Hcg tulos tuli juuri ja on 68, eli ilmeisen hyvin on laskussa....menkat varmaan alkaa tämän viikon aikana.
Tupsuli ihan totta tuo, että kyllä elämään lapsen myötä on tullut tarkoitusta ja merkitystä. Ei sillä, ettenkö minä/etteikö me eletty miehen kanssa hyvää elämää ennen lastakin, mutta lapsi on lisännyt elämän iloa 100%. Tunnen ihan eri tavalla itse olevani merkityksellinen ja en minäkään ole ikinä työstä saanut sen enempää tyydytystä, kun sen juuston leivän päälle ja katon pään päälle. Ei musta saa uranaista tekemälläkään. Lasten hoitotyötä jatkan taas, kun töitä ylipäänsä jaksan ajatella. En kiirehdi, kun ei ole vielä pakko ja en myöskään tiedä, saanko enää koskaan toista mahdollisuutta olla kotona pienen kanssa. Töitä ehdin vielä tekemään vuosikymmeniä....toisen lapsen saamiseen on aikaa vain muutama vuosi. Tosin, mulla on työ, jota voin tehdä kotona, ja hoitaa omaa samalla mutta, silti odotan vielä hetken, jos ihmeiden ihme tapahtuisi.
Sitten....hoitojen jatkaminen....ollaan mietitty luovuttamistakin, mikäli tuo viimeinenkään pakkastyyppi ei halua tarttua. Vaikka onkin vasta eka ICSI menossa, niin siirtoja on tehty paljon ja kaikennäköistä on saanut kokea. Mitä jos sitä rallia ei henkisesti enää jaksakkaan...jos niitä tuleekin taas useampia ja siirrosta toiseen koetaan näitä samoja juttuja...me ei pystytä/haluta missään tapauksessa alkioita myöskään heittää pois, eli se ois sitte jaksettava loppuun saakka. Ihme kyllä, kaikki 7on selvinneet sulatuksesta....saa nähdä miten käypi tämän vimosen.....
Juu, eikai se auta mennä asioiden edelle. Eletään tämä prosessi nyt loppuun ja täytyy sitte miettiä asiaa uudelleen. Tulee olemaan minulle ja miehelle todella vaikea hyväksyä, jos meiän perhe jää näin pieneksi. Mutta se ei tarkota sitä, etteikö olla ikionnellisia tästä ihmeestä, joka meillä on.