Onnea flow mahtavasta ultrauutisesta, uskomatonta että kahet tuplat samassa ketjussa! Huikeeta! Onnea kaikille odotukseen!!
Astrea! Voi kun niin samanlaisia kokemuksia sulla! Se yöhikoilu tuli mullekkin puskista!!!! Mun oli pakko mennä yöllä suihkuun, mutta uudelleen nukahdettua, heräsin kohta samassa tilassa. Sitte soitin äipälle, että onko mussa joku vikana ja hän vaan nauroi, että sää oot synnyttäny ja ihan normaalia se on, varoitteli että sitä voi kestää jopa parikin kuukautta!?!?...ei onneksi kestäny ku kaks viikkoa ja yhen viikon olin joka yö pariin kertaan ihan märkä!
Miksi noista ei puhuta ja toinen on juurikin tuo imetys. Mullakin meinas synnärillä mennä tissit verille ja kun maitoakaan ei ekaan kahteen päivään noussut kun muutamia tippoja. Lisämaitoa jouduttiin synnärillä antaan muutaman kerran. Mulle kaveri piti luennon että heti synnytyksen jälkeen nännirasvaa kehiin ja ei haittaa vaikka lapsi sitä saa suuhun ku imettää. Ahkerasti rasvasin, mutta silti tuli lopulta verta ja aloin imettään kumin läpi. Se toimi. Maito alko vasta kotona nousemaan kunnolla. Mulla on sellaset syöksytissit, että maito tulee ku paloletkusta. Tuo ominaisuus auttoi sen kumin kans imettäessä, kun lapsi joutuu imemään aika napakasti, mutta muuten ei oo kiva ku aina tulee ruutan kans. Toisesta imettää niin toinen suihkuaa ja lapsen tarvii vaan pitää suuta auki ja nieleskellä. Sitte on ilmaa maha täys. Myöskin tämä aiheuttaa rintaraivareita kun välillä kestää hetken että maito nousee, mutta lapsi on tottunut että sitä tulee!!! No, meillä ihan huippukiltti piltti, ei oo kauheesti itkeny, mutta oli sellanen kausi 2-3kk välissä, että iltasyötöt meni raivotessa. Kuulemma normaalia.
Heittäkää meidät synnyttäneet täältä pois, mikäli alkaa ärsyttämään. Siis saa sanoa sen suoraan. Ymmärrän ja käsitän, että tämä palsta on odottajille ja me lapselliset voitais keskustella jossain muualla. En vaan tiedä onko mitään aktiivista ketjua missään pystyssä ja saisko sinne syntymään keskustelua!? Ihan mukava olis jakaa tässäkin tilanteessa kokemuksia.
Vuosien lapsettomuuden jälkeen sitä vaan on edelleen jumissa hoitoketjuihin ja niihin vaiheisiin, missä kukin on, kai sitä vertaistukea edelleen tarvii.... Jos on joskus ollut lapseton, on sitä kai sisimmässään aina jollain tasolla...se vaan on ollut ja on edelleen suuressa roolissa jokapäiväistä eloa.
Astrea! Voi kun niin samanlaisia kokemuksia sulla! Se yöhikoilu tuli mullekkin puskista!!!! Mun oli pakko mennä yöllä suihkuun, mutta uudelleen nukahdettua, heräsin kohta samassa tilassa. Sitte soitin äipälle, että onko mussa joku vikana ja hän vaan nauroi, että sää oot synnyttäny ja ihan normaalia se on, varoitteli että sitä voi kestää jopa parikin kuukautta!?!?...ei onneksi kestäny ku kaks viikkoa ja yhen viikon olin joka yö pariin kertaan ihan märkä!
Miksi noista ei puhuta ja toinen on juurikin tuo imetys. Mullakin meinas synnärillä mennä tissit verille ja kun maitoakaan ei ekaan kahteen päivään noussut kun muutamia tippoja. Lisämaitoa jouduttiin synnärillä antaan muutaman kerran. Mulle kaveri piti luennon että heti synnytyksen jälkeen nännirasvaa kehiin ja ei haittaa vaikka lapsi sitä saa suuhun ku imettää. Ahkerasti rasvasin, mutta silti tuli lopulta verta ja aloin imettään kumin läpi. Se toimi. Maito alko vasta kotona nousemaan kunnolla. Mulla on sellaset syöksytissit, että maito tulee ku paloletkusta. Tuo ominaisuus auttoi sen kumin kans imettäessä, kun lapsi joutuu imemään aika napakasti, mutta muuten ei oo kiva ku aina tulee ruutan kans. Toisesta imettää niin toinen suihkuaa ja lapsen tarvii vaan pitää suuta auki ja nieleskellä. Sitte on ilmaa maha täys. Myöskin tämä aiheuttaa rintaraivareita kun välillä kestää hetken että maito nousee, mutta lapsi on tottunut että sitä tulee!!! No, meillä ihan huippukiltti piltti, ei oo kauheesti itkeny, mutta oli sellanen kausi 2-3kk välissä, että iltasyötöt meni raivotessa. Kuulemma normaalia.
Heittäkää meidät synnyttäneet täältä pois, mikäli alkaa ärsyttämään. Siis saa sanoa sen suoraan. Ymmärrän ja käsitän, että tämä palsta on odottajille ja me lapselliset voitais keskustella jossain muualla. En vaan tiedä onko mitään aktiivista ketjua missään pystyssä ja saisko sinne syntymään keskustelua!? Ihan mukava olis jakaa tässäkin tilanteessa kokemuksia.
Vuosien lapsettomuuden jälkeen sitä vaan on edelleen jumissa hoitoketjuihin ja niihin vaiheisiin, missä kukin on, kai sitä vertaistukea edelleen tarvii.... Jos on joskus ollut lapseton, on sitä kai sisimmässään aina jollain tasolla...se vaan on ollut ja on edelleen suuressa roolissa jokapäiväistä eloa.
Viimeksi muokattu:
