat pelot alussa ennen verikokeita ja varhaisultria. Sitten pelotti paljon nt-ultraan asti, jonka jälkeen helpotti. Sitten ennen rakenneultraa alkoi pelottamaan taas, mutta se hiipui onneksi pikku hiljaa pois myös, varsinkin kun kävin vielä rv25 3D/4D ultrassa, jossa tutkittiin kaikki todella tarkkaan ja saatiin ihanat kuvat.
Kyllä toisaalta niitä liikkeitäkin välillä jännitti jos ei muistanut oliko niitä miten tullut jonain päivinä. Ja sitten mitä pidemmälle mentiin niin alkoi tuntua siltä, että olisipa vauva jo sylissä vaikka vähän aiemmin kuin LA, koska ei sinne mahaan näe sisälle, että miten siellä menee.

Helppohan se on aina sanoa, mutta tosiaan kannattaa vaikka väkisin yrittää itsensä saada rentoutumaan, kivempi jälkikäteen muistella sitten raskausaikaa jos se ei ole vaan iso pelkomöykky

Niin joo se lääkärineuvola ainakin Helsingissä mulla oli ihan turha. Ekalla kerralla rv17 se teki samat tutkimukset kuin tavallinen terkka eli kuunteli sykkeet, kattoi verenpaineet ja painon ja kysyi miten on mennyt rv32 vai milloin se toinen oli niin silloin lisänä oli vain sisätutkimus, jossa tunnusteli tosi nopeasti onko kohdunsuu auki vai ei. Mutta kun poika oli ollut pitkään perätilassa niin tarkistettiin jollain vanhalla ultralla onko pää alhaalla. Siinäkin kesti 2s eikä mitään muuta ultrattu.
Muissa kaupungeissa kyllä kuullut tehtävän muutakin lääkärineuvoloissa.

Mulla oli istukka etuseinässä ja mä tunsin ensimmäiset kunnon muljahdukset rv19, mutta lisää liikkeitä saikin sitten odotella aina hyvän aikaa eli ei joka päivä todellakaan tuntunut lisää. Kyllä se istukan paikka vaimensi tosi paljon liikkeitä aluksi. Vähän sekin hermostutti erityisesti ennenkuin istukan paikka vahvistettiin rakenneultrassa rv20.

Tsemppiä kaikille eri vaiheisiin, nauttikaa nauttikaa niin paljon kun pystytte ja löhötkää oikein urakalla vielä kun pystyy! ne kivut yms kaikki on kuitenkin niin väliaikaista onneksi. Mulla ei edes ollut kauhean kipuileva raskaus, mutta tarpeeksi sitä siinä loppuun päin tuli kaikkea, että ei kyllä ole vielä mahaa ikävä

Mandala & pikku-ukko 3kk