~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Hyvä kun tuli puhetta raskausmyrkytyksestä! Piti ihan mennä tutkimaan että mitäs oireita siihen kuuluukaan että osaa sitten vähän tunnustella omaa oloa.

@Siida Hurjalta kyllä kuullostaa tuo kaksosten synnyttäminen ja se että ne siellä kääntyilee ja kätilön pitää pitää kiinni kun a syntyy! Hui. Hyvä ettei tullut radia! Munkin pitäis varailla aikaa kohta sinne.. ei kiinnosta kyllä yhtään Tsemppiä myös tukiverkostoon! Meillä on ihan sama tilanne mutta ollaankin mietitty että kunhan vauva syntyy ja hetken olla möllötellään niin muutetaan lähemmäs tukiverkostoja, vielä kun vaan osattaisiin päättää että kumman läheisten luokse sitä muuttaa... Hyvä että olette jo miettineet helpotuksia arkeen! Ja kuten muutkin sanoivat niin rohkeasti pyytämään vain apua kun siltä tuntuu ja hei, onhan meitäkin täällä paljon ketkä asuu lähettyvillä

@#hope Me kerrottiin vanhemmille hoitotaustasta samalla kuin ilmoitettiin raskaudesta. Ensin ajattelin etten kehtaa tai viitsi ”vaivata”, mutta nyt se jotenkin tuntuu vaan niin meiltä tai on osa meitä niin tuli itselle tarve siitä kertoa jotenkin. Ja hyvä kun kerrottiin, ollaan itketty ja naurettu ihan urakalla koko asian takia niiden kanssa, tuntui että kivi olisi pudonnut harteilta. Ja sitä myöten myös varmasti kerrotaan lapselle siitä joku päivä kun aika on sopiva. Kaikki kaverit ei tiedä tästä mutta niiden ei tarvitsekkaan tietää, jos tulee joskus ilmi niin sitten tulee ei ole siis mikään tabu enää meillä muttei silti huudeta koko maailmalle asiasta. Ymmärrän kyllä myös niitä jotka ei asiasta halua mainita, pitää mennä sillä mikä itsestä tuntuu oikealta.

Täällä ei mitään ihmeellistä. Työnantajan kanssa sovittu nyt päivä jolloin jään töistä pois ja tuuraaja onkin jo hakusessa. Tuntuu niin oudolle jotenkin! Voi olla etten kyllä loppuun asti tule töissä olemaan, nyt jo jotenkin tuo selkä vihottelee välillä ikävästi, varsinkin öisin on vaikea löytää mukavaa asentoa. Katsoinkin jo youtubesta jotain mammajumppa videoita ja pitäisi kai alkaa säänöllisesti niitä tekemään kun pahemmaksihan se vain menee..

Vaunut käyty ostamassa mutta jätetiin ne vielä kauppaan pölyyntymään haetaan ne sitten vasta joskus toukokuussa varmaan.

Kiuski 23+6

 

Hyviltä kuulostaa kaikkien ajatukset kertomisesta lapselle. Me ollaan oltu kans kovin avoimia hoitojen suhteen, meillä on laaja ystäväpiiri ja moni asiasta tietää, myös molempien perheet. Lapsellekin siis luultavasti kerrotaan, sitten kun se tuntuu luontevalta ja häntä alkaa ko asiat kiinnostaa.

@Siida Hyvä että ei ollut radia!

28+5

 

@#hope toivottavasti tilanne pysyy hallinnassa. Onneksi sinulla alkaa olla jo hyvät viikot, jospa sen aikaa pysyisi tilanne hyvänä. Minun siskoni joutuin rv 30 hätäsektioon pahan raskausmyrkytyksen vuoksi. Sitä ei tosin ymmärretty seurata, kun neuvolan th ei ymmärtänyt ja siskokin odotti esikoistaan.Mutta kuulemma olisi pitänyt nähdä jo pitkän aikaa verenpaineen kehityksestä.

@Siida onko teillä töiden puolesta mahdollisuus muuttaa helposti toiselle paikkakunnalle, lähemmes tukiverkkoja?

Kertomisesta. Tästä toisesta ei olla oikein puhuttu kenellekään, että on hoidoilla alkanut. Esikoisesta kyllä lähipiiri tiesi. Eipä vaan tässä kohtaa enää kukaan kyselekään, että mites saikaan alkunsa. Lapsille varmasti kerrotaan sitten, kun se on ajankohtaista.

