Äkkiä APUA, Ei enää kykene!!!!!

[NiskatJumissa]

Nyt ei tule mitään!!!!!!
Äiti ei enää jaksa ja totaalinen burn out on päällä ja PAHASTI!

1v mies huutaa, raivoaa, itkee, kiukuttelee 24h vuorokaudessa. Ei syö yms.

Hampaita voi olla tulossa, ne ovatkin tulleet vauhdilla. Supoilla ei kuitenkaan merkittävää vaikutusta.

Kaikki menee juuri tasan niin kauan hyvin, kun heti aamusta kannat, pidät sylissä, ja mielellään heti siinä leikit kaikki mahdolliset..mutta kun ei enää jaksa.

Poika on todella temperamenttinen, täysin vastakohta esikoisellemme, joka 4,5v miehenä on rauhallinen, kiltti ja kohtelias pikku mies.

Nyt mietin missä on menty pieleen?! Miten esikoinen ei ikinä ollut tällainen kauhukakara?! Poika on mielestäni kehitykseltään ihan normaali ikäisekseen, vaikka ei vielä sanokaan kuin äitiiiii ja isiii..tai kävele kunnolla ilman tukia.

Mietin missä vaiheessa naperosta tuli näin kauhea?! Kaikki kielto jututhan ovat ihan myrkky pikkuiselle?
'
Eli auttakaa nyt kiitos ja kertokaa, että mitä H...ttiä tuollaisen kanssa voi tehdä?!!!!!

Kiukkuaa siis heti aamusta...vai kokoaikainen sylissä olo on ok.

 

[-piija-]

Mullakin on kaksi lasta ja ihan erilaisella temperamentilla varustettuja. Eka oli kiltti ihan pienestä pitäen mutta kakkonen on juur samanlainen kuin teillä. Tai ehkä mulla on aika kullannut muistot kun pojilla ikäeroa 10 vuotta. Kakkonen on nyt 1v7kk ja huuto on kovaa, ei suostu syömään, repii kirjat hyllystä, tavarat lattialle pöydältä, tiputtaa tavaroita vessanpönttöön ja tekee muutenkin kaikkea mitä kielletään. Ja heti jos ei saa tahtoa läpi niin huutaa kuin syötävä. Nyt vielä yrittää puhua ja hermostuu kun ei ymmärretä ja taas huutaa.

Välillä ottaa päästä kun lapsi on vieraskorea eikä vieraiden aikana pistä parastaan... ja kaikki ihailee kun on niin kiltti lapsi :headwall:

 

[Miili harmaana]

:hug: :hug: . En kyllä osaa auttaa, kun mulla vielä parin viikon ajan on vaan yks laps ja se on aika kiltti. Eihän sun pieni oo kipee? Korvat, masu?
Kai niitä pahoja kausia on joka perheessä, meillä se oli kun laps oli ihan pieni eikä nukkunu yöllä eikä päivällä ja oli aika itkunen, silloin tuntu että elämästä ei enää koskaan tuu mitään, mut aikaa myöten elämä on tasaantunu .. Voimia sulle, ymmärrän tuskan ja väsymyksen.

 

[A-M]

Jokainen muksu on oma persoonansa ei voi sanoa et kun esikoinen on sellainen ja sellainen niin sisaruksetkin olisivat. Jokaisella omanlaiset käyttäytymiset ja uhmat sun muut. Meillä tällähetkellä kaksi murkkuikäistä ja yksi uhmaikäinen (2v) joten HERMOJA kysytään.

 

[Miskan äiskä]

Jos vaivana on hampaat, niin kokeile supon sijasta PamolF-tabletteja. Niitä saa apteekista alkaen 9-16 kiloselle, 1 tabletti luotetaan vesilusikalliseen ja se maistuu hyvälle. Meillä ne auttaa vartissa ja sen jälkeen poika on taas ona ihana itsensä ja syö.

Jos kyse ei ole hampaista, niin koota saada jostain hoitoapua, että pääset itse välillä tuulettumaan tai saat vaikka vain levätä. Yleensä tollaset ipanat talttuu kun tulee vieras hoitaja ja saa vähän vaihtelua. Tsemppiä ja jaksamista! :hug:

 

[Gerbeera]

Hei,

meillä on ollut vastaavanlaista. Esikoinen (1v 7kk) kirkuu, nukkuu lyhkäset yöunet ja on hirveän kärsimätön koko ajan. JOllei leipä tule nenän eteen tai ei saa mieleistä leikkiä leikkiä jostain syystä, on huuto taattu. Toisaalta kuuluu ikään mutta kun siihen väsyy ja alkaa pinna kiristyä. Sylissä viihtyjä hän ei ole mutta muuta tekemistä pitää luonnollisesti olla koko ajan

Kannattaisiko sinun olla yhteydessä kasvatusneuvolaan tms? Itse ajattelin kysyä oman paikkakuntani kasvatusneuvolasta neuvoja/apuja. En halua päästä tilannetta siihen, että olen hermoraunion partaalla ja kaikki kärsii.
Tsemppiä sinulle!

 

[äiti 75]

Meillä 1v 1kk poika, joka TODELLA vaativa. Sylissä pitää kantaa jatkuvasti, roikkuu jaloissa ja kitisee, jos et ota syliin. Yksin ei viihdy kuin tosi lyhyitä hetkiä. Ei todellakaan istu lattialla ja tutki leluja tai pengo laatikoita vaan kitisee koko ajan, pitää kannella ja esitellä paikkoja. Ulkona on vähän helpompaa, viihtyy jonkin aikaa rattaissa ja puistossa varsinkin, jos on muita lapsia paikalla. Siksipä olemmekin koko ajan ulkona. Kotona käydään syömässä ja nukkumassa. On ollut aina kitisijä, mutta ehkä nyt vielä hampaat lisävaivana, en tiedä. Ymmärrän, että olet todella poikki. Voimia sulle ja toivotaan, että kun oppii kävelemään olisivat vähän tyytyväisempiä ja itsenäisempiä.