En ole tuntenut liikkeitä sitten viime viikon sunnuntain. Mutta eipä tässä oikein voi mitään muuta kuin odotaa vielä 2,5 viikkoa rakenneultraan. Mahaakaan ei mainittavasti näy. Vähän epäraskaana olo.

zoona rv 17+3

 

Vauvan liikkeet on hiljentyneet aika paljon edellisten päivien aikana. Dopplerilla kuitenkin kuului sunnuntaina hyvin syke. Inhottavaa kun mies on koko viikon työmatkalla ja töissä kamala kiire ja miljoona asiaa mihin pitäis keskittyä huolesta huolimatta. Mun työpari on reilun kahden viikon lomalla ja sen työt on mun hoidettavana omien lisäks. Jos maaliskuusta jotenkin selviin niin ollaan kyllä jo voiton puolella. Tällä hetkellä pääsiäinen tuntuu todella kaukaiselta.

 

Tulipa omanapainen valitusvirsi, sorry

 

Salama onpa kyllä jollain tavalla jopa jännä ettei mies saa kerrottua asiaa ja puhuttua siitä lasten kanssa. Toisaalta ymmärrän tuon ”kulttuurin”, munkaan lapsuuden kodissa ei juuri vaikeista/negatiivisista/syvällisistä asioista keskusteltu.. Mutta musta nuo sun ajatukset kuulostaa järkeviltä ja hyviltä, voisi tosiaan olla hyväkin kertoa.

Siida hienoa ettei radia löytynyt!

Marrasmai mulla stressi ja/tai ylipäätään kiireinen työpäivä aiheuttaa sen että pieni liikkuu vähemmän tai sitten en ehdi niitä niin kuulostelemaan tai rekisteröimään. Pari vkoa sitten kun jännitin kontrolliultraa niin selkeästi tuntui ainakin mukamas olevan hiljaisempaa edellisenä ja samana päivänä ennen ultraa. Ikävä kuitenkin kun oot vielä yksin niin sitä varmasti pohtii kaikenlaista eikä pysty niin saamaan toiselta tukea.. Tsemppihaleja, eiköhän siellä kaikki ole ihan hyvin! <3

Huomenna taas kontrolliultraan, jännä nähdä kuinka pieni on kasvanut ja onhan kaikki hyvin. <3

24+6

 

marrasmai, samaa kokemusta mulla kuin mavlilla, että kiireessä tyyppi hiljenee tai ei tosiaan itse ehdi kuulostella. Ootko kokeillu auttaako ruokailu ja sen jälkeen hetki lepoa asiaan, vilkastuuko pieni?

Mavli kiitos tuesta! Täytyy tuosta miehen kanssa vielä jutella ja häntä rohkaista. Ylipäätään vaikeat asiat on hänelle vaikeita jutella, helposti pitää sisällään ja sit ne painaa mieltä. Tsemppiä ultraan!

Mun täytyy kyllä sanoa, etten osannut kuvitella raskauden olevan fyysisesti näin rankkaa. Ajattelin henkisen puolen olevan hankalampi tällä taustalla. Eihän mulla ole edes mitään oikeita vaivoja! Kaikki on oikein hyvin. Mut väsyttää, kolottaa, röyhtäilen ja turpoan, supistaa tai tyyppi muuten vaan möyrii niin että oikein sattuu. Kaikki kuuluu asiaan, mut ottaa jotenkin koville. Siis ihanan asiaankuuluvaa, mut rankkaa!

Salama 27+5

 

@Zoona kiitos, toivotaan! Hyvä on kyllä se että tiukassa seurannassa saa olla.

@marrasmai täällä sana juttu, hirvee kiire töissä ja tuntuu että liikkeet in vähentyneet. Ehkä johtuu sit kiireestä tai ressistä? Kotona kun illalla rauhottuu niin tuntuu kuitenkin ihan suht hyvin tönäisyjä. Ja ultrassa kuitenkin viime viikolla kaikki hyvin. Varmasti sielläkin

@SalamaT sama täällä ei ystävät oo näitä kertoneet tai jos on niin en oo kuunnellut. Tuntuu ihan siltä yhdeltä hahmolta siinä "Mitä odottaa kun odotat" leffassa joka pitkään odottaa vauvaa ja "raskaushehkua" ja saa kaikki mahdolliset vaivat ja yrittää olla "vahva" kun ei sais valittaa kun itse on tätä NIIN kauan halunnut eikä oo vakavaa. Mies joutuu sit vähän sitä valitusta kuunteleen kun pakko se on johonkin purkaa, ei varmaan kukaan nauti 24h väsymyksestä ja turbonilkoista, vaikka vauvan saaminen ihanaa onkin

29+0, viikkoa 30 käydään!! Rv30 oli mulle joku rajapyykki sillon 12 viikolla, nyt ollaan jo lähellä. Tuntui et oli tooooodella kaukana ja nyt tuntuu että aika on mennyt hujauksessa.

 

Heippa!
Zoona, Periaatteessa meiän kummankaan työt ei sido asumaan Pirkanmaalla. Mies on yrittäjä ja työnkuva sellainen, että voi hyvin tehdä töitä siellä missä nettiyhteys toimii ja mihin toimistonsa perustaa. Enemmän tää on sellanen henkinen dilemma, että kuinka sitä18v muualla asumisen jälkeen sopeutuisi Oulun taas lakeuksille.
Toisaalta sitten taas, jos sinne ei sopeudukaan, niin vielä ehtii ennen tytön koulun alkua tulla takaisinkin etelään. Mutta, jos jotkut niin ME ollaan kyllä niin huonoja ja hitaita tällaisissa päätöksissä. Uus talo ja kivempi tontti kyllä houkuttelis

Oma vointi on ollut laiska, väsynyt, vetämätön ja aikaansaamaton. Tänäänkin tosi nuutunut ja voinaton olo, tosin mies sai jonkin flunssan kun oltiin viikonloppu mun vanhemmilla käymässä...liekkösitten tulossa mullekin. Junalla mentiin ja tultiin. Enää ei todellakaan houkuttele monen tunnin automatkat
Maha on iso ja täynnä elämää Kyllä käy sellainen show välillä, että oksat pois, tosin on sitten hiljaisempiakin päiviä.
Marrasmai, sua pitikin lohduttaa, että ne hiljaiset päivät ja jaksot on täysin normaaleja. Täällä on vauhtia tullut lisää vauvoille ihan viimeisen parin viikon aikana, siis että liikkeet tuntuu voimaikkaina päivittäin ja siltikin se vaihtelee, eli on niitä vaimeampia päiviä.

Siida 25+4

 

Kiitos lohdutuksista, ihanaa kun ootte olemassa niin ei tarvi yksinään murehtia

Ei oo pariin päivään hirveesti tuntunu edes illalla vaikka kuinka yrittäny kuulostella. Yleensä tuntuu ainakin käteen jotain mut nyt on aika vähän tuntunu sitäkään. Varmasti edessä oleva istukkakin vaikuttaa, mutta että osaa stressata. Piti taas kuunnella dopplerilla tänään Yritän pysyä rauhallisena, hyvä tietää että hiljaisemmat jaksot on normaaleja. Onneks pientä mylläystä tänään iltapäivällä ollut tänään.

 

Kontrollissa käyty ja kaikki oli jopa niinkin hyvin että seuraava kontrolli on viiden viikon päästä, kun nyt on ollut viikon ja kahden viikon välit. <3 Taisin kuulkaa jopa käydä tekemässä ensimmäiset ostokset pienelle kun jäi kerrankin suht rento fiilis käynnistä.

25+0

 

Mä täällä jo arvon, että pitäisikö mennä avoimeen neuvolaan ja pyytää, että kuunneltaisiin sydänäänet. Nyt on tosiaan 10 päivää siitä, kun olen viimeksi tuntenut jotain liikkeitä. Jos kehtaisi lähteä töistä vähän aiemmin ja pääsisi vielä sisään, kun klo 17 menee kiinni...

 

@SalamaT Sama täällä, en uskonut että raskaus tuo näin paljon ”vaivoja”. Vaikka pieniä ja mitättömiä ne on, ja joskus varmaan sanonut että en ikinä valita mistään jos raskaaksi vaan tulen, mutta kyllä välillä vähän korventaa kun röyhtäyttää, pierettää, närästää, selkää koskee, puuskuttaa, maha on pinkeä ja itsellä tukala olo jne. Mutta onneksi nää kaikki on kuitenkin pieniä juttuja! Mutta joo, ymmärrän kyllä

@marrasmai Täälläkin jos on hektinen päivä töissä tai muuten niin en kyllä tunne mitään liikkeitä edes illalla vaikka vaan olisi paikoillaan. Hyvä että kuitenkin sait pientä möyrintää sieltä Mutta @Zoona mene ihmeessä käymään neuvolassa että saat mielenrauhan! 10päivää on kuitenkin pitkä aika olla tuntematta liikkeitä ja varmasti ottavat sut sinne sisään.

@mavli oijoi kun on nyt hyviä uutisia! Nyt alatte vaan tekemään niitä hankintoja jo

Kiuski 24+3

 

Zoona, noilla viikoilla tyyppi voi hyvin olla vielä vaikka kääntynyt raajat sun selkään päin, jolloin liikkeet ei niin tunnu. Jos sulla ei ole doppleria, niin käy kuitenkin ihmeessä neuvolassa, jos sellainen mahdollisuus on! Kamalaa muuten odotella...

Ihanaa mavli! Nyt voinet jo alkaa nauttia raskaudesta (ja shoppailusta )?

Kiuski ihan samaa olen varmasti joskus vannonut, etten valita! Enkä mä oikeastaan valita, enemmän ehkä ihmettelen ensikertalaisena. Ja vähän kauhistelen loppuaikaa... Tämähän on kuitenkin varsin siedettävää, kun syy on niin mahtava!! En vaihtaisi pois mistään hinnasta

 

Täällä yks joka on kyllä ehtinyt valitella vaivoja teiän kaikkien edestä....melkein hävettää Mutta minkäs teet kun ei tämä raskausaika ole kyllä kovin herkkuakaan ollut. Yhdestä vaivasta kun pääsee niin toinen tulee. Tyttöä odottaessa ei ollu tällasia oloja. Oli pahoinvointia toki ja paljon olikin, mutta kun se loppui, voin todella hyvin ja energisesti. Nyt ollu kyllä ihan eri fiilikset. On se vaan pitkä aika kestää huonoa oloa kuukausi tolkulla ja vielä jos ei yhtään edes valittaisi Eihän sitä saisi tietenkään valittaa, kun oma keho tekee näin ihmeellisiä asioita ja outoahan se kerrassaan olisi, jos nämä ihmeen tekemiset ei missään tuntuisi. Siltikin tulee valitettua ja voivoteltua....myönnän
Minä.ainakin niiiiiin kovin kaipaisin ENERGIAA. En ole lainkaan kokenut tässä raskaudessa "energistä keskiraskautta". Se vaan ottaa päähän olla päivästä toiseen jsa aamusta iltaan nuutunut ja uuvahtanut kiukkunen vaimo
Osaani en silti vaihtaisi, en mistään hinnasta

Zoona, käy vaan neuvolassa. Eiköhän kaikki oo kuitenkin hyvin, mutta hyvä se on käydä saamassa mielenrauhaa.

Mavli, niin mahtavaa ja huippua kun vihdoin uskalsit shoppaillakin.

 

@mavli ihana, että kaikki hyvin ja hyvä fiilis

Kävin eilen neuvolassa. Onneksi oli sellainen täti, joka ei alannut saarnaamaan pieruista. Sydänäänet löytyi ja oli hengissä. Arveli, että edessä oleva istukka on voinut kasvaa, niin en tunne liikkeitä.

Olin käynnin jälkeen ristiriitaisissa mietteissä. Olen sykkeiden perusteella aika varma, että vauva on poika. Samoja lukemia paukuttelee kuin esikoinenkin. 145. Ja kyllä. Tärkeintä on, että kaikki olisi hyvin ja vauva olisi terve. Mutta silti ajatuksiin hiipi se, että olisi ihana olla äiti myös tytölle. Itselläni on sellainen äiti-tytärsuhde, jollaisen toivoisin joskus itsekin kokevani äitinä. Jotain spessua siinä ehkä on sitten myöhemmässä elämänvaiheessa. No, tästähän tuli kauhean huono omatunto, kun edes kehtaa tällaisia ajatella tällaisia minäkeskeisiä aatoksia. Tai ehkä jälkeläisten toivominen aina onkin jollain tavalla itsekeskeistä

 

Hyvää naistenpäivää kaikki mahtavat mimmit! Ootte ihan supereita jokainen

Vaikka noi vaivat välillä rassaakin, niin onneksi niitä kuitenkin on. Olen luonteeltani kuitenkin melko stressaaja ja jollain tapaa ne alkuraskauden oksentelut ja nyt kaikki närästykset yms kyllä rauhoittaa mieltä koska ne on just niitä klassisia raskausoireita. Jos mulla ei olisi mitään niin varmasti huolehtisin että onko kaikki hyvin. Kuullostaa varmaan typerältä

@Zoona hyvä että kaikki oli hyvin! Kyllä minä ainakin huomaan myös haaveilevani että seuraava lapsi (jos sellaista edes ikinä saa) niin olisi tyttö. Haluan myös kokea äitiyden sille pienelle prinsessalle ja osin myös sen takia että itsellänikin on ihan mahtava äiti-tytär suhde. Ja luulen että ihan varmasti lähes jokainen jakaa sen tunteen että haluaa molemmat. Ehkä nämä on sellasia ettei kaikille voi sanoa tätä ääneen kun ainakin itse pelkään saavani kivityskasteen moisesta. Onneksi se lääkäri ultrassa itse kysyi että haluammeko tietää sukupuolen ettei sitä tarvinut itse kysyä, siitäkin kuullut kauhutarinoita että ”eikö ole tärkeintä että se on terve”. Tietysti se on tärkeintä että on terve.

Hei muuten, antakaas kaikki kikkavitoset miten saatte nukuttua niin ettei tarvi herätä yöllä ja aamulla selkäkipuun? Päivisin no problemo, mutta selkeästi enää vanha nukkumatyyli ei sovi ja herään monesti yöllä siihen etten löydä sellaista asentoa jossa ei koske. Onko unityynystä apua? Mihin kaikkiin kolosiin niitä tyynyjä pitää tunkea? Laitoin jalkojen väliin yhden mutta ei tunnu auttavan. Viime yönä heräsin varmaan tunnin välein pyörimään. En valita mutta olisi kiva nukkua

Kiuski 24+4

 

Hyvää naistenpäivää täältäkin kaikille! Me vietetään sitä leppoisana kotikonttoripäivänä kaikki kolme naista: minä, koira ja vauva! Mies tulee vasta kympin maissa kotiin...

Kiuski, mä ostin reilu pari kk sitten Doomoon imetystyynyn, jonka kanssa oon nukkunut siitä lähtien. Ihan mahtava, täällä joku siitä pitkä aika sitten vinkkasi, ehkä Mandala. En ole aikoihin enää pystynyt nukkumaan kuin kyljelläni ja siinä mahan alle kaipaa tukea tai maha "valuu" kohti patjaa ja tekee ihan kipeetä. Ton pitkulan saa masun alle ja loput sit taivuteltua poispäin tai jalkojen väliin, miten tykkää. Täyte on tosi mukautuvaa ja päällisen saa vetoketjulla irti ja koneeseen. Maksoi BabyStylessä täällä reilun 80e, mut on ollut joka euron väärti jo nyt!

Ootteko katsoneet Yle1 Ensimmäiset yhdeksän kuukautta-dokumenttia? Löytyy myös Areenasta, kolmiosainen sarja. Eilen tuli viikoista 28-40. Oli aika mielenkiintoinen juttu stressin vaikutuksesta sikiön kehitykseen: tutkimuksessa (tehty ihan luonnonmullistus-stressin yhteydessä, olikohan joku 180 silloin raskaana ollutta naista) todettiin esim. heikompi äö, keskittymiskyky ja kielellinen kehitys verrattuna lapsiin, joiden äideillä ei ollut vastaavaa stressia raskausaikana. Otetaas tytöt siis vaan ihan lunkisti

 

Zoona meillä sykkeet aina 142-147 ja tyttö tulossa

Multa kans suositukset Doomoon imetystyynylle! Käytän sitä eniten ylävartalon tukena, niin että voin nukkua vähän puoli-istuvassa asennossa.

Ai kauhee toi stressijuttu, mulla on niin kamalasti töitä tässä muutamat viikot kun työpari on lomalla ja mieskin työmatkalla et oon ihan stressipallo ihmisraunio iltaisin... Onneks työpari tulee takas ens ke, yhtään pidempään en jaksais kahden ihmisen hommia. Sit kyllä otan rennommin!

 

Zoona, Minä taas oon pohtinut, että miten osaankaan kasvattaa poikalasta kun tuohon prinsessaan niin jo tottunut. Ja kyllähän se tietysti on ihana saada olla tytölle äiti, mutta ihan varmasti se poikakin mut sekaisin itsestään saa. Tosin oon vähän harmitellut, etten ole vielä löytänyt sellaista rakkauden tunnetta noita möngertäjiä kohtaan. Enemmän he tässä vaiheessa aiheuttavat huolta ja epävarmuutta. Ja varmasti näin tulee olemaan siihen saakka kunnes he syntyvät. En osannut tyttöä odottaessakaan juuri tunteilla ja mietin pääni puhki, että rakastunkohan häneen No todellakin rakastuin ja nyt mietin, että kun yhtä jo niin joka solulla rakastaa, niin voiko sitä rakkautta riittää yhtä paljon näille syntyvillekin.....kaikkee sitä ihmislapsi pohtii
Sitten vielä noista sykkeistä, että mun mahatyypeillä on ollut jo monessa ultrassa aika samanmoinen syke molemmilla....ei juuri mitään eroa. Alussa toisella oli nopeampi, mutta nyt ollu jo pitkän aikaa lähestulkoon samat. Pyörivät 150 molemmin puolin. Eli, sen puoleen Zoona siellä sun masussa voipi olla ihan kumpi vain.

Mielenkiintoinen kyllä toi stressijuttu. Oon kyllä yrittänyt ottaa rauhallisemmin ja olla rentoutuneempi...oonko onnistunut, onkin sitte oma lukunsa Täytyy yrittää kovemmin. Tällä viikolla on ulkoilutkin jääneet minimiin, kun ollaan oltu flunssassa. Sen kyllä huomaa jos ei tuu tarpeeksi ulkoiltua, heti on pinna tiukemmalla.

Huomenna taas neuvola....tuntuu että kokoajan jotain, kun 2viikon välein joko ultra tai neuvola. Tai siis ultrat on ollu kuukauden välein, mutta neuvola ajoittunut sopipivasti siihen puoliväliin kuukautta. Ei se kyllä haittaa, hyvä vaan kun seurataan kunnolla.

 

Hyvää Naistenpäivää täältäkin!

Mulla myös ollu tässä muutamia päiviä liikkeissä hiljasempaa, jotain vaimeeta on tuntunu mitä ei kuitenkaan ihan varmaks/kunnollisiks liikkeiks tunnista.. ahdistavaa. Vaikka järki sanoo että se nyt todennäkösesti on vaan eri asennossa missä ei niin helposti tunnu, niin onhan sitä huolissaan kun en tänään edes paineluilla oo saanu vilkastuun :/ ja muutenkin, Zoona vai kuka muukin sano, tuntuu välillä ihan epäraskaana ololta, kun ei tää vieläkään näy kehossa mitenkään ulospäin. Etominen kyllä jatkuu vieläkin, tosin nyt ne tulee enempi aalloissa eikä oo sillee jatkuvasti taustalla, mutta kun se "kohtaus" tulee niin se on voimakkaampaa kun ennen, että muutaman kerran hädin tuskin oon saanu nieltyä laatat kun meinannu nousta kurkkuun..

Ja joo, tottakai kerron avoimesti lapse(-i)lle kun tulee kysymysten aika, ja onhan niistä hoidoista kerrottava jo senkin takia kun siittiöt on joltain tuntemattomalta.. mutta jotenkin kun nää hoidot on ollu jo niin monet vuodet osa elämää, niin ne tuntuu jo ihan "normaalilta" elämään kuuluvalta arkipäiväseltä jutulta, eikä osaa ajatellakaan oikein että siinä pitäs jotain salata mut ymmärrän tietty jos joku toinen kokee ihan toisin, enkä itekään lähipiiriä laajemmin niistä ala kertoileen, jollei ihan suoraa kysytä (ei oo kehdattu).
Oon koonnu kaikki hoitoihin liittyvät paperit, laskut, reseptit, lääkärien lausunnot jne. yhteen kansioon jota sit jälkipolvet saa ihmetellä (kauhistella) aikanaan
Katoin ne kaikki Prisman dokumentit,.. minkäs sille nyt sit voi jos stressaa lapsen tyhmemmäks lisää sressiä kun aattelee että nyt en sais missään nimessä stressata..
Univaikeuksia täälläkin.. viime yönä esim. oli molemmat reisien nivelet kipeet, kun yleensä vaan toispuolisesti kerrallaan, että pystyy kääntään kylkee ja nukahtaa uudestaan ja taas toinen puoli saa levätä.. Pitäs kai kehitellä jokkut tyynyt tms. reisien väliin niin ois paremmassa asennossa.

En kyllä oikein usko tohon syke ja sukupuoli -juttuun.. kai se kuitenkin aika yksilöllistä on miten nopee se on? Tai riippuu äidinkin sykkeestä.

Varmaan ihan jokaisella jonkinlainen sukupuolitoive on aavistuksen enempi jompaan kumpaan, näilläkin taustoilla, vaikkei siitä ehkä näissä piireissä niinkään puhuta. Ja se toive on ihan luonnollista. Usein varmaan ainakin niin että jos jo on sitä toista sukupuolta, niin toivois hiukan enemmän sitä toista.. jos sitä ei tule, niin varmaan joskus käy mielessä minkälaista ois ollu kokee äitiys sen toisenkin sukupuolen kans. Pakko tunnustaa että viimeks olin pari päivää yllättävän pettyny kun selvis että tämä toinen ei ollukaan tyttö, miten olin jotenkin enemmän ehtiny jo kuvitteleen sen, mutten tuolloin viitsiny näistä tunteista sen enempää kirjottaa. Se meni kuitenkin pian ohi, ja nyt jo tietää että viimestään kun lapsen sitten näkee ja siihen tutustuu, niin se muodostuu rakkaaks juuri sellasena kun se on, eikä haluiskaan että ois mikään toisenlainen ja lapset on kuitenkin kaikki yksilöllisiä persoonia, ei kaikki pojat/tytöt oo keskenään samanlaisia, eikä se mahdollinen tyttökään välttämättä innostu mistään pinkki-röyhelöistä ja prinsessaleikeistä tai tykkää ollenkaan samoista jutuista kun äiti. Toisaalta myös, jos lapset on samaa sukupuolta, niin niistä voi olla enempi seuraa toisilleen, jos kiinnostuu useemmin samanlaisista leikeistä.

Tällä kertaa tuntuu jo lähtökohtasesti paljo vähemmän merkittävältä kumpi se on, kunhan oikeesti nyt vaan tulis, ois terve ja kaikki menis hyvin.. jotenkin sitä on valmiiks asennoitunu jo enempi siihen poikaan (myös ivf-todennäkösyys), ja ittensä on ehtiny vahvasti iskostaan nimenomaan poikien äidiks, että tuntus perin oudolta ja ois ihan uus hämmentävä tilanne jos tämä nyt oiskin tyttö! Että kuinka osaan olla tytön äiti, esimerkillinen naisen malli, onkohan se kuitenkin ihan erilainen luonne kun noi pojat jne..! Mut ompa kumpi vaan, en epäile hetkeekään etteikö tuu oleen jokatapauksessa ihan yhtä rakas <3

14+0

 

Kävin neuvolassa dopplerilla ja kaikki ok! Syke vaihteli 160-170 ja kovasti liikku (en tuntenu sitä) ja potkiskeli anturia
Näytti luonnollisen kokosia ja painosia sikiönukkeja ja onhan se hurja ero mikä on 14 ja 17 viikkojen välillä.. kasvaa suunnilleen kolminkertaseks tolla välillä ja 24-viikkonen on jo ihan vauvan kokonen ja yllättävän painavakin.

 

Zoona hienoa että kaikki oli hyvin! Nuo sukupuolipohdinnat ovat varmasti useimmalla mielessä ja juuri noilla viikoilla on kova halu ja ehkä tarvekin pohtia sitä sukupuolta ja yrittää ehkä senkin kautta alkaa luomaan suhdetta pieneen.

Lullaby sielläkin kaikki hyvin, hienoa! Mietin itsekin juuri noita kasvujuttuja kun meillä sitä on seurattu tarkemmin ja nyt oon kuukauden sisään saanut kolme vai neljä painoarviota pienestä. Nyt rv 25+0 paino oli 710g, mikä on ihan karvan verran alle keskikäyrän. Ja sitten ihan 2-3 viikon sisään painon pitäisikin olla kilon verran

Näillä meidän kaikkien taustoilla vielä korostuu tuo ettei ”saisi” valittaa mistään vaivoista tai muusta ja kokee sitten todella huonoa omatuntoa asiasta, koska tähän tilanteeseenhan on väen vängällä haluttu. Itsellä tuo oli varsinkin esikoisen raskaudessa enemmän pinnalla, nyt oon ollu rennommin jo sentään sen suhteen. Sinänsä hyväkin koska tämä on aivan erilainen ja tietyllä tavalla raskaampi ja hankalampi kuin ensimmäinen raskaus. Sitten kun vauva syntyy niin edessä on pohdinta siitä ettei väsymyksestä tai muista hankaluuksista saisi taaskaan valittaa.. Mutta KYLLÄ SAA! <3 Yhtälailla saadaan olla väsyneitä ja elämänmuutos tuntua välillä hankalalta kun kaikilla muillakin.

Hope oi oi mikä rajapyykki siellä jo kolkuttelee! Itselläkin tuo on varsinkin rakenneultran jälkeen kummitellut mielessä. Pieni hujaus vielä ja sitten sitä alkaa jo odottamaan että koska tapahtuu..

Kiuski millaiset vaunut ostitte? Ihan kätevä että ne saa säilyttää liikkeessä, tosin sitten ei voi hypistellä kotona.. Onneks sulla varmasti on kotonakin jotain hypisteltävää. Meidän ei tarvii kauheesti hankkia mitään niin yritän nauttia senkin edestä niistä muutamista jutuista.

Täällä on viimeisen viikon ollut jotenkin hieman kevyempi olo, en osaa selittää paremmin mutta välillä tuntuu jopa siltä ettei ole raskaana vaikka kokoa mahalta kyllä löytyy. Pitääkin ottaa taas kuvaa joku päivä. Mekin on nyt sitten ilmeisesti pomon kanssa sovittu että jään vapusta pois, pidän ennen virallista äitiyslomaa pari viikkoa kesälomaa. Varmasti ihan hyvä niin ja jos jaksan sinnekään asti kun päivät töissä vilkastuu koko ajan kesää kohti ja työ on pelkkää liikkumista, välillä voi hetken jopa seistä paikallaan.

 

Pitääpä katsoa ne dokkarit! Oon kyllä kuullut niistä, mutta jäänyt katsomatta.

Toi stressijuttu on kyllä eilen taas pyhästi lupasin, etten enää mene lounaspaikkaan, joka nostaa stressitasoja. Kävin eilen vietnamilaisessa. Tajusin, että todella vaikea tietää mm. salaateista, mitä niissä on. Lisäksi annoksen päällä oli kasa ituja juurineen. Nostin ne pois, mutta vähän jäytävä olo jäi silti.Herkullisen näköistä parsakaalisalaattia en uskaltanut ottaa, kun en tiedä onko kasvikset höyrytettyjä vai sellaisenaan sulatettuja ja joukkoon sekoitettuja. Ruoka on ainakin sellainen tarpeeton stressinaihe, jonka voi välttää.

Tuntuu, että viikot menee hitaasti. Vielä 2 kokonaista viikkoa rakenneultraan.

zoona 17+8

 

@SalamaT auts, jotenkin 80e hetkellisestä tyynystä tuntuu melko tyyriiltä mutta kai se on hommattava jos muu ei auta. Nyt olen kaksi yötä saanut nukuttua niin että teen kahdesta peitosta vallit molemmin puolin niin että toinen tukee selkää ja toisesta peitosta pistän osan mahan alle ja loput itseni päälle. Toistaiseksi nyt ei ole koskenut aamuisin yhtään mutta saas nähdä kun tulee lämpöiset ilmat niin toi kaks peittoa voi olla vähän liikaa

@mavli Ostettiin Britaxin Smilet, joo ei ole varmaan kuin joka toisella mutta minkäs teet hinta-laatusuhde kohtasi hyvin, tuntuu ketteriltä ja mikä tärkeintä meille niin ne saa todella pieneen tilaan esim autoon. Joo onneksi täällä kotona riittää tätä hypisteltävää, ajattelinkin nyt kun kohta jään talvilomalle niin tyhjennän ton yhden lipaston ja pesen noi kaikki vauvanvaatteet ja pistän kokojärjestykseen sitten mulla olisi vielä tuota ommeltavaa vaikka kui paljon että onneksi aina on jotain jota hypistellä ja tehdä

@lullaby hyvä että jymske kuului Minäkin hämmästelin siinä dokkarissa, se viiminen jakso, niin oliko se yks vauva syntynyt viikolla 24, eli sillä millä itse olen ja voi että kun se oli jo ”iso” ja näytti ihan oikealta vauvalta. Ne kasvaa kyllä ihan hurjaa vauhtia! Jotenkin olen taas niin itkuherkkä että tietysti aloin poraamaan kun mietinkin että meidän poika olisi voinut olla siinä

Katsoin myös kaikki ne dokkarit, oli ihan mielenkiintoisia! Täytyy yrittää olla stressaamatta Ja aika hyvin olenkin kyllä ollut... jotenkin siitä lähtien kun plussatestin tein niin olen kyllä osanut olla töissäkin rennommin. Nyt olen jo pikkuhiljaa siivonnut omaa pistettä kun en usko että jaksan siellä olla loppuun asti. Koko päivän kun siellä seisoa tönöttää ja juoksee ympäriinsä niin on vähän väsyttävää.

Näinpä muuten unta viime yönä ja olin siinä jo synnyttänyt. Elettiin tavallaa aikaa ennen laskettua-aikaa mutta vaikka olin jo synnyttänyt niin poika oli jo tyyliin puolivuotias. Joo unessa ei ole aina ihan hirveästi logiikkaa no enivei, se meidän poika siinä unessa oli kuitenkin ihan meidän pojan näköinen. Minun hiukset ja miehen silmät. Sitten kutittelin sitä mahasta ja ai että kun se nauraa räkätti

Kiuski 24+6